28.1.2015

HANNU HELIN

rakasti kirjallisuutta kirjailijoiden sijaan. Voiko tärkeämpää sanomaa runoilijalla tässä maailmanajassa olla? Maailmanajassa, jossa huolella synnytetyt teokset eivät merkitse mitään, mutta yksi keskustelupalstalla salanimellä (selvästi läpällä) heitetty poliittiselta haiskahtava kommentti merkitsee kaikkea. Mitättömiä hömppäkirjailijoita "rakastetaan" juuri siksi, että hyvät voitaisiin ohittaa. Tällainen "rakkaus" on rakastettavuuden ohittamista. Juuri tätä vallitsevaa stalinismia Helin teki omalla työllään näkyväksi. 

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sinunkaltaistesi fasismin ja totalitarismin puolustajien elämä tulee aina tehdä mahdollisimman vaikeaksi. Mielestäni tässä on aika hyvin onnistuttukin :)

Tässä maassa huomaavainen huomiottajättäminen toimii yhä ihailtavan hienosti. Foliohattu-huru-ukot kun jäävät omiin blogiliemiinsä vaahtoamaan, on rauha maassa :)

Tsemppiä :)

Sven Laakso kirjoitti...

Mun kohdallani on joo onnistuttu erittäin hyvin kun vastustan Timo Hännikäisen kaltaisia natseja. Mutta Hännikäisen suhteen ei ole onnistuttu yhtä hyvin, koska jokainen sunnuntaihesari on kuin yksin hänen äänitorvensa.

Minkä tälle mahtaa. Kaikkea ei voi saa.

Sven Laakso kirjoitti...

Onneksi on puntit tosi tasan, heh.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com