20.4.2015

VAALIT JA PUNK



Suomalainen demokratia on henkistä turpaanvetoa: niitä lyödään, joita ylipäätään henkisesti voi vielä satuttaa. Jo kyvyttömyytensä osoittaneiden, mutta mahdollisimman ärsyttävien sekopäiden demokraattinen uudelleenvalitseminen on osoitus siitä, että kansa tekee valintansa punk-fanituksen logiikalla. Tietyn rajan jälkeen demokraattinen järjestelmä alkaa toimia puhtaasti passiiviaggressiivisuuden katalyyttinä, ei suinkaan kansan enemmistön edun mukaisesti, vaan sitä vastaan, jonkinlaisesta sysimustasta magiasta ja pimeästä noitasapatista hehkuvan tulen loimussa.

Pienenä harmaana valopilkunomaisena täplänä näissä vaaleissa on Keskustan vaalivoitto. Keskusta kaikista suurista puolueista vähimmin toimii passiivisaggressiivisuuden katalyyttinä. Keskusta tosin ärsyttää maksimaalisesti mitäänsanomattomuudellaan. Keskustan sekopääprosentti on huomattavasti pienempi kuin Kokoomuksen, Persujen ja varsinkin RKP:n, joka koostuu pelkästään sekopästä. Keskustassa sekopäitä ovat vain kokoomuslaiset soluttautujat. Keskusta on siis usein positiivinen valinta silloin kun puhutaan kaikista pahimman mahdollisen vaihtoehdon välttelystä, kuten suomalaisessa politiikassa aina puhutaan.  

Toisaalta, on havaittu, vaikka miten huonoa politiikkaa tehdään ja vaikka päivälehdet miten alas vajoaisivat valehtelussaan, suomalainen yhteiskunta sen kuin jatkaa porskuttamistaan. Juuri tätä syvärakenteen funktionaalisuutta, joka ei ole missään suhteessa tietoisiin ja täysin solmussa oleviin ilmiprosesseihin joita perverssit (eli mediaseksikkäät) poliitikot kokoajan vielä enemmän sotkevat, Nikolai Starikov eniten ihmetteli Suomessa, kun keskustelimme hänen kanssaan. Oli hyvin vaikea hänelle selittää, miksi asiat Suomessa kuitenkin näyttävät jollain tasolla toimivan, vaikka ilmitaso ei anna siihen mitään selitystä, aihetta tai edes mahdollisuutta.

Mutta suomalainen yhteiskunta on mystisempi kuin itse mystiikka. Se on magiaa, jossa vallitsee täydellinen pimeys, ja joka nimenomaan saa verensä ja käyttövoimansa jatkuvasta tuohtuneesta ja turhasta reagoimisesta. Lehdistön avulla koettu todellisuus onkin vain katarttista reaktionäytelmää: näiden henkisten ydinreaktioiden katalyyttejä ovat nimen omaan huonot poliitikot, jotka eivät kuitenkaan onnistu luomaan sotaa ja kaaosta konkreettisesti. Suomalainen ilmitodellisuus on kosminen paradoksi: joka siitä järkeä yrittää löytää ei koskaan mitään tule löytämään. Se on pimeä kultti, henkinen ydinvoimalaitos, joka käyttää ravinnokseen vastasyntyneiden lihaa ja verta.

Niinpä niin kauan kuin täällä ei ole sotatila, voi vain rauhassa ihmetellä toisten sotimista. Heillä kuitenkin on erilainen historia ja erilaiset syyt. Jokainen tietää: jos konfliktit täällä puhkeavat, tätä ei enää ikinä saada toimimaan.

Jos oikein ylioptimistisia ollaan voisi ehkä ajatella, että koko tämä ilmiö on totuuden esiinkutsumisen prosessi, jossa tietyt yhteiskunnalliset vakiintuneet rakenteet (huono edustuksellinen parlamentarismi, orwelllainen propagandalehdistö jne.) ovat tekemässä itseään turhaksi. Kun tämä Fukushiman ytimen sulaminen saadaan lopulta pysähtymään ja radioaktiivisuuspäästöt kuriin, voitaisiinkin jo olla uudenlaisessa maailmassa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

paska valtio
paska ihmiset
paska piilotajunta
paska alaikäisyys
paska kermaperse
paska feodaalisuus
paska sinä

https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=om8invGWkeo&list=RDVzLlwlb1PRI

Anonyymi kirjoitti...

lainasin rouva bovaryn
katsotaan mitä pääsi sisältää

oi metabolia tee selvää hänestä!

Unna Kiiwi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=bMIIpe-suAs&feature=player_detailpage

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com