31.7.2014

Sain Tiisala-kässärin valmiiksi. Siitä tuli todella hyvä ja monitasoinen, vaikka itse sanonkin. Luin kässärin vielä tänään paperilta ja tein viimeiset editoinnit. 215 sivua runoutta menee alas hujahtamalla, aivan kevyesti. Rakenne toimii tällaisenaan, en koske siihen enää.

Sen sijaan oma käsikirjoitusluonnos näyttää nyt tämän valossa kelvottoman ohuelta ja yksitasoiselta. Ei yhtään enää innosta. Pelkkiä runoja, kuin yksittäisiä irtonaisia möykkyjä. Jotenkin pitäisi saada monitasoisempi kielen rekisteriavaruus käyttöön, jonkinlainen kielen draama moniulotteisemmaksi, tapahtumaan jonkinlainen räjähdys. Selvältä näyttää, ettei tämä materiaali voi olla muuta kuin enintään raakamateriaalia. Tälle tasolle en voi enää palata.
Henkilö, joka on asunut Christer Kihlmanin naapurissa 24 vuotta on nähnyt kirjailijan kaikkiaan kaksi kertaa. 

Olisiko kohtuutonta toivoa kolmatta?

Minulle ihmiset ovat olleet suhteellisen hyviä. Olen vaatinut ehdotonta rakkautta. Olen saanut muutakin kuin vihaa. 



Nörttienaatelointi. Oopperalibretto.


Erään biologisen organismin elämä ja teot. Romaani.
ISÄ: Älä jumalauta tyttö kilju ilman syytä.

TYTÄR: Isä, miksi sinä sanot ”jumalauta”, vaikka minä en tykkää siitä sanasta.

ISÄ: Älä sitten kilju.

TYTÄR: Minä juoksen lampeen ja teen itsemurhan. Sittenpähän ei teidän tarvitse kuulla kiljumistani.

ISÄ: Hei…

TYTÄR: …yhyy

ISÄ (saa tytön kiinni lammen rannalla): Kuuntele: vanhemmat rakastavat lasta kun komentavat.
Sinä huudat ilman mitään syytä.

TYTÄR: Pikkuveli oli oven edessä.

ISÄ: Ei se ole syy kiljua.

TYTÄR: Älä sano enää ikinä ”jumalauta”.

ISÄ: Hyvä on. Mutta älä sinä kilju ilman syytä.

30.7.2014

Pessimismi on aina idealismin seuraus, sanoo Saarikoski.

Kalaparvi joka syntyy, kasvaa, kukoistaa, kuihtuu ja kuolee
luonnonlakien mukaisesti.

YAN MARESZ



 
Vieläkin on suhteellisen kova yskä. Yskänkohtaukset eilen ja tänään taas aika kovia.

WWIII JA SEN TEKIJÄT

Rauhankyyhky ja heikkojen puolustaja Sofi Oksanen ohjeistaa isäntävaltiotaan Yhdysvaltoja, jonka sotilasbudjetti on kaksinkertainen verrattuna koko muuhun maailmaan: Venäjän kanssa ei tule neuvotella. Sen mitä hän jättää sanomatta on tämä: Venäjän kanssa tulee aina olla totaalisessa sodassa.

Millä logiikalla tyyppi, joka ajaa maailman ylivoimaisesti sotilaallisesti vahvimman valtion etua on vähäväkisten asialla? Millä logiikalla tyyppi, jolle kelpaa vain kolmas maailmansota on ihmisoikeuksien ja sananvapauden asialla. Totuushan on sodan ensimmäinen uhri. Mitä ihmeen salaisia ihmisoikeuksia ja sananvapauksia maailmansodassa piilee? Vain Yhdysvaltojen sotateollisuuden eliitti ja sen sätkynukke Sofi Oksanen sen voi tietää.

Toisin kuin luullaan, Sofi Oksasen kirjallinen tuotanto ei ole kielellisesti mitenkään ansiokasta. Se ei kestä aikaa. Ei Oksasen tuotantoa kirjallisuusihmiset hehkuta, vaan maksetut agentit ja politrukit: tässä tapauksessa kirjallisuus on likaisen politiikan propagandaväline. Toisin kuin tästä voisi päätellä, suuresta kirjallisuudesta voi silti olla toimintaohjeeksi, mutta omalla vastuulla.

"Puheet uudesta Kylmästä sodasta kuulostavat vain paniikin hallinnalta, koska tilanne ei ole tänään verrattavissa toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan vaan molempia maailmansotia edeltäneisiin tapahtumiin. Järkyttävä tosiasia on, että lännen valtaliitto uhkaa meitä lähestyvällä maailmansodalla." JP

IHMINEN, KONEEN ORJA

Tämä on vanha pelle-eetos, retroeetos: ihminen nypläämässä konetta ja kuinka koomista se onkaan. Paljon kaikesta vanhentuneesta elektronisesta taiteesta kantaa mukanaan tätä ironiaa: ei koneista koskaan tule mitään järkevää, osoitetaan nyt vain miten nöyryyttävää se kaikki on. Otto Romanowskin ideoissa on aina hieman jotain tällaista menneiden vuosikymmenten tuntua. Nykyisin sitä voi pitää kiinnostavana tai eåäkiinnostavana, päivän yleisestä fiiliksestä riippuen. Romanowskin uusin idea on soittaa iPad-orkesterilla perinteisiä sävellyksiä perinteisesti konserttityyliin. 

Kaksikymmentä vuotta sitten kukaan ei olisi kysynyt: mitä järkeä on soittaa iPad soittimia kuin oikeita? Silloin oli niin selvää, ettei mitään, koska pelkkä vitsihän tällainen on: pelkkä performanssi, joka kertoo ihmisen koomisuudesta koneiden maailmassa.

Nykyisin sen sijaan luulisi että oikea soitin on paras käyttöliittymä, jos halutaan soittaa perinteistä musiikkiä perinteiseen tyyliin. On luonnollista kysyä miten iPad muka voisi kilpailla viulun tai pianon kanssa, jos halutaan soittaa viulua tai pianoa juuri niin kuin niitä soitetaan fyysisinä instrumentteina?

Nykyisin on jotenkin niin selvää, että koneet ovat hyödyllisiä, jos niitä osaa käyttää oikein. Kaksikymmentä vuotta sitten, kukaan ei ajatellut, että elektroniikasta voisi olla mitään iloa vakavalle musiikille: kaikki se oli pelleilyä. Koska teknologian taso oli yksinkertaisesti niin kehno, ettei kukaan kolmevuotias lapsi sellaista pysty nykyisin kuvittelemaan -- ei tule koskaan elämässään pystymään.

Teknologia voi todellakin jossakin maailmassa olla niin kehittymätöntä, että yksikään tällä planeetalla elävä ihminen ei voi sitä kuvitella.

Sellaisessa todellisuudessa me suurinpiirtein elimme kaksikymmentä vuotta sitten. Ja sellaisen tämä aika tullaan kahden vuoden päästä muistamaan.

Mitä järkeä on siis pelleillä iPadillä sillä tavalla kuin Romanowski tahtoo, siis pitää sitä fyysisen' soittimena, rajoittaa esineenä käyttö tällaiseen, soundista puhumatta. Eikö tämä nyt ole kokeilemattakin jo selvää, ettei tällainen voi toimia tai näyttää muulta kuin hassulta. Pitääkö sen näyttääkin hassulta? Totta kai pitää.

Onhan tietokoneen vieressä tattina istuva ihminen edelleen aika hassu kehollinen ilmestys. Asiaan kannattaa edelleen kiinnittää huomiota. Ruudun loputon tuijotus ei ehkä sittenkään ole ihmisen lopullinen olotila ja asento. Sitä kannattaa edelleen pohtia.

Silti nämä Romanowskin ideat ovat joskus aika pöhköjä. Mutta ihminen se vain haluaa kokeilla kaiken uuden, myös pöhkön. Saa nähdä käyttävätkö he ipadin mahdollisuuksia soundien vaihtelusta ja muussa sellaisessa ja miten se kokeellisuus sitten kontrastoituu siihen vanhanaikaiseen tapaan musisoida.

Minulle koneiden käyttö livemusisoinnissa tarkoittaa juuri intuitiivisempien parametrien ja rakenteellisempien objektien hallintaa. Ihminen ei pimputa vain ääniä sormiolta, vaan kokonaisia musiikillisia rakenteita ja äänenvärikokonaisuuksia. Ulottuvuuksia on enemmän, tai ainakin ne ovat erilaisia, siinä käyttötarkoituksessa kone toimii. Mutta ei tietokone pianoa pianona päihitä ikinä.

29.7.2014

PIANOTEQ

Kannattaa tsekata tää Pianoteqin demo. Tosta design setupista saa aika hienoja preparointeja. Laadukkaalta ja mielenkiintoiselta vaikuttaa projekti, mutta hinnat ovat tällaiset. Kuten hyvin ymmärrettävää. Paljon tossa on kyllä säätömahdollisuuksia, joita ei Ircam sämplepreparoidussa ole. Eikä toisaalta missään todellisessa pianossa. Ehdottomasti kiinnostava kehityssuunta nämä fysikaaliset soitinmallit. Tämä toimii Logic Pro X:ssä moitteettomasti. Plugin asennusohjeet täällä. Sparkverbin kanssa soundi on aika hyvä. Kaikki fysikaalisen mallin parametrit toimivat midimappauksella ja automaatioilla (midikontrollerisäädöt voi toisaalta äänittää midinä). Ehkä tästä ei ihan samaa peruspianosoundia saa kuin Ircam Prepared paketista, mutta toisaalta laatu on yhtä hyvä. Makuasia. Olisi kiva säveltää tälle soitinperheelle jotain, jos olisi nyt 700 euroa irtonaista rahaa. Demoversiota ei voi oikein käyttää, koska 20 minuutin välein midimappaukset pyyhkiytyy. Säveltäminen on aika kallis harrastus.
Rakkaus on rakkautta. Positiivinen seksuaalisuus on ei-vihaa.


En ole vielä päättänyt pidänkö Mukan pedofiilikertomuksesta Tabu. Kerrontatekniikaltaan teos on lupaava, koska kerronta tapahtuu kolmetoistavuotiaan tytön Milkan näkökulmasta. Mutta mitä se sitten todistaa ja mistä? Herääkö mielenkiintoisia kysymyksiä todellisuuden ja kertomuksen fiktiivisyyden suhteesta?

Tytön psykologista rakennetta on toistaiseksi turhan vaikea hahmottaa. Kerronta on siis hieman löysää, yksitasoista ja epäkuvaavaa. Ei vaikuta mitenkään erityisen kypsältä romaanilta. Toisaalta tyttökään ei ole kypsä ja jollakin pysyvällä psykologisella rakenteella varustettu.

Jotenkin käsillä olevan ensipainoksen kaavamainen taitto ja proosa-asettelu häiritsee. Kristus-Perkele ei ole minusta kovin nerokas romaanihenkilön nimi. Toistuvana ärsyttävä. Jos olisi vain Ojanen, se toimisi paljon kirjallisemmin.

Puoleenväliin luettuna tämä romaani ei erityisemmin vielä vakuuta.
Oli outoa nähdä hänen nukkuvan silmäluomet auki suuret vaaleansiniset silmät täysin ilmeettöminä ja pysähtyneinä.

28.7.2014

MILJOONAS KERTA TODEN SANOO

En jaksa pelata. Olen väsynyt toimintaan. Milloin ammun liikaa ja milloin liian vähän. Kuinka lähelle saa tulla ja kuinka loitolla pysytellä. Semmoisia on vaikeinta ampua, joita täytyy koko ajan ampua. Eihän vastuu pelaamisesta saa jäädä kokonaan pelisuunnitellijoiden niskaan. Vaistot uupuvat jos niille sysätään ylimääräistä kannettavaa. Olen huomannut tulleeni epävarmaksi sotapelien pelaajaksi. Heti jos häviän sotapelissä aloitan uuden pelin. Pelaan niin kauan, että osaan pelata pelin läpi vaikka unissani. Vaikeinta on luottaa pelin kiinnostavuuteen, suunnittelijan taitoihin. Kiinnostavuus on yhtä kuin pelin läheisyys. Pidän itseäni vastenmielisenä räiskijänä. Pelkään että pimeässä huonessa seurassani on paha olla jopa pelikonsoleiden. Seinien kanssa pärjään. Muutoin en osaa muuta kuin vihata Venäjää.

KAIKKI ON KAIKEN PLUGIN: EKLEKTINEN TIETOISUUDENKOODAUS

Avoimen lähdekoodin idea on se, että koodataan kaikki itse. Siksi esimerkiksi tietokonemusiikissa avoimenlähdekoodin ihmiset eivät saa mitään aikaan: voisi kyllä koodata kaiken jos osaisi ja olisi aikaa. Mutta Logic Pro X on jo koodattu ja toimii hyvin. Samoin moni muu ohjelma toimii mukavasti. Eklektisyys onkin, ei pelkästään koodaustaitoa tarpeentullen, ja avoimia tai puoliavoimia lähdekoodeja, vaan pikemmin koodien ja ohjelmien välistä mahdollisimman suurinopeuksista vakaata tiedonsiirtoa. Ohjelmienvälisyys on varsinkin musiikissa tärkeämpää kuin jonkun tietyn ohjelman opetteleminen ja käyttäminen. Eklektisessä ajattelussa kaikki on kaken plugin.

KIELEN ANARKIA

Politiikka vaan ei lakkaa masentamasta. Miten jotkut ihmiset kestävät pelkkää politiikkaa? Minulle yksi päivä politiikan pohdiskelua vaatii palautumiseen kymmenen päivää runoutta. Politiikka on kamalinta mitä tiedän. Irvikuvallisten apinoiden paskasotkua, jota pitää siivota kuin mielisairaalan vapaaehtoisyökkö huoneen seiniltä. Poliittinen tietoisuus on politiikan vastustamista, eli kohtuuttoman egoistisen hulluuden ja työnvieroksunnan vastustamista. Voiko se siis olla muuta kuin anarkiaa? Lähdetään nyt kielen anarkiasta ainakin. Hannu Helinin runous resonoi tämän ajatuksen kanssa: jatkuva, loputon, päättymätön, sulkeutumaton kielen anarkia.

Mietin tätä kun huomasin rakentelevani liian sisäsiistejä anhavalaisia pikkurunoja, joista luova hulluus pakeni johonkin. Anhavan Sateen ääni sillalla (japanilaisen runouden valikoima) on varottava esimerkki siitä mitä tarkoitan. Kammottavan epäonnistunut toimimaton hengittämätön tunkkainen ummehtunut runokokonaisuus.

ALI- JA YLI-IHMISHARHAT

Ali-ihmisharha on sitä, että maasta matkustavat ulos vain huonoimmat, jolloin manipuloitavassa kohteessa muodostuu kohtuuttoman negatiivinen käsitys niistä, jotka eivät matkustaneet.

Yli-ihmisharha taas on sitä, että maasta matkustavat ulos vain parhaat, jolloin manipuloitavassa kohteessa muodostuu kohtuuttoman positiivinen käsitys niistä, jotka eivät matkustaneet.

Ali-ihmisharhan valtaan joutuu Tallinnaan matkustaja: suomalaiset vaikuttavat ali-ihmisiltä tallinnalaisten rinnalla. Miksi? Koska Tallinnaan hikoilee Suomesta vain tarkoin valikoitu alin kuona.

Venäläisturistit vaikuttavat ali-ihmisiltä Helsingissä helsinkiläisten rinnalla. Miksi? Koska sellaisia venäläisiä, jotka Helsinkiin matkustavat ei Venäjältä edes löydy. He tajuavat siellä pysyä piilossa, poissa kaduilta ja ihmisten silmistä. Heillä ei ole asiaa päivänvaloon, koska ovat hikeä ja kuonaa. Mutta Helsingissä he uskaltautuvat kaduille. Siitä johtuu ali-ihmisharha.

Jokaisesta maasta löytyy kahden käden sormilla laskettava määrä ns. ali-ihmisiä tai yli-ihmisiä joiden ammattimainen tehtävä on pilata tai kohottaa oman kansansa mainetta jossakin ulkomaalaisessa kohteessa olemalla siellä jatkuvasti kovaäänisesti ja teatraalisesti näkyvillä ja arvosteltavissa.

Voisiko tämäkin Saatanan juoni olla näin yksinkertainen? Saatana, Hollywoodin keksijä, on yksinkertainen hemmo.


Kunhan taiteilija vain hyväksyy sen, että hän on tavallinen tomupallo ilman tavallisella tomupallolla yleensä olevia oikeuksia: ilman että hänen työllään olisi kenellekään mitään arvoa tai kukaan siitä olisi valmis maksamaan, on kaikki hyvin. Katkeruus on täydellistä, alemmas ei voi vajota, mutta kukaan ei tunne häntä. Kaikki on siis kerrassaan siunauksellista. Jäljelle jää olennainen: työn innoittunut tekeminen.
Roskaposti oikeastaan suojelee ihmisiä. Koska ihmiset ovat niin tottuneet roskapostiin ja tunnistavat roskapostin sekunnissa, paremminkaan laadittu huijausyritys ei yleensä tee muuta vaikutusta kuin saa roskapostistatuksen.

27.7.2014

Gazan tilanteesta minun on mahdotonta käsittää mitään. Jos Venäjällä olisi Jenkkien nukkehallitus, mitä tapahtuisi? Venäjä alkaisi toimia juuri samalla tavalla kuin Israel nyt. Miksi? Koska sen jälkeen venäläisiä ei enää kukaan voisi tukea tai puolustaa olematta todellinen ihmiskunnan vihollinen. Se olisi täysin itsetuhoista toimintaa. Sama tapahtuu nyt Israelissa. Tämä on antisemitismiä, mutta todella pitkälle vietyä siinä mielessä että se on taitava ansa. Suomalaiset kirjailijat on yleensä tuhottu tällä taktiikalla. Israel on tässä tuhoutumisprosessissa vain hyvin paljon pidemmällä kuin Venäjä.

KESÄSUOMI

Hän makasi rantaheinikossa uudenkiiltävä Kota-kiuas kainalossaan. Konstaapeli Kusitolppa tuli herättelemään.

- Mistä olette saaneet tämän kiukaan?
- Öö, ai minkä kiukaan?
- Tämän kiukaan tässä.
- Ai tämän. En yhtään osaa sanoa.
- Voimme auttaa muistamaan, sanoi paskavarvas. Olette saaneet sen luultavasti tuolta vastapäisen saaren saunasta, Torholan kalastuskunnan saunasta.
- Vai niin. Se on mahdollista. En voi ottaa asiaan kantaa.
- No niin. Lähdetään viemään kiuas takaisin saareen, asentamaan takaisin saunaan, että saaressa olijat pääsevät saunaan. He odottavat.
Tänään minulla on esiintynyt proustilaisia hajuhallusinaatioita. Olen tuntenut jonkin täysin tarkan hajun ja sitten mieleeni on tulvinut kirkastuneita muistoja. Mutta hajut ovat olleet hallusinaatioita, tai aaveita. Tänään on syntynyt muutama todella ihmeellinen runoteksti. Kasaan nyt kahta kirjaa rinnan. En laita tästä projektista enempää varsinaista materiaalia enää tänne blogiin. Kirjat tulevat joskus, ehkä omakustanteina. Kustantajaahan minulla ei ole, eikä ole minkäänlaista toivoa saada, koska tekstini on nyt vieläkin parempaa kuin Skandaliassa, jolla jo oli julkaisukynnyksen vastinkappaletta oven yläreunassa mahdotonta alittaa. Joku ntamo on minulle jo suuri kustantamo suurine ongelmineen, pysähtyneiden pönöttävien henkien saattohoitola ja eutanasiaklinikka siinä missä joku WSOY. Otava ja Kervisen Ankkuri ovat minulle keskisuuria kustantamoja. Mutta minä tarvitse pienen, ketterän ja dynaamisen, tehokkaan ja lasinsiruvaistoisen.

MERKEL ANTAA KENKÄÄ OBAMALLE

Tällä teollaan Merkel nousee suurten maailmanpolitiikan valtiohenkilöiden sarjaan. On kieltämättä äärimmäisen selkärankainen statement jos ja kun Saksa nyt jättää Naton.

Saksa on niin sanotusti läksynsä lukenut. Ja sitä juhlikaamme nyt. Tämä on Saksan malja!

Merkel tietää, että fasismi on sitä, että intressit johtavat politiikkaa, eivätkä ihmiset. On nähty, että Sofi Oksasen ja Erkki Tuomiojan kaltaisille intressien tahdottomille palvelijoille, joka ihmisoikeudet ja sananvapaudet ovat asia, joiden takia ollaan valmiita aloittamaan kolmas maailmansota. Tässä on kysymyksessä megalothymoottinen mielisairaus, hullu egoismi, johon jollain Trumanilla vielä oli etäisyyttä ja tervejärkisyyttä sen verran että antoi kenkää Douglas MacArthurin kaltaiselle viiden tähden kenraalille ja Normandian maihinnousun johtajalle. Megalothymoottinen egoismi vain on vaarallisinta mitä ihmiskunta pitää sisällään. Siksi Merkelin pitää antaa kenkää Obamalle. Sillä teolla tietysti Merkel tekee Saksasta USA:tä merkittävämmän maailmanpoliittisen pelurin, koska Obama putoaa polvilleen. Obama ei voi sen jälkeen enää Saksaa määräillä.

Nyt on Saksalla mahdollisuus todelliseen maailmanmestaruuteen, rauhantekemisen alalla. Nyt on Saksan ja Merkelin suuri hetki koittanut maailmanrauhan ja todellisen johtajuuden tiellä. Tulevat sukupolvet tulevat muistamaa Merkelin suurena isänmaallisena sankarina, joka yksin voitti ja esti III maailmansodan ja näin hyvitti Saksan syyllisyyden II maailmansodassa.

Tämä ei tarkoita mitään Euroopan laivan uppoamista, vaan uuden paljon paremman maailman alkua.

26.7.2014

Lupauduin pohjoisenglannin runorundille loppuvuodesta ARC Publicationsin kutsumana. Esiintymisiä on muutama, maksavat pienet palkkiot, matkat ja majoitukset.    
Olennaisesta Tiisalapastissiaineksesta tulisi jo nyt melkein 150 sivuinen kokoelma. Eli materiaalia ei ainakaan tarvita yhtään lisää. Kaksi eri kirjaa tästä tulee kuten oli ajatuskin. Tein sittenkin liikaa hommia tänään. Väsytin itseni liikaa täysin huomaamatta.


RUNOHERKKYYS

Runousintensiteetti vaihtelee aika tavalla. Pari kolme viikkoa sitten oli runoherkkyys voimakkaimmillaan, paitsi että kipeys vei parhaan terän. Nyt taas, ainakin tänään, värähtely sillä osastolla on jotenkin vaisua. Vaikka fyysinen olo on ihan kohdallaan, parasta silti olla tekemättä mitään, pilaamatta. Kummallista että fyysinen olo ei juuri millään tavalla vaikuta henkiseen tilaan. Sitä voi olla fyysisesti kuoleman rajalla henkisesti erittäin luovassa tilassa. Fyysisesti loistavassa vireessä voi olla henkisesti tylsä. Meilkein se juuri näin aina onkin. Ihme sääntö.

 Sen näen että kuukauden aikana syntyneissä luonnoksissa on paljon hajanaisuutta, fokusoimattomuutta, tarttumapinnattomuutta, mutta myös aika tavalla mielenkiintoista lähtökohtaa ja kielellisiä kiintopisteitä. Ei mitään valmista, mutta jotakin kirkastumistaan odottavaa.

Yksi mahdollisuus olisi, että tekisin kolmeosastoisen alle sata sivuisen kokoelman, jossa ensimmäinen osasto olisi pieniä todella hiottuja kielirunoja. Toinen osa olisi Oligarkkipassio. Ja kolmas osa koostuisi Tiisalapastisseista. Minulla on kuitenkin niin paljon materiaalia jo nyt, että tällaiseen kokonaisuuteen voisin rajata vain sen, mikä on ehdottoman kestävää.

Ehkä parisataa sivuisen Tiisalakirjan kokoonhaaliminen on sittenkin suuruudenhullu ajatus. Olen Tiisalan matskun läpikäymisen kanssa tällä hetkellä ihan piipussa. En saa alas enää riviäkään. Tiisalamyrkytys? Läpikäymättä olisi aika paljon vain alustavasti silmäiltyä vielä.

Jos tekisin tällaisen kokoelmarakenteen, voisin huolettaa jättää pois varsinaisen Tiisalan tekstin. Ehkä tietysti voisi olla neljäs osasto, ikään kuin Tiisalan valitut säkeet. Mutta onko tällainen kokonaisuus jo liian raskas?

Jotenkin haluaisin kevyen ja pienen, helposti kerralla nautittavan kokoelman, enkä mitään hillitöntä uuvuttavaa järkälettä.

KIEMURAISEMPI ISKUREPLIIKKI

- On se vain onni, että naiset ovat erilaisia, eivätkä ole vain yhdestä ainoasta miehestä kiinnostuneita. Sehän olisi kamalaa, jos kaikki naiset haluaisivat yhtä miestä. Sille miehelle se ei olisi kuin korkeintaan pieni logistinen ongelma.
  
- Onneksi kaikki miehet eivät ole samanlaisia ja halua kaikkia naisia. 
  
- Minusta jokainen terve mies haluaa jokaista hehkeää naista. 
  
- Hyvää illanjatkoa. 
  
- Anteeksi, sanoin väärin, terve mies siis haluaa vain yhtä ja ainoaa. Oikeaa rakkauden jumalatarta.

- Siis ketä?

- Kaikkea voi ja pitääkin kokeilla. Mutta vain jumalatarta voi rakastaa. Koska vain se voi olla molemminpuolista. 

- Ai että vain jumalattarella on älliä rakastaa kaltaistasi karvanaamaa?

- Tavallaan, juuri niin. Kauneus on katsojan silmässä. Ja jumalattarella on tarkka silmä. Siitä loogisesti seuraa rakastuminen minuun, ennemmin tai myöhemmin. Illuusioiden katoaminen näet.  

- Hyvää illanjatkoa. 

- Hetkinen hetkinen. Tarkoitukseni oli sanoa, että olet ihan ensimmäisen tyttöystäväni näköinen. En silloin kai ymmärtänyt miten harvinainen tapaus hän oli. Koko maailman olen nyt etsinyt, mutten mitään hänen kaltaistaan tavannut. Paitsi ehkä nyt. Käsitätkö?

- Ai jaa. 

- Lähdetkö tanssimaan. 

- Lähden.


*
(Tanssilattialla)

- Ja syntyjäsi olet helsinkiläinen?

- Kyllä.

- On täälläkin sitten jotain joskus saatu aikaan.  

25.7.2014

Mukan viimeistä romaania Kyyhky ja unikko ei tunnistaisi Mukaksi ellei kannessa lukisi. Veikkaisin Veijo Meren ja Antti Hyryn tunnistamattomaksi lehtolapseksi. Ei tunnu vetoa tässä romaanissa. Katsotaan. Kustantaja on vaihtunut WSOY:ksi, mikä voi selittää paljon. Selityksiä tilaan tässä:




Näyttelijä Jennie Eisenhowerilla on maailman pahimman russofobin geenit. Toinen ukki on Richard Nixon ja toinen ukki on Dwight Eisenhower.

KENRAALIT




Kenraali MacArthur oli valmis käyttämään Ydinsasetta separatisteja tukevaa Kiinaa vastaan.
Runoudella ei ole mitään merkitystä, paitsi että ilman ei viitsisi oikein päivääkään elää.

TÄMÄ ON KESÄILTOJEN KESÄILTA

ilma kuin sammakonkutua. Aineenvaihduntahäiriö vaivaa, yskääkin on vielä, mutta baariin vain käy kaiku askelten. Kaarle XII hengittämiseen tarvitaan sukelluslaitteet: veneeristen nesteiden, siitepölymäisen sperman ja tulevien kunnanjohtajien pierujen kokonaiskeitos on sakea. Mutta kaikki on kivaa jos siitä tykkää.

Mikael Jungerille sanon: ”Tiedätkö mistä Vietnamin sota alkoi?! Junger: ”No?” Minä: "Eisenhower näki baarissa kaksi vietnamitarta ja sanoi nami nami. Mutta tytöt suutelivat vain kiihkeästi toisiaan." Mitään tällaista ei tapahdu meille, Jumalat millaisia pitkäsäärisiä kiilusilmäisiä viidakon sivettikissanaaraita! Hiussaparot kuin kivespiiskat. Onko minulle enää olemassa muita maita kuin Vietnam? Haluaisin puristaa näiden kissojen ulosteesta itselleni espressot. 

Jasper Pääkköstä luulen Teemu K:ksi, on niin Gyntherin näköinen. Sanoo tulevansa saksalaisen retropornon kuvauksista. Suosittelen Harri Sirolan Syysprinssin kalaretkeä, jonka kirjan hän on saanut lahjaksi, muttei vielä lukenut.

Erottajabarsissa olen saada turpasaunan, kun poimin täysinäisen tuopin tatuoitujen kundien pöydästä. Pokkana vaan miesten nenän alta. Tanssinut hitaan ensimmäisen tyttöystäväni kaksoisolennon kanssa, joka ikänsä puolesta sopisi tyttärekseni. Oli järkyttävä tajuta, kuinka harvinaisia tuollaiset blondit ovat. Joskus luulin, että niitä kasvaa joka kylässä, kunnes kävin jokaisen kylän läpi pettymystä tuntien. Kundit ottavat pulttia, ryhtyvät raahaamaan niskasta pihalle. On hankala saada läpi sanoma: se on mun oma tuoppi.... laskekaa ne tuopit siinä pöydällä. Lopulta ne tajuaa virheensä ja pyytelevät anteeksi. Anteeksipyydeltävää ei itseasiassa ole: tämä on varmasti ensimmäinen kerta kun ostan tässä baarissa loppuyöstä juomani enkä pölli. Ei tämäkään ihan totta ole, mutta toimii keventävänä läppänä.

Oven ulkopuolelta päädyttään Burger Kingin kautta aamujunalla jatkoille Hämeeseen. Ekan tyttöystäväni klooni valitettavasti joutuu jalkojensa heikon kantokyvyn takia jäämään Helsinkiin. Laulumiehiä on mukana. Koko ajan soi yhden näistä biisi: Pate Mustajärvi, Juice Leskinen tai Eput.

Paikallisjunasta tarttuu muusaksi matkaan thaikkusiivooja työasussa. Jumalainen kesäaamu viiniä juoden ja Juicea terassilla rallatellen niin että lampi raikuu. Absoluuttisella sävelkorvalla ja karismaattisella äänellä varustettu Kaivarissa asuva kaveri onnistuu muuttaman käsitystäni siitä mitä on Turku. Tyyppi osaa ulkoa kaiken Tampereella koskaan kirjoitetun laulumusiikin. Olet varmaan sitten Tampereelta kotoisin? En. Vaan Turusta. Asuiko sukusi 1600 luvulla Turussa. Ei. No et sinä sitten Turusta ole. Mutta kuitenkin… jatka.

Yksinkertaisista elementeistä ja korvakuulolta napatuista biiseistä tulee aika rullaavia kokonaisuuksia. Tyyppi osaa soittaa myös bassoa. Swengiä löytyy. Hassua että tuli lähdettyä Erottajalta jatkoille Oittiin eikä Kaivariin. Soittopelien takia tietysti. Thaikkua toivoisin käkättämään vähämmän kimakalla äänellä, ettei perhe herää.

Jos tämä jätkä, joka tuntee hyvin Timo Nikin ja Costello Hautamäen, ja väittää minua Timo Nikin kaksoisolennoksi, on rokkari, minä diggaan rokkareista. On aikoihin eletty. Ilmeisesti rock on ihan ok juttu.





Kommunismin rakentaminen on viruksille arka järjestelmä. Rakennustelineillä oleva täydellisen tasa-arvon maailma. Mutta ihminen tahtoo elää hetkessä ja nauttia siitä mitä on, eikä kieltäytyä siitä mitä on, pelkän solidaarisuuden vuoksi. Tästä seuraa sosiaalidemokratia: siis demokratia joka koskee vain sosiaalista kanssakäymistä jotenkin abstraktisti, mutta demokratia, joka ei koske mitään konkreettista asiaa, kuten pääomien oikeudenmukaista jakautumista tai muuta sellaista. Sosiaalidemokratia on ajatusvirhe: sen tarkoittamassa asiassa kysymys ei ole aidosta demokratiasta, vaan lähinnä demokraattisesta pakosta kuolemaan. Sanalla kommunismi tarkoitetaan todellista demokratiaa, eli mahdotonta demokratiaa. Kaikki muu on näennäistä demokratiaa, eli mahdollista demokratiaa. Siksi sanalla kommunismi on nyt niin huono kaiku.
Venäjävihakampanja Suomen mediassa on nyt aktuaalisesti johtanut samaan tilanteeseen kuin natsi-Saksan antisemitismi: jokainen Venäläinen Suomen alueella tuntee olonsa ahdistuneeksi ja itsensä vakavasti uhatuksi. Ne jotka eivät tuomitse tätä ksenofobiaa avoimesti ovat samanlaisia kuin ne saksalaiset, jotka hiljaisen myönteisesti hyväksyivät antisemitismin. Jollakin tavalla minusta tuntuu, että Israelin mustamaalaaminen on osa tätä suurta kuviota, jonka todellinen päämäärä on Venäjä. Samalla tavalla saksanjuutalaiset olivat vain osa sitä kuviota joka johti hyökkäykseen Neuvostoliittoon.

24.7.2014

IHMISOIKEUKSISTA IHMISOIKKUIHIN

Alla lainatun Fjodrovin tämänpäiväisen tekstin mukaan se on sitten kohta menoa kohta. Venäjä on pakotettu valmistautumaan ydinaseiden käyttöön ja huolehtimaan siitä, että mahdollisen tappion hetkellä VIHOLLINEN KUITENKIN TUHOTAAN. Tämä on tärkein asia, josta huolehtimiseen Venäjän armeija on nyt pakotettu: kenellekään ei saa jäädä epävarmaksi se, että mahdollista tuhoa seuraa riittävä ydinasekosto. Mutta kuinka nopeasti Venäjä pystyy tekemään tarvittavat mittavat sisäiset organisoinnit, käytännössä siis puhdistukset, jotka ovat eloonjäämisen ehdoton edellytys. Täytyy olla sata kertaa ripeämpi kuin Stalin. Se hävitys, jota USA Eurooppaan valmistelee vaatii miljoonia ellei kymmeniä miljoonia kuolonuhreja. Vaikka tapahtuisi Fjodorovin kuvaama Venäjän valtion olemassaolon loppu, siitä seuraa viidenkymmenenvuoden sisällissota ja tappaminen. Siitä on sitten ihmisoikeushölötys kaukana.

"Venäläinen politologi, Yhtenäinen Venäjä -puolueen kansanedustaja Jevgeni FJODOROV on antanut julkisuuteen seuraavan lausunnon:  
VENÄJÄ ON YHDYSVALTAIN SIIRTOMAA Kun Kiovan juntta murhaa itäisen Ukrainan siviilejä, se ei kiinnosta länsimediaa, koska länsi pitää venäläisiä ali-ihmisinä. Mutta kun yksikin sivistyneen maailman siirtomaaherra murhataan, kuten Boeingin pudottamisessa, se vastaa ainakin 10 000 ali-ihmistä. Tämä on lännen perinteistä siirtomaapolitiikkaa. On siis mahdotonta, että ukrainalaiset voisivat mitenkään saada sivistyneen siirtomaaherran statuksen allekirjoittaessaan sopimuksen eurointegraatiosta eli maan suvereniteetin menettämisestä. Länsi ei koskaan anna sivistyneen ihmisen statusta alemmalle rodulle, joiden osana on alistua, palvella herraa ja kuolla, kuten Boeingin tapauksessa. Boeingin pudottaminen oli ilman muuta onnistunut amerikkalainen provokaatio, koska kaikki planeettamme informaatioresurssit ovat pääpiirteissään heidän hallussaan. Venäjälle uskolliset patriootit eivät millään pysty tajuamaan sitä, että vuonna 1991 Venäjästä tuli Yhdysvaltain siirtomaa. Yhdysvallat valvoo täysin Venäjän informaatiotilaa. Suurin osa venäläisistä ei pysty ymmärtämään sitä, että Venäjä on Yhdysvaltain vasalli. Kun he eivät tiedä totuutta, he eivät osaa tarttua aseeseen vapauttaakseen Venäjän. Nyt tilanne on erittäin kriittinen. Ensi kerran 23 vuoteen meidän on valittava: joko valtiomme säilyy tai se tuhotaan tuhatvuotisen kamppailun päätteeksi. Olemme Venäjän likvidoinnin ratkaisevan hetken kynnyksellä. 300 ihmisen kuolema on giganttinen katastrofi. Kysymys kuuluu: miksi Yhdysvallat teki sen? Yhdysvalloille joukkomurhat ovat täysin hyväksytty menetelmä. Yhdysvallat murhasi Irakissa miljoona ihmistä valheellisen joukkotuhoaseväitteen perusteella. Se itsekin myönsi väitteen vääräksi. Miljoona ihmistä kuoli huijauksen tuloksena. CIA kykenee valvomaan lentokoneita erittäin tehokkaasti. He hallitsevat lentokoneiden avulla tehdyt provokaatiot. Tässä ei ole mitään epätavallista. Hitlerkin valtasi sodan alussa Puolan radioaseman. Tämä on tyypillinen anglosaksinen menetelmä, jota amerikkalaiset ovat kehittäneet. He eivät sääli malesialaisia, jotka ovat amerikkalaisille alempaa rotua, eivätkä hollantilaisia, joita amerikkalaiset pitävät vasalleinaan. Amerikkalaiset eivät sääli yhtäkään Boeingissa kuollutta. Yhdysvallat pudotti koneen ratkaistakseen geopoliittisen ongelman eli säilyttääkseen amerikkalaisen imperiumin. Sitä varten heidän on likvidoitava Venäjän federaatio valtiona. Amerikkalaiset aloittivat ongelman ratkaisemisen vuonna 1991, nyt olemme sen loppuun saattamisen äärellä. Nyt Venäjän on muutettava periaatteensa suhteessa totuuteen eli siihen, että Venäjä on Yhdysvaltain miehittämä valtio. Osa Venäjän valtakoneistoa on koloniaalinen miehityskoneisto. Putinia tukevan valtakoneiston osan on tehtävä johtopäätökset ja todettava, että vuonna 1991 Neuvostoliiton hajotessa Venäjästä tehtiin vasalli ja miehitysalue. Ongelman voi ratkaista ainoastaan kansallisella vapaustaistelulla, Isänmaallisella sodalla. Maamme itsenäisyys voidaan palauttaa heittämällä vihollinen pois alueeltamme Moskovasta, Kiovasta, Jekaterinburgista ja muualta, missä se täysin hallitsee venäläistä aluetta. Boeing on uusi askel Yhdysvalloille. Ensimmäinen askel oli aseellinen vallankaappaus Kiovassa, toinen oli Boeing. Nyt edessämme on vain kaksi vaihtoehtoa: Venäjän federaation tuho, Moskovan mukaan luettuna, ja miljoonien kuolema, tai valtion herääminen, mutta sen eteen olisi tunnustettava vuoden 1991 tappio. Siinä on avain koko ongelman ratkaisemiseksi. Jos sitä ei tunnusteta, mitään ratkaisua ei koskaan tule ja siitä seuraa kansakunnan itsemurha. Yhdysvaltain aseina ovat informaatiotila ja joukkotiedotusvälineet, agentit, viides kolonna, apurahatutkijat, rahoitusmekanismit. Nämä ovat amerikkalaisten rintamajoukkoja. Ne ohjaavat Venäjää viidennen kolonnan, 1993 perustuslain ja 1991 muodostetun hallintosysteemin kautta. Boeing on valtava maailmanlaajuinen provokaatio. Ensimmäinen maailmansota alkoi, kun ihmistä ammuttiin pistoolilla. Nyt murhattiin 300 eri maiden kansalaista. Väärä syytös suunnattiin heti Venäjään, jotta kaikki olisivat hiljaa, kun Yhdysvallat hyökkää Venäjälle. Yhdysvallat hyökkää Venäjälle poliittisten sanktioiden ja viidennen kolonnan kautta ja aloittaa Venäjällä aseellisen vallankaappauksen. Tämä on amerikkalaisille 100 kertaa tärkeämpi tilaisuus kuin Irakin voittaminen. Yhdysvaltain hyökkäys Venäjälle poliittisin keinoin on meneillään. Se tarkoittaa viidennen kolonnan kapinaa Moskovassa. Aseellinen hyökkäys alkaa, kun Boeingin käynnistämä propagandakoneisto on riittävästi heikentänyt Venäjän itseluottamusta. Juuri tätä varten Kiovassa on meneillään liikekannallepano. Ukraina saa kaikki haluamansa aseet. Kun Moskovassa alkaa viidennen kolonnan kapina, heidän tavoitteensa on ilman muuta Putinin syrjäyttäminen ja korvaaminen uudella likvidaattori-presidentillä eli Venäjän kansan pyövelillä, joka saapuu Kremliin aseellisen kapinan tuloksena. Kuten Kiovassakin, osa kenraaleita ja valtakoneistoa hylkää kotimaansa. Menetelmä on sama ja tekijäkin on täysin sama, amerikkalainen diplomaatti, joka järjesti kumouksen Gruusiassa ja Kiovassa ja tekee sen seuraavaksi myös Moskovassa. Ensiksi viides kolonna päästä tämän diplomaatin Moskovaan, sitten aseistautunut vallankaappaus alkaa. Boeing nopeuttaa Yhdysvaltain aikataulua. Nyt Yhdysvallat yrittää heikentää Venäjän patrioottisia voimia Boeingin pudottamisella. Tästä on vain yksi ulospääsy: Venäjän täytyy muuttua, ja se voi tapahtua hetkessä. Se tarkoittaa, maa on puhdistettava viidennestä kolonnasta ja 80 % virkamiehistä. Yhdysvallat suunnittelee Venäjää vastaan puhtaasti sotilaallista hyökkäystä, Moskovan pommittamista ja ihmisten murhaamista kaduille, kuten nyt tapahtuu Donetskissa ja Luganskissa. Hyökkäyksen voivat tehdä esimerkiksi Ukrainan lipun alla sotivat joukot. Oletteko panneet merkille, miten hiljaista Syyriassa nyt on. Amerikkalaisilla ei todellisuudessa ole suurta armeijaa. Heillä on 100 000--200 000 sotilaan kenttäarmeija, joka voi taistella vain yhdessä maassa. He ovat joko Syyriassa, Iranissa tai Irakissa, nyt he ovat Ukrainassa, sitten he hyökkäävät Moskovaan. Yhdysvaltain kenttäarmeija koostuu rangaistuspataljoonista ja murhajoukoista, jotka alkavat teurastaa lapsia Moskovan kaduilla. Aivan kuten Luganskissa ja Donetskissa nyt tapahtuu. He tekevät tämän mielellään, koska heidän virallisessa ideologiassaan sivilisoituneet kansat poistavat alempia rotuja. Ukrainassa tämä ideologia on dokumentoitu. Tässä ei ole mitään uutta eikä poikkeuksellista. Se joka ei tajua näitä historian tosiasioita, on lottokorva. Tämä on vain aiemman toistoa. Avain ongelman ratkaisuun on tunnustaa Neuvostoliiton antautuminen ja tappio 1991 sekä ulkoa ohjatun siirtomaahallinnon perustaminen. Avainkysymykseen on olemassa vastaus: Putinin johtama kapina Venäjän suvereniteetin palauttamiseksi. Kyseessä on elämän ja kuoleman valinta kansakunnalle, kansalle, kansalaisille ja heidän perheilleen. Kysymys on yksiselitteisesti Venäjän valtion olemassaolosta. Vaihtoehtoja on vain kaksi: joko Venäjän kansan Isänmaallinen sota synnyinmaansa vapauttamiseksi 1991 alkaneesta miehityksestä, tai kuolema. Jevgeni FJODOROV "

SUOMEN VELVOLLISUUS ON RANKAISTA JA HÄPÄISTÄ VENÄJÄÄ?

En ole vieläkään kovin häävissä hapessa. Pieni kävely kaupungilla aiheutti aineenvaihduntahäiriön. Ei sinänsä mitään vakavaa tai täysin ihmeellistä kovalla helteella, mutta kuitenkin kova sairastaminen tuntuu olotilassa.

Ruokapaikassa istui nelihenkinen seurue venäläisiä miehiä. Vaikuttivat tehtaankadun työntekijöiltä. Ilmeet olivat paljon puhuvat. Jäätäviä katseita. En haluaisi joutua heidän käsittelyynsä tai heidän alaistensa. Venäjältä löytyy etsimättä viisi tai kymmenen miljoonaa sotahullua nutipäätä, joiden kanssa en tällaisessa maailmanpoliittisessa tilanteessa haluaisi tällä kielitaidolla joutua väittelyyn. Silloin kun kaikki oli vielä hyvin, viisi vuotta sitten, heidän kanssaan diplomatia oli äärettömän vaikeaa, mutta jotenkin mahdollista. Minä en ehkä pidä niistä tyypeistä kovin paljon, mutta en käsitä sitä psykologiaa, miksi heidät pitää väen vängällä ärsyttää äärimmäiseen psykopaattiseen sotahulluuteen ja kostonhimoon.

Onhan sekin kai mahdollista, että separatistit pudottivat vahingossa matkustajakoneen ja että Venäjä on aseistanut heitä niinkin rajusti. Tämän objektiivinen osoittaminen, että separatisteilla on sellaisia aseita, pitäisi kai olla jenkeille peruskauraa. Eivät vaan ole saaneet todisteita aikaan.
 
"Jos ampuja todella on Novorossija, rikollinen vastuu rajoittuu ohjuksen operaattoriin. Ketään ei voi tuomita siitä, että on tuonut BUK-patterin kaupunkiin, jota on edellisenä päivänä pommitettu ja 13 siviiliä tapettu koteihinsa. Jos taas Kiovan hävittäjä on syyllinen, rikosoikeudellinen vastuu saattaa ulottua jopa Yhdysvaltain presidenttiin." Petri Krohn

Vaikka syy olisi kenessä ja vaikka tilanne olisi mikä, Suomen ei pidä ryhtyä rankaisijaksi ja moraalisen oikeuden jakajaksi Venäjälle. Suurvallat selvittäköön asiansa keskenään.  Ukrainan kriisi koskee vain Venäjää, Natoa ja Yhdysvaltoja.   
Kikki luomisen tuska on epärehellisyyttä. Rehellinen ihminen vain kirjoittaa ilman mitään tunteita Lasihelmipelinsä tai säveltää Das Wohltemperierte Klavierinsa. Hän ei edes huomaa tekevänsä mitään. Vain epärehellinen ihminen huomaa tekevänsä töitä, ahkeroivansa, tai muuta sellaista rappiota. Rehellinen yleensä hirtetään tai ristiinnaulitaan tekojensa takia mahdollisimman nopeasti. Tämä on hänellä tiedossa alusta alkaen.

RAKASTA OLIGARKKIASI

Rakasta oligarkkiasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.

Rakasta oligarkkiasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi

Rakasta oligarkkiasi koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja tätä ainoaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Rakasta oligarkkiasi, joka on armahtanut kurjuuttamme ja lähettänyt poikansa jäähalliin.

HARJOITTELEMALLA HELINIKSI

Hitler kuulee kaikenlaista
enimmäkseen paskaa
lahja puhuu puolestaan
venäjäksi, mummoksi
vihkiytynyt orjuutettu epsilon
siiloutuva hibiskus

Naama puolitangossa
ilmeellä on kiire
muuttua oikosulusta
oikosulkuun
ettei hän tunnista minua
musikaalinen eläin
avoimesta ikkunasta

Olen ihminen
pakaraani myöten
tatuoitu etunimi
alistujakansan juju
on kätketty ylpeys
nojatuoliin ärsyttävä
nistin ohimo

Tyhmä poeetta kaasuttaa
kaltaisiaan sumuttaa
kriitikkoa krinoliini
märehtijän märkäpuku
sanottavani tunniste
hermostunut harhaoppi
käteen jäävä kirkonkirous
kymmenen heräämistä
työ painaa, tiedon täplä
rakastelu rasittaa, vappulakin
kutistuva sisävuori

Keisari johon ihminen luottaa
ja vanha henkilökunta
avaamassa normistoa
silmiin ripaus ripsiväriä
ja Speden spermaa
omenapiirakan sosialismi
pakottava huolettomuus
kuolevan puskutraktori
anatomian eteisaulasta
auraa tataarit ja tatit
uppokantaruuvi ruuvaa
uppomunaiset pystykäärmeet

Pyöveli ruikkaa kuusenlatvasta
maidonvalkoista linnunpaskaa
auringonoikeus pimetä
anusaortta nunnien vapaalippu
kielen haaveelliset
rihkamarihmastot
tupaantuliaiset
suusta perseeseen
pyllyjen pyramidi
uhriksi sopiva
edelläkävijä
hiirenloukkuun

Sydämen syytesuoja
emikasvoinen emigrantti
kohtalon sylisarvikuono
ympyräsuinen ympäristöaate
kuunneltu naarmu levyltä
maailman tippi
ja romahdus
kehoni kaikki paistetut elkeet

Esinahkan kitkakerroin
ajoi joogin selvitystilaan
sisäpenis todellakin
ja menetty ilotalo
puujalat puuta
jääpalat jäätä
mammutin kivekset ja
valaanpyytäjän
impotenssi

Niinpä särkee minua
pyhiinvaellus tangomarkkinoilla
verkkokeinun turvalukko
punainen huolimattomuus
ihana kombinaatio
komeettaa ja komeroa
kommaria ja kohmetta

Jumalan printteri
kaksikymmentäneljä
varattua miestä
yöt ja lyyrat
lyönti kattilaan
puutarha jossa
faunin pärstäkerroin
iltapäivälehden ydin
suostumaton persoonamuoto
perulainen peruna

Äärimmäisellä katolla hipsutus
relaksantti villasukissa
nuoriso korvaa mummot
puut maineessa
kaksitoista erilaista peiliä
porilainen porkkana
vaihtoehdoton teepaita
lepattaa

23.7.2014

Luin viisivuotiaalle tyttärelle iltasatuna Hannu Helinin Lehtien kirjaa (2010). Kaikkia kieliä, joita Helin käyttää, paitsi latinaa, tytär jotenkin osaa. "Tää on jotain salakieltä, mutta mielenkiintoista. Jatka." Viisitoista minuuttia luin, uni tuli.

VENÄJÄÄN KOHDISTUVAT ODOTUKSET

Jos Obaman Venäjän politiikasta haluaisi väkipakolla löytää kaiken kieroilun takaa jonkin järkevän sanoman se voisi olla jotakin tällaista:

Ei ole ok, että joku imperiumi vain myy luonnonvarojaan, varustautuu sotilaallisesti saamillaan varoilla ja ryhtyy paikalliseksi geopoliittiseksi valtapeluriksi. Tarvitaan muutakin näyttöä kehityksestä kuin vain se, että ollaan kehitysmaa ja osataan myydä öljyä ja kaasua. Venäjän kulttuurin ja tieteen maailmalle antama panos viimeisen kymmenen vuoden ajalta ei riitä, voisi Obama todeta, jos haluaisi olla ymmärrettävä. Siksi Venäjää pitää nyt kovasti koetella.

Obamahan ei tietenkään halua olla ymmärrettävä, eikä hänen politiikkansa ole mitään muuta kuin kukkoilua. USA ei ole puhdas pulmunen, mutta se on vahva. Se ei ole Obaman työn takia vahva, vaan Obama ratsastaa sillä työllä, joka on tehnyt USA:sta vahvan.

On tietysti hyvä, jos Venäjä joutuu miettimään sitä, onko nyt ihan varmasti kaikki voitava ja kaikki mahdollinen kansakunnan edistyksen hyväksi tehty? Venäjältä odotetaan enemmän kuin yhdeltäkään toiselta maalta. Onko odotukset täyttyneet, vai onko mustamaalauskampanjat mahdollista viedä läpi?

Totuus ehkä on se, että Putinin kaudella Venäjä todellakin on tehnyt lähes kaiken mahdollisen, mutta dramaattisempaan kehitykseen tarvittaisiin vielä aikaa. Sotatoimet Venäjää vastaan tietysti tuhoavat positiivista yhteiskuntakehitystä tehokkaasti.
Arvoisa päivämäärä,
kuinka voin palvella? 

Yksittäisten makujen orjat, 
läpi fagotin laskettu erikoisolut. 

Suomi tuli juoduksi. 
Mitäs sitten? 

Erotiikan iltarusko
Hedelmät tapasin 
kuka mitenkin tarjottimella.

Joku heitätti 
itsensä syliini. 

Kukapa intohimoa kaipaa
jos muutenkin seisoo. 

Huoneesta kuuluu vitkuttelua: 
kulkevat lattialla vitkutellen, 
musiikki lyllertää. 

Join ääntä,
kaikkea sekaisin. 

Tämä on orjan epäyhtälö 
diktatuuri duurissa

Pelästyin tätä pimeiden kujien 
herramoraalia ja rouvamoraalia

Näin planeeettojen kesken, 
ei viitsitä nyt riidellä 

MINÄ, OLLI JA ORVOKKI

jota Saarikoski kehuu, kyllä alkaa paremmin kuin mikään toinen käteeni osunut Salaman kirja. Tulisiko tämä luettua, jatkuisiko tämän lukeminen. Tämä kirja jopa esineenä haisee vähemmän kuin Salaman kirjastokappaleet yleensä. Tässä on joku minä-kertoja, ilmeisesti Salama itse, joka löysyyttä äiti, isä ja miniä haukkuvat. Dialogi on tässä jäntevämpää kuin yleensä. Mutta muutamassa sivussa lörpähtää ja ekan luvun lopussa ollaan jo peruspaskadialogin äärellä.

MAAILMANPYÖRÄN NAULA

Päivän askellus vääjäämättä johtaa sinut aurinkoon. Oligarkit, myös latinankieliseltä nimeltään oligarkit, tulevat hymyssä suin jalkaa nostaen nainen rinnallaan, mutta hyvin yksinkertaisin tavoin, aurinkoon. Niin kuin maailman vastarannan kiisket he saavat voimansa myrkystä, jota heille syötetään. Ilmastoitu meri, vieläpä vuoristoon paikallisella orjatyövoimalla rakennettu, on uusin villitys. Sillä tätä et väsy katselemaan: sammunut taistelutahtoa puhkuva nestemäinen mutta janoinen lohikäärmeesi rantahiekalla. Naisten kauneus on yhteiskunnan tuote. Seksuaalienergia on kollektiivista. Sangria ja aamupäivän kaunis jaksollinen pastis, kaksisuuntainen jokiajatus, ylösvirtaus ja alasvirtaus. Ehkä oligarkin ajatusta on siinä että on olemassa hyvää rumuutta ja huonoa rumuutta. Mutta aamusta tietokoneiden näytöt ovat kuin siteet ihmisten silmillä: luontokuvatyhjäkäyntiä. Kukoistavia kirkkaita kohteita näkyy kaikkialla. Vain koirat eivät näe tähtiä kun ne lyödään kanveesiin.

Lopulta nähdään auringon pakkolasku, luetaan katujen iltasadut. Nyt mennään baariin, joku huutaa louhittu tyhjyys silmissään. Valumme mäkeä alas kuin pataljoonasiirappi. Kaksituhatta musikaalista lokkia lentelee kastanjanvalkoisella uhripaikalla, unen haaremissa. Eläinmuseon ikkunassa etäinen eläin kuin valtion salainen vatsa täyttyy, vaikka lehmät laitumella ovat laihat ja kalpeat kuin baaritiskille puristettu nyrkki. Ilta kuluu. Aamuyön hapeton hetki on oven ulkopuolelle pakkautunut jatkoseurue, totuudeksi tulleen toiston ja aidon inttämän avioton poistomyyntikärry. Siihen ovat kasautuneet yhdeksi nideryppääksi kaikki hyvänyön onnettomat, rajattomuuksien ja kaupunkivaltioiden puolestapuhujat. Ihana savuke poltettaisiin joka tapauksessa. Tappeluilta vältyttäisiin.

Sotamiehen kiitoskielto on päättynyt: hän kiittelee tyttöjen kauneutta auliisti. Ymmärrän puhetta en pahetta, sanoo eräs tyttö haastavasti. Niin saadaan riita hyvän yhteisymmärryksen sivutuotteena. Oletko epäonnistunut koskaan volttissa takaperin tasamaalla, kysyy sotamies persvako perinteisen selvästi näkyvissä. Tyttö, kun ei kerran vittumaisuudellaan pärjää ryhtyy kiltiksi ja lipuu kuin kaksimastoinen simpukkalaiva tutkimusmatkalla kuvitelmien manneruskoon. Riittääkö niiaus taiteeksi, kesäyön kadottaminen aaltoihin...

Kävelemme maiseman halki. Joutsenet ovat sanansaattajia taas. Lammella sorsaemo kaakattaa, laskee poikasten räpyläniskut vedenpintaan. Maailma on jälleen luvallisempi. Mönkiäisten päät kurkkivat avaruuden madonreijistä: olemme pelkkiä pisteitä ihmisporauslautan pinnalla. 

Jatkomestassa pommisuojassa juoppo voidellaan, Jeesus kastellaan viinalla. Jokainen neurootikko pukeutuu viehättävyyteensä katoavaisuuteen. Aito musta nahkasohva on kirjoittajakoulu koskettamalla: kuin olevan nälkä siirrän katseeni sinuun. Versosi näkeminen on minulle kosketus. Olet elämän eräs rakastaja, kuoleman hakulauseke, lävistys sydämeni säteilysuojassa. Lyöntivirheiden sateessa koko kevyttodellisuus yhtäkkiä on suuri enkeleiden lentonäytös. Kirjoita valmiiksi tämä lause, pyydän sinua, sinä sairaudenkeksijän kuuma tunne, lappalaisnaisen vaativat silmät. Kaiken keskipiste on nyt herttakuninkaan kullinkarvaleuka. Hiljaisuuden keskushermosto naksahtaa punaiselle, viimeiset löylyt ja ihmiset musertava sähkö. Hänen on annettu liittyä liittymään, saada kipsit. Joustava ullakko tursuaa, luovuuden kuivapaino tasan nolla.

Höyhenenkevyesti vieraat kuuntelevat hiljaa nuottien järjestystä sävellyksessä joka on aito. Eikä sanojen mehuvalkeus leisku heidän kasvoiltaan. Työllä se Jumalakin maailman loi, leuhkin, psykologialla ja kiristämällä: Jumalalla oli kyky suunnitella maailman materiaalinen toteutus. Itse hän ei sitä toteuttanut vaan laittoi kyberneettiset androidikätyrit asialle, mikä antoi säveltäjälle mahdollisuuden järjestää sairaana paperinsa huolella. Tietenkään aivan lohduttomille näillä kaikilla seikoilla ei ole suurta merkitystä. Mutta meillä on kosolti toivoa tässä aamuyön hetkessä. Nostakaamme isännänmalja!

Isäntä on muka bändilleen usein hankkinut pilveä, nyt sitä ei vaan jostain syystä löydy. Paljon pahaa seuraa erinomaisuudesta lainkuuliaisena, mutta hieman hyvää kohtuudestakin. Kohtuuttomuuteen venytetty ajatus ilmeiden tasolla valehtelematta valehteli. Alkoi ennakkoluulon saattohoito vierihoidon aaltoihin. Vieteriuni: on edes tasan yön varjot, tarpeiden turmelema mielihyvä, oman järkevyytensä lääkäri naimisen menoerässä, maailmanpyörän naula

- virtaava runoharjoitelma Hannu Helinille

katselin lapin 
katselin etelän
tajusin sodan
tajusin ruohon
ruohon hairahduksessa 
ruosteiset ihmiset 
nuoret maailmat 
asettuivat vanhojen 
maailmojen rinnalle 

tietokoneeni kovalevy
täyttyy kannibaalivideoista 
aamusella enkeleitä 
enkeleiden lentonäytös
stringit ja struuma 
onni kuin paljaalla 
laskisi menemään
jalkojen rivit missiareenalla
verraten sukkia, nähdä 
jalan muoto sukilta

tarinan eksyttyä ääntelyyn 
vessasta löytyi 
puhuva kirjoitus 
olisiko kohteliaisuus sanoa 
tietämättömyytensä käsittää 
mieli jos aivopierusta 
on kysymys 

veretön kotka syöksyy
syöksyvien tunnus 
on vuosisatojen
kirkuva huuto
heraldinen säteily 
sorkanjälki tai sormenjälki 
maailmankaikkeuden rajalle 
olet sinä tullut 
hatullinen tohtorinpaskaa 
etkä ymmärrä suuttua  
teksteistä runouden 

käännä Helsinki 
periskoopissa nurin 
olemme bensiiniä 
rakkauden tulessa 
todella hyväntahtoisesti 
lähdevedestämme löytyy 
tumma mietteliäs kimuli 
holvattu kieleen purtu 
sopimaton kiitos tai
maljakko saarroksissa 
ikkunalaudalla
lähdevedestämme löytyy 
pieniä jäämiä 
mustasukkaisuudesta 
punainen horatsu horkassa  
kotonaan seksimaniassa

huimaa on
puolin ja toisin
nopeasti tein laskelmat
olivat peittää kustannukset
kaikki kuitenkin päättyi aikanaan 
halusin kaataa sidottuja ihmisiä 
sama arpa voitti
elämäsi varsa
vetehinen vetelys
minne hölmön proosa 
enää menisi
lauseet ahtaassa raossa 
sarana silmän yössä 
kauppojen muisto 
ostoskassien kahina
tämä keuhko 
vuotaa

tämä varuillaanolo on harkintaa 
nostin laatikon
en vain yhtä miinaa 
sulutin metsän 
en vain yhtä siltaa
muistelen pioneeriaikoja
olimme pystyssä 
kuin pusikko
sotatilojen summa 
rauhansumussa 
sumusireeni
sumuvalounelma
pyromaanin pyrstö 
savulasinen sääriluu 

huonosti soittaa 
pikkumusta pikkuserkku 
arkkitehti katsahtaa 
punkkari räyhää
aforismi huutaa 
seisova oktaedri 
tuijottaa niskaan 
havaintojen yksinäisyys 
kuoleman mielen reformi
tieto ja tietokanta 
tietokoneen tikkataulu
Metsässä keltaiset saniaiset pitävät yhtä

Torjunnanhajuinen teksti 
elää koteloituneena
sen ulkopuolella
mikä on ainoa kivi 
kengässä. 

TUOMIO(JA)PÄIVÄN LENTOKONE

Suomen on nyt valmistauduttava puolustamaan puolueettomuuspolitiikkaa ja taisteluun puolueettomuutta vastustavaa viidettä kolonnaa vastaan, jota johtaa Erkki Tuomioja. Muussa tapauksessa Suomesta tulee suursodan keskeisin näyttämö. Malesialaiskoneen alasampuminen osoittaa, että Yhdysvaltojen johtama sotaretki Venäjää vastaan ei ole estettävissä millään keinolla. Suursota alkaa väistämättä. Se alkaa joko tästä provokaatiosta tai seuraavasta. On varmaa, että Yhdysvallat on se, joka ei hyökkäyksessään tule perääntymään.

Jokaisen joka välittää Suomen kohtalosta on nyt taisteltava loppuun asti ja henkensä edestä Tuomiojaa vastaan. Ensin on järjestettävä Helsingissä Tuomiojan vastainen suurmielenosoitus.




Venäläinen toimittaja prohanov on kirjoittanut seuraavan vetoomuksen maailmalle:


 TUOMIOPÄIVÄN LENTOKONE Donbassin yllä alas ammuttu Boeing on maailmanlopun lentokone, joka toi tuomiopäivän lähemmäksi meitä. Koneen räjähdys myrkyttää maailmaa valtavalla voimalla. Hirviömäinen kauhujen teko vetää puoleensa valtioita, armeijoita, salaisia palveluita, propagandakoneistoja ja valtioliittoja. Alas ammuttu Boeing vie maailmaa kolmanteen maailmansotaan. Ensimmäisen maailmansodan synkkä vuosipäivä lähenee. Sodan käynnisti prinssi Ferdinandin ja hänen vaimonsa murha. Vain muutaman viikon kuluttua tykit jyrisivät ja 30 miljoonan ihmisen hengen vienyt maailmansota alkoi. Laukaiseeko malesialaisen matkustajakoneen alasampuminen samanlaiset voimat? Aikanaan eteläkorealainen matkustajakone lähti Alaskasta, muutti reittiä, lähestyi Neuvostoliiton Chukotkaa ja Kamchatkaa, liikkui kohti Ohotanmerta, vakoili Neuvostoliittoa signaalitiedustelulla. Kone ei vastannut neuvostohävittäjien varoituksiin. Lentokone jatkoi elektronista vakoilua, lopulta se ammuttiin alas Sahalinin alueella. Se aiheutti maailmanlaajuisen skandaalin, joka lietsoi vihaa heikkenevään neuvostovaltioon, syrjäytti sotilasjohdon, pääesikunnan päällikkö kenraali Ogarkov erosi. Se oli ensimmäinen murskaava isku kohti neuvostoarmeijaa, joka 1991 putschin aikana ei enää kyennyt estämään maan romahdusta. Amerikkalaiset ovat suurprovokaatioiden mestareita. Perätön väite pohjoisvietnamin hyökkäyksestä Tonkininlahdella oli syy massiivisiin terroripommituksiin Pohjois-Vietnamissa ja Hanoissa. Irak tuhottiin, koska Saddam Husseinilla oli muka kemiallisia aseita. Kun maa oli hävitetty ja Saddam hirtetty, amerikkalaiset myönsivät, että kemiallisia aseita ei ollutkaan. Tänään yli puolet amerikkalaisista uskoo, että Yhdysvaltain erikoispalvelut suunnittelivat lentokoneiskut Manhattanin pilvenpiirtäjiin. Saatiin syy lukemattomiin iskuihin ja hyökkäyksiin kaikilla mantereilla. Malesialaisen koneen tapauksessa on syytä olettaa, että kysymyksessä on perusteellisesti suunniteltu amerikkalainen erikoisoperaatio. Tätä operaatiota varten valmisteltiin etukäteen videomateriaaleja ja järjestettiin massiivinen Donbassin vapaustaistelijoiden parjauskampanja. Kun on vielä todistamatta, kuka ampui Boeingin ja millä aseella, Yhdysvallat keskittää giganttisen informaatiohyökkäyksen tähän informaatiokatkokseen. Amerikkalaiset jankuttavat, että koneen pudottivat joko kapinalliset tai venäläiset, joko maasta tai ilmasta, ja leimaavat Novorossijan tasavallan armeijan maailmankaikkeuden pahuuden ja terrorismin pesäksi. Amerikka kietoo hirviömäisen rikoksensa ympärille suurimman osan maailman valtioista, mobilisoi ne informaatiopsykologiseen sotaan, aseellisiin iskuihin Novorossijan Tasavallan armeijaa vastaan. Naton joukkojen siirtäminen Ukrainaan ja niiden osallistuminen sisällissotaan on todennäköistä. Putin on informaatiopsykologisen iskun tärkein kohde. Nimenomaan hänen kohdistuu nyt kolossaalinen psykologinen ja moraalinen isku, jonka tavoitteena on hänen tahtonsa murskaaminen, saada hänet perääntymään ennen länsimaiden totaalista hyökkäystä ja kehittää jatkuvasti kasvava myönnytysten sarja, joihin lukeutuu Novorossijan luovuttaminen ja Krimin palauttaminen. Putinin parjaaminen innostaa Venäjän viidettä kolonaa, joka Naton juoksupoikana julistaa pahuuden pesäksi ei vain Novorossijan tasavaltaa vaan koko Venäjän. Tämä houkuttelee liberaalit käyttämään Venäjän valtiota vastaan perinteisiä värivallankumouksen aseita. Meidän on pysyttävä lujina, säilytettävä kestävyytemme, toimittava johdonmukaisesti taloudellisten, geostrategisten ja sotiaallisten tavoitteidemme puolesta kaikilla alueilla, joilla vihollinen uhkaa Venäjän kansallisia etuja. Näinä erittäin raskaina ja voi olla sotaa edeltävinä aikoina on välttämätöntä yhdistää kaikki Venäjän patrioottiset voimat taistelevan Novorossijan ja Venäjän presidentin ympärille. Aleksandr PROHANOV
Totean: Otto Mannisen Ilias on ehdottoman lukukelvoton ilman pienintäkään varausta. Luen edelleen Martin Hammondin proosaenglanninnosta, joka siitä huolimatta, että on täynnä minulle vieraita sanoja on huomattavasti sujuvampaa luettavaa kuin Mannisen hämmästyttävä tekele.

KYYNISYYDEN ALGORITMI ON YKSINKERTAINEN

Ensin ne siis tekevät itsensä voimattomiksi ja vastustuskyvyttömiksi sadismille, sitten ne toteavat käsiään levitellen niin kuin Rene Girard, että sadismi on ihmiskunnan ainoa käytäntö. Hieno suunnitelma eikö totta. Ja sivistys on hyväntuulista joukkoraiskauksen päältäkatselua DFW-tyyliin.

Niinpä analyysissämme olemme tuleva vaiheeseen, jossa voimme vihdoin selkeästi todeta:

1) venäjäviha on kollektiivista kyvyttömyyttä rakkauden jumalattaren edessä.

2) Helenan ryöstö ei ole kuva, joka tarkoittaa yhden yksilöllisen naisen ryöstämistä jostakin paikasta, vaan se on "koko naissuvun ryöstö".

SAKSALAISET TAVAT

Vasemmalta puolelta rintakipu, joka ilmeisesti todellakin johtui keuhkosta (ullut koko tämän ajan kipeytymisestä) helpotti oikeastaan vasta eilen kun oli viimeinen päivä antibioottia. Edelleen on yskä ja lievä hengenahdistus. Mutta olo on muuten suhteellisen normaali.

Selailin "yleissivistyksen vuoksi" Salaman Juhannustanssit läpi. Tekstiä en pysty lukemaan. Tulee saastainen olo. Salamassa on kamala haju... kuin paripäivää muovipussissa mädäntyneen kuolleen hauen löyhkä.

Jos Mukan lause on majesteetillisen ryhdikäs kaikessa vaistonvaraisuudessaan, on Salaman lause löysää paskaa ilman vaistoja. Salaman jumalankieltäminen on juuri kaiken arvokkaan kieltämistä ihmisessä: ihmisarvon kiistämistä. Se on sukua humalaisten raiskaajasotilaiden asenteelle. Jos ajatusta yrittää nähdä lukukelvottoman kielen läpi, se on jotakin vielä banaalimpaa kuin tekstin ilmiasu.

Salaman seksuaalisuus on samanlaista kuin hänen kielensä: humalaisen jatkosodan sotilasjoukon joukkoraiskaama venäläisnainen metsikössä. Mukan seksuaalisuus taas on tätä: turha tässä kuolemanahjossa nimeltä elämä on miettiä kaiken maailman pikkuasioita, kuten sitä nussiiko yhtä naista vai viittätoista. Ainoa synti on todellisten halujen vastainen seksuaalisuudella politikointi.

Nämä kaksi ovat seksuaalikuvauksessa toistensa vastakohdat. Mukka on nimen omaan moraalinen seksuaalimystikko osoittaessaan todella suuret rikokset ja suhteellistaessaan sitten jonkun heteroseksuaalisen leikin siihen... kuinka usein se nyt sitten on jotain helvetin rakkautta... jatkuvaa sanatonta telepaattista yhteyttä puolisojen välillä... ja jos on, todellakin molemminpuolista, kai se nyt yhden kymmenen vieraissakäymistä sitten kestää... vaikka se onkin koettelemus ja helvetti!.... mutta hulluihin ei tässä maailmassa vain voi rakastua... se on sellainen tämän maailman nyrkkisääntö... joka ei osaa olla hulluun rakastumatta ei voi selvitä.... ainoa mahdollisuus on kasvaa tietoisuuteen gurdjiefftyöllä ennen kuin ruusu lakastuu.

 Salama taas on immoraalinen: ei osoita epäkohtia mutta saastuttaa kaiken puhtaan paskamaisella kielellään. Salama on jonkinlaista homoilua korsussa ennen venäläistytön (oli putinisti tai antiputinisti) rituaalista murhaorgiaa. Kun Mukan heteroseksuaalisuus on juuri vapautumista ja poisoppimista näiltä "saksalaisilta tavoilta".

Mutta yksin näennäinen hyvä kielikään ei riitä, näennäisryhdikkyys tai näennäisvaistonvaraisuus. Katja Ketun Kätilöä jaksoin lukea yhden sivun.

"Pilkkaisin kyllä jumalaakin jos uskaltaisin." Mukka


KUOLEMATON TIMO K. MUKKA

Mukan Laulu Sipirjan lapsista on hyvä romaani, koska tuli luettua. Kahdella istumalla. Draamallisen rakenteen puolesta teos on improvisoiduhkon ja hajanaisen tuntuinen, mutta emotionaalisesti ja tyylillisesti ehyt. Aihe on Jatkosodan loppuvaihe ja Lapin sota, mutta aikatasoja on päällekkäin useita. Tämä on paras lukemani suomalainen sotakuvaus. Mieleen tulee neuvostosotaelokuvaklassikko Tule ja näe (1985). Mukan teos on kirjoitettu 1966. Kuolematon Timo K. Mukka.

MARK SLEBODA VS. BBC

Puolueettomuuspolitiikka on ainoa selviytymismahdollisuus niille, joilla ei ole tietoa.

 

22.7.2014

FUCK-MOLLIKONSERTTO

Juha Kulmalan mukaan. Tällainen täytyy säveltää. Kulmalan Pompeiji vain paranee loppua kohden. Runoihin tulee rakennettakin, jota alkupuolen kamaan kaipasin. Mutta silti olen ylpeä Skandaliasta, joka kuitenkin pistää ilolla kampoihin maailmanlopunprofeetoille.

HEI ME PASIFISTIPAVIAANIT

Paviaani nimeltä ihminen on siten rakennettu, että se kuvittelee joka hetki olevansa ikään kuin sodassa jotain vierasta heimoa vastaan. Rauha on tekohymyä. Sota on elukan todelliset kasvot. Jos sellaisessa laumassa sitten ryhdyt puhumaan sotaa vastaan, sinua pidetään vieraan paviaaniheimon paviaanina. Muuta tulkintaa ei ole. Nämä otukset eivät yksinkertaisesti nouse vasaralla lyötyjen aivojensa toimintakyvyn yläpuolelle. Inhottavimpina heistä keekoilevat taiteilijoiksi ja intellektuelleiksi kutsutut tylsäaivoiset pääpaviaanit, jotka kätkevät mölynsä kaunopuheisuuteen lietsoessaan rituaalista väkivaltaa. Sotaa vastustava paviaani on ennen muuta helvetin epäuskottava ilmestys. Ei tarvitse olla vanginvartija tietääkseen, että juuri tällaiset rauhankiihkoilijat useimmiten pikaistuksissaan tarttuvat puukkoon tai aseeseen ja tappavat jonkun lähimmäisensä. Niin suuri on patoutunut alitajuinen ristiriita heidän sisällään paviaanina paviaaniheimossa. Muuten sodanvastustajapaviaani on aina kuin silmät ja kädet sidottuna telotuskompanjan edessä seisova puheenpitäjä, jonka puhe loppuu sillä hetkellä kun sota alkaa, ja telotuskäsky annetaan.

TUNNUSTUSKIRJALLISUUS

He tulevat toki tarttumaan siihen, sillä se on kädensijaksi valmistettu.
Alpo Ruuthin Korpraali Julin ehkä oli Saarikoskelle vaikuttava aikalaisteos, mutta minulle vain hyvinkirjoitettua tuntityötä. Hyvää, mutta ei mitään erikoista kieltä. Ei luovaa. Ei ole imua ja ihmettelen, jos lukeminen jatkuu. Ruuthin mittava tuotanto, joka yhä näyttää ainakin kirjastoissa vievän hyllymetrin, on ilmeisesti aika hyvin unohdettu. Edes Kalliossa asuvat kulttuuri-ihmiset eivät tänäpäivänä tiedä Ruuthia nimeltä, vaikka hän kuoli vasta äskettäin.
 
Sama pätee Samuli Parosen Kuolismaantiehen. Vailla mitään imua, sinänsä tarkkaa ilmaisua.

Mukkan Sipirjan lapsissa on imua ja kieli on majesteetillista. Ovatko Mukka ja Saarikoski ainoat, jotka pystyvät suomenkielessä samalla kertaa lauseen rakenteelliseen vaistonvaraisuuteen ja ryhdikkyyteen. Tekoryhdikäs suomalainen asiaproosa on aina tylsää ja kadehtii englantilaista. Ryhdikäs luova proosa on harvinaista. Juha Seppälän köyhässä kielessä on aina imu ja eteenpäin menemisen meininki. Yksittäiset lauseet eivät minuun tee vaikutusta, koska lauseella ei voi ilmaista mitään. Vain konteksti ilmaisee.

Saarikoskelle aforismi oli hupsuin kirjallisuuden muoto. Ei se ole kirjallisuuden muoto ollenkaan.

KUIN PIRU RAAMATTUA: YLEISMAAILMALLINEN IHMISOIKEUSJULISTUS

Yhdysvallat poikkeaa muista länsimaista, sillä siellä köyhyys on verraten yleistä. Etenkin musta väestönosa kärsii köyhyydestä ja laaja köyhyys on vaikuttanut esimerkiksi rikollisuuden yleistymiseen.

Jenkkirahaa kuitenkin riittää vaikka lentokoneesta heitettäväksi maailman lukemattomilla sotatoimialueilla. Jenkki tietää, että spurgulandioiden ja oligarkioiden apinaääliöt tuhoavat oman maansa maan tasalle kun pikkasen kylvää pääpaviaaneille fyrkkaa.

Hassua että tämä johtuu juuri siitä, että näissä maissa on kuitenkin olemassa jonkinlainen moraalinen kollektiivinen oikeudentunto, vaikka toisin väitetään.

Jonkun pitäisi ryhtyä rahoittamaan ja aseistamaan Yhdysvaltojen köyhiä ja katsoa mitä tapahtuu. Ei varmaan mitään. Nämä paskiaiset jatkavat siellä uskoaa RAP-musiikkiin, urheiluun ja turhaan uhoamiseen, joka ei koskaan tule johtamaan mihinkään.

Eurooppalainen historia on opittu: sen pahimmat opetukset toimivat oppikirjana seuraaville vitun paviaaneille. Toisaalta rakennuskanta Ukrainassa on vanhentunut. Voihan kaiken maantasalle pommittamisen ottaa positiivisenakin impulssina: hei rakennetaas taas uutta.

Yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen ensimmäinen artikla kieltää amerikkalaisen yhteiskuntajärjestelmän:

 "1. artikla. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä."

No, minä sanon, että jokainen voi tulkita näitä artikloita tavallaan. Patenttilaista minä pidän, koska tulkinnan vapaus on rajattua ja yhteisymmärrys ainakin toisinaan voidaan löytää. Mutta tällaisessa ihmisoikeusjulistuksessa ongelmat ovat seuraava:

1) Tämä ei ole sanamuodoltaan mikään laki.

2) Tätä voi jokainen tulkita paljon vapaammin kuin piru raamattua. Niin sitä nämä sotahullut dogmaatikot totisesti tulkitsevat. Tämä typerä paperi on nykyisin se, jonka varassa toteutetaan pahimmat ristiretket.
Ihmettelen muuten sitä, että kaikenlaiset siviilipalvelusmiehen ja armeijanvälttelijät ovat meillä kärkkäimpiä Venäjän syyttelijöitä asioissa, joista on pitävät todisteet Venäjän syyllisyyttä vastaan. Heillä on ilmeisesti sodan syttymisen varalle tiedossa joku yhteiskuljetus pois sotatoimialueelta Suomesta ja ylläpito tiedossa sitten jossain verovapaalla paratiisisaarella. Muuten ei asiaa voi tulkita.
Tavallinen iltapäivä. Vain yksi soitto hätäkeskukseen. Keskustelua ammattiauttajan kanssa, rauhoittuminen, kuppi kahvia.

ARVOTTAMINEN

Arvottaminen kuuluu taiteeseen. Taideihminen arvottaa kaiken aikaa, joka hetki. Mutta ei kukaan ihminen (en edes minä, heh) voi mitään lopullisia ihmisarvon leimoja ryhtyä lyömään. Edes ennusteet ihmisten potentiaalisesta kehittymiskyvystä eivät ole pitäviä, kun illuusiot sentään aina joskus menevät rikki. Niin käy että ihminen onnekkaasti kriisiytyy.
Miksi astevaihtelu ei mielestäni kuulu Mukka-nimen taivutukseen? Entä Pekka... Pekkan. Korjasin tuon systemaattisen virheen.

MUKKA, PALSA, SADISMI

Mukkan armeijakuvauksessa on jotakin ikäänkuin sensuroitua. Siitä puuttuu Kalervo Palsan kuvaama poliisin sadismi, varsinkin kantahenkilökunnan hienovarainen ammattimainen sadismi. Tuleeko sensuroimisen korjaava impulssi lestaadiolaisesta uhritunteesta ja syyllisyydentunteesta, vai kustantajan paineesta?

Mukalla on jotain klassista simputusta, mitä itse pidin, sen vähän mitä sitä koin todella vanhanaikaisena ja harmittomana "psykologisena väkivaltana". Kaikki mikä voidaan objektiivisesti osoittaa simputukseksi, on amatööritoppurointia. Mukkan kuvauksessa on totta kuolema, laitos ja sen logiikka sinänsä. Mutta se ei ole varsinaisesti kovennettu kuolema.

Tietenkään minun aikana kantahenkilökunnassa oli myös "hyviä tyyppejä". Reiluja ja oikeudentuntoisia, hyviä kouluttajia. Heitä, erästäkin heistä, näistä hyvistä, yleensä pilkattiin. Heillä ei ollut oikein valtaa. He eivät olleet kasarmin arvohierarkiassa kovin korkealla enempää objektiivisten kauluslaattojensa kuin todellisen arvonsakaan puolesta.

Mukan idealisoitu komppanianpäällikkö on minusta kummallisen epätodellinen älykäs filosofi. Sellaista tyyppiä en ole tavannut. Se voi olla sodanjälkeisessä Suomessa mahdollinen tyyppi. En osaa arvioida.

Isäni 1965 armeijakokemukset ovat kyllä osittain samanlaisia kuin Mukalla. Olen siitä jo aiemmin päätellyt että silloin kantahenkilökunta oli ainekseltaan toisenlaista. Että jos armeijapalvelukseen sinänsä suhtautui myönteisesti ongelmia ei ollut. Minähän suhtauduin myönteisesti, tai halusin suhtautua väkisin myönteisesti, mutta en mitenkään onnistunut: myönteisyys oli minulle ihan mahdotonta, hillittömästä, moninkertaisesti liiallisesta yrityksestä huolimatta.

21.7.2014

EPÄVAKAUDEN TAIDE

Voidaan ajatella että USA:n sotkeutuminen itselleen kuulumattomiin asioihin on aina jonkinlaista yhteiskunnallisen vakauden horjuttamisen taidetta. Hajoittamista ja päänsekoittamista, sen jälkeen hallitsemista ja järjen tuomista. Jos yhteiskuntaterveyden epävakauttaminen onnistuu, lääkäri on jo saanut uuden potilaan. Tietysti tämä onnistuu vain siellä missä on epävakauden ainekset olemassa, uskonnolliset kuten lähi-idässä tai taloudelliset kuten Ukrainan oligarkiassa. Voidaan aina viimekädessä todeta, että he tekivät sen itse.

Nykyisin USA:n aseena yhteiskuntajärjestyksen horjuttamisessa on aina "ihmisoikeudet". Mutta se on ajan ilmiö. Mikä hyvänsä tehokas keino kelpaa heille. Itselle kuulumattomiin asioihin puuttumiseen täytyy olla aina jokin tekosyy. False Flag -terroria USA kokeili menestyksellisesti ensimmäisen kerran ilmeisesti Espanjan ja Yhdysvaltojen sodassa 1898 upottamalla oman laivansa.

Ihmisoikeudet alkavat kyllä olla jo kulunut tekosyy mielivallan ja terrorin tuottamiselle. Kansainvälisten ihmisoikeuksien julistuksessa sanotaan:

"28. artikla. Jokaisella on oikeus sellaiseen yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jonka puitteissa tässä julistuksessa esitetyt oikeudet ja velvollisuudet voivat täysin toteutua. 
30. artikla. Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia."

Ihmisoikeusjulistuksen artiklat 28 ja 30 käytännössä kieltää vieraan valtion yhteiskuntajärjestyksen horjuttamisen.Ei siis ole ajateltavissa oikeutetuksi, että jokin ryhmä (Washingtonin tukema Kiovan vallankaappausjuntta) voisi toimia hävittäen jonkun oikeutta yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen"

KAMALA 70-LUKU

Jos Suomessa olisi valtionyhtiöt pelkästään venäjänkauppaa varten, se hyödyttäisi kansalaisia demokraattisesti ja taloudellisesti tavattoman paljon. Rahassamitattuna nämä summat olisivat erittäin merkittäviä. Nyt demokratia menettää nämä hyödyt kokonaan. Jos talous ei ole demokraattista myöskään järjestelmä ei silloin ole demokraattinen.
 
Eliitille venäjäviha on väline, jonka avulla se hankkii itselleen erittäin suuret poliittiset edut. Kuinka suuri on se ihmismäärä joka tästä Suomessa hyötyy? 200 000 ihmistä? Muut kärsivät huomattavasti. Poliittinen valta muutetaan taloudelliseksi verotuksella ja muilla konsteilla. Esimerkiksi länsisuomeen painottuneet 20 miljardin verohelpotukset. Korruptio on eliitissä kaiken kattava.

Ja mitä sitten? Sitä sitten, että näin on näreet. Heidi Hautalalla, Sofi Oksasella tai muillakaan aina ja kaikissa tilanteissa ylivertaisen oikeassaolevilla täkäläisillä "hyviksillä" ei ole mitään syytä pyhimyskehään tai uhriutumiseen.

"Kamalalla" 70-luvulla tilanne oli päinvastoin: systeemi jauhoi rahaa ja elintasoa kansalle. Nyt se jauhaa sitä vain eliitille.

SAARIJÄVEN PAAVO JUMALATTOMASSA MAAILMASSA

Perhe asui arvotalossa Helsingin ydinkeskustassa ja isä työskenteli teknologiajohtajana yrityksessä, joka oli juuri myyty kansainväliselle konsernille. Tapahtunutta tragediaa ei poliisin mukaan olisi kukaan ulkopuolinen mitenkään voinut ennakoida.

Paavo Linden toimi viime hetkiin saakka aivan tavanomaisesti. Teko tuli täydellisenä yllätyksenä tutuille ja läheisille. Tapahtuneesta päätellen neljän ihmisen hengen vaatinut perhesurma ei ollut mikään hetken mielijohde, vaan täysin harkittu ja hyvin suunniteltu teko.

Perheen kaupunkiasunnossa neljäkymmentävuotias isä oli surmannut vaimonsa ja kaksi pientä lastaan, joista toinen oli vain kahden kuukauden ikäinen. Sen jälkeen Paavo Linden ajoi moottoritiellä päin kuorma-autoa ja kuoli itse.

Poliisin esitutkinta-aineiston mukaan Linden oli päättänyt itsemurhasta viikkoa ennen tapahtunutta. Syynä oli poliisin mukaan miehen epäonnistuminen "hänelle tärkeässä asiassa". Tällaisen viestin Linden oli jälkeensä jättänyt. Arvoitukseksi jäi, katsoiko Paavo Linden epäonnistuneensa miehenä, isänä, työelämässä vai missä suhteessa. Hänen itse kertomansa motiivi selittää vain itsemurhan, ei muiden perheenjäsenten murhia. Talouteen, parisuhteeseen tai terveyteen liittyviä selittäviä tekijöitä ei poliisi koskaan saanut tietoonsa.

Perhe vaikutti ulkopuolisen silmään lähes onnelliselta. Voin sanoa näin, koska satuin tuntemaan Paavo Lindenin ja hänen perheensä tietyllä tasolla. En voi sanoa, että tunsin kovin läheisesti tai kovin pitkän aikaa. En koskaan varsinaisesti tavannut hänen vaimoaan tai lapsiaan. Mutta tiesin kuka hänen vaimonsa on. Kerran vaimo meinasi ajaa päälleni polkupyörällä. Se oli kummallinen hetki. Minä näin hänen ensin tulevan valkoinen pyöräilykypärä päässä alas Korkeavuorenkatua. Hän huomasi minut vasta aivan lähellä. Hän ikään kuin pelästyi minua, alkoi tulla pyörällä kohti. Ei hän voinut tietää kuka minä olen ja mitä minä merkitsin hänen miehelleen. Emme tietenkään tervehtineet.

En aio vaivata teitä täysmittaisella romaanilla. On mieletöntä kirjoittaa kioskikirjallisuutta rikosaiheesta, joka käy parhaiten selväksi asianmukaisesta raportista. Tämä on lyhyt selonteko, kaikkea ei tarvitse paljastaa, eikä se teitä kiinnostaisikaan. Teitähän kiinnostaa perhesurman motiivi, jonka minä satun tietämään. En halua piinata teitä loppuratkaisun odotuksella, väsyttää turhilla juonikuvioilla. Kerron suuni puhtaaksi, siinä kaikki.

Meillä oli Paavo Lindenin kanssa yhteinen "rakastajatar", puolalaistaustainen nainen, taiteilijanimeltään "Vanda". Tapasin Paavo Lindenin eräänä yönä sellaisessa paikassa, jossa tällaisen naiset liikkuvat. Voihan sen paikan nimenkin sanoa: Helsingin Swingers-klubilla. Klubi on salainen nimensä mukainen suljettu klubi, joka järjestetään aina eri paikassa. Paikka tiedotetaan klubin jäsenille vasta samana iltana. Samassa paikassa olin tavannut Vandan, meidän yhteisen venuksemme. Sinä iltana Vanda yhdisti meidät kaksi orjaamme ikuisella siteellä. Vanda, jolle me kumpikin olimme toisistamme tietämättä ostaneet kiehtovia leluja, kaulapantoja, kenkiä, piiskoja, ties millaisia asuja. Vandalla oli niitä paljon.

Me emme suinkaan olleet Vandan ainoat ”asiakkaat”. Hän oli hyvin liikkuva nainen, pyöri lähinnä Pariisissa, Genevessä ja Lontoossa. Aina silloin tällöin hän tuli vapauttamaan meidät orjat kahleistamme pohjolan perukoilla, "missä ei tiedetty mitään rakkaudesta". Pelkästä säälistä hän tuli, nosti meidät orjat sorron yöstä, kuten hän itse asian ilmaisi. Ei hän täällä suuria rahoja tienannut. Täällä ihmiset ovat liian kaukana rakkaudesta tajutakseen hänen arvonsa. Hän oli hyväsydäminen nainen, joka ei koskaan valehdellut. Hän oli luotettavin, illuusiottomin ja terävä-älyisin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Hassua että hänen ”asiakkaisiinsa” oli sattunut kuulumaan sellainenkin suuruus kuin Roman Polansky. Polanskyn vaimo, Emmanuelle Seigner, on Vandan melko tarkka kaksoisolento, samana vuonna syntynytkin. Jos Emmanuel on fantasian madonna oli Vanda huora.

Mutta palataanpa siihen kohtalokkaaseen iltaan ja yöhön, jonka vietimme Paavo Lindenin kanssa Vandan Helsingin budoaarissa. Se yö yhdisti meidät kuolemattomalla siteellä. Vandan palveluksiin näet kuului, että suojausta ei koskaan käytetty. Vandan luo tultiin aina vilpittömin mielin ja lääkärintodistuksen kanssa. Nyt oli kuitenkin jossakin, missä ikinä hän olikaan liikkunut, päässyt käymään niin, että hän oli saanut tartunnan, joka ei näkynyt testeissä. Siispä myös me, minä ja Paavo Linden saimme tartunnan tuona kohtalokkaana yönä, jonka ulvoimme ja vikisimme rakkauden jumalattaren orjuudessa.

Kun asia sevisi, ei minulle tietenkään tuottanut suurempia vaikeuksia elää asian kanssa. Kohautin olkapäitäni, siinä kaikki. Minullahan ei ole perhettä, eikä juuri tuttaviakaan, paitsi tässä meidän terassitalossamme muutama poliittinen aktivisti ja hyvänpäiväntuttu.

Elän täällä meren rannalla erakonelämääni sen ajan kuin vielä elän. HIV-infektion lääkehoidotkin ovat viime vuosina kehittyneet merkittävästi. Tämä on muuttunut krooniseksi, seurantaa ja hoitoa vaativaksi sairaudeksi. Lääkitys hidastaa viruksen lisääntymistä ja estää siten terveiden solujen infektoitumista. Elimistön heikentynyt puolustuskyky pääsee normalisoitumaan, ja taudin eteneminen voidaan pysäyttää. Tietenkään tämä ei ole mitään "täysin normaalia" elämää nyt. Tällä hetkellä käytössä olevilla lääkkeillä virusta ei saada hävitettyä elimistöstä. Määrä saadaan kyllä laskettua jopa mittausrajan alapuolelle. Saksassa on äskettäin HIV-potilas parantunut kantasoluhoidolla. Potilas sairastui leukemiaan, johon kemoterapia ei tehonnut. Päätettiin kokeilla kantasoluhoitoa, se paransi leukemian ja hävitti hi-viruksen. Arvioitu elinikäni on oikealla hoitomenetelmällä 65–70-vuotiaaksi. En tiedä haluanko elää niin pitkään. Luultavasti en.

On hassu yhteensattuma, että vanha isäni on tehnyt palkitun tieteellisen uransa juuri HI viruksen ja AIDSin tutkimuksessa. Hänen tieteellisen uransa komea päätös olisi, jos minä parantuisin. Hänen ainoa rakastettu poikansa, ainoa perillisensä. Joskus haveilin itsekin lapsista. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät halua lapsia. Minulle este on aina ollut rakkaus: halusin lapsia vain Vandan kanssa. Mutta Vandaa minä en voinut koskaan saada. En edes ajatella mitään sellaista. Olin rajattoman kiitollinen, että sain nauttia rakkauden jumalattaren läsnäolosta edes hetken, suhteellisen suurta maksua vastaan ja seurauksista huolimatta. Nyt olen kuin hämähäkkiuros, jonka naaras söi parittelun jälkeen.

Me olemme aina olleet isän kanssa läheiset. Emme ole koskaan riidelleet. En ole koskaan tuntenut isäkapinaa. Hän on opettanut minulle kaiken mitä tietää ja enemmänkin. En jumaloi häntä. Rakastan isääni lempeästi. Mutta tietenkään minä en parane. Minun kaltaiseni eivät koskaan parane. Tai voisihan sitä tietysti uskoa Jumalan parantavan sairaat, kuten Saarijärven Paavo uskoi. Runebergin aikalaiset, saksalaisen romantiikan kirjailijat, kuten von Kleist, Hoffmann tai Novalis, eivät sellaista enää uskoneet. He tiesivät ihmisviruksen tahdonvoiman uskoa suuremmaksi. Minun isäni ja minä, me olemme tämän kauhuromantiikan jälkeläisiä. Siksi me suhtaudumme asioihin kiihkottoman rationaalisesti.

Kun sain tietää tartunnasta ilmoitin heti Paavolle. Oman diagnoosinsa jälkeen Paavo joutui pitkäksi aikaa kiirastuleen. Tässä vaiheessa hän vasta pelkäsi tartuttaneensa sairauden vaimoonsa, muttei tiennyt sitä vielä varmaksi tosiasiaksi. Hän ei uskaltanut puhua asiasta muille kuin minulle. Se että olin olemassa kohtalotoverina auttoi häntä paljon. Mutta jos olisin tiennyt mihin apuni johtaa, olisinko toiminut niin kuin toimin?

Paavo alkoi huomaamattomasti varoa kaikkea fyysistä kosketusta vaimoonsa ja lapsiinsa. Vaimo oli raskaana, vaikka vasta raskauden alkupuolella, mikä saattoi olla pätevä veruke. Paavon elämä oli helvettiä. Hetkittäin hän oli sisimmässään varma, että oli ehtinyt tartuttaa taudin vaimoonsa. Hän elätteli vielä toivoa, että selviäisi pelkällä säikähdyksellä, siis itsemurhalla.

Itsemurha-ajatukset olivat luonnollisia. Yritin auttaa häntä niistä pois, en syyllistänyt häntä. Ajattelin itsemurhaa itsekin päivittäin. En käsittänyt, että se voisi johtaa vielä pahempaan. Ainoa tapa saada asia selville: siis vaimon mahdollinen tartunta ilman että vaimo saisi tietää, oli odottaa lapsen syntymää ja testata lapsi vaimolta salaa.

Kului aikaa. Paavon elämä oli sisältä järkyttävässä tilassa. Hän ei näyttänyt sitä päällepäin. Hänen kasvonsa olivat kuin ohut eleetön nahka taivaan ja helvetin rajalinjalla. Luulen, että apuni tässä oli ratkaiseva, että hän jaksoi kantaa taakkansa. Kukaan ei huomannut sitä.

Lopulta hän onnistui testaamaan vastasyntyneen lapsensa. Vastasyntynyt oli positiivinen. Painajainen tuli todeksi. Minä olin uutisesta täysin poissa tolaltani. En pystynyt ajattelemaan asiaa hänen puolestaan sen selvemmin. Myös vanhempi tytär testattiin äidiltä salaa, ja hänkin oli positiivinen, koska oli tapahtunut se kummallinen tapaturma, johon verensiirtoa oli tarvittu. Näin Anabellan kerran vaunuissa isänsä kanssa. Hän oli kaunein pikkutyttö, jonka olen milloinkaan nähnyt, hän oli itse rakkauden jumalatar lapsena. Myös vastasyntynyt poika oli jumalankaltainen: valtavan suuret syvän siniset silmät, eikä ollenkaan itkua, vain helisevää naurua, jopa synnytyssalissa.

Paavo teki päätöksensä melko nopeasti, parissa viikossa. Hän päätti, että Anna-Riitan, hänen oman lestadiolaisen sukunsa ja koko maailman ei tarvitse tätä asiaa koskaan saada tietää. Minulle hän ei näistä viimeisistä suunnitelmistaan kertonut mitään. En voinut niitä aavistaa. Minulla oli omiakin asioita mietittävänä. Niinpä en myöskään viitsinyt omana elinaikanani näitä tietämiäni asioita paljastaa edes poliisille. Jätin tämän kertomuksen jäämistööni. Tuhotkaa se, tai julkaiskaa kun aikaa on kulunut tarpeeksi.

Tänään krapula kun join eilen vähän olutta, kun en enää kestänyt, vaikka antibioottikuuri on päällä. Tänään olo on kaikesta huolimatta erittäin vahva, selvästi parempi kuin eilen. Huomaan nyt ensimmäistä kertaa, kun on vähän voimia, miten kipeä ja voimaton olen viimeisen kuukauden ollut. Nyt selvästi terveempänä on helppo ymmärtää, ettei ole ihme jos tuossa kunnossa tulee kaikenlaista mieleen.
Sotaprovokaatiot Ukrainassa Venäjää vastaan ovat aitoja sotaprovokaatioita, joiden todellinen tarkoitus on saada aikaan sota Venäjällä. Tämä ei ole mikään kinaamisen tai keskustelun asia vaan puhdas fakta. Jos suursota syttyy, nykypolitiikallaan Suomi tulee automaattisesti olemaan osa kaikkein keskeisintä sotatoimialuetta. On ymmärrettävä, että en tule pyytelemään anteeksi lausuntojani, joita vaikka kuinka humalapäissäni kirjoitan ihmisistä, jotka toikmivat vastuuttomasti. Minä kohdistan katseeni myös taiteilijoihin. Ne taiteilijat, jotka eivät suorita perusvelvollisuuksiaan taiteilijoina, joutuvat automaattisesti tulilinjalleni. Sitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Minä vain kerron teille mitä ihmisiä te olette.

VIRNUILIJA

Hiljainen tunkioliero. Ei sano koskaan mitään, varsinkaan silloin kun pitäisi, vaikka saa sanomisesta palkkansa.

20.7.2014

Sanon nyt humalassa: Jyrki Kiiskisen Jonglööri on  niin hyvä romaani että rakastan sitä miestä. Mutta se ei ole Hessen Demian. Se ei ole maailmankijallisuuden merkkiteos. Se olisi pitänyt kirjoittaa ainakin kolme kertaa vielä, että se olisi ollut mestariteos, siis suuri, ainutlaatuinen, havinaislaatuinen, ylivertainen teos. Nyt se on harvinaislaatuinen teos, mutta ei täydellinen. Vain Suomen kaikkien aikojen parhaimmistoa. Kiiskinen pystyy vielä maailmanluokan mestariteokseen. Toivon sydämestäni, että seuraavalla kerralla hän jaksaa vielä kolme kertaa kirjoittaa uudelleen, itsensä kuolemattomaksi. Nöyryyttä se vaatii mutta hän pystyy siihen. Mukka on kuolematon. Saarikoski on kuolematon. Waltari ei ole kuolematon. Veijo Meri on kuolevainen vain.
Jumala ei koskaan voi olla järkensämenettäneen puolella. Jos esimerkiksi vihollisella on käytössä yliäänilentokoneita ja ydinohjuksia, jumala ei voi olla jousipyssymiesten tai panssarimiesten puolella.  Jumala ei koskaan voi olla järkensämenettäneen, heikomminaseistautuneen puolella. Koska aseiden hankkiminen on jumalan rakkauden ainoa mittapuu.
Ihmislapselle jolla on vilkas mielikuvitus ja joka on kova leikkimään, on vaikea opettaa tämä: kun olet tylsässä paikassa, tietysti leikit että olet kivassa paikassa. Mutta kun olet kivassa paikassa ei aina tarvitse leikkiä että olet tylsässä paikassa. Siis: kun nyt on kaunis kesäpäivä, siinä kaikki, nauti. Ei välttämättä tarvitse pimeässä huonessa levitettyjen vessapaperirullien kanssa leikkiä että on harmaa talvipäivä.
Keksin punkbiisin sanat.

Helvetti vieköön mehän ei kuolla
me ei aleta kuolemaan.

Ja helvetti vieköön mehän ei kuolla
me ei aleta kuolemaan.

Me paetaan kuolemaa!

Me paetaan kuolemaa!

Me paetaan kuolemaa!

Me paetaan kuolemaa!

Helvetti vieköön mehän ei kuolla
me ei aleta kuolemaan.

Ja helvetti vieköön mehän ei kuolla
me ei aleta kuolemaan.

Me paetaan kuolemaa!

Me paetaan kuolemaa!

Me paetaan kuolemaa!

Me paetaan kuolemaa!


Mitä alhaisempi olento, sen pitkävihaisempi. Ihminen voi olla pitkävihainen. Apina ei ole pitkävihainen, ei edes paviaani. Sika ei ole pitkävihainen. Lehmä voi olla äärettömän pitkävihainen: lehmällä on suuri sielu, mutta ei tarpeeksi suuri. Jumalan viha voi loppua ja muuttua silmänräpäyksessä rakkaudeksi. Enkelin viha loppuu, jos jumala niin käskee.

VAISTO JA TUHO

Kissat pakenevat hyvissä ajoin sortumaisillaan olevista rakennuksista.

Nietzschen ärsyttävin piirre tosiaan on hämärän ylimalkainen munaisaikoihin viittaaminen samoin kuin hämärä puhe vaistoista biologisena mekanismina, ikään kuin tarkkana näköaistina, joka erottaa tulevaisuutta koskevat liikahdukset jo tässä hetkessä. Kenties hän viittaa kreikkalaisiin. Kenties egyptiläisiin tai muinaisiin kiinalaisiin. Vai viittaako hän Saksan muinaisaikoihin ja tarustoon?

Pitäisi olla varovainen, kun homoseksuaalisuutta perustellaan sillä, että se oli Kreikassa ja Spartassa käytäntönä, ja sillä että nähdään antiikin Anteena eurooppalaisen kulttuurin kukoistuksena, ja sitten yhdistetään nämä kaksi asiaa: homoseksuaalisuus ja kulttuurin kukoistus.

Homoseksuaaleilla ei ole ollenkaan vaistoa vaan pelkkä intuitio. Tehkää koe: viekää homoseksuaali täysin tuntemattomaan ja arvaamattomaan ympäristöön, kuten Venäjälle, katsokaa miten hän toimii. Hän toimii intuitiivisesti. Mutta se intuitio ei toimi siellä ja siksi se johtaa pahaan konfliktiin. Jos homoseksuaali toimisi todellisen metafyysisen tai mystisen vaistoenergian varassa, hän osaisi toimia myös täysin tuntemattomassa ja arvaamattomassa ympäristössä. Heille kuitenkin on tärkeää kaikenlainen vulgaarimateriaalinen, ilmimateriaalinen, kuten harakalle joka kerää kiiltäviä esineitä pesäänsä. He eivät tajua mystistä vaistoenergiaa, ideoiden maailman suoraa tietoa. Tai tajuavat, mutta he eivät tajua kenttiä, geopoliittisia rajoja, joilla kenttien ominaisuudet ja siis myös tavallaan ideoiden maailman sisältö vaihtuu. Kun sisältö serverillä vaihtuu, he jatkavat intuitionvaraista toimintaa. Mutta se ei riitä geopoliittisen rajan ulkopuolella, jossa täkäläisdemoni ei osaa toimia. Tuntemattomassa logiikassa intuitio on täysin sokea.

Yhtä lailla Herodotos kuin Platon pitävät kreikkalaisia lapsina ja sikäläistä kulttuuria kehittymättömänä ja tuoreena ilmiönä. Heille Kreikka on barbaria, kun Egypti edustaa korkeakulttuuria. Heimoihmiset, metsään eksyneet tomppelit, ne joita nykyihmiset nyt ihailevat afrikassa ja amazonilla alkuperäisinä ihmisinä, olivat muinaisten korkeakulttuurien ihmisille vielä suurempi barbarian ja geneettisen kelvottomuuden kauhistus kuin olisivat nykyiset eurooppalaiset.

Platon ja Sokrates ovat kiistämättä kreikkalaisen kulttuurin rappion kuvaajia. He eivät ole rappiotyyppejä, vaan rappiotyypin tarkkoja kuvaajia, rappion ongelmanasettulun objektiivisia esiintuojia. Tietenkin he tavallaan indikoivat yhteiskunnan yleistä rappiota tuomalla esiin kysymyksiä, jotka ovat ikuisen polttavia kriiseissä oleville yhteiskunnille. He kuvaavat yhteiskuntaansa kriittisesti. Monet tuon ajan vähemmän tunnetut filosofit esittävät suoraan ajatuksen, että juuri (geneettisestä eristyksestä johtuva) rappio ja homoseksuaalisuus kuuluvat yhteen, siinä mielessä että homoseksuaalisten motiivien yleistyminen indikoi laajempaa yhteiskunnallista rappiotilaa. Samoin esitetään ajatus, että homoseksuaalisuus ei tuota kestävää sotilaallista kykyä.

Tavallaan, siinä mytologisessa järjestelmässä jossa he elävät, oivalletaan, että sillä hetkellä kun kuka hyvänsä yhteiskunnan edustaja ei aiheuta "rakkauden jumalattarelle tai jumalalle" kateutta ja pään vaivaa, ollaan tilanteessa, jossa "rakkauden jumalatterella tai jumalalla" on jo liikaakin valtaa. Niin ei pitäisi olla. "Rakkauden jumalattaren tai jumalan" liika valta on modernilta nimetään neuroosi. "Rakkauden jumalatarta tai jumalaa" voi lepytellä tai vastustaa -- sillä häntä pitää vastustaa -- vain yksi asia: pitämällä ihmisten suuri enemmistö itsetietoisina, omanarvontuntoisin ja ylpeinä hänen edessään. Huono omatunto on jo korruption ja prostituution alku.

Hesiodoksen Töissä ja päivissä Sodanjumalan Ares on Eroksen isä. Tämä tahtoo sanoa: nämä kaksi olemusta ovat syy-seuraus-suhteessa toisiinsa. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että meidän ei pidä kumpaakaan liikaa kunnioittaa. Tehtävämme on huolehtia siitä, että jumalat ovat joutenoloonsa tyytyväisiä. Mitään Pelle Miljoonaa tai muuta pottuilua ei heille pidä esittää ellei tahdota saada näytettä kuoleman ammattilaisen ammattitaidosta.

Kun sitten asioita katsotaan kokonaisuuden valossa, totuus on se, että mitään noista kulttuureista ei jäänyt jäljelle. Ne tuhosivat itsesuojeluvaistonsa. Ja kun itsesuojeluvaisto on tuhottu, seuraa se mitä todistamme nyt Ukrainassa: yhteiskunnan järjellä käsittämätön tuho. He lyövät päänsä kovaan, periksiantamattomaan graniittiin, joka ei ydinasetta hätkähdä. Totuutta vasten on oligarkin ego pussillinen juustoraksuja.

Ei tässä ole mitään uutta. Vähintää jotkin yhteiskunnat elleivät kaikki ovat aina tässä tilassa, tässä limbuksessa.

Todellinen lääke vaivaan on se jota ihmiskunta ei vielä ole keksinyt. "Jumala luo" ihmisen, jos ihminen ei luomista aktiivisesti estä. Ihminen parantuu, jos antaa "jumalan luoda" itsensä. Luulen, että tämä on liian vaikea asia käsittää, koska tämä ei tarkoita EVOLUUTIOTA missään luonnonvalinnan mielessä, vaan tämä tarkoittaa EVOLUUTIOTA epigeneettisenä metodina: "onnellisensuuntaisena mutaationa". Sheldraken morfisen kentän tasapainotila on hiukkasfyysisessä mielessä sitä mitä tarkoitetaan kielikuvalla "jumalan tahto".

Mutta eihän ihmistahto tällaiseen huuhaaseen alistu, ainakaan eurooppalaisen houkan hössähtänyt vulgarimaterialistinen tahto: hän haluaa aina itse valikoida, hyväksyä ja hylätä, kiekuvalla hintinpieruäänellään.

Nietzschen tahto valtaan on hintin pieru Marsin Saharaan hautautuneen pyramidin sisässä.

KILPAILU JA LUOVUTTAMINEN

Eräs asia, jota olen yrittänyt tyttärelle painottaa on se, että oppiminen ei ole nopeuskilpailu (tässä penisiliinin, modernin lääketieteen ja elinodotusten teknistyneessä maailmassa). Jos joku oppii jonkun asian ennemmin kuin itse siitä ei pidä masentua. Oppimista ei pidä ryhtyä stressaamaan, koska siitä seuraa luovuttaminen. Kilpaveikot haluavat aina häviäjän luovuttavan, viimeistään maaliviivan jälkeen. Ihmiselle, siis sielulle, on kuitenkin olennaista se, että oppii asiat ennemmin tai myöhemmin. Mitä luonnollisemmassa ja itselle sopivammassa järjestyksessä etenee, sen nopeammin oppii asioita, ja mitä enemmän oppii asioita, sen nopeammin oppii uusia asioita. Järjestys on siis tärkein: se että se on oma järjestys. Kilpailu yksityiskohdissa on kaikista vähiten tärkeä. Mutta kilpailu kokonaisuudessa on silti olemassa, sitä ei voi välttää. Kokonaisuuden kilpailu ei rajoita yksilöllisyyttä. Vain yksityiskohtien kilpailu rajoittaa yksilöllisyyttä. On siis tajuttava oma polku, jos haluaa oppia nopeasti kaiken.
Yhden päivän ajan minulla oli yksi ehdottoman myönteinen kannustaja, poikani. Hyvä! Hyvä! Hyvä! Mutta tänään hän osaa jo toisen sanan: Älä!  Älä!  Älä! Pojalla on syntymämerkki oikean käden keskisormessa isoimman nivelen alla. Kuinkahan monen pojan ensimmäinen sana on ollut "FUCK!"? Täytyyhän niitä yli tuhat olla maailmassa. Tytär, Garbareetta, lempinimeltään Satutäti, selaa iPadilla Applestoresta kalleimpia strategiapelejä. Niin kauan kun tytär ei tiedä eikä osaa kirjoittaa Applestoren salasanaa, kaikki on hyvin. Kijoitustaito on pahasta. Sokeaa ei turmele se mikä menee sormien kautta sisään vaan se mikä tulee ulos. Pelkään, että kun Satutäti oppii kirjoittamaan, saduntuotto vähenee.

VAISTOT JA TURVALLISUUS

Runoilijat ja muut maksetut turhan pölisijät puhuvat heimotunteesta ja ottavat kehoihinsa tribaalitatuointeja.

Kolme minuuttia alkukantaista heimoa käsittelevää televisio-ohjelmaa riittää vakuuttamaan, että heimoihmisillä on vähiten vaistoja, vähiten mitään jumalaisesta. He ovat pisimmälle degeneroituneita, metsään eksyneitä. Mistä tämän tietää? Kerron.

Jos ihmisellä on vaistot kunnossa, hän on huolissaan turvallisuudestaan. Heimoihmisten heimot ja heidän ähellyksensä keihäiden ja jousipyssyjen kanssa sen sijaan voitaisiin nykyaikaisilla aseilla hävittää noin kahdessa sekunnissa jäljettömiin. Jos heillä olisi mitään normaaleja eloonjäämisvaistoja, he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä reliikkejä, joiden olemassa olo ei riipu minkään jumaluuden armollisesta pitkämielisyydestä vaan yksinkertaisesti siitä, että maailmassa on vielä jossakin metsässä ylimääräsitä tilaa öyhötykselle ja jossakin maailman suurkaupungissa riittää turisteja, jotka ovat valmiita maksamaan nähdäkseen tämän elävän museon ja eläintarhan. He ovat sirkuseläimiä, heidän vaistonsa on väsyneen sirkustiikerin vaisto. 
  
Ei tässä kuviossa ole mitään ylistämistä, vaikka ymmärrän kyllä, että kulttuurityöläiset ovat täsmälleen samassa asemassa kapitalistisessa riistoyhteiskunnassa. Mutta ei se sitä rappeuttavaa ja eksynyttä asemaa glorifioimalla parane, että vaistot rappeutuvat. Yhteiskunta pitäisi uudistaa.  

Tulemme suuren ongelman äärelle. Miten yhteiskunta pitäisi uudistaa, jotta meistä kaikista ihmisistä tällä planeetalla ei tulisi pelkkiä väsyneitä sirkustiikereitä, joiden olemassa olo ei riipu minkään hyvän Jumalan pitkämielisestä ja kasvattavasta armosta vaan pelkästään oikuttelevan suurvaltapomon hitaudesta painaa nappulaa ja räjäyttää ydinpommeja?

Ydinpomminvarjossa me kaikki olemme sirkustiikereitä, kesyjä kuin satavuotiaat leijonat.

Urheillako pitää enemmän, vai lisää härkätaisteluita? Gladiaattoritaisteluita ja rajoitettuja retrosotia vanhoilla aseilla, joissa saa purkaa ihmisyyttään ja kehittää vaistojaan? Metsästystä lisää kouluihin? Ei ihminen taida kesyyntyä, se liittyy moottoripyöräjengiin tai alkaa käyttää huumeita. Jokainen aviomies, jolla on vaistot tallella, menee ilotaloihin, kunhan liitto vähän väljehtyy, taas etsimään rakkauden jumalatarta. Haluammeko kesyttää ihmiskunnan? Haluammeko olla tansakalaisia kaikki? Vai haluammeko olla venäläisiä, kesyttömiä? Vai haluammeko olla ukrainalaisia, hulluja, jotka säntäilevät sirkusareenalla kuin pakoa etsien? 
Laulu Sipirjan lapsista romaani alkaa majesteetillisella proosapoljennolla. Miten kaunista kieltä. Kylmät väreet.

OLIGARKIT JUMALINA

Matkustajalentokone lastataan täyteen
ruumiita, ajetaan kauko-ohjauksella
sotatoimialueelle ja räjäytetään ilmassa. 

Oligarkki televisiossa kertoo kuka on syypää
kolmensadan ihmisen kuolemaan. 
Oligarkkia odottaa banaani. 

TV-kuvastakin voi huomata että 
oligarkin kasvoja on leikelty. 
Hänet on vaihdettu toiseen,
sodanhimoisempaan. 

Oligarkin kasvot on vaihdettu 
neljä kertaa. Oligarkin
kieltämisestä seuraa rahapula.  

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com