7.5.2015

POP

Muutama sananen aiheesta, josta en näköjään ole koko blogin historiassa sanonut (tagien mukaan) sanaakaan. Nimittäin populaarikulttuuriksi kutsutusta ilmiöstä. Käsite on harhaanjohtava. Kysymyshän on populaarisuggestiosta, eli suggestion muodosta, jota ei suinkaan tarvitse salassa harrastaa CIA:n kellarissa, vaan avoimesti pitkin turuja ja toreja. 

Kaikki pop on enemmän psykologiaa ja massasuggestiota kuin taidetta. Se on sukua fasismin massasuggestion keinoille. SoundCloudissa tämä ilmiö tulee esiin hienosti maksettujen fanitusten muodossa. Ihmiset jotka vielä elävät popkuplassa ovat siis jopa valmiita maksamaan siitä, että vaikuttaisivat suosituilta, täysin riippumatta siitä miten geneeriseltä ja kaikkea omaperisyyttä vailla olevalta heidän musiikkinsa kuulosta. Tietysti populaarikulttuurissa omaperäisyys rajoittuu vain psykologisesti suggestoivasti vaikuttaviin piirteisiin, kutem "lauluääni", "pukeutuminen" jne. Jälkikäteen katsottuna ja kuunneltua on ilmiselvää, että popissa on kysysmys siitä, että aikanaan jotkut tekevät sillä aikansa rahaa. Ei mistään muusta. Ihmisestä pop ei kerro muuta kuin sen, että tällaisiin hysterioihin ihmisillä on taipumus vajota. Venäjäviha on aivan samaa tavaraa. Jos sitten jossakin popiksi luonnehdittavassa olisikin todellista sisältöä, se on vain seuraus siitä melko usein kokeillusta ilmiöstä, josko popin sisään olisi mahdollista salakuljettaa todellistakin substanssia. Tällainen kuitenkin jää aina kantoaalloksi todellisen sisällön ollessa siinä millä tavalla pop tekee ihmismassoista psykologisesti "käytettäviä".

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com