10.2.2015

ANDREIJ ZVYAGINTSEVIN LEVIATHAN (2014)

on mielenkiintoinen Venäläinen versio Mikael Koolhaasista, eli oikeusmurhasta, joka tapahtuu yhteiskunnan korruptoituneiden elimien myötävaikutuksella. Nuivasti voisi ajatella, että tässä kerrotaan allegoriaa Hodorkovskista ja Putinista. Mutta pelkkänä realismina elokuva on kiinnostavampi, hyvin näytelty ja emotionaalisesti erittäin järkyttävä.

Venäläisessä keskustelussa elokuvaa pidetään huonona, koska on liian tarkka ja totuudellinen ja siksi aikaan sopimaton, koska patrioottiselle propagandalle olisi tilausta. Toisaalta elokuvassa on vahva antifeministinen (vai miksi tätä länsimaista naishapatusta pitäisi kutsua, femiiniksi korruptioksi?) lataus.

Alussa jo ehdin luulla, että nyt mennään mielenkiintoiseen antiurbaaniin tulevaisuusfantasiaan, mutta ei. Elokuva on pessimistinen venäläistä urbaanisuutta kohtaan, muttei tarjoa mitään fantasiaa paremmasta. Näytetään vain miten yhä rumeneva neuvostoinfra pitää havaitsevat sielut otteessaan vaikka Venäjä on maa, jossa kauneutta ja tilaa riittäisi jokaiselle katseltavaksi. Mutta tällaisten aatteiden aika ei taida olla vielä koittanut Venäjällä. 


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

riittää sitä tilaa
ja kauneutta
toiseus on kuitenkin ehdoton
muu on kusipäisyyttä
tänäänkin
näin ja koin
paljon kauneutta
siis niitä ihmisiä
joilla oli sielu!

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com