24.4.2015

KOBY ISRAELITE

Koby Israeliten King Papaya (2009) on kyllä soundin ja luovuuden puolesta huikea levy. Tosin levyllä on liikaa biisimuotoisia tyhjänpäiväisiä (minun mielestä vähän hölmöjä ja kansainväliseen ilmapiiriin avautumattomia) muusikkovitsejä. Niiden takia kokonaisuus vähän lörpähtää todella lupaavan alun jälkeen. Albumin seitsemästätoista kappaleesta kuusi sai kuuntelussani täydet viisi tähteä. Mutta kuusi kappaletta sai vain yhden tähden. Loput kaksi tai kolme tähteä. Kyllä tämä silti voi olla 2000-luvun paras albumi maailmassa?

Jos materiaalista ottaisi puolet pois, voisi albumi olla hyvinkin hyväksyttävissä. John Zornhan tätä ei tällaisena Tzadikille hyväksynyt. Albumin miksaus ja masterointi on huipputyötä.

Kobyn uusin levy Blues from elsewhere (2013) ei myöskään ole Tzadikilta julkaistu. Levy on tasapainoisempi mutta kevyempi multigenresekoitus klezmermusiikkia ja intiimiä kabareeta (Annique, fadolaulaja Mor Karbasi). Sävellyksellisesti turhan kevyet mutta hyvin soitetut kappaleet saavat kuuntelussani tasaisesti kahta tähteä, mikä on minulla jo selvästi taustamusiikkiluokitus. Masterointi ja miksaus on kauttaaltaan enemmän peruspopkauraa (tasaisinta mahdollista täysin epäluovaa suomituotantotasoa).

Varsinkin Orobas -levyä (Tzadik 2006) John Zornin säveltämiä kappaleista kuunnellessa hahmottaa selvästi, että Koby on ennen muuta lahjakas soittaja ja multi-instrumentalisti, ja vain toissijaisesti säveltäjä. Orobas ei ole miksaukseltaan ja masteroinniltaan erityinen teos. Se on studioääntä tuolta oudolta esihistorialliselta lähinnä museaalista mielenkiintoa herättävältä aikakaudelta ennen tilaäänen hienouksia ja hyviä kaikulaitteita.

Sävellykset Orobasilla ovat kiinnostavampia ja kestävämpiä kuin Kobyn omat. Sävellyksellisesti täysin tasalaatuisen ja taiteellisesti täysipainoiden albumin säveltäminen ei ole oikunvaraisten harrastelijoiden leikkiä vaan tiukasti metodin sanelemaa määrätietoista toimintaa. Tälläkin levyllä Koby soittaa melkein kaikki instrumentit itse. Erityislahjakkaan geneettisesti harvinaislaatuisen ylösnousemuksellisen serafin livesoitto voi tosiaan parhaimmillaan olla melkein yhtä saphirothista ja elävää kuin tavallisella luovasti käytetyllä koneella tuotettu ääni! Joskus totta vieköön planeettansa kauhujen ja turhauttavuuksien jähmettämä sielu osaa jäljitellä vetreää ja aloitekykyistä konetta ihmeen tenhoavasti ja tunteisiin vetoavasti! Tämä albumi on klassikkorajalla.  Tasaista neljää tähteä sävellyksille ja tulkinnalle.

Is He Listening?, Tzadik-albumi vuodelta 2009 on soundillisesti Orobasia kiinnostavampi. Myös heavysoundi toimii tällä levyllä dynaamisemmin. Mutta sävellykset ovat vain kahden kolmen tähden taustamusiikkirajalla tasapainoilevia ohipuhalluksia. Mor Karbasin ääni on klezmermusiikissa parhaimmillaan. Klezmermusiikissa ja varsinkin avatgarde klezmerissä keskeisintä on vahva melodinen kielioppi. Klezmermelodian itsevarmuus tulee esiin hyvin selväpiirteisinä, vahvoina melodialinjoina. Jos nykyisessä valtavirtaistuneessa akateemisessa musiikissa jokin rutto on, se on yleensä vahvan melodiakieliopin puuttuminen.

Mood Swings (2005) on Kobyn ehkä paras, emotionaalisesti tasapainoisin ja kaunein Tzadik -albumi. Albumilla vierailee aika paljon tunnettuja muusikkoja Bill Laswellista alkaen. 



(Lähetin uuden albumini demolin Kobylle, mutta reaktiota ei kuulunut. En myöskään onnistunut tapaamaan tyyppiä marraskuussa Lontoossa käydessäni.)

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com