4.5.2015

HOHTO

"kaikki muu kuin klassinen analyysi on kontraindiktoitua" sanoo Tiisala. Kontraindikaatio tarkoittaa lääketieteessä vasta-aihetta, siis jotakin sairautta tai tilaa, joka estää jonkin hoidon tai tutkimuksen käytön.

Kuka on Hohdon päähenkilö? Mitä on aution hotellin hissin ovien välistä purkautuva veri? Kohtuuton kauhuefekti vai mielekkäästi ratkeava kuva-arvoitus?

Se on kolonialismin veri. Tyhjässä hotellissa jatkuvat haamujuhlat, kolonialismin verellä maksetut. Kirjailija, haamuhotellin talonmies, on salaisuudenvartija.

Salaisuudenvartijan tehtäviin kuuluu estää historiaa purkautumasta esiin: verta purkautumasta liukuovien välistä. Kirjailija kirjoittaa, loputtomasti kirjoittaa, jottei mitään paljastuisi. Kirjailija kirjoittaa kätkeäkseen, peittääkseen ja pettääkseen, hämätäkseen, valehdellakseen tunnustuksen ja vilpittömyyden kaavussa, ensin itselleen, sitten yleisölleen, ilman silmäniskua, mitä hyvänsä, paitsi ei sitä mitä hänen väitetään tekevän: koskettelevat totuutta.

Näin on, poikkeuksetta, modernissa maailmassa, vahvistaa Gurdjieff.

Beelzebub’s Talesin 42. kappaleessa:

"thanks to that famous “education” which is ever more and more always being invented for them by various contemporary conscienceless writers."

ja

"Unlike most contemporary parents, they do not consider that the education of children consists in badgering them to learn by rote as much poetry as possible, composed by “Moordoortenist psychopaths,” or in teaching them to “click their heels well” before their acquaintances, in which accomplishments according to the notions of people of recent times the whole education of children unfortunately consists."

Kirjailijan vaimo, kiltti ja avulias nainen, jota kirjailija ei rakasta: hänen on kuitenkin elettävä, tässä maailmassa, kolkassa, vähissä huvituksissa. Miksi? Miksi? Miksi? Niin vain on. Kohtuuton seksuaalinen turhautuminen on kohtaloksi juuri hänelle määrätty. Maailmankaikkeuden jokainen hiukkanen myöntää sen, eikä yksikään hiukkanen taistele sitä vastaan. Pariskunnalla on kaikeksi harmiksi yhteinen lapsi. He elävät aikaudella, jolloin kirjailijat tekivät lapsia, tietämättä olivatko tarkoitetut vain nauttimaan vai vain lisääntymään. 

Ongelmaksi muodostuu kirjailijan oma poika, ei-tahdottu lapsi, "lahjakas” lapsi. Siis normaali terve lapsi, jollaista ei yksikään intellektuaalin virkaa havitteleva itselleen toivo, koska lapsessa sikiää omatunto ja vaisto.

Tällä pojalla on paranormaaleja selvänäköisyyden kykyjä, kuten jokaisella normaalilla terveellä ihmisellä on. Niin sanottu "lahjakkuus" tarkoittaa: vanhemmat eivät ole opettaneet lasta vielä valehtelemaan itselleen ja toisille. Lapsi siis voi oppia unistaan. Kubrickin visiossa lapsella on myös älyä kuulla visioita. Tällaista kykyä ei ole jokaisella terveelläkään, koska pelko opitaan ensimmäiseksi: on normaalia ja tervettä pelätä irrationaalista.

Poika saa kohtauksillaan ja telepaattisella yhteydellään aikaan sen, että kirjailijan työ ja toimeentulo joutuvat uhatuiksi. Kirjailijasta on vaarassa tulla turha. Poika on hotellin entisen hovimestarin avulla paljastamassa historian salaisuuksia maailmalle, niitä salaisuuksia, joita kirjailijoiden armeijoilla on työnä vartioida. Jos salaisuudet paljastetaan, on salaiusuuksien kätkijä siitä lähtien turha. 

Kirjailijalle jää vaihtoehdoksi lahjakkaan poikansa tappaminen. Kirjailijalla ei ollut onnea saada pojakseen idioottia. Näissä ylen lynchläisissä kuvissa ja tunnelmissa, se onkin lopulta kirjailija joka jähmettyy patsaaksi, ja totuus on se, mikä labyrintista pakenee ja jatkaa elämää.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

"Niin sanottu "lahjakkuus" tarkoittaa tätä: vanhemmat eivät ole opettaneet lasta vielä valehtelemaan itselleen ja toisille."

Ehkä. Itse määrisin lahjattomat (> 90 %) ehkä siten, että he eivät ymmärrä maailman tekstuuria. Esimerkiksi kun käyt missä tahansa omaisuus-/kauppa-aiheisella verkkosivustolla, huomaat, että se on ruma. Tähän tapaan: http://www.veronmaksajat.fi/

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com