26.4.2015

Ryhdyin eilen luonnostelemaan uutta albumia. Hieman masentaa kun ekat kokeet jo soundaavat paremmilta kuin edellisen albumin materiaali. Kokeellinen taide on todella palkitsematonta hommaa: koko ajan oppii jotain uusia naurettavuuksia ja aikaisempi kokonaisuudessaan menettää merkityksensä. Tilaprosessointi on mulla ihan lapsen kengissä. Koby Israeliten levyt jo 2009 ovat pidemmällä. Sillä onkin israelilaisia daavidintähdenpoikia miksaajina ja masteroijina. Samaa ryhmää Infected Mushroomin tyyppien kanssa, koneet ja studio hallussa. Daavidintähden sephirothisia salaisuuksia siitä, miten saada asiat erottumaan selkeästi.

Iso kynnys tulee olemaan sekvenseripalikan graafisen käyttisobjektin ohjelmoiminen Maxiin. Keskustelin eilen asiasta Reaktorin ohjelmoijan kanssa. Reaktor on vähän vastaava lisensoitava ohjelmointiympäristö kuin Max. Ilmeisesti konemusatyypit käyttävät Reaktoria. Siinä on kehittynein euklidinen sekvenseriobjekti mitä olen tähän asti nähnyt. Erittäin musikaalisesti rakennettu. Mutta ei kuitenkaan vielä rumbatasoinen. Sinne päin, hyvinkin. On kova homma päästä hakkereiden aaltopituudelle. En oikein ymmärrä edes niiden puhetta. Ne on jotenkin aivan käsittämättömän pitkällä tossa ohjelmoinnissa, mutta musiikista ne taas eivät ymmärrä juuri mitään.

Sellaista konemusaa ei vielä ole olemassakaan, joka soveltaisi hyvin rumbamusiikin estetiikkaa. Siinä on aika iso alue valtaamatta. Kun tuo estetiikka taipuu koneille minusta vielä paremmin kuin ihmisille. Ihmiset, elleivät ole aivan koneita, sotkevat helposti polyrytmit yhdeksi sykkyräksi. Niin ainakin Helsingin Rumba akatemian bailuissa aina käy. Vain kuubalaiset vihkiytyneet pystyvät pitämään asiat erillään. Analyyttisesti. Sehän on todella algoritmista ja analyyttistä kamaa teorian tasolla. Kai siinä jotain ideaa on yrittää sitä soitella. Mutta jos pelkkä ääni kiinnostaa, ja ideasisällöt, kone on voittamaton. Soittimien soittelu, niin oudolta kuin se tuntuukin, on kyllä sympaattista. Esimerkiksi Koby Israeliten King Papaya levyllä on sympaattista rimputtelua. Laulu toki on sitten eri asia. Ja rumbassahan keskeistä on juuri laulu.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com