17.5.2015

Karjalaisten, ruotsalaisten ja venäläisten vihanpito ja keskinäinen katkeruus on kertakaikkiaan kummallisen pikkumaista. Kaikki nuo jollakin tavalla hiljaa mielessään kunnioittavat ja kadehtivatkin toisiaan. Kaikki nuo ovat sankarikansoja ja historian tunnottomien mullistusten uhreja. Kaikki ovat pelanneet kovaa peliä, milloin voittaen paljon, milloin häviten paljon. Ennen muuta, he pystyvät rakastamaan toisiaan varsin helposti, jos vaihtoehtona olisi rakastaa maailman lukemattomia ei-sankarillisia kansallisuuksia, joita he eivät kykenisi rakastamaan missään tilanteessa. Tämä ikuinen jääkiekko-ottelu on siis paljolti vain pikkumaisuuden ja turhamaisuuden sanelemaa poikien tai veljesten rajakahakointia. Kannattaako sitä ottaa edes vakavasti?   

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com