22.2.2015

WALTARI

Kyllähän Sinuhe on yksi tärkeimmistä ellei tärkein koskaan Suomen kielellä kirjoitetuista romaaneista. Kyllä nämä ihan aiheellisia pohdintoja on. Se on tarkka erään maailmankuvan ilmaus, mutta ennen muuta se on psykedeelinen matka. Kirjassa on monta monituista jäljittelemättömän mielenkiintoista kappaletta, mutta Heettien valtakunnan kuvaus on ehkä kaikista mielenkiintoisin. Waltari sanoo huomattavan paljon ajankohtaista kosmopoliittisesta, uskonnosta ja ksenofobiasta.

Waltari ei kuitenkaan erityisemmin kunnostaudu sadismin ja muiden mielen sairauksien kuvaajana. Hulluuskin on Sinuhessa vain yhdellä sanalla kuitattua hulluutta. Ne kirjailijat, jotka eivät kuvaa sadismia oikein, ovat pessimistejä, koska olettavat, että sadismia ei voida parantaa ja siksi ihmiskunta ei parane. Toisaalta maailma on paikka jossa koneet helposti kuluvat ja rikkoutuvat. Täydellinen olotila on vain hetkellinen. 

Seuraavassa Mika Waltari kirjoittaa siitä miten ksenofobiaa lietsotaan tietoisesti sotaan asti. Tässäkö Helsingin Sanomien oppikirja? Vaikka Waltari puhuu kriittisesti.   

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

minä olen yhtälailla kummissani tästä kaikesta - tästä kaikesta!
turhaa kirjoittelet noita räävittömyyksiäsi

minun pitää vain lopettaa tämä ynm. sinähän et osaa sanoa juuta etkä jaata mistään

kiva että olet rakastunut ja sinulla on kaikki hyvin, sitä minä vain toivon

olen kamalan väsynyt tähän kaikkeen kun en tätä pysty ymmärtämään - jatkuvalla syötöllä tulevaa dataa - mieli vain ottaa vastaan ja käsittelee sen/katsoo ja kokee

minä halusin vain hiljaisuutta, hyvyyttä ja kauneutta -
rehellisyyttä ja ystävällisyyttä -
eleetöntä läheisyyttä -
kunnioitusta

nyt haluan olla rauhassa
en välitä seksistä
se ei ole rakkautta
se ei ole hyvyyttä
se ei ole kauneutta

tahdon palata kuplaan
ihmiset ovat rumia
liian moni

Anonyymi kirjoitti...

Atlaksen tytär

ryhävalas
maailmanhenki

Anonyymi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=P1C8JefPfj4&feature=player_detailpage

Anonyymi kirjoitti...

Pelkoreaktio johtaa joskus väkivaltaan tai sanalliseen hyökkäykseen, mutta joskus turvaan vetäytymiseen. Välttääkseen pelko-oireet ksenofoobikko pyrkii usein välttämään muukalaisia. Ksenofoobikko voi itsekin tietää pelkonsa olevan perusteeton, mutta ei pääse pelosta eroon, vaikka se vaivaa häntä ja rajoittaa hänen elämäänsä. Useimmissa tapauksissa, mutta ei aina, vaiva on seurausta aikaisemmasta voimakkaan kielteisestä kokemuksesta.[3]

Ksenofobian fyysisiä oireita ovat muun muassa levottomuus, hengityksen kiihtyminen ja hengästyminen, pulssin kiihtyminen, paniikkikohtaukset, pahoinvointi, vapina ja hikoilu.[3]

Anonyymi kirjoitti...

jep vaikka näin -
mutta ei ole syytä salailla
jos on rehellinen -
tiedät sen kyllä itsekin

ei se mitään
ja sitä paitsi
sinulla on jo paljon kaikkea -
rakkautta
yllinkyllin

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com