15.3.2015

TAITEELLINEN PULIUKKOILU

Onpas tässä nuori pariisilaistaiteilija saanut minulta vaikutteita. Tai sitten kehittänyt saman tekniikan hyvään tietokonegrafiikan värimaailmaan omia aikojaan. Myin aivan tuon tyylisen PVC-muoville tehdyn 3D maalauksen pari vuotta sitten (ja pilkkahinnalla tietysti) jollekin englantilaiselle. Ja Valentin Dommanget taitaa työskennellä nykyään Lontoossa.

Harmillista tässä on kannaltani lähinnä se, että koska yksikään nimekäs galleria Suomessa (poliittisesta syystä... mikä muu voisi olla syy kuin se, etten ole tahdoton poliittinen opportunisti, niin kuin haluttaisiin, vaan edes vaivaudun teeskentelemään jotain omaa älyllistä toimintaa) ei ota töitäni esille, vaan kokee kaikin resurssein taistella työtäni vastaan yhteiskunnallisen paatoksen yhteisrintamassa, tällaiset maailmantaiteilijat helposti näyttävät uranuurtajilta, ja minä jäljittelijältä.

Niin, kaikkien maailman puliukkojen hyvä jumala meitä armahtakoon, mitä olivat Domenico Scarlatti ja Bach Mozartin rinnalla, pelkkiä kylähulluja, koska tekivät vain täsmälleen saman vuosikymmeniä aikaisemmin.Vielä suurempi ongelma on se, että koska en saa mitään tukea taiteelliseen toimintaan, ja koska mesenaatti sättii luotaan moraalisen paatoksen ja intohimon siivittämänä, en yksinkertaisesti pysty fyysisesti toteuttamaan varsinaisia ideoitani (paitsi pankkilainalla, kuten tähänkin asti), joita nyt kuvataiteessakin olisi aika tavalla tuhanneksi vuodeksi varastossa. Sivumennen sanoan, ideoita on sen verran peljkästään jo tuloillaan, että niillä muutama myöhempi pienempi kansakunta hyvin eläisi ikuisuutensa.

Oi siskot, veljet. Näin se menee (ironisesti). Näin se menee (tyydyttyneisyyttä äänessä). Kukapa kyyninen lännenmaan sotajoukkoja tervehtivä Patarouva ei tahtoisi nähdä omaa veriveljeään puliukkona, varsinkin jos kysymyksessä on Väinämöinen. Pohjoisen kaamosluolan Fortunan oikukkaassa syleilyssä ovat toiset, jos nyt ei ihan auringon, niin luolan seinään heijastettujen "auringonlieskojen" lapsia kuitenkin, ja toiset, kukaties Zeuksen epäavioillisesti siittämät, katkeria puliukoiksi hakattuja menninkäisiä, joita jokainen poliittisen opportunisminsa takia Finlandia-palkittu feministi kokee moraaliseksi vähimmäisvelvollisuudekseen -- velasta 30-luvun natseja kohtaan -- potkaista syvemmälle ojaan.

Tätä tunnotonta ruotsalaista puliukkojen kuoron säestämää komentoa tuhat vuotta katseltuaan, on mikä hyvänsä sielu vaarassa suistua putinismiin ja kremlismiin. Mutta onneksi niin ei käy, koska silkan ihmistahdon varaan valettu selkäranka estää.


 Eipä tässä voi muuta kuin vajota synkkyyteen päivän putinistin tahdissa:



Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com