29.4.2015

Toisaalta Xenakisin soolopianoteokset, kuten tämä Mists, for solo piano (1980), ovat onnettoman pitkästyttäviä. "Analyyttisena välineenä piano on helposti trivialisoiva." Vain jousi- ja puhallinsoitinteokset toimii, koska erikoisten soittotapojen käyttö on mielenkiintoista. Niissä, erilaisissa sointiväri- ja eletehoissa, oikeastaan on Xenakisin koko olemus. Orkesteriteokset ovat suuria eleitä, sinänsä kiehtovia ja tyylipuhtaita. Käsittämättömintä on se intensiteetti ja silkka taito, jolla Xenakisin monet parhaat teokset on levytetty. Se, että tuohon aikaan uusin musiikki ehkä otettiin vakavasti, ei silti oikein selitä tasoeroa keskimääräisten säveltäjien (keskiverto Pierre Boulez) toteutuksiin nähden. Onko tässä politiikan sanelemaa isolla rahalla sähköistettyä "laatua"? Varmasti voi sanoa, että vain Ligetin teoksia on äänitetty yhtä hyvin kuin Xenakisia parhaimmillaan. Tai ehkä Pierre Boulez vain arvostaa Xenakisia enemmän ja tahattomasti antaa noissa äänityksissä paljon enemmän itsestään kuin yleensä. Nykyään yksikään säveltäjä ei saa tällaista kohtelua soittajilta. Puhun nyt vain tunnetuista klassikkoäänitteistä.

Kraanerg (1969) on eräs vahvimmista orkesteri ja nauhateoksista. Teoksesta on monta levytystä. Kuuntelin juuri vuoden 1988 levytyksen. Äärimmäistä tarkkaavaisuutta 71 minuuttia, enkä minuuttiakaan antaisi pois. En tiennyt, että uusimmalle levylleni tulevalla parinkymmenen minuutin avaruusromupätkällä on näin vaikuttava sukulainen. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com