30.9.2014

I WANTED TO CHANGE YOUNG MINDS OF THE ALL THE WORLD


KAAPATTU TAIDE

Mikä on sellainen taiteilija, joka kieltäytyy osoittamasta sitä, mikä on ihmiselle mahdollista. Onko hän tuomarisopupelin uhri. Millaiset ovat taiteilijoiden olympialaiset. Pianokilpailuja on nähty. Harva niistä kuulemma osaa nauttia. Ennuste, että tästä jonkin idusta tulee taiteilija, ennuste että tästä nuoresta nerosta ei tule. Heitä paremmat kilpailuttavat kilpailuja. Parhaat eivät osallistu ollenkaan. Tuomaristot istuvat ja erehtyvät vuodesta toiseen, elinennusteet vanhenevat. Kuolevista povataan kuolemattomia ja toisinpäin. Osallistujat kertovat kärsineensä kilpailusta kuin rikkaruohot varjostavista puista. He ovat mykkiä kertomusia siitä mikä heitä kiusaa. Se on liiankin ilmeistä: kasvupaikka, aurinko, varjo. Lajeja ei tunnisteta, lajeja on liikaa tai liian vähän. Miten käy kansallisten kirjallisuuksien, jos ne boikotoivat olympialaisia. Vihollisvaltion tuomariston antama ylistys on rikos ja pyhäinhäväistys. Nykyisin valtiot ovat pienempiä kuin taiteilijat ja taiteilijat pienempiä kuin valtiot. Valtio on ulkoministerin lausuntoautomaatti. Omia ajatuksia ei sillä ole. Ei ole kansainvälisiä kontakteja, ei todellista keskustelua eikä tietoa ohi lähimmän tiedustelupalvelun agentin, joka ohjeistaa. Kun missio on riittävän suuri, jokaiselle löytyy kykyjä vastaava rooli.
   
Jos taide ei ole kaapattu, se näytettävä toteen joka päivä uudelleen.

MEDIA JA MASSAPSYKOOSI

Vuoden 2009 tietojen mukaan (Kari Pylkkänen: Mielenterveyden markkinoilla) mielenterveyden hajoamisen kustannukset yhteiskunnallisen tuottavuuden menetyksinä länsimaissa ovat suuremmat kuin koulutuskustannukset yhteensä tai puolustusmenot yhteensä. Tämä on suuri luku. Pylkkänen ihmettelee miksi samalla kertaa mielenterveyden hoitoon suunnatut voimavarat ovat rajusti alimitoitetut, eivätkä missään suhteessa ongelman todelliseen taloudelliseen merkitykseen?

Pylkkäsen kysymys on ehkä hyvä niiden mielestä, jotka eivät tunne Luis Bunuelin ja Alejandro Jodorowskyn elokuvatuotantoja. Surrealismissa -- fasistisessa realismissa -- uhrien kidutukset ovat sadistien yhteiskunnallinen juhlariemu. Mielenterveys on ahtojääpipojen pääravinto. Sadisti elää mielenterveyden tuhoamisesta, eikä voisi kuvitella elävänsä ellei saisi nähdä näitä outoja ydinreaktioita. Länsimainen yhteiskunta kuhisee ahtojääpipoja; niiden ainoa luonnollinen vihollinen, kaunis ja ylevä ihminen, on tuhottu. Tästä evoluutiosta kertoo Bunuel ja Jodorowsky. Eikä paljon muu ole kertomisen arvoistakaan.

Oligarkkien lumetodellisuudessa suuri osa väestöstä ajetaan automaattisesti tuhoon. Mutta tämän voi nähdä siunauksellisenakin, jos nyt kuitenkin hyväksyy sen että tämä planeetta on jonkinlainen helvetti tai kosminen rangaistussiirtola, jossa tehtävämme on NIMEN OMAAN JA VAIN kärsiä. Henkiseen ja sitä myötä mielenterveydelliseen tuhoon joutuvalla on kaksi tietä, kummatkin rajattoman jos nyt ei hyviä niin ainakin opettavaisia: joko fyysinen tuhoutuminen tai herääminen ja henkisen todellisuuden olemuksen tiedostaminen.
 
Jälkimmäinen näistä ei ole niinkään helppo tie: länsimainen tiede on luotu tekemään henkisen todellisuuden oikea tiedostaminen niin hankalaksi kuin mahdollista. Mitä kriittisempi ihminen, sen suurempi ongelma hänelle on käsittää se tosiasia, että tiede ei ole lainkaan todellisuuden jäljillä. Eikä se ole välttämättä tieteen vika. Se on tieteen taso ja sen olemus.
 
Kynnys on tämä: pitää uskoa itseensä, omiin aisteihin, omaan järkeen, omaan kokemukseen, omaan tietoisuuteen, enemmän kuin tieteeseen. Pitää nähdä planetaarisen teatterikoneiston läpi. Tämä ei ole niin helppoa kuin miltä muinainen buddhalainen munkki saa sen kuulostamaan. Epävarmuus on läsnä joka hetki, koska tavanomaisia varmuuksia ei tämän jälkeen voi saavuttaa ja eksyminen tapahtuu sillä askelmalla kun vaisto hetkeksikin uinahtaa. Tästä pisteestä alkaa mielenterveyden murenemisen erämaa.

Varsinainen massapsykoosi ei tunnistaudu mielenterveysongelmaksi. Siitä puuttuu sairaudentunto. Se on seuraus helpomman tien valinnasta: fyysisen kuoleman odotus henkisen kuoleman jälkeen zombitilassa. Tätä suurempaa kidutusta on vain yrittää mitä hyvänsä muuta. Fasismi tarjoutuu tämän tien kulkijalle palvelijaksi tehokkaine massatuhotekniikoineen.

Sota ja mielisairaus siis ovat suuria juhlariemuja sille epäjumalalle, jonka puolesta kulloinkin suotta kärsitään ja kuollaan. Tällaisten juhlariemujen kanssa ei fasistinen todellisuus kursaile. Tämä on todellista ja jokaiselle tänne syntyvälle ihmisellä suoraan tuntuvinta konkretiaa. Fasismi on telluurista. Se on kuin matemaattisesti laskettu tulos näistä olosuhteista, kun niitä katsotaan vapaana illuusioita. Fasismi ei osaa nähdä hyppyä. Se ei osaa nähdä kvalitatiivista muutosta, muutoksen mahdollisuutta. Tämä ei ole sinänsä ihme, sillä muutoksen mahdollisuuden näkeminen on rajattoman vaikeaa siitä huolimatta, että käyttäisi aikaansa muuhun kuin suurien ihmismassojen jatkuvaan manipuloimiseen.

Vain jumalankaltainen taiteilija voi esittää sen mikä todella on mahdollista. Sellaisia ei ole tälle joustohampaiselle jumalasta kaikin tavoin eroon kaakeloituneelle planeetan asujaimelle huviksi ja kidutukseksi kaikkina aikoina montaa syntynyt. Tällaisesta taiteilijasta AINA metodisesti ja tietoisesti väärinkäsittämällä ja kiduttamalla saatava energia on suurempi kuin kaikkien ydinvoimaloiden energia yhteensä. Se tuottaa myös enemmän radioaktiivista saastetta eli iloa rotille.

Markkinatalouden pyhät kidutusrituaalit, säännöt ja taloudellisen tehokkuuden ideaalit unohtuvat heti kun mielen ottaa valtaansa voimakkaampi irrationaalisuus, voimakkaammin väristävä perversio ja nurinkääntäminen. Sadististen nautintojen hierarkiassa voimakkaampi väärintekeminen voittaa pienemmän ilkeyden. Kaatopaikkojen arvoyhteisöissä perversioiden toteuttaminen saa maksaa, koska SE VASTA ON "elämätä". Samalla sinänsä SIUNAUKSELLISET yt-neuvottelut jatkuvat ikuisesti taloudellisen varjon katveessa. Meidät irtisanoo tuoreen ympäristöministerin näköinen julmasti hymyilevä pieni likainen tyttö.

29.9.2014

IN GOD THEY TRUST

Paskiaisten sukupolvet seuraavat toisiaan. Inhimillisen keinot ovat olleet loppu aikojen alusta. Siksi meillä on aina tämä miten milloinkin valepuettu stalinismi.

28.9.2014

TORSTI SIRENIN OIREELLISUUDESTA

Sun Tzu sanoo (X:13): "Kun vanhemmat upseerit ovat vihaisia ja tottelemattomia ja viholisen kohdatessaan ryhtäävät taisteluun sen etuja punnitsematta ja komentajan käskyjä odottamatta, armeija on romahtamaisillaan."

Tämäkin voi olla hämäys. Toisaalta Nato-kiima on armeijan todellisen hädän toinen puoli.

27.9.2014

Ryystän leivän mäskistä tehtyä kotikaljaa. Itse tehtyä, hieman käynyttä, erittäin hyvää.

PENDERECKI

kuuluu lempisäveltäjiini. Parhaillaan kuuntelen: Seven Gates Of Jerusalem, "Symphony #7" - 1. Magnus Dominus Et Laudabilis Nimis. Pendereckin sinfonioissa on jokin orgaanisen hengityksen ja plastisen kehittelyn täydellisyys. Pidän äkkijyrkästi dramaattiseksi möyryksi yltyvästä soitinnuksesta voimakohdissa. Jostain syystä olen mieltynyt orkesterimusiikissa kelloihin ja matalien vaskien möyryyn. Jouset ovat minulle mauste paitsi bassot. Pendereckin sointi miellyttää: sävyt, struktuurit, kontrastit, äärimmäisen hallitut muodot. Tosin P ei ole merkittävä melodisten olentojen luoja. Hänen melodiset olentonsa eivät putoile mistään ideoiden maailmasta valmiina kristalleina, vaan pikemmin melodinen aines on sarjallista arkiproosaa.

 

HÄPEÄN PUNA VIELÄKIN POSKILLA

Jodorowsky-välikohtauksen takia. Nyt The Holy Mountainin katsomisen jälkeen olen taipuvainen ajattelemaan, että on suorastaan jonkinasteinen rikos, etten ole tuntenut tätä ohjaajaa paremmin. Miksi kenenkään koskaan pitäisi tuntea minun taiteellisia tuotoksiani, jos minä en tunne tällaista tekijää? Onpas tämä kiusallinen ja raju opetustilanne. Syvä on häpeä sielulla, jos ei Jodorowskyä tunne. Sellainen sielu ilmiselvästi temppuilee kadotuksen partaalla.



Luis Buñuel ja Parajanov tietysti ovat Jodorowskin lähimmät vertailukohdat. Jodorowsky on heidän veroisensa. Itseasiassa hän menee minun luennassani Parajanovin ohi. Parajanov on yksipuolisessa estetismissään lopulta tylsä.

Jodorowskyn yhteiskuntasatiiri on jopa terävämpää kuin Buñuelin. Kuten oppi-isä Buñuelilla aitosurrealismi nousee suoraan fasismin maaperästä. Jodorowskyn surrealismi on syvästi fasismin maagista realismia. Hän on ensisijaisesti antifasistinen taiteilija.
  







The Holy Mountain löytyy Youtubesta, mutta suosittelen DVD-laatua. Kohdassa 20:20 Tom of Finlandin psykoanalyysi:

 
Puolison tilaaminen netistä on sama kuin kitaran tilaaminen netistä. Kokeilematta puut voivat olla mitä hyvänsä. Kumpikin tuote on lähtökohtaisesti biologinen. Kääntäen: jos netistä sokkona tilataan, kannattaa tuottajan tehdä tuotteensa mahdollisimman satunnaisista puista.
Tuoleissa ei ollut jalkoja. Ne täytyi ripustaa katosta.

26.9.2014

NEULA

Siivosin iloisesti terassia ja asettelin enkelityynyt lattialle. Tarkoitus oli nauttia kesäisestä kahvihetkestä terassilla. Lapset tulivat innoissaan terassille. Tytär istahti tyynylle, mutta nousi nopeasti. Hän alkoi vetää tyynystä jotakin ulos. Tyynyn sisältä tuli esiin neulan kärki ja lopulta noin 8 cm pitkä ompeluneula. Neulassa oli kullattu kanta. Onneksi vuoden ikäinen lapsi ei ryöminyt juuri sen tyynyn päälle. Vanhaa tyynyä on myös käytetty pään alustana päiväunilla terassin lepovuoteella. Mistä neula oli vanhaan tyynyyn joutunut? Myöhemmin kävi selväksi, että neula kuului ompelutarvikelaatiossa olevaan neulasarjaan. Sieltä puuttui vielä kaksi isompaa neulaa. Missä tyynnyissä ne olivat? Koetin työntää neulaa kanta edellä enkelityynyyn. Se ei onnistunut väkivallattomasti, koska tyynyt sisällä oli silkkivuori, joka suojasi höyheniä. Missään tapauksessa neula ei voisi joutua tyynyyn vahingossa kanta edellä.

GÄTEINEN

Se on Käteinen.

TÄMÄ ON KENEN HYVÄNSÄ TARKISTETTAVISSA OLEVA FAKTA

Kun venäläiset naiset astuvat junasta ulos Helsingin rautatieasemalla heillä on Helsinkiä varten erikseen hankittu univormu: rumat vaatteet ja matalat rumat kengät, jotka ikään kuin ajavat peittävän hunnun virkaa esi-islamilaisessa ympäristössä. Kun he nousevat Moskovan lentokoneeseen, he pukevat aivan toisenlaisen varustuksen, koska ovat siirtymässä pois islamilaisesta maailmasta vapauden ja naiseuden näyttämisen maailmaan.

KUKA JODOROWSKY? MITTAAMATON JA ÄÄRETÖN HÄPEÄ



Chileläinen elokkuvaohjaaja Alejandro Jorodowsky (s. 1929) on niitä eläviä ihmisiä, joiden nimi jakaa toiset ihmiset luokkiin. Kukaan ei voi pitää itseään sivistyneenä eurooppalaisena, ellei ole nähnyt Jodorowskyn koko tuotantoa vähintään kolmeen kertaan.

Ihminen, joka ei ole nähnyt kertaakaan koko Jodorowskin tuotantoa on kokonaan sivistyksen tavoittamattomissa: hän suorastaan taistelee eurooppalaisia ja länsimaisia arvoja vastaan. Yksikään sellainen ihminen EI VOI KUULUA eurooppalaisen sivistyksen tai eurooppalaisten arvojen vaikutuspiiriin.

Alemmilla tasoilla ihminen, joka tuntee Jodorowskyn vain nimeltä, on melkein jo kaiken hyvän perivihollinen. Ja se, joka ei tunne edes nimeltä, ei ole ansainnut elämää ihmishahmossa, eikä ole oikeutettu hengittämään raikasta ilmaa.

Tällainen on siis eurooppalaisen sivistyksen ja eurooppalaisten arvojen rakennehierarkia. Kun me puhumme eurooppalaisista arvoista, me puhumme Jodorowskyn arvoista. Me kysymme kysymyksen joka liittyy Jodorowskyn tuotantoon.
 
Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, että itse tuskin tunsin Jodorowskyn nimeltä ennen eilistä uuden elokuvan Dance of Reality Suomen ensi-iltaa. Häpeäni on toki mittaamaton: näen tänään ensimmäisen kerran The Holy Mountainin (1973). Mutta kaikkien niiden, jotka eivät ole uutta elokuvaa vielä nähneet, häpeä on vielä suurempi: se on ääretön. Tässä on pienen pieni ero: olemassaoloa on mahdotonta jatkaa ilman tätä elokuvaa. Mutta onko tähän asti voinut elää näkemättä The Holy Mountainia? Aukko on käsittämättömän valtaisa.

Mutta ehkä tässä oli kysymys johdatuksesta. Uusi elokuva kertaa paljon samoja aiheita ja teemoja kuin The Holy Mountain, mutta kuitenkin jollakin tavalla uudessa ja ylevöityneessä muodossa. Ehkä onkin hyvä, jos ei ennen Jodorowskyn uusinta ole nähnyt vanhempia.

Uusimmassa on kysymyksessä 86 vuotiaan ohjaajan 23 vuoden tauon jälkeen ensimmäinen ohjaustyö. Jos jokainen ihminen saisi 23 vuodessa yhtä paljon aikaan, planeettamme olisi paratiisi. Teoksen voi varauksetta nostaa elokuvataiteen suurimpien tähtihetkien joukkoon. Ehkä paras koskaan (Suomen) ensi-illassa näkemäni elokuva.


   

25.9.2014

Kokoomustaidetta: tee kaikki päin vittua ja pahoittele, että se oli mahdollista julkisrahoitteisessa toiminnassa. Ole virus, väärä ajuri.

SYSTEMAATTINEN VENÄJÄKUVAVÄÄRISTYMÄ

Pidänkö minä enemmän venäläisistä kuin inhoan russofobeja? Hyvin vaikea sanoa. Ehkä inhoan enemmän russofobeja. Venäjäkiinnostukseni pääasiallinen moottori ei ole russofilia vaan russofobiainho. Toiseksi suurin moottori on silkka kiinnostus venäläistä elämänmuotoa kohtaan. Russofiliaa minulla ei mitenkään erityisesti ilmene: näen sellaisen vain itseaiheutettuna silmien sumentamisena. Uteliaisuus ja tiedonhalu sen sijaan on jos siksi, että ennakkoluuloilla miehitetty russofobinen mieli ei voi mitään tietää, koska siinä ei ole avoimuutta tiedonhalulle. Tämä tosin pätee ihan kaikkeen muuhunkin kuin Venäjään tutkimuskohteena.

Mistä syntyy vanhojen kylmänsodan ns. venäjäntuntijoiden systemaattinen venäjäkuvavääristymä? Mistä syntyy ne hillittömät vääristävät ennakkoluulot, joita he levittävät "tietona" ja joita ei voida osoittaa mistään todellisesta kohteesta syntyneiksi?

Esitän oman arvaukseni:

Venäjällä on ulkomaalaisia varten aina oma kokoavat ja hyysäävät kuvionsa, ikään kuin ulkokehä tai nurkka, johon ulkomaalaiset sysätään. Ulkomaalaiset ohajataan tiettyjen paikallisten "asintuntijoiden" asiantuntevaan syleilyyn. Käytännössä heidät sidotaan pieneen ulokemaailmaan, jossa he ja varsinkin heidän saamansa vaikutelmat pysyvät tiukassa kontrollissa. Ennenkaikkea vaikutelmat pidetään kontrollissa siksi, että suurin osa ulkomaalaisista tulisi varmaankin hulluiksi jos heidän silmänsä avautuisivat tosiasioille. Systeemi on siis olemassa heidän suojelemisekseen, heidän illuusioiden, ennakkoluulojen ja uniensa suojelemiseksi. Sillä Venäjä kyllä pistää ulkkarin mielenterveyden koville, jos silmät avautuvat sekunniksikin objektiivisen todellisuuden suuntaan. Onneksi 99.99% niistä ihmisistä, jotka kokevat Venäjän mukavaksi paikaksi ja matkustavat sinne usein, ei tätä vaaraa ole. Venäjällä asuville vaara on vielä pienempi.

Tämä "systeemi" toimii nykyvenäjällä yhtälailla kuin Neuvostoliitossa. Ero on se että nykyvenäjällä siihen nurkkaan ei tarvitse jäädä, kun Nliitossa tuskin oli muita vaihtoehtoja.

KILPAILU KAUNEUDESSA

Tämä pätee ihan kaikkeen kilpailuun taiteen ja epäobjektiivisesti mitattavan toiminnan alueella. Vain urheilukilpailut voivat olla moraalisia. Esteettisperustaiset kilpailut ovat AINA pelkkää korruptiota. Suurta Pavlovin koirien temppushowta ja pahuuden ja masentavuuden näytelmää, jonka ainoa tarkoitus on osoittaa että paha EI KOSKAAN saa palkkaansa, ja parasta EI KOSKAAN palkita. Ihminen on iljettävä virus nerouden madonreijässä.
"Suomessa toimivan venäläisen ammattitanssijan tanssikoulun venäläiset pienet lapset harjoittelevat kilpatanssia intensiivisesti - ja osa on todella lahjakkaita ja osaavia. Viime lauantaina kilpailuissa jälleen kerran ensimmäinen sija ja mitalit menivät suomalaisen tanssikoulun suomalaisille lapsille, voitto meni suomalaisen tanssikoulun omistajan tytölle, jonka rytmitajua eräät venäläiset ystäväni kuvasivat vakavasti puutteelliseksi ja jonka kehollista kykyä liikkua surkeaksi (sanoivat vartalonrakennetta jäykäksi karhuksi). Niin syntyy tässä ja sanomattoman monessa muussakin tapauksessa inhimillisiä epäilyjä, että urheilullisen ja kilpailullisen "menestyksen" takana olisi muutakin kuin aito osaaminen." Juha Molari

MOVEMENTS JA SUGGESTIO

Movementsin kuuntelu muutaman kuukauden unohdusta tuottavan tauon jälkeen on uudenlainen kokemus.

Ensinnäkään en ole koskaan aikaisemmin tehnyt mitään musiikillista ihan niin valmiiksi, että voisin uskaltautua ajattelemaan: tämä on valmis ja itsessään täydellinen. Toiseksi musiikillinen materiaali helposti tarttuu mieleen ja korvamadoksi. Sääli niitä, jotka joutuvat pitämään mielessään ammatin puolesta kaiken maailman biisejä. En ole huomannut, että musiikin sitkeästä mielessä pitämisestä seuraisi valaistumiskokemus, ellei joissain AC/DC:n kappaleissa sitten olisi kyse juuri siitä.

AC/DC:tä ei kuitenkaan voi syyttää kehittymisestä ja kaiken kehityksen avain on toki Haadeebn liljaiset unohduksen niityt ja Styxin vesi: etäisyyden otto, kill your darlings, sympatian lakkaaminen omaa lihaa ja verta kohtaan.

Movementsin kaltaisessa teoksessa tämä prosessi on tehty suhteellisen helpoksi. Kappaleet jäävät mieleen, mutta kuulokuvat yksityiskohdista haalistuvat nopeasti. Toiseksi tällaisessa elektronisessa musiikissa ei ole uusiutuvaa inhimillistä esityksellistä tulkintaa. On vain sävellyksellinen tulkinta (joka voi myös saada uusia muotoja). Tämä on heikkous ja vahvuus samalla kertaa. 

Sävellyksellisessä tulkinnassa muuttuva huomio ei kohdistu tulkintaan tai esitykseen, lisääntyvänä tai vähenevänä ihmissympatiana, vaan se kohdistuu yhä uudelleen, aikojenkin päästä, objektiivisesti vain mediaan ja mahdollisimman riisutusti musiikilliseen sisältöön.

Herää kysymys, mitä tällainen musiikillinen sisältö sitten on? Onko se objektiivista musiikkia? Objektiivista taidetta? Ei välttämättä. Onko sillä jokin pysyvä emotionaalinen arvo? Ei välttämättä. Jos siinä on jotakin pysyvää ja monet eri tulkintasuunnat kestävää, mikä se on? Mikä on pelkkä ääniprintattu sävellys? Mikä on sen subjekti, sen linnun rengastusrengas, sen suden elektronihammas?

Kysymyksessä on tietynlaisten valintojen kokonaisuus. Musiikillisten valintojen objektiivisuus suhteessa kaikkiin muihin valintoihin säilyy. Jos valintojen tekemistä on ohjannut primaarinen mielen taso, silloin tuo kokonaisuus, jossa valinnat ovat esillä, myös palauttaa kuulijan tälle tasolle. Toisin sanoen teos ohjaa kuulijan yhä uudelleen ja uudelleen kulloisenkin tulosuunnan mielentilasta primaariprosessin tuottamien valintojen tasolle. Riippuen siitä, mistä suunnasta tullaan, ja kuinka avoimella ja ennakkoluulottomalla mielellä tullaan, kokemus on hyvin erilainen.

Väitän, että tässä kokemuksessa ei voi olla kertakaikkiaan mitään "massapsykoottista". Ei mitään suggestiivista tai hypnoottista. Ei mitään siitä fasismista, jota kuulemme niissä väsyttävissä klassisen musiikin konserteissa joissa koko yleisö on jostain kumman syystä joko haltioissaan tai vastaavalla intensiteetillä unelias.

On toki huomautettava: noissa tilanteissa minäkin herkästi tunnen ilmapiirin värähtelyt. Vaan en ole kiinnostunut aina niitä seuraamaan virtavahvistimena. Musiikki on tällä tasolla yhteiskunnallista objektiivisesti.  
Missä kohtaa runous eroaisi sodankäynnistä. Runoudessakin toimitaan vain silloin kun on edullisin hetki. Runoudessakin ollaan poistamassa ongelmaa, joka on kaiken täyttävän rakkauden tiellä.

TIEDON FETISOIMINEN

Ajatusfetissi on sinänsä terävä havainto jota käytetään tilanteessa, johon se ei sovi, mutta jossa havainnon paikkansapitämättömyyttä ei voida suoraan tarkistaa.

Esimerkiksi: tehdään terävä havainto, joka on niin terävä, että äänestyskarja ei pysty sen terävyyttä arvioimaan, siksi pelkästään havainnon ilmaiseminen retoriikasta tulee vakuuttavuuden uusi mittapuu. Havainnon kohteella ei ole merkitystä. Tämä on tällä hetkellä eräs demokratiaan kätkeytyneen oligarkian massasuggestion tärkeimmistä populistisista välineistä.
 
Esiemerkiksi voi ottaa jatkuvan Venäjän mustamaalaamisen, jossa väitteet eivät perustu mihinkään tosiasiaan, vaan ainoastaan siihen, että manipuloinnin kohteena oleva yleisö ei tiedä mitään Venäjästä. Venäjää mustamaalaavan havainnon synnyttää yleensä havainnon tekijä itse: hän tarkkailee itseään ja itsensä saamaan pätevää kritiikkiä ja yksinkertaisesti projisoi kaiken sen tuntemattomaan kohteeseen, Venäjään.  
 
Samalla kaavalla itseen kohdistuva täysin perusteltu ja asiallinen kritiikki leimataan fetisoiduksi tiedoksi: Venäjän masinoimat trollit levittävät valhepropagandaa.

AIKA MAINIO

VIISAUDEN ALKU

Hoituvien venäjänsuhteiden tiellä sekään ei vielä riitä, että laitetaan mahdollisimman väärät henkilöt juoksemaan Moskovassa. Tällä hetkellähän tilanne on se, että kukaan ei juokse ja mitään suhteita ei ole.

Pelkät kapea-alaiset sivistymättömät ja henkisesti köyhät bisnesmiehet eivät Venäjällä kykene ovia avaamaan. Ehdottomana pääsyvaatimuksena on tietyt tosiasialliset ihmiselliset sielunominaisuudet, jotka aina koetellaan ensin initiaatioissa. Vasta sen jälkeen bisnesmiehet, miljonäärit ja muut jalkamiehet voivat tulla apajille.

Niinpä vain tietyilla henkilöillä, joilla on tietyt sielulliset ominaisuudet ja tietyt älylliset kyvyt, on pääsy Venäjällä tiloihin. Muita ei päästetä. On aivan samantekevää millaisia vääriä henkilöitä Suomen johto yrittää tehtäviin asettaa. Kaiken viisauden perusta on henkilövalinnat.

Toistaiseksi näitä henkilövalintoja ei määrittele kokoomuseliitti vaan Venäjän poliittinen eliitti. Tietysti taustalla on ajatus, että Putinin kaataminen johtaisi Venäjällä samanlaisten nukkehallitsijoiden valtaannousuun, jolloin tietysti "yhteinen sävel" voitaisiin pelkästään piereskelemällä löytää.

Se, että Suomen tällä hetkellä ainoa ulkopoliittinen motiivi on ulkopoliittisten ongelmien rakentaminen ja kaikkien asioiden tekeminen mahdollisimman väärin, ei vielä ole viisauden alku. Huono kehitysaste ei vain ole kansainvälisessä politiikassa se lopulta voittava asia.

Jos kuitenkin halutaan löytää nykymenosta hyviä puolia, niitä ovat ehkä nämä:

1) Venäjän todellinen voima tulee osoitettua sitä paremmin, mitä suurempia virheitä Suomen valtiojohto ja USA:n valtiojohto tekee. Useammat kansalaiset heräävät näkemään todellisen tilanteen ja äänestävät seuraavaksi toisin. Kokoomusta ei pidä kenenkään vastuullisen ihmisen äänestää.

2) Huomataan, että Kokoomuksen sisäpoliittinen päätoimi, eli säästökohteiden etsintä, on täysin absurdi, kun yhdessä päivässä ulkoministeri tai pääministeri voi lausunnoillaan ja pakotepäätöksillään pilata kaiken vapaan markkinatalouden dynamiikan. Vapaa markkinatalous ei voi olla enää mantra eikä perusta millekään irtisanomiselle tai sisäpoliittiselle kunnalliskiristykselle, koska on osoitettu, että Kokoomuksen ulkopolitiikka vähät välittää tällaisesta sisäpoliittisesta turhasta ja perverssistä kiusantekemisestä.

3) Nähdään, että valtamediaan ei koskaan pidä uskoa enempää kuin teatteriesityksiin. Valtamedia on sama kuin muodostaisi käsityksensä maailmasta vanhentuneen absurdin teatterikappaleen perusteella. Myös se, että unessa olevat ihmiset uskovat valtamedian valheita ja joutuvat jo kohta huomaamaan tulleensa pahasti huijatuiksi ja joutuneensa noloon asemaan, auttaa selviämään tästä Pekka Töpöhäntä -tarinasta.

4) Huomataan, että sota ja ihmishenget ovat CIA-rahoitteisille ihmisoikeusaktivisteille ja sananvapausaktivisteille täysin yhdentekeviä rodusta ja kansallisuudesta riippuen. Nämä seksuaalivähemmistöintoilijat ovat sitä innokkaammin mukana esimerkiksi venäläisvähemmistöihin kohdistuvissa apartheidhallinnoissa ja aktuaalisissa kansanmurhissa sekä terrori-iskuissa, mitä ponnekkaammin he paasaavat venäläisten korruptoituneiden miljardöörioligarkkien sananvapauden ja ihmiskoikeuksien puolesta oligarkkeja aktuaalisesti suitsivaa maltillista Putinia vastaan.  
5. Tässä tärkeä kansainvälinen keskusteluryhmä äänestyskarjan sähköpaimensuunnittelun ja huijaamisen uusista keinoista, jotka jo osittain näkyvät jopa Suomessa, vaikka vielä alkeellisissa muodoissa. Median tarkoitus on yksiselitteisesti sen kertomuksiin uskovien ihmisten häpäiseminen. Halutaan osoittaa: tällaisia satuilua uskovia joulutonttuja nämä ihmiset ovat. Siksi he ovat oligarkian ja sodan ansainneet.  Suositukseni on: liittykää.  

24.9.2014

TAHALLINEN VAHINGOITTAMINEN AINOANA KOULUTUSPOLITIIKKANA

Mikä vahingoittaa eniten kasvavaa tietoisuutta? Vastaus: informaatiosota ja kylmän sodan ilmapiiri. Miksi me olemme yhtäkkiä saaneet ilman mitään syytä entistä pahemman kylmän sodan?

1. Edellinen kylmäsota ei ollut loppunut, vaan ainostaan siirtynyt labiiliin, objektiivisesti huomaamattomaan inkubaatiovaiheeseen. Kysymys on edelleen samasta kylmästä sodasta, mutta asetelmien kärjistymisestä entistä lähemmäs kuumaa sotaa.

2. On olemassa jonkinlainen massapsykologinen mekanismi (Gurdjieff puhuu "recipriocal destruction"), joka estää ihmiskuntaa siirtymästä korkeampaan tietoisuuden tilaan. Silloin kun suuret massat ovat heräämisen kynnyksellä aktivoidaan säännöllisesti vakava sodanuhka. Massoja hyväksikäyttävälle eliitille ei ole edullista, että herääminen tapahtuu laajamittaisesti. Toiseksi voi olla kysymys myös jostakin korkeamman tason mekanismista: herääminen estyy kun ihmiskunnan tosiasialliset tekniset edellytykset eivät ole vielä sitä mahdollistamassa. Esimerkiksi nykyinen riippuvuus uusiutumattomista energialähteistä on tällainen heräämistä estävä tekijä.   




(Työkaverin bändi)

INFOSODAN KAAVA

Hesari oli ennen Pilli, mutta nyt se on Pulla, sanoi Heikki Talvitie. Hän puhui Pekka Töpöhännästä:


1. Monni


2. Pilli


3. Pulla



Ja tarkoittaa infosodan järjestämisen eri tasoja:


0. Taso - Tilaajat - globaalieliitti.


1. Taso - koordinoijat (tiedustelupalvelut - MI, CIA, ym.)


2. Taso - taustatuki: valtamedia, johtavat länsimaiset poliitikot, kansainväliset järjestöt.


3. Taso - toteuttajat: kansalliset tiedotusvälineet, ns. agenttivetoiset kansalaisjärjestöt ja kaikenlainen harhaanjohdettu vapaaehtoistyö, paikalliset junttarat ja oligarkit, eli ns. asiantuntijat.


23.9.2014

Selitin kaverille taidefilosofiaani: jos inhimillisen tahdon voimaa ylistävä taiteilija on isi, joka haluaa ajaa itse paikasta A paikkaan B, olen minä insinööri, joka suunnittelee varmatoimisesti navigoivan autopilotin. Sen jälkeen menen itse takapenkille, ja keskityn leikkiin pikkuautoilla.

IDEALISMIN JA MATERIALISMIN YHDYSPISTE

Olen ehkä selittänyt tätä paksun kirjan verran. Lyhyemmin sanottuna: materialistinen filosofia ei usko ideoiden evoluutioon. Idealistinen filosofia ei usko vain materian evoluutioon. Kyberneettinen evoluutio on sekä ideoiden evoluutiota että materiaalisen tason evoluutiota: se siis yhdistää nämä.

VUOSIKYMMENEN TÄRKEIN KESKUSTELU

Opportunisti ei välitä siitä mitä muut (luuserit) ajattelevat. Samalla tavalla kuin luova ihminen ei välitä siitä mitä muut (opportunistit) ajattelevat. Hän tarvitsee terapiaa toisten ongelmien sietämiseen. Toiset tarvitsevat terapiaa hänen ongelmiensa sietämiseen. Psykoanalyysin syyllistävyys on tämä: jos ei syy ole sinussa, niin kenessä sitten, että olet tänne syntynyt? Jos et sinä tätä muuta, niin kuka sitten, ellet sinä? Ellet sinä ole toimitakykyinen, niin kuka sitten on?

TERVEISIN MOBY DICK

Älä sekoita pyhää vihaa ideologiaan.
Tällä hetkellä Suomessa kaikille taideinstituutioille tuntuu olevan mahdoton tunnustaa se raadollinen tosiasia, että taide on luova ala. Taiteen kenttä pitäisi olla varattu leppoisalle neroudelle, vuosituhantisrunoudelle, hengen ylittämättömälle, jäljittelemättömälle, ennen koko universumissa näkymättömälle titaanisuudelle ja muulle mukavalle yhdessäololle. Siis rennolle ja elegantin sulavalle viihtymiselle, jolle kaikkinainen kiire ja porvaripentujen kilpailuhössötys olisi poissuljettua ilkivierautta. Vain timanttinen tehokkuus olisi keskeistä tuossa lekottelun olotilassa. Vain rentoutuminen ja viihtyminen: vain ikuiset nerouden nektarituotteet. Lapsellisten porvaripentujen tehoton kilpailuhulabaloo ja rahakusetus lyötäisiin ystävällisin terveisin sammuksiin. Tällä hetkellä vain tuntuu, että taiteen kentällä ei ole tilaa taiteelle.

Miksi luovuus ei mahdu taiteen kentälle? Koska taiteessa ei ole kysymys luovuudesta vaan porvarillisesta ammatista joka kilpailee porvarillisesta kunniallisuudesta muiden porvarillisten ammattien kanssa. Sellaiseen maailmaan ei kuulu luovuus, vaan asemien säilyttäminen, salakieli ja valtarakenteet.

Ongelma on siis rakenteellinen. Pentti Saarikoski sanoi kannattavansa sosialismia siitä ainoasta syystä, että siinä voi piillä mahdollisuus tällaisten rakenteellisten ongelmien poistamiseen. Mutta piileekö se siinä? Onko tällainen ongelma poistuakseen? Ainakaan se ei poistu sillä, että ei suostuta ongelmaa näkemään.

22.9.2014

Sain juuri tietää hyödyntäväni vanhentunutta, kuolevaa teknologiaa sävellyksissäni. Kun minulla on projektissa korkeintaan muutamia kymmeniä soittimia, on nykyteknologialle tyypillisä haalia muutamia tuhansia soittimia. Kaikki soittimet ovat fysikaalisia malleja, joiden parametrisäädöissä ei ole edes mielikuvitus rajana. Nykyaikainen tilaprosessointi mahdollistaa sen, että kaikki tuhannet soittimet erottuvat täydellisesti jopa kaksikanavaisessa stereoäänitteessä. Psykoakustiikan lakien mukaan, ihmiskorvan suuntakuulo ei erottele hyvin tarkasti vain panoraaman astekulmia, vaan myös tiloja, joissa tietyt soittimet soivat. Miksaamalla päällekäin erillisiä tiloja, voi saada lukuisat asiat erottumaan selkeästi toisistaan. Itseasiassa selkeämmin kuin millään luonnollisella äänitystekniikalla. Onko tämä tieteellinen argumentti? Ei ihan. Tämä on ehkä tutkimushypoteesi.
Voisin ehkä opettaa jollekin lahjakkaalle 12 vuotiaalle kaiken mitä tiedän musiikista vuodessa tai parissa. Aika helposti pääsisi sillä joku aika paljon aikaansa edelle. Mutta en suostuisi opettamaan ketään, jolle olisin ainoa musiikinopettaja. Pitäisi olla jossain hyvän ammattilaisen luona hankkimassa kanonisoituja tietoa. Jos se pohja olisi riittävän vahva, voisin uskaltaa haastaa sen ilman välitöntä pelkoa todellisuudentajun kadottamisesta ja nuorison turmelemisesta.

MOSKOVAN MIELENOSOITUS - FAKTAT

Taas ovat lehdistön trollit sekä muutkin trollit niin eksyksissä, että täytyy kerrata faktat eilisestä Moskovan mielenosoituksesta. Mielenosoitus oli putinvastainen. Marssin tarkoitus: oikeuttaa länsiagressiot Venäjää kohtaan: "Hate Eurasia!". Marssia johti putinvihalle elämänsä omistanut Boris Nemtsov. Hän kannattaa kaikkea Venäjälle (ja muulle ihmiskunnalle) epäedullista kehitystä Orwellia oppikirjana soveltaen. Alkuvuodesta Nemtsov huusi Odessan mielenosoituksessa "etnisesti venäläisille puukkoa". Marssijoilla oli NATO-liput. Venäjältä löytyy tällaisia aktivisteja: 5. kolonna. Marssi vaisu: paikalla noin 5000 henkeä. Vielä 2012 nämä keräsivät satatuhatta putinvihaajaa. Summa summarum: Venäjä on vapaa demokraattinen maa, jossa vallanpitäjän vastaiset agressiivisetkin mielenosoitukset ovat sallittuja. Lähde: Jon Hellevig

21.9.2014

RSO, HANNU LINTU, LIGETI

RSO:n ja Hannu Lintun uusi ligetilevytys (2013) on huomattavan laadukas.

Esimerkiksi teos "San Francisco polyphony" (1974) on tulkittu todella hallitun vahvasti ja selkeäpiirtoisesti. Lontano (1967) on mahtava ääniveistos, studiomaisen hallittu dynamiikka.

Esiin tulee Ligetin viimeistelyasteen hurjuus orkesteriäänen hallinnassa. Minun mielestä Suomessa ei ole koskaan aikaisemmin soitettu tällä tasolla orkesterimusiikkia. Ehkä erehdyn, ehkä en tiedä riittävästi, ehkä korvani ovat olleet vaikussa, mutta tällainen on tunne.
Löysin vihdoin erään maalauksen, joka on ollut kateissa, ja jolle on ollut ostaja jo ainakin vuoden verran. Se löytyi huonokuntoisena keittiön nurkasta tyhjien pullojen alta. Siis mitä?

ELEKTRONINEN SOITINRYHMÄ

Beelzebub's Talesin II osa alkaa hahmottua. Painiskelen nyt kolmannen osan kimpussa. Sanoin aiemmin että tästä tulee neliosainen teos. Jokainen osa kolme varttia. Nyt arvio on maltillisempi: kymmenosainen teos. Materiaalia on ylimäärin ja koko ajan tulee generaattoreiden täydeltä lisää.

Selvästi tässä olisi ainesta myös ihan orkesteriaiheiksi, jos olisi aikaa ja resursseja säveltää sinfoniaorkesterille. Mutta suutari pysyköön lestissään, edes tämän kerran. On ehkä viisainta nyt vain hyväksyä se tosiasia, etten osaa säveltää soittajille ja orkesterille. Rehellisesti sanottuna tarvitsisin kolmen viiva viiden vuoden sävellysopinnot, jotta voisin selvitä sellaisesta hommasta hermostollisen terveyden säilyttäen.

Elektronisella puolella sen sijaa tapahtuu päivittäin melko hurjia kehitysaskelia. Eilen keksin merkittävältä tuntuvan idean: soitinryhmä instrumenttina. UVI workstationissa voi luoda rajattoman kokoisia sointiryhmiä, jotka orkestroivat yksittäistä midilinjaa. Soitinryhmällä voi olla oma sijaintinsa, asemansa ja liikkeensä tilassa.

Tällä kaavalla voi luonnostella nopeasti tuhteja kudoksia ja kokeiluja erikoisemmilla soittamistekniikoilla. Elektronista soitinryhmää määrittää soittamisen tapa, esimerkiksi juuri jokin erikoisempi soittamistekniikka, äänen luonne. Olennaista on se, että soitinryhmässä koko ääniala on hyvin täysi, kun yksittäisillä soittimilla taas on erityinen äänialansa. Soitinryhmää käytetään siis sellaisissa kohdissa, joissa halutaan täyteläisyyttä ja voimaa.

Taustalla oleva keskeinen idea on UVI soitinrakennus. Tavallisesti luon Logicissa valmiita Channel Strip -asetuksia, joissa on jo kaikki efektit ja tilaprosessoinnit esimääriteltyinä. Kun luonnostelen kappaletta, valitsen esimääritellyistä Channel Stripeistä, enkä ryhdy kasailemaan soittimia alkutekijöistä. Lätkimällä projektiin muutaman hyvin rakennetun elektronisen soittimen, jossa on automaatiosäädöt esiasetuksina aina tietyllä tavalla, saan suoraan lopputuloksena jo ensimmäisen tilamiksauksen. Tilamiksaus on osa soittimiin sisäänkirjoitettua dataa. Elektronisella orkesterilla on myös kanonisoitu muotonsa.

Korkeamman tason objekteilla sävellysluonnostelusta tulee joutuisaa puuhaa. Mididatan nypellys jää vähemmälle, suurempi huomio keskittyy soittamisen tapoihin ja ääneen sinänsä. Ajatus on, että siitä kun idea syntyy, ensimmäiseen valmiiseen luonnokseen voisi siirtyä melko viiveettä. Sinfonian sävellysprosessi kestää sadasosan sinfonian kestosta. Musiikki on äänien kuuntelemista. Idealismista se lähtee, mutta idealismin vaihe kestää vain muutamia minuutteja. Kun taas materiaalisen prosessin vaihe voi olla pitkällinen.

Ideat syntyvät toisistaan omassa evoluutiossaan. Materiaaliset mahdollisuudet, kuten juuri soitinryhmät syntyvät toisistaan omassa evoluutiossaan. Ideoiden ja materiaalien evoluutiot ovat erillisiä mutta rinnakkaisia ja osittain analogisia.

Tällainen tekemisen tapa on tietysti tuttu hakukonerunoudesta.

 

REALISTINEN KERRONTA

romaanissa on perusteltu silloin ja vain silloin kun sen avulla kerrotaan ihmisyydestä tai ihmiskunnasta jotakin täysin uutta, jolla ei aikaisemmin ole ollut minkäänlaista ilmaisua. Abstraktiona ajateltuna saman asian uudelleen kertominen realistisessa muodossa ei ole taiteellisesti perusteltua koskaan.

Kiinalaiset teknologiakylät eivät toimi, koska siellä osataan vain matkia. Eklektinen ja materialistinen filosofia on hyvin hallussa, mutta idealismista ei ymmärretä mitään. Idealismi on ideoiden sommittelua uudella tavalla. Materialismi on ideoiden realisoimista todellisuudessa. Käytännössä luova prosessi on materiaalinen prosessi, joka ei ole lineaarinen, vaan hyppäyksittäinen ja dialektinen. Dialektiikka syntyy idealismin ja materialismin vuoropuhelusta joka on kybernetiikkaa. Kommunismin trauma on se, että tätä ei käsitetä oikein.

Kybernetiikan hengessä idealismin filosofiaa käytetän materialismin filosofian kriitikkona ja päin vastoin, jatkuvassa metakriittisessä tai hyperkriittisessä sisäisessä prosessissa. Idealismi ja materialismi eivät jakaannu kahteen eri tietoisuuteen, vaan niiden välillä on koossapitävä ykseys: jobshenki.

Steve Jobsin henki ei synny uudelleen Kiinassa. Eikä tällä menolla myöskään Venäjällä. Ihmiset ovat traumatisoituneita ja traumat estävät havaitsemasta todellisuutta oikein.

Samalla tavalla länsimainen kirjallisuus ja taide yleensäkin on usein lähinnä traumatoistoa ja muistuttaa kiinalaista teknologiakylää. Teknologia sinänsä on aidosti uutta luovaa vain Kaliforniassa, jos sielläkään.

Luovuudelle teknologia ei ole päämäärä tai lopputulos vaan kiinnostava hiekkalaatikko, jossa realismi kohtaa surrealismin ja symbolismin.




Sfinksin ansassa olevia ranskalaisia taiteilijoita (rip Antoinen Duhamel 11.92014):


HUNTU JA FREUD: PIUKAT PAIKAT SAUDEISSA

Jos on tehnyt piukat paikat Saudeissa, pukeutunut naisen huntuun, viettänyt aikaa saudieliitin haareminaisten kanssa, kylpenyt heidän seurassaan, tietää arabikulttuurista ehkä jotakin mitä muut eivät. Nainen on arabikulttuurissa alistamisen väline. Naisia on kaksi rotua. Vain eliittinaiset ovat satumaisen kauniita alastomina. Huntu kätkee heidän lihan värähtelyä. Vaikka savimajassa pätee samat säännöt, huntujen alla on toisenlaista lihaa. Savimajan huntu on kätkemässä, ei megalothymoottista ylpeyttä, vaan suuren häpeän. Tämä on 1400 vuotta haaremi"kulttuuria" ja täyttä oligarkiaa. Tämä on yhteiskuntajärjestykseksi tullut torjunta ja huntujen takainen piilotajunta. Länsimaissa samaa hengenlaatua ajaa kauniiden naisten alipukeutuminen ja matalat lenkkarit. Ruma pukeutuminen on kauniille naiselle huntu. Kaunis pukeutuminen on vain oligarkkia varten. Huntu on salainen pankkitili ja kätketyt verotiedot. Homoseksuaalisuus on huntujentakaista tietoa: piukat paikat Saudeissa.

20.9.2014

ELIITIN MÄÄRITELMÄ

on röyhkeä oikku. Eliitti on koostumukseltaan illalla eri kuin aamulla. Päivällä hieman eri kuin yöllä. Eliitti on impulsiivisuuden ja epäröimättömyyden keinu. Se on toimintavarmuutta tulevaisuuden näyssä, joka voikin olla Thanatos.

INFORMAATIOSODAN FARSSI

Näyttää siltä, että olemme tulleet aikakauteen, jossa tiedon salaaminen on jälleen tärkein vallankäytön muoto. Infosota käy tällä hetkellä niin kovilla ylikierroksilla, että varmaan jo kaikki alkavat käsittää, ettei mikään tietolähde ole maailmassa ehdottoman totuuden torvi silloin kun puhutaan ulkopoliittisista kuumista perunoista. Ukraina, kuten monet arabimaat, on vain määlyn suurvalatapolitiikan kynnysmatto ja pelinappula. Varmaa on vain se, että niistä asioista ei ole kysymys, joiden puolesta ukrainalaiset luulevat taistelevansa toisiaan vastaan. Samalla kaikki viittaa siihen, että Helsingistä on tulossa jälleen maailman vakoilukeskus. Äkkiä ollaan palattu kylmän sodan paranoidisimpiin tähtihetkiin. Meidän sukupolvelle uutta ja outoa, kasvavalle sukupolvelle tuhoisaa, vanhalle sukupolvelle niin tuttua ja kotoisaa. Kasvuympäristönä elävä paranoija on pahin mahdollinnen. Traumat pitää toistaa näille vihanneksille ajattelee kuolemanviettinsä vallassa hilluva 1960-70 luvun radikaalisukupolvi Tuomiojan ja muiden johdolla. Kuvio on alkupsykoanalyyttinen. Sen sijaan terveyttä olisi se, ettei kenellekään tulisi edes mieleen ryhtyä taisteluun omien traumojensa ja torjuntojensa puolesta vaan niitä vastaan. Eräs toivonpilkahdus on siinä, että informaatiosota lässähtää lopulta kaikessa liioittelussaan farssiksi. Se olisi yllätysratkaisu maailmanhistoriassa, jossa vastaava loanheitto on johtanut aina vähintään sotaan ellei maailmansotaan.

19.9.2014

"Pelkäsimme jokaisen maistamamme aterian jälkeen kuolemaa. Heti kun ymmärsimme, että selvisimme taas yhdestä ateriasta, itkimme ja vaikeroimme kuin koirat."
Vuonna 1988 Bill Frisell koki New Yorkin musiikkielämän tylsäksi ja kaupungin masentavaksi nuorelle miehelle. Hän muutti karhujen keskelle Seattleen, jossa onkin viihtynyt hyvin.


PIILOTAJUNNAN KÄYTTÄMINEN TAITEELLISESSA METODISSA

Primaariprosessoinnin varassa toimiva taiteilija on kuin pieni lapsi tai aivovauriopotilas, jolta puuttuu sekundaariprosessin sosiaalisesti suhteuttava ja sopeuttava laskelmointi. Tällainen prosessi johtaa taiteessa kaaokseen, koska se johtaa taiteilijan oman elämän kaaokseen. Siksi taiteilijamestari luo metodin.

Metodin yleispätevyys pitää huolta sekundaariprosessien totunnaisista rajoista. Kun metodi on luotu, taiteilijan ei tarvitse enää keskittää aktiivista tietoisuusenergiaa sen ylläpitämiseen. Metodin rajoissa ja suojissa hän voi vapauttaa itsensä toimimaan kokonaan primaariprosessoinnin tasolla.

Tätä ennen täytyy tarkastella kriittisesti sitä mitä primaariprosessoinnilla tarkoitetaan psykoanalyysissä ja missä tapauksessa se voi olla hyödyllistä taiteilijalle. Psykoanalyysin toimivuus taideteoriana riippuus siitä, onko piilotajunnan sisältö ennaltamääritelty vain määrittelemätön. Ennaltamääritelty piilotajunnan sisältö ei sovi taideteoriaan. Piilotajunnan sisältö täytyy ymmärtää kompleksiseksi, kaksikomponenttiseksi. On toisaalta erilaisista kulttuurisista ja emotionaalisista torjunnoista johtuva reaalinen osa ja on havaintojen epäselvyydestä sinänsä johtuva imaginaarinen osa.

On huomattava, että vain piilotajunnan imaginaarinen osa koskee ns. mystistä kokemusta. Myös siihen voi kohdistua torjunta. Mystinen tuntoaistillinen havainto on usein hyvin epäselvä vaikka torjuntaa ei olisi. Luottavainen tai toiveikas suhtautuminen mystiseen havaintoon voi muuttua itsepetokseksi, henkisyyden illuusioksi. Tähän kysymykseen liittyy monenlaisia ongelmia.



Piilotajunta ei voi analyysin myötä pienentyä loputtomiin. Se säilyy kaiken psykoanalyyttisen itsetutkiskelun jälkeenkin. Torjuntojen taakse nähdään yhä selvemmin ja torjunnat voidaan purkaa tiedon ja itsevarmuuden lisääntyessä. Piilotajunta sinänsä ei kutistu olemattomiin: aina on olemassa imaginaarisen, epäselvän vaistohavainnon alue. Aina on olemassa pohjimmainen näkymätön rakenne, kosmoksen kultainen kudelma, kosminen taustasäteily, joka ei johdu siitä, että joku toinen psykologinen olento olisi salaliitolla sen kätkenyt. Tämä havainto on epävarma, subjektiivinen, korkeintaan intersubjektiivinen, tahdoista riippumaton.

Mekaaninen, tahdonalainen, selvän objektiivisen havainnon torjunta on psyykkistä unta, illuusiota suojaavaa torjuntaa. Tällaisen torjunnan analysoiminen ja poistaminen kehittää persoonallisuutta ykseyden suuntaan.

Persoonallisuus joka uinuu torjuntojen suojassa on pidätyksen ja lipsahtelun tilassa. Illuusio uhkaa hajota. Kulissin pystyssäpitämiseksi täytyy työskennellä kaiken aikaa. Pidätykset ja lipsahtelut saattavat esimerkiksi päihteiden käytön seurauksena muuttua syviksi toisensa poissulkeviksi kuiluiksi, joista persoonallisuus ei voi olla yhdellä kertaa tietoinen.



Torjuntojen vähittäinen poistaminen muuttaa tietoisuuden yhdeksi elimelliseksi kokonaisuudeksi, jossa tietoisuuden jokaisesta tilasta on pääsy mihin hyvänsä toiseen tilaan. Tällaisessa tilassa piilotajunnan olemassaolo säilyy mutta sen sisältö muuttuu virtaavaksi. Piilotajunnalla ei ole enää lopullista ja pysyvää sisältöä. Se muistuttaa tiedon välittämisen kanavaa.

Tällaisesta piilotajunnasta, joka saavuttaa todellisen primaariprosessin, voi olla hyötyä taiteilijalle. Materiaalien toisaalta täysin vaistonvarainen mutta samalla hyvin hallittu käsittely on seurausta tällaisesta piilotajunnan kanavoinnista. Piilotajunta ei ole enää pelkkä yhteys yksilön historiaan ja siihen liittyviin toiveisiin, traumoihin ja torjuntoihin. Se on elävä yhteys johonkin yksilön ulkopuoliseen tietoisuuden verkostoon.



Mutta tämä on hankittu ominaisuus, tai vähintään takaisin hankittu ominaisuus. Tätä ei aluksi ole, tai kenties se on aivan aluksi, mutta menetetään jo aivan varhaisessa lapsuudessa.  

JUHANA VÄHÄNEN: NYMFAION (2014)

Tässä päivitetty, muutaman yön yli nukuttu merkintä Nymfaionista.

Teos on kolmiosainen, 150 sivuinen. Kaksi ensimmäistä osaa (noin puolet teoksesta) koostuu yksittäisten runorivien ladelmasta. Tämä kielellisesti jännitteinen fragmenttilitania lataa lähinnä suuria odotuksia kolmanteen, nimiosaan, jossa alkaa varsinaisesti pitkäjänteisempi rakentuminen.

Kolmas osa lunastaa parinkymmen sivun verran lupauksia ekstaattisesta lopusta. Tämän jälkeen alkaa keskeisin, kahdenkymmenen sivun jakso, ladelma, jossa jokainen säkeistö alkaa kaavalla: "Hän oli nuori päämies yksi noista sadoista nuorista päämiehistä...". Jakson sävy on yllättävä ja se poikkeaa aiemmasta 90 sivusta.

Toisin kuin kokoelman alkupuolella, tässä osassa kehkeytyy outo ja yllättävä moralistinen paatos. Tämä jakso on kuin torjunta, pimeä luola ja haulikon piippu. Sillä ei tunnu olevan loogista yhteyttä teoksen antamiin lupauksiin. Lukijan pää kumisee korvapuusteista, nahka kirvelee osuneita hauleista, ehkä siksi, että on itsellä huono omatunto ja vesi kielellä ladattujen lupausten täyttymisen toivossa. Lauseet osuvat kuin haulikon hajahaulit.

Tässä yhteydessä voi palauttaa mieleen Janne Kortteisen Paljainjaloin viinimarjapensaissa -roomanin, joka löysi fokusoitunutta paatosta vasta paljon yli puolivälin. Siinä missä Kortteisen fokus ja intensiteetti oli kielellisen lööperin jälkeen vapauttavaa, on Vähäsen fokus kielellisen intensiteetin jälkeen ahdistavaa.

On syytä kysyä:

1) Miksi tämä jakso on kirjoitettu, näin pitkäksi ja ahdistavaksi? 
2) Tämä on satiiri. Mutta mihin satiiri tarkalleenottaen kohdistuu? Ainakaan se ei kohdistu todellisiin "päämiehiin" vaikka päämiehistä on koko ajan puhe. Tarkoitetut "päämiehet" ovat jotakin muuta. Kun satiiri ei kohdistu todellisiin "päämiehiin" keihin se kohdistuu? 
3) Onko tämä jakso henkistä energiaa vapauttava vai kaappaava? Jos se on vangitseva, kenet tai minkä se yrittää vangita? Koko miessukupuolen? Miksi se tukahduttaa alkuosan lupaavuuden?
4) On uskaliasta kirjoittaa rajua väkivaltakuvastoa näin kohteettomasti. Toisaalta kapina ei ole mitenkään karnevalisoitua. Se kohdistuu tiukasti vain kollektiivisesti "sallittuihin kohteisiin". Se ei paljasta uutta kohdetta. Jaksossa on liian aidon tuntuinen paatos kohdistuakseen pelkästään abstraktiin syntipukkiin. Vaikutelma on vaarassa muuttua tunkkaiseksi ja ahdistavan kahlitsevaksi, jopa agression kohteettomaksi kanavoimiseksi. 
5) Satiirin kohteettomuudessa herää kysymys kirjoittajan todellisten ajatusten ja todellisten agressioiden laadusta. Onko mahdollista että vaikutelma ei olisi hallittu? Onko se täysin tietoinen? Mitä muita vaikuttavia tekijöitä on? Jos vaikutelma on hallittu, kuvaako se psykoanalyyttisesti runsaiden lupausten jälkeen iskevää torjuntareaktiota? Henkisen kehityksen lupausta ja sen surkastumista? Vietin, Eroksen läsnäoloa ja poissaoloa?
6) Miksi tässä on niin paljon aivan tavanomaiseen seksuaalisuuteen liittyvää moralismia? Jopa siinä määrin paatoksellisesti että sen selkiytymättömyys häiritsee, ja teoksen nimi "Nymfaion" joutuu ironiseen ja kylmään valoon. Miksi? Mitä teos haluaa sanoa? Kuka tässä puhuu ja miksi? Kenen torjuntaa ja ahdistavuutta tämä on?
7) Viime viikolla luonnehtimani "tiedon psykoanalyysin" valossa tämä satiiri olisi "orjan tietoa". Eliitiltä orjalle ohjattavaa kitkerää viestintää. Kuin jotain 90-lukulaista moralismia tyyliin: "Todelliset päämiehet ovat suomenruotsalaisia... nyt on kommunismi kuopattu ja te separatistit jumalauta pää poikki!" Siis jonkinlainen 90-lukulainen turhautuminen siihen että väkivaltaan ei alistuta ehdoitta. Siitä seuraava lestadiolainen moralismi. Siis oikeistolaista satiiria? Miksi näin yllättävä sävy? Voi olla että tämä havainto on oman vikasietotilani tuottama.
8) Tuntuvan paatoksen takia tulkinta rajautuu.

Teoksen loppun 40 sivua ovat vähemmän intensiivistä ilmaisua. Tai tuntuvat siltä, koska odotuksen ekstaasista ovat romuttuneet. Impulsiivinen väkivaltakuvasto säilyy läsnä, henkistä kehitystä ei tapahtu. Loppu on taantumaa. Sen kohde ei jäsenny enempää. Horisontaalisesti panoroivan lähes psykoottisen kielilähtöisen fragmentaarisen runoilmaisun suuret ongelmat alkavat tulla esiin. Lupaukset eivät täyty. Mitä tämä kuvaa? Ihmiselämän henkistä kasvua raadollisimmillaan?

Huomio kiinnittyy sanavalintojen frekvensseihin: sana "miliisi" toistuu, samoin "venäläiset neidot", liikaa, melkein ahdistavassa sävyssä. Syntyy tiedostamattomasti projisoidun ahdistuksen vaikutelma. Mikään nymfien ensyklopedia tämä ei enää ole: muista neidoista, suomenruotsalaisista pellavapäistä, ei puhuta mitään. Nymfien päätepisteestä uhotaan: Nymfaion onkin nymfien pimeä luola. Tämä on Thanatos: kuolemanvietti?

Samalla ilmaisun kieli ei missään vaiheessa ole tylsää tai monotonista. Se on nautittavaa pieninä annoksina, mutta äärimmäisessä fragmentaarisuudessaan suurina annoksina puuduttavaa. Lopussa  lukemiseen tulee paitsi henkistä jännitettä myös rasittavuutta, hieman Ville Hytösen tai A. W. Yrjänän paatoksellisen Thanatoksen suuntaan. Tämä on ehkä kaukaan haettu lähin vertailukohta. Ehkä vain minä projisoin asian näin vikasietotilassani.

Teoksen loppuosan kieli on asenteellisuuden varjostamaa: aivan liian viitteellistä karistaakseen epämiellyttävän ja epäilyttävän aikakauden synkät varjot kannoiltaan. Viitteellinen kieli ei sanoudu selvästyi irti mistään, kaikista vähiten banaaleista tulkinnoista, joita ajan ilmapiiri tarjoaa. Loppu on YHTÄ KUIN ajan ilmapiiri?

Paatokselliset sisällöt ovat liian polttavia tai käsittelytapa liian arka? Selkeytymättömyys muuttuu rasitukseksi, hajoavuudeksi, henkiseksi degeneraatioksi... degeneraation kuvaksi, lupausten lunastamatta jäämiseksi? Neuroottinen, melkein psykoottinen konfliktipakoisuus johtaa tosiaan siihen, että uudistavaa konfliktia ei synny, kasvua ei synny: ekstaasiin ei päästä, orgasmi ei tulvi, agressio ei purkaudu vapauttavana erottelukykyisesti. Se kanavoituu "sovittuihin ja ohjattuihin kohteisiin". Tämä on TORJUNTA.

Lukijassa syntyvien vaikutelmien hallinta menetetään. Lukija ei enää kaiken ironian kohteettomuudessa ole vapaa erottamaan kirjoitettua satiiria ja elettyä satiiria toisistaan. Degeneraatio on eletty Satyyri: elämänmuodoksi tullut satiiri. Nymfit lankeavat satyyriaan, äärimmäiseen liioitteluun, aistillisuus tukahtuu machoeleiden kuolettavuuteen. Moralisoiva ote tekee eroja lukijan puolesta.

Siirrytään vapauden herkästä tilasta  manipulaation maisemaan. Luonnollinen yhteys lukijaan muuttuu katkonaiseksi, jopa kontorlloivaksi ja sadistisen sääteleväksi. Syntyy psykoottinen tulkintahorisontti: mustan ja valkoisen tulkinnan välinen jatkuva kamppailu.

Syntyy hyvä ja paha, ystävä ja vihollinen, stagnaatio ja luutuminen. Lukija kuristetaan hitaasti. Tragedia päättyy lukijan kuolemaan. Näin olemme äkkiä 90-lukulaisuudessa: kidutusvälineeksi kaapatun psykoanalyysin ylhää annetun kalsean kaksinaismoralismin helvetinporteilla, missä ainoa horisontti on feministinen degeneraatio ja selviytymisen reaalinen tila feministinen vampyria.

Tämä on kirja siitä miten kaukana feministi on nymfaionista?

IMPULSIIVISUUS

on joskus totuudentorvella hyve, mutta sotilaassa aina tappava heikkous. Impulsiiviselta tarvitsee vain odottaa virhettä, koska hän ei mieti seurauksia loppuun. Impulsiivisuus johtaa aina mielenhäiriöön, kun ensin toimitaan sitten mietitään ja ahdistutaan. Impulsiivisuus on joskus sekoitettavissa epäröimättömyyden hyveeseen. Impulsiivisuus on sokeaa epäröimättömyyttä ilman varmuutta ja vaistoa.

18.9.2014

Freud jakaa sielun liikuttavat voimat elämänviettienergiaan (Eros) ja kuolemanviettienergiaan (Thanatos). Freud redusoi Platonin valjakkovertauksen moniulotteisen Thymoksen suoraviivaiseksi Thanatokseksi. Muistamme, että Platonilla Thymos on valkea ratsu. Mistä siis pelkkä kuoleman vietti? Freud näkee kunnianhimon osana kuolemanviettiä. Kunnianhimo on toki vietti, joka tuottaa kääntöpuolenaan häpeää ja kuolemaa: jos ei itselle niin ainakin toisille. Silti tuntuu ilmeiseltä, että Freud on eri mieltä Platonin ja Alexander Duginin kanssa ratsujen väristä ja arvosta.

PAVLOVIN KOIRIEN TAIDE

on ehdollistunutta taidetta. Pavlovin koira katsoo mitä muut tekevät ja mistä palkitaan, ja ottaa salakielen haltuun. Pitkälle viety salakieli taidepolitiikan moottorin on vähintään tekijän kannalta ikävystyttävä. Taiteilijoiden tulisi pyrkiä omaan ilmaisuun ja omaperäiseen olemistapaan ja ääneen. Se olisi myönteistä, innostavaa ja tärkeää. Muu taide ei ole tärkeää. Pavlovin koirien tekemä taide on syvimmältä olemukseltaan huijausta.

Kuvaa, ehkä jotain, että jo näin itsestään selvän asian ääneen sanominen tuntuu meidän aikakaudessa radikaalilta julistukselta. Vähän eri meininki on täällä.  

SHIP KARNAK TEEMAN LUONNOKSIA


Sun Tzu sanoi: Ne asiat sinä omistat, jotka löytävät sinusta lopullisen nautintonsa. Kuolevainen omistaa vain kuolevaa. Siksi puhutaan suvuista, jotka nekin ovat kuolevaisia. Rakkaudessa ja sodassa ei ole kysymys omistussuhteista.
Sun Tzu sanoi: Tee virheiltä vaikuttavia viisauksia. Tee kohtalokkailta vaikuttavia virheitä, jotka ovat merkityksettömiä tulevaisuuden kannalta. Tee valesiirtoja, jotka saavat vihollisen luulemaan viisautta virheeksi. Ole aina mahdollisimman huolimaton asioiden suhteen, jotka eivät ole merkityksellisiä.

17.9.2014

NAHKANPELASTUS

Ja Aatamin nahkan palanen vaeltaa kuin miljardi antiikin saviruukkua pölynä maailman läpi. Miksi nahkanpelastus yhä kiinnostaa meitä? Pelastetaanko nykyään ketään? Yhden keskipisteen ympärille kuroutunut nahka löytää resonanssin toisen nahkan kanssa. Emmehän me pystyisi nousemaan yhteisvuoteistamme, ellei nahkanpelastus kutsuisi meitä tappeluun. Sotilas on ammatti, johon vaaditaan aivan tietynlaisia nahkan ominaisuuksia. Jos siis tämä nahkanpelastus on ensisijainen ammatti, kaikki muut toimet ovat toissijaisia. Menneisyyden kannalta, mutta ei tulevaisuuden. Aito työ on jatkuvaa taistelua nahkan syvimpien voimien äärellä. Olennolle, joka on omalla työllä kasvattanut itselleen nahkan, on sota nahkan viimeinen näyttämö. Kaikki irrationaalisuus maailmassa johtuu nahkanpelastuksesta. Rationaalisuuden asettaminen myyttiä korkeammaksi periaatteeksi on nahkanpelastumisen kannalta keskeistä. Jos yleisenä päämääränä pidetään nahkan puhtautta, on epärationaalista hyväksyä sarkasmi, joka vahingoittaa ihmislajissa uinuvaa neroutta. Nero tekee koko ajan pieniä kohtalokkaalta vaikuttavia virheitä, joita ei voi käyttää hyväksi sodassa häntä vastaan. Kuulkaa miten nahkansa juuria myöten varmoja he ovat. He halusivat antaa, jotta heidän yhteinen nahkansa olisi saanut. Vaikeinta on kuolleen hevosen valjastaminen.

YLE

Taitaa olla niin, että ne vain saavat energiaa siitä, että meitä trolleja ottaa päähän, ja siinä kaikki.

ASEELLINEN PUOLUSTUS

Feministien ja homojenkin pitäisi puolustaa vakaumuksiaan aseellisesti, kuten kansakunnan. Aseellinen puolustautuminen selkeyttää ajatusta siitä, nautintoa vai kärsmystäkö ollaan puolustamassa. Nautintoa vastaan on vaikeampi puolustautua aseellisesti kuin kärsimystä vastaan.

16.9.2014

Femakkojen kanssa ei kannata tehdä spermapankkia lähempää tuttavuutta. Jos on aivoatleetti.

JOS UNOHDAMME SEKÄ DEMOKRATIAN ETTÄ VALTION

Miksi valtioiden välisten suhteiden täytyy välttämättä olla irrationaalisia? Miksi rationaalisuudesta ei ole edes vitsiksi valtioiden välillä? Paljastaako valtioiden välinen psykoanalyysi muuta kuin taitavasti hiotun absurdiuden? Johtuuko kaikki demokratian perimäntistä ihanteesta, joka pakottaa huikeaan akrobatiaan massojen suggeroimisessa? Jos demokratiaa ei olisi, massoihin ei tarvitsi indoktrinoida mimeettisiä haluja niin, että he hakkaavat omaan polveensa sen sijaan että tyranni tekisi sen. Juuri täsrä syytä Venäjä on järjellisempi paikka kuin yksikään eurooppalainen valtio tällä hetkellä. Venäjällä riittää että miliisi hakkaa, ihmisten ei tarvitse itse "demokraattisesti" hakata ja vahingoittaa itseään. Ihmiset ovat vapaita haluamasta mimeettisesti sitä mitä isoveli haluaa heidän tekevän. Ihmiset ovat vapaita demokratian painajaisesta, joka ei anna minkäänlaista liikkumavaa ulkoa ohjatusta suggestiosta. Tyrannian ihminen on henkisesti vapaa, koska hänelle riittää pelätä ja karttaa tyranniaa. Hänen ei demokraatin tavoin tarvitse itse olla oma aivopesty tyranninsa. Hänen ei tarvitse LUULLA olevansa vapaa, vaan hän voi omin silmin nähdä armottomat kahleensa. Häntä lyödään kuin koiraa: hänen ei tarvitse ihmetellä MIKSI mikään ei suju. Mikään ei suju, koska kaikki on estetty. Hän voi todeta aktuaalisen tilanteen TOTAALINEN MAHDOTTOMUUS ja olla rajattoman onnellinen. Tällaista autuutta ei demokratian ihmiselle, joka on ohjelmoitu kamppaamaan itse itsensä koskaan suoda.
  
Entä jos unohdamme sekä demokratian että valtion. Mihin silloin tarvitaan tyranniaa tai demokratiaa? Demokraatin huvipuisto on globaali psykopatologia, jossa massa tehdään hulluiksi suggestiolla. Demokratian manipulaattoripsykopaattien globaalissa huvipuistossa ei ole ainoatakaan rauhan soppea.

Tyrannin huvipuisto taas on suljettu juuri vihollisvaltioiden sähköaidoilla. Tyrannin huvipuistosta ei paeta.

Voiko olla laki ilman valtiota? Irrationaalista käyttäytymistä on joukkojen manipuloimisen tarve. Päästäänkö siitä eroon, jos päästään eroon valtiosta? Eikö joukkojen manipuloimisen tarve aina säily jollakulla, joka yrittää myydä paljon jotakin monille ja huijata niin paljon kuin mahdollista?

Jonkun täytyy aina pitää huolta muista kuin omista asioistaan. Jos kaikille riittäisi pitää huolta vain omista asioista, voitaisiin kirjoittaa lainsäädäntö, joka perustuisi pelkästään tälle periaatteelle.

Mutta miten ihminen voisi tulla sellaiseksi, että sille riittäisi pitää huolta VAIN omista asioista? Ainakin siihen tarvitaan vapaa energia. Mutta tarvitaanko muuta? Tarvitaanko valtio?

Tarvitaan jonkinlainen rakenne, johon oikeusjärjestelmä ylipäätään voisi perustua. Erotuomarirakenne?

Nyt valtio on ajautunut kriisiin kahdelta suunnalta: toisaalta valtio on kasvanut liittovaltioksi, imperiumiksi, supervaltioksi kuten EU, USA, VENÄJÄ, KIINA, INTIA. Toisaalta valtio on murentunut pikkuheimoiksi.

Mitä tarkoittaa "Valtiota ei ole"? Jonkinlaisiksi joukkueiksi ihmiset kuitenkin kerääntyvät yhteen pitämään puoliaan ja suurempi joukkue helposti voittaa pienemmän. Mikä on sopiva, mikä voitokkain joukkuekoko? Joukkuekoko ei voi rajatta kasvaa, eikä se myöskään rajatta pienene.




Jos olisi jostain syystä niin, että järkevä asioiden hoitaminen naapurimaiden kanssa edellyttäisi vauhkoa ja irrationaalista mediapropagandaa, tämänkin väistämättömyyden voisi kuitenkin argumentoida selvästi. Onko irrationaalinen käyttäytyminen välttämätöntä naapuruussuhteiden hoidossa valtioiden välillä? Miksi? Vai onko irrationaalinen käyttäytyminen pelkästään kollektiivisen psykoanalyysin heikkoutta?

SUURMUISTAJA

Hän oli mies joka ei voinut unohtaa mitään. Hän uskoi kellon olevan aina viisi. Millä tavalla itsen havainnoinnin on täytynytkään vaurioitua, että ihminen alkaa sepitellä.

SORSAT

Ne saattavat uskoa sairaalan olevan hotelli ja lääkäreiden olevan lomailevia työkavereita. Ne saattavat uskoa sairautensa olemattomaksi ja parantumattomaksi. Kuinka jotkut saattavat uskoa tällaiseen potaskaan. Ne saattavat pelata yhdessä lääkäreidensä kanssa aina maajoukkuetasoa myöten. Ne saattavat uskoa Jumalaan mutta välttää viimeiseen asti Jumalasta puhumista. Isä meidän niiden suusta kuullaan vain pitkän kidutuksen jälkeen. Ne saattavat olla luonteeltaan herkkiä mutta vastustuskykyisiä kidutuksille. Kuinka jotkut saattavat ajatella että nehän ovat vain sorsia. Kuinka jotkut saattavat?
Joistain kappaeista alkaa jo kuulla, millaisia miksauksista voisi tulla sitten kun ne ovat valmiita. Viimeistä miksailin eilen. Itseasiassa loppupuolella olevat rajut ja yllättävät eleet kiinnostavat tällä hetkellä enemmän kuin ekan kappaleen sinänsä sisäsiisti meininki. Eka kappale on ehkä lähes valmis tuollaisena, muttei tule olemaan albumin kaava. Toinen 45 minuuttinen osa tätä on jo luonnosteltu. Varmaan ainakin neljä osaa tulee nyt aluksi. Elephant Dithyramb olisi suurelle orkesterille sävellettynä absoluuttisen toimiva pikku orkesterikappale. Eipä taida sellaiseen hommaan olla mahdollisuutta ja aikaa tässä elämässä, kun juoksutetaan.





ENSIRAKKAUS

Palasin bailuista vintilleni. Asuin vielä kotitalossa. Katsoin itseäni peilistä aamun valossa. Minulla ei ollut kaulaa. Hartia lähti korvan tietämiltä. Olin fyysisesti huonossa kunnossa. Päätin jumpata, tehdä vatsalihasliikkeitä. Jouduin paniikkihäiriöön. Parempi katsella tomaattisilmäisenä pornoa. Etsiskelin vanhaa likaista VHS-kasettia. Muistin ettei se kiihota. Katsahdin ulos ikkunasta. Naapurin pellolla joku rahasi sinistä kulunutta nahkasohvaa puiden siimekseen. Sohva oli viimekesäisten seiväshyppytelineitteni paikalla. Sohvalle ilmestyi kaksi puolialastonta pornoasuista naista. En tuntenut heitä. Vaikuttivat ammattilaisilta, ulkomaalaisilta. Ilmestyi sutenöörin näköinen ulkomaalainen mies. Tirkistelin heitä ikkunasta uteliaana kunnes huomasin ryömiväni sohvan takana. Toinen nainen huomasi minut. Hän ei yllättynyt. Nousin sohvan takaa häpeissäni. Istahdin keski-ikäisen karukasvoisen laihan miehen ystävällisestä nyökkäyksestä sohvalle. Minulla on kannettava mäkki polvillani. Ehdotin, että voisin laittaa taustamusiikkia. Laitoin ensin Celine Dionia. Sitten Slayerin Angel of Deathin. Mies hymyili. Naiset olivat kiihottavia. Ymmärsin, että saisin nussia heitä. Mutta en pussi päässä. Pitäisi olla kaulaton pää näkyvissä. Sen ymmärsin hyvin. Se oli hinta, joka on maksettava. Tietysti se kuvattaisiin, laitettaisiin nettin Fart-sivustolle. Mitä väliä sillä minulle oli, kuolevalle kaulattomalle nuorukaiselle. Samantekevää. Minä poikan nussin nyt. Moralistit painukoon Helvettiin.
Knausgård kirjoittaa kuin Saarikoski. Takennus: Saska Saarikoski.

15.9.2014

NED ROTHENBERG

Kuuntelin tänään Ned Rothenbergin Ghost Stories (2000) iTunesin satunnaissoitolla. Ihmettelin, että onpas hyvä meininki. Tuttu nimi. Meni hetki, että tajusin, hän on FB-kaverini. Laitoin innostuneen viestin. Huomasin, että tänään on hänen syntymäpäivänsä. Kuten myös Demianilla, pojallani, 1-vuotissyntymäpäivä. Onnittelin kumpaakin.

PSYKOANALYYSIN TUTKIMUSKOHDE

on alkuperäisesti tämä: miksi ihminen ei ajattele tai käyttäydy rationaalisesti. Nyt on tärkeä käsittää, että "rationaalinen" voidaan ymmärtää oikein ja väärin. Ymmärtää rationaalisuus oikein edellyttää: ymmärtää piilotajunta oikein logoksen ja nousin kätkömuistiksi.

Logos voidaan tuoda kokonaan piilotajunnasta tietoisuuteen, mutta nous pysyy aina piilotajunnassa. Nous voidaan tiedostaa vain välineiden kautta.

Tämän jälkeen voimme soveltaa täydellä teholla psykoanalyysiä irrationaaliseen ja massapsykoottiseen kättäytymiseen.

On varottava psykoanalyysin kaappaamista ahtaasti pelkäksi logokseksi kutistetun rationaalisuuden välineeksi. Nousin huomiottajättäminen johtaa rationaalisuuden rautahäkkiin ja rationaalisuuden pahanlaatuiseen hybrikseen.
Kertoneeko jotain, Etelä-Suomen sanomat listasi eilen 20 suomen parasta proosakirjailijaa nelikenttään. Kahdeksaa nimeä en ole kuullut aikaisemmin. Neljää tekijöistä olen joskus lukenut.

HEIKKI TURUSEN TÄRKEÄ PUHEENVUORO

En ole tämän parempaa läppää Turuselta kuullut aikoihin. Yksinkertaista ja hänen sanomanaan vielä jopa uskottavalla tavalla totta. Tärkeä puheenvuoro. Mihin me olemme menossa, jos persoonallisuuksia ei enää sallita, vaikka samaan aikaan yksilönvapaus ja individualismipuhe käyvät kuumina? Mikä on se visio jolle tässä uhrataan nyt? Miksi he eivät pysty sanallistamaan ja kuvallistamaan sitä mikä on heidän päämääränsä?

Turha konsensukselle uhraaminen on suomen sairaus. Valitettavasti Suomi ei ole poikkeus. Ehkä vain Venäjällä on enää mahdollista olla kokonainen ihminen?

YKSINAPAINEN MAAILMA, HEGEMONIA JA GLOBAALI MONOPOLILAKI

"Julkisen valinnan teorian mukaan elinkeinovapauden estäminen esimerkiksi lupapakolla tai pätevyysvaatimuksella johtaa usein tehottomaan, kalliiseen tai huonolaatuiseen kartelliin tai monopoliin, joka saa poliittisen tuen yleisen edun vastaisesti."
Yksinapainen maailma olisi juuri tällainen tyranniamonopoli. On parempi, että edes tyrannialla ei ole monopoliasemaa. Tämä asia on niin itsestään selvä, että moninapaisen maailman teoria ei vaadi muuta perustelua.

III WW WIP JA SOTAKABINETIN VASTAINEN AKTIVISMI SUOMESSA

Maailmansodan algoritmi näyttää Suomen näkökulmasta tältä:

1) Tietyn länsimaisen aineksen kiinnostus Venäjän luonnonvarojen hallintaa kohtaan on edelleen sama kuin Hitlerin kirjoituksissa vuonna 1924. Tämä on osittain myös ymmärrettävää. Siksi fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta energiatuotannosta luopuminen olisi kaikkien rauhanomaisten tahojen etu, ennen muuta Venäjän.

2) Suomessa ja länsimaissa on aloitettu raju Venäjän vastainen informaatiosota jo 1990-luvun puolivälissä. Tuula Visan russofobisesta ininästä Virossa (muistamme toki 1990-luvun alkupuolella HS julkaisemat Paavo Salosen (!!!) siskon Venäjää hyvin hienovaraisesti mustamaalaavat lastensuojeluraportit Virosta) EU-tason sotasaarnaan Heidi Hautalan ja Martti Ahtisaaren johdolla. Aluksi sotilaallinen toiminta lehdistössä oli äärimmäisen varovaista ja hienovaraisesti suunniteltua. Vuosi vuodelta ohjattu lehdistöpropaganda on käynyt räävittömämmin ilmeiseksi.

3) Noin kymmenen vuotta sitten pieni joukko suomalaisia sotakabinetin vastaisia aktivisteja heräsi seuraamaan voimakkaimpien venäjävastaisen propagandan levittäjäagenttien toimintaa tarkasti. Jokainen sotakabinetin vastainen aktivisteista on kohdannut äärimmäisiä vaikeuksia Suomessa. Olisi lievää puhua vain sananvapauden rajoittamisesta ja sensuurista.

4) Jo arabikevään ja Libyan tapahtumien yhteydessä sotakabinetin vastaiset aktivistit huomasi Arabikevään suoran yhteyden itäeuroopan värivallankumouksiin. Taustalla on sama rahoitus ja samat toimijat kuin Ukrainan oranssivallankumouksessa.

5) Niinpä näistä asiaa seuranneista kenellekään ei ole yllätys, että arabikevät oli vain harjoitusta Venäjää varten. Tämähän sanottiin ääneen jo silloin. Ritamalinja on nyt Syyriassa ja Venäjän rajalla.

6) Kymmenen vuotta on ollut tiedossa, että sotakabinetissa mukanaolevat, kuten Kavkaz Center ja sen takana olevat suomalaispoliitikot kuten Heidi Hautala, ovat TOSISSAAN valmistelemassa sotaa Venäjää vastaan. Riittää mainita Beslanin kouluisku ja muut Venäjän terrori-iskut.

7) Länsimaiden täydellinen haluttomuus ratkaista Ukrainan kriisiä ei asiaa läheltä seuraaville ole mikään yllätys. Kysymys ei ole ollenkaan Ukrainasta vaan provokaatiosta Venäjää vastaan.

8) Suomalainen älymystö on ollut kaiken aikaa täysin hiljaa asioiden kehityksestä. Konfliktia sotakabinetin kanssa vältetään kuin ruttoa. Osa älymystöstä on selvästi palkattu sodanvalmisteluun. Mutta vain pieni, tosin hyvin aktiivinen osa. Osa älymystöstä on niin syvässä psyykkisessä unessa, että puolustaa sotakabinettia aivan vapaaehtoisesti.

9) Jotkut valtiomiestasoiset poliitikot, jotka eivät ole sotakabinetissa mukana, ovat vasta Ukrainan kriisin viimeaikaisen kehityksen myötä heränneet tosiasiallisen tilanteeseen ja väistämättömään lopputulemaan.

10) Timo Soini ja Jussi Halla-aho joko kuuluvat sotakabinettiin itse tai ainakin ovat tietoisia sen toiminnasta.

11) Tällä vauhdilla ja kehityksellä Suomesta tulee väistämättä suursodan näyttämö. Jokaisen, joka kykenee psyykkisesti heräämään ennen sitä, pitäisi miettiä tarkasti mikä on maan hävittämisestä ja hävityksen jälkeen luonnostellusta totalitaarisesta ulkovaltojen hallinnosta alueella itselle koituva poliittinen etu. Sotakabinetin vastaisessa aktivistipiirissä tätä on kysytty jo kymmenen vuotta.






VANHA KÄSIKIRJOITUS

Venäjä on jo voittanut informaatiosodan.

Venäjä näkisi mielellään Suomen alusmaanaan.

Venäjä ei välitä meidän rajoistamme.

Putin, äärioikeiston paras liittolainen.

Venäjällä pidetään Eurooppaa ”heikkona".

Euroopassa pidetään Venäjää ”heikkona".

Venäjä noudattaa vanhaa käsikirjoitusta.

Venäjän ahnastelu on pysäytettävä.

82 % II maailmansodan jälkeisistä sodista on USA:n aloittamia.

Venäjä on iso bensa-asema.

Suomessa on kaikki hyvin. 

Narsismi onkin varsin helppo mielen sairaus.

Älkää pettäkö meitä jälleen.

Venäjä miehittää Suomen.

Suomesta Venäjän alusmaa.

Bäckmanin taustalla suuremmat voimat.

Paluu suomettumiseen on todellinen uhka.

Johan Bäckman ei ole yksittäinen toimija.

Psykopatologiseen projektiopakkomielteeseen kuuluu, että siitä mihin itse syllistytään, syytetään aina muita.

Palkittu Sofi Oksanen pohtii.


14.9.2014

IKI-IHANA SUNNUNTAI AURINKOISELLA SEINUSTALLA

Kreivitär oli vaihtolämpöinen kuin sykyinen sunnuntai ilmastomuutoksen jälkeen. Ensin lämmin, sitten kylmä, ensin kuuma, sitten kolea.

RAUHAA KOPPAAN

VENÄLÄINEN HÄRKÄTAISTELU

Käytetään suurta mielipuoliseksi ärsytettyä härkää. Suuriin sarviin sidotaan viikatteet. Areenalle heitetään aseeton ja valmistautumaton jonglööri sateenkaarisussa. Areena on täynnä saateenkaarenvärisiä styroksipytinkejä. Jonglöörin tehtävä on olla erottumatta sateenkaariväristä. Härällä on kuitenkin tarkka näkö. Alkaa mieletön styroksin pöllytys.

TUKEHTUMINEN

Jokaiseen suupalaan sisältyy tukehtumiskuoleman mahdollisuus: hengityksen täydellisen väärä ajoitus. Luonnollisesta hengityksestä poikkeaminen on ensimmäinen askel kohti tukehtumiskuolemaa. Taitava oli-garkki osaa ajoittaa sanansa niin, että ystävä tukehtuu omaan ruokaansa.
Miten toimia kun viisivuotias yrittää isänmurhaa, täysin tekaistulta perustalta. Lohikäärme kuulemma uhkaa omaa perhettään.
Suuri tammi on täynnä erikokoisia kelloja. Naruista roikkuvia suuria valettuja kelloja ja pieniä tiukusia. Mikitetty suuri tammi.

VENÄLÄINEN JA RUOTSALAINEN MAFIA

Hallinnossa ja oikeusjärjestelmässä puhutaan kahdesta eri planeetasta. Toimintatavat Venäjällä vaativat edelleen sitä samaa kulttuurituntemusta ja opettelua kuin aina ennenkin. Venäläinen järjestelmä toimii ja voi hyvin. Venäläiset osaavat tehdä bisnesta oman rikollisjärjestelmänsä puitteissa, mutta harva haluaa edes ymmärtää länsimaista korruptiosysteemia (luterilainen, protestanttinen ja katolinen korruptio). Ortodoksinen korruptio on lähellä venäläistä sydäntä. Samalla tavalla muunlaiset kusetuksen, vedätyksen, äärimmäisen itsepetoksen ja ilkeilyn muodot ovat rakkaita länsimaiselle mustaksi korruptiosta myrkyttyneelle sydämelle.


Kysymys on vuosituhantisesta kulttuurierosta korruptiossa. Ruotsalainen sysipimeä merirosvokulttuuri vastaan ortodoksimunkkien mafia: siinä perimmäinen perivihollisuus. Uskonto = korruptiojärjestelmä. Kaikki mitä "ymmärrät" ruotsalaisesta järjestelmästä vaikeuttaa venäläisen "ymmärtämistä". Jos ruotsalainen tuntuu täysin hullulta, silloin venäläinen tuntuu itsestäänselvältä ja normaalilta. Jos venäläinen tuntuu täysin hullulta, silloin ruotsalainen tuntuu itsestään selvältä ja normaalilta. Sellaista sielullista tilaa, jossa kummankin voisi "ymmärtää" yhtä aikaa, ei ole.


 Vähemmän mystiselle kielelle käännettynä: kysymys on käyttöjärjestelmäerosta. Windows ja Apple on tutuin esimerkki. Suomen ja Venäjän talousjärjestelmiä ja oikeusjärjestelmiä sopii hyvin verrata Windowsiin ja Appleen. Kuinka moni Apple käyttäjä haluaa "ymmärtää" Windowsin erinomaisuutta? Kuinka moni Windowskäyttäjä haluaa "ymmärtää" Applen erinomaisuutta? Vastaus: ei yksikään. Järjestelmät ovat tasan niin korruptoituneita kuin niihin on mahdollista ohjelmoida vääriä ajureita salassa käyttäjiltä.

Niinpä "länsimaisen systeemin suhteellisen suvereeni ymmärrys taitaa olla esteenä venäläisen systeemin ymmärtämisessä kovin pitkälle pääsemisessä." Eikä tämä ole pelkkä vitsi. Jos intuitiosi toimii syvästi länsimaisen järjestelmän tasolla, silloin on selvä, että venäläisessä järjestelmässä intuitiosi johtaa harhaan. Kärryille pääseminen edellyttää koko syvällä olevan salaojaverkoston nimeltä intuitio maalle kaivamista ja sen tietoista kartoitusta eli psykoanalyysiä. Se voi olla todella kova homma, jos intuitio on syvä.


Omasta puolestani voin sanoa, että minulla ei ole koskaan ollut harmainta aavistusta länsimaisesta systeemistä ja siksi tie Venäjälle on ollut aivan helposti auki. Venäläisen systeemin psykoanalyysi on minulla lapsen kengissä myös, enkä ole siinä edes viisivuotiaan tyttäreni tasolla. Eli trapetsitaiteilua rajantuntumassa. Kumpikin tasku tyhjänä. Mutta ammattini puolesta (runoinsinööri) ymmärrän tätä käyttöjärjestelmäsuunnittelua.


Windowsin ja Applen käyttöjärjestelmiin orientoitumiseen menee ammattikäyttäjältä alle viisi minuuttia. Mutta täytyy muistaa, että länsi-venäjä -akselilla kysymys ei ole vain paremman käyttöjärjestelmän ihanteesta ja siitä johtuvista suunnittelueroista.


Tässä tapauksessa, alkaen kyrillisestä nurinpäinkirjoituksesta, kysymys on mahdollisimman suuren yhteensopimattomuuden tarkasta insinöörityötä. Tapeen mukaan voidaan tehdä myös tahallisia huononnuksia, kunhan ne ovat mahdollisimman käsittämättömiä. Englantilaiset ovat myös hyviä tässä oikun filosofiassa: tehdä toisin vain toisintekemisen, arroganssin ja vastakkainasettelun ilosta. Hakea konfliktia sielläkin missä konfliktia ei todellisuudessa ole.


Tämä konfliktihakuisuus on englantilaisten, saksalaisten, ruotsalaisten ja venäläisten iloja. Nykyisin tietysti Jenkkien päävientituote. Vahna juttu, jota konsensuskulttuurissa, kuten Suomessa on miltein mahdotonta käsittää. Suomessa taas konsensus on sairaus: konfliktia vältellään selkä Kiinan muuria vasten oman äidin kanssa. Se on naurettavin mahdollinen olotila venäläisen ja ruotsalaisen mielestä, tietysti.


Suurin mahdollinen yhteensovittamattomuus on korkein suunnitteluihanne. Tällä tavalla päästään kovin kauas kryptografisen koodauksen ja salakielisyyden maailmaan. Mutta pohjalla, kuten sanottu, on ei pelkkä oikku vaan vielä suurempi kuilu, joka lähtee ihan kirkkokuntien jakaantumisen tasolta ja kauempaakin antiikista. Jo kenties esisokraattisesta filosofiasta. Pohjalla on ero ja se ei ole oikunvarainen ero vaan metafyysinen maailmankuvaero.


Dugin ehkä selittäisi maailmankuvaeron geopoliittisen rajan erona. Mutta se on vähän huono selitys kun niinkin vähän aikaa on siitä että Euroopassa ajateltiin samoin kuin Venäjällä. Vain reilu kaksi tuhatta vuotta.


Venäjällä, tavallaan ei ole ollut syvälle käyvää modernismia. Psykoanalyysin historia on Venäjällä jotain ihan muuta kuin vaikka Saksassa. Mutta älä kysy minulta siitä. Olen vasta havahtunut tähän itsekin. Tätä kuten miljoonaa muutakin asiaa pitäisi tutkia.


Toisaalta venäläinen kulttuuri on äärimmäisen eklektinen ja sisisesti ristiriitainen. Siis lainaa, varastaa, matkii ottaa kaiken mitä saa mistä saa.


Nämä juuri ovat keskeisiä ja tärkeimpiä kysymyksi, toistaiseksi vailla kunnollista vastausta.


Vaatii toki vankkumattoman pohjan, jotta voi kyseenalaistaa kaiken ilman, että pohja romuttuu. Tästä juuri on Venäjän kohdalla kysymys. Venäjän strategiaa on koko ajan tehdä kaikki ulkopuoliset epätietoiseksi siitä pohjan vankkumattomuudesta. Minä esimerkiksi olen ollut siitä huolissani. Ilmeisesti kuitenkin suotta. Vaikea minun on sitä arvioida. Venäjällä köyhät ajelevat hummereilla ja rikkaat ladalla. Tämä karnevalismi on läpikotaisin yhteiskunnassa. Oligarkki bailaa kerjäläisen kanssa (jolla ei ole edes kotiavaimia esittää kuumimman yökerhon metallinpaljastuslaitteelle). Liminaalitila on yö. Hierarkkinen päivä. Karnevalismista puhuu Bahtin, Dostojevski, Rabelais. Täytyy muistaa, että venäläinen kulttuuri on tässä muodossaa satojen vuosien ikäinen. Sotaa on käyty suurinpiirtein kaikkien maailman kansojen kanssa sekä fyysisellä että henkisellä tasolla. Ja voitettu on aina, kylmää sotaa lukuunottamatta... joka tosin jatkuu vielä.


Minulla on paljon monenmaalaisia bisnesmiesystäviä, jotka toimivat menestyksellisesti Venäjällä, esim matkapuhelinoperaattorin pääjohtajana jne. Kysymys on koodin syvällisestä tuntemuksesta. "Ystävyys" ja "sopimus" ovat Venäjällä täysin erilaisia kategorioita kuin länsimaissa. Asioiden sujuvuus ei ole itsestään selvyys milloinkaan. Resistanssia voi ilmetä äkkiä mitä oudoimmalla "sektorilla". Subbmainen asioiden hoito johtaa tuhoon AINA. Käytännössä Venäjällä ei voi eikä pidä tehdä mitään ilman "venäjäntuntijoiden" apua. Venäjä on maailman vapain valtio, mutta vähän eri ulottuvuudessa on se vapaus.


Vapauden käsite on täysin eri Venäjällä ja länsimaissa. Länsimainen vapaus näyttää venäläisestä koiran vapautena olla kaupapannassa. Venäjässä pitäisi käsittää villeys ja antimodernisaatio. Suden ja koiran ero. Tai siis ehkä pikemmin niin, että venäläinen tapa on pyrkiä yhteiseloon susien kanssa. Kun taas länsimainen tapa on tappaa susikannat. Ehkä venäläinen vapaus on kovia kokeneen kulkukoiran vapautta. Venäläinen vapaus perustuu paljon yön ja liminaalitilan karnevaaliin. Mutta tämä menee jo alueelle, jota täytyisi tutkia paljon enemmän. Vladimir Solovjovin joitain tekstejä on suomennettu kirjassa Venäläinen Eros. Kulkukoirallakin on Venäjällä silmissään toive palata sudeksi muutamassa sukupolvessa.



Integraatiossa ja fuusiossa sulautetaan ja neuvotellaan hiljalleen kaikkien osapuolien piirteitä mukaan pooliin. Toive lännen "konsensuksesta" Venäjän kanssa on aika haaveellinen. Luultavasti monia myllerryksiä tarvitaan. Kriisejä, kriisejä, kriisejä. Tarkovskin Uhri kertoo juuri tästä syvässä psykoanalyyttisessä muodossa.


Selväksi on käynyt, että tällä hetkellä lännessä oikein kukaan ei ole psykologisesti valmis vastaanottamaan "Venäjän pointteja". Toki niitä tarjoillaan äärimmäisen väärässä ja pahanmakuisessakin muodossa. Syy on se, että oikea ja hyvänmakuinen muoto ei ole tietoisella tasolla kunnolla löytynyt ja kehittynyt. Siksi Venäjästä ei millään saa burgerkingmäistä "vientituotetta".


Jos kohta "Venäjän pointit" voi ymmärtää todella selvästi paikanpäällä. Kuitenkin rajojen ulkopuolella Venäjä ei ole olemassa. Tämä "olemassaolemattomuus" rajojen ulkopuolella on äärimmäisen todellista ja tuntuvaa. Sitä voi verrataan siihen "olemassaoloon", jonka Hollywood tekee näkyväksi.


Venäjän strategia toisaalta on olla tietoinen anti-Hollywood, mikä on minusta hieno oivallus: antivientituote, antibrändi, korostuneesti VAIN tässä ja nyt. Ehkä hieman yllättäen: suurin osa venäjällä asuneistakin länkkäreistä ei "Venäjän pointteja" millään tasolla ymmärrä. Kasvatuksessa saadut torjunnat eivät ole Venäjän läpäistävissä. Tunnen Venäjällä opiskelleita "taiteilijoita" jotka elävät yhä talvisodan hengessä Marskille maljoja nostaen. Todella kovaa traumasiirtoa ja psykoosia, jonka edessä psykoanalyysi on voimaton. Suomalainen talvisodan jermu onkin juuri sellainen "sankari", jonka traumoihin ei psykoanalyysi pure.


Erittäin hyvällä venäläisellä tutullani on kaksi menestyvää liikeyritystä aivan Moskovan keskustassa ja sivukonttori Milanossa. Hän tuntee venäläisen näkökulmasta hyvin käytännön bisneksen tekemisen erot Venäjällä ja Euroopassa. Toisaalta hän juuri painottaa sitä, että ei osaa toimia Venäjän rajojen ulkopuolella. Venäläiselle vain Venäjä on turvallista terveen järjen valtakuntaa, jossa vallitsee täydellinen toiminnan helppous sujuvuus ja äärimmäinen tehokkuus. Rajalta alkaa käsittämättömyys, eurooppa, vaistojen ja hurjien eränkävijöiden maailma, josta ei terveellä järjellä selvitä. Italian bisnestä hoitaakin siksi hänen tyttärensä italialainen mies.
TYTÄR: Isä, voisitko sinä opettaa minulle jotakin? Minä haluan oppia ainakin selkäuintia ja kissojenkantamista.

AATAMINOMENAN OLIGARKIT

Gurdjieff-ryhmämme oli siirtynyt seksuaaliroolileikkeihin. Kokoontumisen tapahtuivat nyt Yrjönkadun uimahallissa. Ryhmän jäsenmäärä oli paisunut pariinkymmeneen. Minun myöhäisessä teini-iässä oleva tytärkin oli liittynyt meidän ryhmään, mikä vähän ujostutti minua. Tyttärestä oli tullut hyvin aasialaisen näköinen ja kaunis. Olin hänestä ylpeä. Muuten tapaaminen kaikkine nassenaamareineen oli tavallinen: rajua kamaa. Olin hiukset auki. Kaikki olivat antennit auki avaruuteen, jossa taustasäteily pyöritteli hiljaa kosmisia pellavapäätuulimyllyjä. Seitsemänkymmentä vuotias karibialainen rumpaliystävänikin oli liittynyt ryhmäämme. Joku silitti sormella solisluunpäätäni, ja aataminomenaa: kuinka ne minulla olivat hyvin pienet ja sirot, mutta tummaihoisella ystävällä oligarkkisissa mittasuhteissa. Keräsin uimahallin lattialta paksun nipun erivärisiä hiuslenkkejä. Puhuimme psykoanalyysin ja Gurdjieffin suhteesta: bufferi on torjunta. Mietin millaiset unet tästä ensiyönä tulee. Myöhästyin töistä niin pahasti, että piti ottaa vähistä vapaista lomaa.

NAHKAN PELASTAMINEN

Olipa kerran nuori komea kerjäläinen ja vanha ruma ruotsalainen oligarkki, jotka kosivat samaa prostituoitua. Pelastaakseen nahkansa nainen meni oligarkin kanssa naimisiin, mutta kantoi rahaa kerjäläisen kuppiin. Kerjäläinen aikoi kestää mustasukkaisuuden. Lopulta hän vaati akanmötköä eroamaan vanhasta rumasta miehestään ja tulemaan hänelle vaimoksi. Huora nauroi heleästi, kauppojen näyteikkunat särähtivät. Lopulta hän aikoi ero-ta miehestään jota kutsui puunpalaksi, ja joka itseasiassa käytti hänen poikaansa seksuaalisesti hyväksi. Romanttisen sokeuden puuskassa hän näytti kerjäläiselle vireille pantavaa eroanomusta, josta oligarkki ei vielä tiennyt. Kerjäläinen pelästyi, ymmärsi että nainen on tosissaan, eikä enää ollut tätä tuntevinaan.  

MODERNI SATYYRI

Samuel Beckett sanoi: Satyyri on se, joka ottaa kirjoitetun satiirin toimintaohjeena. Älä ota satiiria toimintaohjeena, vaikka se olisi aseksuaalinen ja siis vaarattomalta tuntuva puujalkavitsi. Vaikka satiiri väistelisi jokaisen konfliktin, älä ota sitä toimintaohjeena. Se, että sinusta tulee oman elämäsi satiirinen puujalkavitsi, ei tee sinusta vähemmän satyyriä. Vaikka se on vähemmän elinvoimaista kuin seksuaalisen satiirin ottaminen gargantuamaisena toimintaohjeena. Satyyrien hierarkiassa se ei tee sinusta parempaa että olet perifeerinen.


13.9.2014

ANDREJ TARKOVSKI: UHRI (1986)

Hulluus. Mieletön keskustelu Nietzschestä. En ole pitkään aikaan nähnyt tätä elokuvaa. Elokuva talosta joka on kuin näyttämö ilman mattoja. Ihmiset ovat kuin eivät enää olisi, kengät jalassa, lähdöntekijät. Kaikki on rituaalia. Historian imemis ja nielemisrituaalia. Nuku yösi yli, nuku.


Yöt ovat painajaisia sodasta. Päivät ovat humpuukia. Alitajunnan valtameri läikehtii emaliastiassa mystiikan avuttomuutta. Suureen halvaantuneeseen avuttomuuteen yhdistyy mitä näppärimmän taikatemppuilun akrobaattia kun olet selkä Kiinan muuria vasten. Nuku yösi ja päiväsi.


Toiminnasta ja sanoista ei voi päätellä mitään siitä, mitä ihmiset tuntevat ja ajattelevat tai eivät tunne eivätkä ajattele. Tämä on Eurooppa. Tämä on ei-Venäjä. Mutta Euroopan kartta on siitä muuttunut. Olosuhteet ovat muuttuneet, ihmisen toiveet eivät. Nostalgia on hulluus. Tämä ihminen ei ole vielä oppinut ottamaan olosuhteiden muutosta huomioon. Kiinalaiseksi kenraaliksi hän ei elinaikanaan ehdi. Elämässä joka on uni.


Ihmisen toiveet ovat jääneet kiinni, johonkin mikä ei ole syvää eikä pysyvää. Tämä on Ruotsi. Satiiri elämästä, josta tulikin itse elämän korvaava rituaali. Tämä on Eurooppa ja ei-Eurooppa. Eurooppalainen henki elää enää kenties Japanissa tai Australiassa. Me olemme parhaiten turvassa kaikelta siltä. Tällä äärimmäisellä unen rajalla. Tämä on Ruotsi. En ole käynyt Australiassa, Japanissa,  niistä en tiedä. Tämä on turvallinen. Täällä on vain kuiva puu ja luottavainen odotus, että se jonkun hakkapeliitan tai ristiritarin joskus kännipäissään keksimän myytin mukaan herää henkiin kastelemalla ahkerasti. Tämä on sodan ahkera järkevä odotus. Tämä rituaali. Me emme ymmärrä hulluudesta mitään me järkevät viisaat mystikot selkä kiinan muuria vasten.


Nuku yösi yli. Sen yli on päästävä. Sodan odotus on viimeisen sodan odotus. Koko elämä on sitä. Kuolleesta alusta kuolleeseen loppuun. Tämä on Beethovenin pianokappale lapsille. Beethoven oli pedofiili. Beethoven oli kuolleena syntynyt kivisikiö. Lopulta hänkin kukki preussilaisella kasarmilla sokeasti kuin japanilainen puu.


Nuku yösi ja päiväsi kuin diiva, diivaillen, viilaten ja höyläten, kuin diiva, joka laittaa poikki ja pinoon. Me olemme luottavaiset lapset puun juurella, joka oli kuollut silloin kun se istutettiin. Minä olen vanhan mies Parsifalin naamiossa ja taitavassa oopperan imitaatiossa, joka on vaarassa muodostua operetiksi tai jopa farssiksi.


Minä olen niin hullu, että itken palkkapiian jaloissa. Menen pensaaseen itkemään, jänöjussin jalkoihin, kuin hän olisi nainen ja jumalatar. Lammaslauma juoksee äkkiä talon editse ja muutaman sekunnin päästä toiseen suuntaan. Se on merkki. Kolmen aikaa yöllä kaikki on outoa rituaalia. Samanlaista kuin päivällä, sama ajatusten ja nahkaansa pelastavien ihmispahojen hierarkisuus. Ei mitään liminaalitilaa. Sama abstrakti rationaalisuuden rautahäkki yöt ja päivät. Minä kerron hänelle tarinaa joka saisi äitini liikuttumaan. Ja kas, hän on riittävän hullu itkeäkseen, jostakin mitä katsoja ei pysty seuraamaan. Jostakin selityksestä, joka on abstrakti, täysin ilman mielikuvaa ja käsitystä.


Hyvin nukutun yön jälkeen palaavat elokuvaan värit. Tämä on Ruotsi. Tämä on Euroopan vastakohta. Todellisuus on pelkästään rituaali. Pelkästään astumista uudenmallisesta Bemarista vanhan malliseen mielisairaankuljetusautoon. Hulluus vailla mitään tarinan opetusta.
Luulin tehneeni hyvässä tunnelmassa kolme onnistunutta miksausta ja stressisä yhden hämmästyttävän epäonnistuneet. Nyt kun kuuntelin, oli tulos: kolme keskinkertaista ja yksi hämmästyttävän onnistunut. Mitä ihmisaivoissa tapahtuu esteettisen elämyksen hetkinä?

KOIRAKAUHU

Minulla on äärimmäinen koirafobia. Jokainen villakoira on niin kauan kuin muistan katsonut aiheelliseksi purra kättäni. Joka kerta isännät ovat vakuuttaneet, että koira on hyvin koulutettu eikä ole koskaan käyttäytynyt agressiivisesti. Minut nähdessään jopa villakoira hyökkää kaulaani. Olen joutunut monta kertaa metsätiellä paniikkiin koiran haukkuessa lähellä metsikössä. Olen joutunut katukoirien piirittämäksi, Ukrainan Odessassa keskellä päivää, Latvian Riikassa keskellä yötä. Kauhu jota tunnen koiran läheisyydessä on merkillistä pakokauhua. Koira on kaikista maailmankaikkeuden olennoista epäluotettavin ja luotaantyöntävin. Kun koira on hihnassa tai häkissä, en milloinkaan voi olla nostamatta kättäni ikään kuin pyssyä ja täräyttämättä mielessäni tyydyttävää laukausta koiran otsaan. Jokainen koira herättää minussa tämän vaistomaisen reaktion. Mikään koira ei voi herättää minussa sympatiaa tai sääliä. Kun koira on teljetty voin osoittaa vihani mieletöntä villipetoa kohtaan avoimesti. Elämäni päätarkoitus on vapauttaa Suomi koirista. Puhdas koiravapaa alue. Nolla koiraa vuoteen 2020 mennessä. Suteen pätee kaikki päinvastainen. Susi on rakkain ja luotetuin ystäväni.

RUSSOFOBIAN PSYKOLOGIA ON BISSARREIN KAIKISTA PSYKOLOGIOISTA

Olisikohan ihan huono psykologinen arvaus, että ne jotka russofobiaa lietsovat eivät sairasta sitä itse. Mutta ne joita lietsonta kiihottaa positiivisesti, sairastavat. Ei voi ajatella, että kukaan tolkullinen ihminen olisi russofobi. Mutta äärimmäinen russofobia kansan kaikista tietämättömimmissä ja sokeimmissa kerroksissa tietysti tuottaa hyvän tilin joillekin.

Esimerkki: Kokoomuslainen eliittinainen rakastaa Venäjää ja viettää puolet ajastaan Pietrissa. Miksi hän ei nauttisis ihastuttavan kauniin suurkaupungin kaikesta suloudesta ja äärimmäisen laadukkaista palveluista. Mutta samalla hän rahoittaa Suomessa russofobilietsontaa. Miksi?

1) Ensinnäkään hän ei halua nähdä yhtään enempää suomalaisia Pietarissa. Tarja Halonen on hänelle pahin punainen vaate, joka teki massojen helpot matkat pietariin periaatteessa mahdolliseksi. Tarvitaan kova vastareaktio, että ihmiset saadaan pidettyä kotona ja tietämättöminä jatkossakin.

2) Koska hänestä russofobian nielevät idiootit ovat sinänsä hauskoja ääliöitä, joiden kustannuksella voi viihdyttää itseään. Tietämättömille nutipäille voi myydä mitä hyvänsä paskaa russofobian kauniiseen pakettiin käärittynä.

LOST HIGHWAY

Kääpiönainen halusi harrastaa suuseksiä kanssani. Suos-tuin kokeellisuuttani, julkisessa puistossa ruohikolla kes-kellä arkipäivää. Se oli tietysti virhe, joka kostautui nope-asti. Nainen oli pikkuvauvan kokoinen. Ympärilläni hyöri Wallstreetin pankkiireita sun muita hyviä ystäviä ja työto-vereita. Mutta minulla seisoi, eipäs unohdeta sitä. Ujoste-lin tietysti ja taitoin raparperinlehden häpyni suojaksi. Olimme kuin paratiisilaiset siinä nurmikolla. Oli kolea syyspäivä. Minua hakattiin alaruumiiseen. Virtsani oli sy-simustaa.  

NHDK from victor enrich on Vimeo.

HERÄÄKÖ RUOTSI?

Ei herää. Demokratia ei ole tiettävästi milloinkaan johtanut psyykkisen heräämisen kollektiiviseen prosessiin. Mutta erittäin usein tai aina massapsykoosiin.
Hän oli kaunis nainen. Hän halusi loistaa treffipalstalla muiden kauniiden naisten kanssa. Hän ei vain tiennyt keinoa olla uskottavampi kuin rumien partaisten miesten ylläpitämät kauniiden naisten feikkiprofiilit. Luonnossa kaikki oli helpompaa kuin Internetissä.

12.9.2014

Sun Tzu sanoi: Kansanviisautta on kaikki sellainen viisaus mikä ei kuulu kabinettisopimusten ja sotasalaisuuksien piiriin. Kaikki se mikä ei kuulu tiedustelupalveluille ja runoilijaa näytteleville agenteille. Kansanviisaus on huono vitsi. Kansan tietämättömyys on yhtä ääretön kuin oligarkin bizarrius.
Sun Tzu sanoi: Haluaisin vielä painottaa: sota kuten rakkaus perustuu harhaanjohtamiseen. Muttei itsen harhaanjohtamiseen, vaan vihollisen har-haanjohtamiseen. Jos vihollisella on tarkat tiedot todellisesta toiminnastamme, ei auta vaikka uskottelisimme itsellemme toista. Ajaisimme vain hyväuskoiset joukkomme kuolemaan.

KAAOKSEN MAHTI

Maailman viimeaikojen tapahtumat ovat itseasiassa auttaneet minua purkamaan "mystistä sokeutta ja avuttomuutta". Oma henkilöhistoriani on alkanut näyttää paljon enemmän psykoanalyyttisesti selitettävältä kuin aiemmin. Samalla tavalla olen hätkähtänyt psykoanalyysin äkillistä selitysvoimaa kollektiivisen tietoisuuden tapahtumiin. Kuin yhtäkkiä olisi verhoja revitty ja psykoanalyysin kirurginveitsenterä välkehtinyt esiin verhoista. Sota tietysti on sielun ja moraalin viimeinen näyttämö ja sotaa seuraamalla alkavat asiat hahmottua. Sota paljastaa ihmisten motiivit, myös niiden jotka eivät suoranaisesti ole siinä mukana tai seuraa sitä. Sodan kaaos paljastaa puhtaan vaiston ja sekoittaa laskevan sekundaarisen järkiajattelun. Kaaoksen lukemattomat muuttujat paljastavat vaistonvaraisen nerokkaan toiminnan äärettömän voiman suhteessa tylsään laskelmointiin ja pörssikuplien ennakointeihin.

ITÄMAINEN MORAALIFILOSOFIA

Sun Tzun ymmärtämiseen ei välttämättä tarvita kiinankielen taitoa. Itse luen rinnakkain suomennoksia, englanninnosta ja googlekäännöstä kiinasta. Väittäisin, että olennainen selviää näin. Pelkkien suomennosten avulla ei selviä. Sun Tzu on kummallinen moraalifilosofi. Joka tuo esiin moraalisten kategorioiden luonteen sodankäynnin havaintoaineistoa vasten. Moraali on pohjimmiltaan kristillinen, mutta ylen verinen, koska siitä puuttuu kokonaan se Nietzschen kritisoima eliitin orjille suuntaama sievistely. Sun Tzun tieto on ystävän tietoa. Mutta kristinuskon dogmatiikka on orjan tietoa. Ateismi on petturin tietoa. Platon on länsimaisessa perinteessä lähimpänä ystävän tietoa, mutta ei minusta ole Sun Tzun tasolla moraalifilosofian selkeydessä.
Luulin, että kova henkinen jännite oli rikkonut talosta sähkölamput, kunnes huomasin vikaviestin sähköntoimittajalta.

Pelastavatko hengenpelastajahuorat sinut silloin kun olet paitsi köyhän näköinen myös köyhäksi tiedetty? Auttaako lääkärihuora jokaista kadullamakaajaa?

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com