19.5.2015

ALIARVIOIMINEN

Henkilön aliarvioiminen seuraa logiikasta, jonka mukaan henkilön tietty rooli ei kätke takana olevaa kykyä kontemplaatioon. Henkilöä seurataan roolissaan ja tästä päätellään, että henkilö on se, minkä kuvan hän roolissa itsestään antaa. Jos henkilö kuitenkin kontemploi jälkikäteen roolinsä, eikä identifioidu siihen, rooli ei varsinaisesti anna tietoa henkilöstä, jolloin se joka niin luulee, on pettänyt itseään aliarvioimalla toisen henkilön. Hyvä näyttelijä pystyy näyttelemään hyvin itselleen äärimmäisen epäsopivan roolin. Vastaavasti henkilön yliarvioimiseen sisältyy oletus, että hyvin suoritetun roolin takana on siihen identifioitumaton kyky kontemplaatioon. Mikä on itseasiassa sitä harvemmin totta, mitä tasokkaampi on roolisuoritus. Roolien takana oleva itsemuistanta, eli identifioitumattomuus, on hyvin vaikeaa silloin kun rooli täytyy viedä läpi moitteettomasti koko näyttämökauden. Jos itsemuistamisessa itse onnistuu, on seuraavana haasteena täsmälleen yhtä vaikea näyttämökauden jälkeen muistaa, että suuri osa toisista näyttelijöistä on kuitenkin kiinni vanhoissa rooleissaan, pääsemättä koskaan niistä eroon. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com