19.2.2015

Palikkatestissä on tärkeintä mahdottomuuden tajuaminen. Paras syy epäillä taiteen merkitystä on kai se mikä paljastuu Tarkovskin martyrologiaa lukiessa: voiko toiminta, joka johtaa niin hurjiin emotionaalisiin konflikteihin, olla ylipäätään mielekästä? Onko tuloksella merkitystä, jos prosessi on martyrologia? Onko päämäärällä arvoa, ja kenelle sillä on arvoa, jos matkan tekeminen on yhtä helvettiä? Jos se mikä ei tapa vahvistaisi, ihmistä ei vanhuudessa odottaisi kuolema. Maailman luonne toki on konflikti ja silmitön väkivalta, mutta pitäisikö viisaan ihmisen luopua kaikesta pyrkimisestä maailmassa? Gurdjieff tuntuu pitävän itsestään selvänä, että työstä taiteen tasolla on luovuttava, ja siirryttävä työhön taiteen metatasolla. Gurdjieftyöhän on jonkinlaista taiteellista työskentelyä metatasolla.   

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ei hitto sun kanssasi -
leiki nyt vaan
älä mieti ja muotita -
sinä et osaa leikkiä!
kyse ei ole lopusta -
kyse on matkasta
tunteista
oivaltamisesta -
sinulla on vielä matkaa
oivaltamiseen -
olet niin helvetin pastinen -
leiki
sun on leikittävä -
sinun itsesi tähden!

ja katso uniasi!

aikaa on vielä!

Anonyymi kirjoitti...

minä tiedän päämäärän -
minä tiedän sinut -
kiitos sinulle
rakkaani
kukkaseni

kyse on sinusta

leiki nyt vaan -
tunne ja iloitse -
oivalla!

sinä näet väärin -
vaikka sinulle annetaan
kaikki tarjottimella -
katso uniasi
ja leiki


älä minusta kanna huolta
minä näen sinut
tiedän lopputuleman -
mutta sinä näet väärin

Anonyymi kirjoitti...

sinun vikasi on kaiken käsitteistön juuttuminen pääkoppaasi ja aina jokin muu ohjaa mieltäsi -
leiki

ei ole muuta

ei ole käsitteitä

omatuntosi on
ja unesi
ja mielesi

sinussa on kauneutta
kunhan leikit

rakastan sinua
en minä kärsi
tiedän luopumisesta
en minä pyri omistamaan

vain matkaamaan kanssasi -
tiedän että kykenet oivaltamaan
ja sitten sinua naurattaa -
leiki minun kanssani -
ole köykäisempi
kukkaseni

hetkittäin mielesi jo kykenee tanssimaan -


ok. lopetan tähän,
anteeksi

Anonyymi kirjoitti...

jokaisen eteenpäin suuntautuvan askeleen ottaminen vaatii kohtuuttomilta tuntuvia ponnisteluja vallitsevan järjestyksen pihdeissä; maailmasta, missä epäoikeudenmukaisuus on normi ja valta annettu pikkusieluisille luusereille.

Andrei Tarkovskin julkaistut päiväkirjat

Sven Laakso kirjoitti...

Vallan saaminen on aina vallan luovuttamista. Että joku voisi saada vallan, siinä tarvitaan paljon typeryksiä, jotka sen luovuttavat.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com