5.5.2015

Kuuntelin mietteissäni The Clashin ekaa (jenkkiversio 1979). Sitten pamahti Panteran "Clash With Reality". Katkoksesta syntyi spontaani ajatelma: mitä jos nykyaikainen heavy olisi tuotettu yhtä hyvin kuin 1970-luvun punk? Tämä Clashin, siis tuntemattoman roskapönttöpunkbändin esikoislevy, on tuotettu ihan järjettömän hyvin (tosin kaikki biisit eivät yhtä hyvin). Joko vanhojen levyjen tuotannollinen arvo ja tuottajien taiteellinen kunnianhimo on nykymittapuissa aivan ällistyttävää, tai sitten... Hmm. Toisaalta ei kaikkien vanhojen. Vain kymmenen vuotta vanhempi Beatlesin Abbey Road on paljon huonommin tuotettu kuin tämän The Clashin esikoinen.
Teknistä kehitystä toisaalta on välissä tapahtunut valtavasti.
The Clash on puhtaasti teknisesti aivan ulkoavaruudesta
jos Abbey Roadiin vertaa... tämä Abbey Road ei
todellakaan kuulosta kovin hyvältä......
tätä jaksaa kuunnella ehkä museaalisen arvon
kenties sävellyksellisten arvojen takia
ellei nuo sävellykset olisi niin läpikotaisin loppuunkuluneita
ja väsyneitä ralleja..... ei silti, en ole koskaan jaksanut
kuunnella tätä alusta loppuun, kuten en
muitakaan Beatlesin albumeita.....
kyllä, kyllä tämä on edelleen
suurimmaksi osaksi suorastaan roskaa...
onko tässä kaksi vai kolme jonkinlaista renkutusta joita voisi jotenkin
luonnehtia sanalla sävellys?....
vasta B-puolen toinen kappale
on ensimmäinen alusta loppuun
kuunneltava....
miksi ne on kiduttaneet itseään tällaisella...
ne sukupolvet...?
seuraavassakin "You Never Give Me Your Money"
on hyvää minuutti alusta....
muu tavanomaista roskaa
ohhoh, onpas pahan kuuloista,
kerta kaikkiaan....
tähän totta vieköön vääristäviä kaiuttimia tarvitaan
jotta saadaan tämä vertahyytävä vingutus siedettäväksi
kylmät väreet vieläkin
onko tämä kuulijan rienaamista
iljetykset, tässä on muuten
sama ilmiö kuin joillain
Black Sabbathin levyillä
sekaisin hyviä juttuja
ja totaalista rapaa kuin
eri ulottuvuukisen tuotteita
Häh toka vika biisi on sitten
joku Kissin musiikin arkkityyppi...?
Mitä ihmettä... kannattaako sitä nyt Kissin tyyli
keksiä sitten tokavikassa kappaleessa vasta?
Tämä on kummallinen rapasekoitelma
tulevien parempien bändien hyvistä
biiseistä, kuin huonoa jäljittelyä...
ja viimeinen kappale, koko levyn paras
kestää 23 sekuntia...
onko tämä joku vitsi?

koko levy saa minulta kaksi tähteä



Niinpä niin. Mitenköhän aito ilmiö punk todella oli, jos joku roskapönttöbändi sai silloin ne maailman parhaat tuottajat, jotka nykyisin Madonna saa? Esimerkiksi joku biisi "Police And Thieves" on ehkä sittenkin hieman eri asia kuin mikään suomalainen tai muukaan ulkobrittiläinen punk. Tämä on taidokasta äänitaidetta, joka on tuotettu suurella taidolla hyvin rosoisesta soitosta. Brititkö hemmetin ovelaa väkeä?

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com