3.3.2015

YKSIN OOT SINÄ IHMINEN

Nuorempana pidin itsestään selvänä että taiteilijat ovat neroja tai heidän tulisi olla neroja. Sitten opin kavahtaen: jos paitsi runoilijat ovat nilviäisiä ja muusikot nössöjä, he myös tarkoittavat sitä ja pyrkivät siihen ainoana päämääränään. Nerous on heille todellakin vain myytti, ei osa todellisuutta, kuten normaaleille ihmisille.

Nimen omaan taiteilijoiden yhteisöt sulkevat kaiken nerokkuuden ulkopuolelleen tuhoisasti, kun ihmisten yhteisöt laajemmassa mielessä ovat shamanismille hieman ymmärtäväisempiä. Neroutta ei pidä sekoittaa noituuteen: nerokas ihminen ei milloinkaan voi olla verenimijä, joita nero vihaa yli kaiken.

Voikin sanoa, että neroilua ei mikään tai kukaan siedä vähemmän kuin taiteilijoiden "oi niin tieteellinen" kollegiaalinen yhteisö. Toisin kuin tiedemiehet, taiteilijat kaikessa tieteellisyydessään, eivät hiljaa mielessään tiedä sitä että tieteellä ei ole hallussaan mitään lopullista totuutta ihmisestä, maailmankaikkeudesta ja neroudesta.

Siksi kollegiot ovat luovuudenvihan ydinhautomoja. Kelasin tätä viimeksi Sebastian Fagerlundin viulukonserton äärellä: katso nyt jotain videoita kamarimusiikista ja mieti samalla miten se liittyy elävään kulttuuriin? On jotenkin noloa, että muusikot lähtevät mukaan oikein/väärin, meidän jumala, teidän jumala ajatteluun, edes hiljaisen hyväksynnän tietä, niin kuin runoilijat ja muut sanankäyttäjähyypiöt aina tekevät.

Siis vaikenevat kaikella arvovallanrippeellään. Siis ovat nationalistien ja fasistien etujoukkoa. Ukrainan kriisin myötä olen itse aika tavalla vieraantunut näistä selkärankahuilisteista. Noloa, jos edes muusikot eivät näytä miten paviaanisekoilu saadaan loppumaan, kun heillä kerran on siihen keinot ja he sen tietävät, miten rauha saadaan palautettua.

Tai no, ehkä he ovat vain kyllin kyynisiä tietääkseen myös tämän: kylmä sota käynnistää perustuotannon, kaivos-, metalli-, rakennus-, elektroniikka- ja kemianteollisuuden. Se käynnistää myös pääomien uusintamiskierron. Tätä ei näköjään ymmärretä yliopistoissamme, hallinnossa, puolueissa, mutta se ymmärretään hyvin ihmisten mielissä. Konservatiivisten, nössöjen, kilttien, sisäsiistien ja tyhmien hitaiden muusikkojen mielissä?

Niin, mikä siis neuvoksi, jos musanössöt eivät ole sen kummempia kuin runonilviäiset tai kuvataidehyypiöt? Ei kai muu, kuin että nuori sukupolvi pitää saada vakuuttuneeks kollegioon kuulumisen negatiivisuudesta.

Hups, tulipas kerettiläinen ajatus. Yksin olet sinä ihminen.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com