26.5.2015

Demarit on minulle kaikista Suomen puolueista läheisin: siis äärettömän kaukainen. Minulla meni todella pitkään käsittää että demareilla todellakin on ikioma identiteetti. En käsittänyt sitä siksi, että itsestäni ei löydy pisaraakaan tuota luonnetta. Minusta tulee raivoava Nietzsche siellä missä haistan demarin löyhkää. Samalla tavalla kuin raivoan Marxina siellä missä haistan persua tai kokkaria. Vierain poliittisella kentällämme minulle on Vasemmistoliitto, jolla en usko olevan mitään identiteettiä. Vasurit siis heti Keskustan, Vihreiden ja RKP:n jälkeen. Suomen koko poliittinen kenttä näyttäytyy intergalaktisen aluksen ikkunasta pienenä silmäniskuttomana ryppäänä maailmankaikkeuden äärimmäisellä laidalla olevan galaksin rintataskussa. Siinä on turha puhua läheisyydestä tai salaisista silmäniskuista. Juuri siksi inhoan kaikkea ääriajattelua. Haluan kulkea kultaisaa keskitietä äärettömän kaukana kaikesta ääriajattelusta.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com