23.5.2015

ALAMAAILMAN VASARAT

on yhtye, joka minulta on mennyt täysin ohi vaikka bändi kosketinsoittaja on pitkäaikainen opiskelukaverini. Laitoin soimaan muutaman vuoden hyllyssä avaamattomana pyöriskeelleen joululahjalevyn Valta (2012).

Tzadikvaikutteista avantklezmerhumppahumppaa tuntuisi olevan. Tasapainoinen aika raskas yleissoundi, rouheaa kontrabassoa ja grandwazoomaista baritonisaksofonia. Tuotannossa ei ole mitään kovin kekseliästä, perusrockkaavassa kuulostaa ammattitaitoiselta. Sävellykset ovat läpikotaisin geneerisiä instrumentaaleja, ilman erityisempiä uusia avauksia millään musiikillisella tai äänitaiteellisella tasolla. Kauttaaltaan hyvin soitettua, ilman virtuosista sooloilua tai muutakaan kepeyttävää lennokkuutta. Vähemmän teeskentelemätöntä, aidompaa ja innostuneempaa yhdessäsoittoa kuin odotin. Voisi toimia keikalla, jos musiikillinen sanoma olisi vahvemmin jotakin mitä todella olisi syytä painottaa. Kiitokset voi lausua albumin kuunnelta ei-liiallisesta pituudesta.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com