4.3.2015

KYSYMYS WALTARISTA

Ajatellaan tavallinen kuvio eliittiperhessä. Jälkeenjäänyt palvelija (kutsutaan häntä vaikka Palleksi) pyörii 18 000 euron kello ranteessaan päivästä toiseen tekemättä mitään. Hän on perhepiirin luotettava maskotti 70 tuhannen euron vuosituloilla. Palle puhuu vain ja ainoastaan panemisesta, Irina Björklundin panemisesta, Laura Pyrrön panemisesta, kaikkien panemisesta, sellainen punainen turvonnut apukoulua käynyt suomenruotsalainen rapu.

Tällä miehellä on siivousrobotti, josta hän käyttää nimitystä Orja. Orja leikkaa lähinnä nurmikkoa. Orjalla on käskyvallassaan apulainen, nuori suomalaispoika. Poika ei saa puhua kenenkään kanssa. Kukaan ei tiedä, maksetaanko pojalle koneen auttamisesta. Luultavasti hän on töissä oppisopimuksella. Tai sitten hän on joku yhteiskunnan varoilla työllistetty. Poika tekee 16 tuntista päivää. Björn Wahlroos kutsuu häntä pupeksi. Poika ei kuule sitä. Hänellä on aina kuulosuojaimet, joita hän ei saa riisua, paksu ulkoilupuku ja pelästynyt ilme. Perheessä on kahdeksantoistavuotias komea poika.

Ylenemiset ja alenemiset menevät seuraavasti: nussimalla Pallea ylenee yhden pykälän, kiusaamalla Puppea ylenee kaksi pykälää, nussimalla Puppea alenee kaksi pykälää, nussimalla perheen poikaa alenee yhden pykälän. Siksi perheen pojalle hankitaan huoria nussittavaksi. Mutta hirviö-Palle saa tulla toimeen luonnossa.

On hassua, että Mika Waltari, joka oli innokas hovikuvaaja, ei kuvaa tällaista tavallista asetelmaa. Tällainen kaikki on rajattu Waltarin maailman ulkopuolelle. Waltarin maailmassa on vain enemmän tai vähemmän maalaisjärjellä käsitettävää psykologiaa, mutta ei vieraannuttavaa psykologiaa. Kun taas Waltarin aikalaisilla ranskalaisilla ja espanjalaisilla surrealisteilla ei muuta ole kuin vieraannuttavaa psykologiaa. Dali lähtee tällaisista vieraannuttavista ja ehdollistavista asetelmista. Samoin Bunuel. Miksi Waltari ei lähde? 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com