19.3.2015

KEVÄT

Nainen kellokorttilaitteella, mies odottaa. Mies ei vilkaise naista. Mies ei ehkä tunne naista. Miehen vuoro. Nainen kävelee käytävään kulman taakse ja huutaa: Tuletko hissillä. Mies ei vastaa. Nainen huutaa uudelleen.
- Ai minultako kysyt, mies sanoo.
- Niin, sinulta. Ei täällä muita ole.
- Sitä on vaikaa nähdä.
- No tuletko vai etkö tule?
- En osaa sanoa.
- Miten niin et osaa sanoa?
- Vaikea tehdä kovin pitkälle tulevaisuuteen meneviä suunnitelmia.
- Jaaha, hauskaa päivää!

Mies istuu metron punaisella penkillä ja lukee käsikirjoitusta. Mies ei nosta päätään lierihatun alta, mutta miettii: mitä tämä säpinä nyt on. Jaloissa pyörii paviaanipähkinöitä, kuin hulluja joulutonttuja. Mitä hittoa. Mies nostaa katseensa paperista, kääntää päätään 180 astetta vain nähdäkseen: siinä on edelliseltä pysäkiltä istahtanut kaunis nainen. Vai tällaista se on, ajattelee mies turhautuneena. Kevät.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com