19.3.2015

PORVARI JA TAIDE

Porvariammateissa on kilta arvossaan. Koiramaisen nöyryyttävillä ja pitkillä tutkinnoilla huolehditaan kiltojen aineenvaihdunnoista. Killan alaisina olevissa työpaikoissa edellytetään tiettyä koulutusta ehdottomasti. Luonnonlahjakkuudella ei ole mitään merkitystä.

Entä jos jonkinalan taiteilijat perustavat tällaisen porvarikillan ja alkavat kilpailla poliittisesti muiden porvarikiltojen kanssa, lääkäreiden ja insinöörien ja juristien kanssa, ikään kuin samankaltaisina yhteiskunnallisina toimijoina, joiden puurtamista ilman ei yhteiskunnan rattaat pyörisi?

Tästä on seurauksena taideopetuksen meritokratia: taidekoulutuksen, diplomin ja ansiolistan korostuminen itse luovan työn kustannuksella. Kun taiteessa tullaan siihen, ettei luonnonlahjakkuudella ja luovalla kyvyllä ole enää mitään merkitystä, ei Dostojevskeja tai Solsenitsyneitä voi enää syntyä.

Reiluahan se ei yhteiskuntapoliittisesti ole, jos yhdellä alalla ei huomioida mitään muuta kuin paperit, ja toisella alalla pitäisi huomioida muutakin.     

Suora tulos tästä reiluuden ja tasavertaisuuden tavoittelusta on siis tämä: kun taidealat ryhtyvät jäjittelemään porvarillisia aloja, ne menettävät kokonaan syvimmän ominaisluonteensa.

Kennen on syy? Porvarinko? Millainen olisi juristi, insinööri tai lääkäri ei-porvarillisena ammatinharjoittajana? Sitä voidaan ehkä kysellä kommunisti-ideologeilta.

Mutta porvarillisessa yhteiskunnassa nämä asetelmat eivät muutu. Siksi porvarillistunut taide lakkaa olemasta taidetta käsitteen syvimmässä merkityksessä. Porvarillisessa yhteiskunnassa varsinainen taide on aina romanttista, aina sairaalloista, aina traagista. 


Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com