21.3.2015

JA YÖT JOI VIINAA

Sami Liuhdon Taudinkuva -yhtyeen esikoislevy Päivät rakasti elämää (2015) on puhdasverinen lisäosa turkulaisen romantiikan traditioon. Markku Into, J. K. Ihalainen, Juha Kulmala, Esa Hirvonen kuuluvat vaikutteina selvästi ja tarkasti. Mutta Liuhdon runo-orkesteri ei ole vain tätä ja näissä rajoissa, vaan hän haluaa laajentaa (tarkoittaako se nyt sitten turun uuden runoliikkeen ahtaudesta vanhan runoliikkeen suuntaan), kuitenkaan sen väkivaltaisemmin rikkomatta traditionsa tarkkoja rajoja ja sääntöjä. Ja se on jossain määrin hyvä asia. Selkeätä traditiota vasten löytyy selkeä vastaanotto.

Varsinaisen kritiikin lausuminen on vaikeampaa. Suhteessa traditioonsa, en osaa kritisoida levyä tämän paremmin. Varsinaiset kritiikin muotoilun ongelmat alkavat vasta kun teos sijoitetaan johonkin laajempaan kuvaan. Traditiot, genret, skenet ja alakulttuurit ovat ylipäänsä olemassa koska elämä on lyhyt mutta taide pitkä. Jos ihminen eläisi edes 200 vuotiaaksi, ei mikään traditio, ei edes Turun romantiikka, olisi korvaamaton.

Liuhdon vähän nasaali ja katukarhea luenta kontrastoituu hyvin keskiaistuomarinurmiolaista taustaorkesteria vasten. Leikittelyt nonsensikaalisuuksilla ja avantgarden eleillä uhkaavat jäädä leikittelyiksi. Meno on vahvimmillaan suoraviivaisessa taustarytmin jäsentämässä beat-latelussa. Avantgardistisessa osastossa viimeisen kappaleen anagrammiagricolismi on vahva.   

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com