4.5.2015

SKENE

Ihmisen tunteminen on sen tutkimista, millaisille yksinkertaistuksille hänen todellisuudentajunsa perustuu.

Itsen tuntemisessa on kysymys samasta asiasta: millaisille yksinkertaistuksille oma todellisuudentaju perustuu?

Ennen kuin tunnemme asioiden syyn, emme voi muuttaa seurauksia. Tämä pätee ennen muuta ihmiseen itseensä.

Siis ei riitä että näkymätön labyrintti tehdään näkyväksi. Täytyy myös tuoda näkyviin sen syntymyytti ja syy. Niin meri tulee näkyviin koska näemme siinä muutakin kuin kirkasta vettä. Negatiiviset asiat voitetaan tuomalla esiin niiden todellinen syntymekanismi todellisuudessa, joka ei perustu mihinkään sovittuun yksinkertaistukseen.

Mikä hyvänsä valhe tai illuusio on mahdollinen perusta silloin kun kaikki ihmiset jakavat sen. Ne ilmiöt, joita nykyisin kutsutaan "skeneiksi", perustuvat tähän. Ne eivät perustu substanssille, vaan sopimukselle. "Skenet" ovat sopimuseliittejä, eivät substanssieliittejä.

Sopimus on se, että ne jakavat näyn keisarin näkymättömättömistä vaatteista. Mutta heti kun yksikin lapsi osoittaa sormella ja sanoo: keisari on alasti, haihtuu koko valheen niin suurella ja arvostettavalla vaivalla rakennettu struktuuri. Siksi lapsia ei päästetä "skeneen".
 
Lapsi puhuu totta, ja se on ainoa valta, joka uhkaa skeneä. Jos 200 ihmistä valhtelee yhdessä, se on turvallinen skene, joka herättää kiinnostusta useamman korttelin matkalla.

Mutta jos 200 ihmistä puhuu totta, voidaan maailman kaikki sodat välttää. Valheen ominaisuus on se, että se haihtuu totuudessa, muttei toisinpäin. Pimeys haihtuu valossa muttei toisinpäin.

Siksi "skenet" ovat pölyä, jotka voi hävittää yhdellä pölyrätin huitaisulla. Niiden moraalinen pohja katoaa ja paatos tukahtuu. Ilo ei ole enää mahdollista, koska moraalinen pohja on ilon perusta. 

Tämä on niin yksinkertaista, mutta nykyisin lähes mahdotonta käsittää edes kaikista oppineimmille kulttuuri-ihmisille, jotka skeneillä hortoilevat ties missä alakulttuureissaan.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com