29.6.2014

HAAVIKON MERKITYS

Saarikosken rahatyö -- roskan kääntäminen -- ja päätyö -- nerouden suomentaminen -- oli mahdollinen, koska oli olemassa Haavikko. S pitää Haavikkoa jonain jumalana, jonka elämää edes ei pysty kuvittelemaan, mutta Haavikon suurin ansio on kuitenkin se, että hän piti Saarikosken työssä, antoi työtä. Toiseksi suurin ansio on hänen oma kirjallisuutensa, joka on mahtavaa (vaikka Tuuliöinä ei tänään tee minuun vaikutusta… samalla kun Laulu laululta pois (1966) tuntuu kuin uutuusteokselta). Mutta S on Haavikkoa suurempi runoilija, ohi mennen. Vaikki sivutöinäänhän, lauantaiaamupäivisin, Haavikkokin runoili.

Meille Haavikon, Anhavan, Saarikosken pojista ei paljon ole apua tai iloa. Meidän pitää, kehittyäksemme, tehdä sama työ, mutta ilman että kukaan tilaa meiltä koskaan mitään, tai edes lakkaa aktiivisesti sotimasta meitä vastaan. Moraaliset mahdollisuutemme kehittymiseen ovat heikot; tämä ei ole sosialismi, jossa voisimme elää luovalla työllä. Kehittyminen on toisaalta mahdollista, mutta se ei voi olla näyttämättä hullulta ja tarkoituksettomalta toisten ihmisten silmissä.
"Mitä minä sitten teen kun rahaa ei enää saa mistään?" Saarikoski 1971
Taiteessa ja matematiikassa ei ole mitään sellaista kuin lahjakkuus: jokainen kehitysaskel on kovan työn tulosta. Vain kielilläpuhumista opitaan ekstaasissa, synnynnäisen kyvyn avulla.

Suomentajanpäiväkirjojen sivulla 306 S haukkuu Jörn Donnerin vielä perusteellisemmin. Nautittavia rivejä. Donner on uskomattoman falski ihminen (yhden tapaamisen perusteella) ja huono kirjoittaja. Kaiken tässä maassa sikiävän henkisen kelvottomuuden perikuva: sairauden kuva. Russofobian basilli.

Alpo Ruuthin Korpraali Julin pitää lukea. Tilasin jo. Tilasin myös Salaman Orvokin. Onko Salamalla tosiaan joku hyvä romaani? "Salaman kirjoista näkyy saumat, tekemisen vaiva", sanoo Saarikoski, ja sanoo kyllä turhan kivasti kun Salama on hänen ryyppykaverinsa. En usko, että Saarikoski todella jaksoi lukea Salaman romaaneja. Jaksoiko kuunnella edes juttuja, kertaakaan hän ei Salamaa siteeraa. Romaanit ovat tympeitä ja ikävystyttäviä, eikä niissä mitään muuta ole näkyvissä kuin saumat. Salaman seksuaalikuvaukset ovat minulle käsittämättömiä, en saa niihin mitään tolkkua. Seksuaalisuutta toki on vaikea kuvata. Salama on niitä tyyppejä, joista S sanoo: "Ei tunne paikkaansa evoluutiossa." Helsinkiä ei ole koskaan kuvattu taiteen keinoin, toteaa Saarikoski. Ei ainuttakaan romaania. Miksi? Koska ihmiset kuvaavat ihanteitaan, haaveitaan, pelkojaan, mielikuviaan, eivät sitä mikä on todella läsnä ja olevaa. Nykymaailmassa ainoat tosijuorut ovat sellaisia, että niiden levittäjää pidetään vain hulluna.

niitä on kiltin ja viisaan näköisiä
suunnattoman mahtavia supersankareita
jotka eivät koskaan onnistu pelastamaan
ketään tai mitään.

Aika paljon tulee SoundCloudissa ranskankielistä palautetta. Pitäiskö ryhtyä opiskelemaan? Ei pidä: 20 vuoden työllä olisin 3 vuotiaan lapsen tasolla. Onneksi tytär osaa jo vähän ranskaakin, koska on niin kova Barbapapa-fani.
"Superbe travail sur les bois, les cuivres... jusqu'à l'entrée du piano.... jusqu'au final ... J'adore!"
Tytär haluaa taas nähdä Robinin biisin Onnellinen. Robin ei varmaan edes tiedä, että biisin kertsi on varastettu Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maasta. Olisinko sitten iloisempi jos tytär diggaisi Eppuja, vaikka Eput ovat Robiniin verrattuna neroutta?
Venäjänkielen puhetaitoni on huonontunut parissa vuodessa aika tavalla. Lukutaidon sentään luulisi vähän parantuneen, vai onko se vain luulo. Täytyy sanoa, etten oikein nauti sellaisen kielen puhumisestä, jota en osaa puhua. Englantiakaan en opi, vaikka mitä tekisin. Viisivuotias tytär menee minusta englannintaidossakin ohi parissa vuodessa. On todella rajoittunutta tällainen kielivammainen elämä, mutta mitä on tehtävissä. Selväähän on ettei kieliä harjoittelemalla opi, niin kuin jotain matematiikkaa tai musiikkia. Kielen oppiminen on puhdasta synnynnäistä lahjakkuutta ja magiaa. Ihminen joka osaa kieliä herättää ennen muuta pelkoa, toiseksi kunnioitusta. En tiedä asiaa jonka suhteen työn tekeminen ja ahkeruus olisi yhtä turhaa. Toisaalta en minä tästä asiasta enää näin elämän ehtoopäivillä kärsi. Sitä voi vain olla kaikissa tilanteissa hiljaa ja hymyillä. Nyökkäillä iloisesti kuin kiinalainen.
Kävin Bloomsdayssä Hotellin Tornin pubissa. Olkihattuiset rusettikaulaiset miehet lukivat James Joycea pubiyleisön hälistessä välinpitämättömästi. Tunnelma oli kuin olisi tupsahtanut Douglas Adamsin romaaniin. Englanniksi luettuna nuo novellikohdat kuulostivat kaavamaisilta. Onhan minulla toki hyllyssä Finnigans Wake jne (joka jonkun Hannu Helinin suomentamana voisi minulle kuka ties alkaa puhuakin... oma englannintaitoni ei nauttimiseen riitä). Hyvä, että Ville Hytönen kuulemma julkaisi Helinin suomennosotteen Finnigas Wakesta: kuka ties siitä alkaa kokonainen uusi kirjallisuus. Vaikka harmi tietysti, että Helin itse asiasta loukkaantui, kun ei ollut antanut julkaisemiseen lupaa. Bloomsdayssä tuli ajatelleeksi, että Saarikoskikin teki Joycellekin palveluksen. Minulle Joyce ei ole koskaan merkinnyt silti oikein mitään. Ei ole vaikuttanut tekemiseenä millään tavalla. Kymmenen minuuttia Bloomsdaytä oli enemmän kuin riittävästi. Tulihan Saarikoskikin myöhemmin järkiinsä ja tajusi, ettei Joyce ole tärkeämpi kuin Kafka. Ja onko se Kafkakaan nyt paria Saarikosken päiväkirjasivua arvokkaampi suomalaiselle lukijalle. Ei sillä ole minuun suurta vaikutusta ollut. Rangaistussiirtola, ja mitä muuta? Useimpia Kafkan (edes lyhyitä) teoksiahan ei jaksa (suomeksi) lukea. Totta on, että kapitalistinen yhteiskunta paljossa on kafkamainen: siltä voi usein suojautua vain viraston seinien raikkaammalle puolelle, eli sisään.

NETTI ON TÄYNNÄ

Huomasin juuri, että netti on täynnä tällaisia musiikkisivustoja, joista voi kuunnella demoversioita ja luonnoksiani, joita olen tänne blogiin vuosien varrella postannut. Sinänsä ihmeellistä (vai onko?), koska aineisto on tosiaan ollut vain täällä, omasta serverihakemistostani ladattavissa. Joku robotti vai mikä tällaisia sivustoja ylläpitää. Sinänsä en valita, vaikka luonnosversiot eivät ole olleet tarkoitettu suurempaan levitykseen. Haluan pitää selkeästi erillään tässä blogissa julkaistavan työpäiväkirjan luonnosmateriaalin ja ns. "valmiit teokset". Kappaleiden nimet ovat päiväyksiä, jotka toivottavasti kertovat kuulijalle olennaisen kappaleen valmiusasteesta. Tässä Gurdjieff-aiheinen haku, joltakin tällaiselta sivustolta.

ELEPHANT DITHYRAMB

Vuoden takaista tavaraa osaksi uusilla soundeilla. Kyllä tästä biisi tulee.

 

28.6.2014

Väsynyt lapsi
kuivat nuotiopuut.
Lapsen nukuttaminen
tulen tekemistä.
Unettomuus
märkiä puita.

LOTTOKRATIA

on hämmästyttävä keksintö, koska se on täysin kansanvaltainen järjestelmä toisin kuin demokratia. Lottokratia on myös oikeasti sitä mitä väittää olevansa, kun taas demokratia ei milloinkaan ole aitoa. Lottokratian aitous on helppo todentaa. Silti lottokratia voi joskus johtaa mielivaltaisempiin ratkaisuihin kuin mihin yksinvaltias pystyisi. Lottokratia on huonoin hallintotapa, ellei mukaan lasketa kaikkia muita hallintotapoja, joita on kokeiltu.

Lottokratia on tekemisen lottokratiaa. Ihmiset tarttuvat arvontaan ei niinkään edistääkseen yhteistä hyvää, vaan ollakseen aivan varmoja siitä, että yhteinen paha ei pääse toteutumaan. Lottokratia on vaikea vientituote. Lottokratia on arvan diktatuuria: se on arvontaprosessi, ei arvontaprojekti. Siksi tämän selonteon pohdinnan ja lopputulosten on vaikutettava läpileikkaavasti kaikilla politiikan alueilla.

Lottokratia on liian arvokasta heitteille jätettäväksi. Lottokratia on siis yhdessä elämisen tapa ja ilmaus toisten kunnioittamisesta arvonnan keinoin. Se on keskustelun tarpeettomuudesta syntyvä elämänmuoto. Lottokratia ei perustu ihmisten omaan haluun. Sillä mikään ei ole helpommin ohjailtavissa ja harhautettavissa kuin ihmisen oma halu. Lottoa ei voi huijata. Lottokratia on kollektiivisen älyn puutteen hyvin toimiva vakuutusjärjestelmä. Jos asiat menevät huonosti, aina voi syyttää sattumaa. Yhteiskunnan vakaus on suurinta lottokratiaassa, sillä vene ei keiku eikä sitä voi tarkoituksellisesti keikuttaa. Lottokratiassa fasisti ei voi ottaa kansan syvien rivien addiktoivaan afrodisiaa hallintaansa.

Lottokraatti on vahvasti aatteellinen nimi lehdelle. Lottokraatti on Suomen Sosialilottokraattisen Puolueen pää-äänenkannattajana toimiva sanomalehti. Nyt Lottokraatti on arvioinut, miten eduskuntapaikat olisivat jakautuneet demokratian vallitessa. Tulos ilahduttaa lottokraattia.

Tavanomainen Lottokraatin lukija on todellinen lottokraatti. Todellinen lottokraatti on se, joka hyväksyy arvontatulokset, vaikka tulos ei miellyttäisi. Todellinen lottokraatti hyväksyy erilaiset ajatukset ja mielipiteet. Hän on aidon satunnaisuuden tinkimätön puolustaja. Hän opettaa kansan olemaan äänestämättä. Sillä äänestystä ei voi todellinen lottokraatti katsella tuntematta kylmiä väreitä selässään, eivätkä ne tule nautinnosta. Esimerkiksi J-.C. Hazard oli sydämeltään todellinen lottokraatti, periaatteista kiinni pitävä ja rehellisyyttä arvostava ihminen, joka ei koskaan elämässään äänestänyt.


"Kuten sotaa ei synny, jos ei kummallakin osapuolella ole aseita, niin ei synny poliittista taistelua, jos ainoastaan toinen osapuoli on oikeassa." Saarikoski 1971

MUTAATIO JA SLANGI

colol: mix of cool and lol

Keksin tämän nettislangisanan eilen kännipäissäni. Tai siis kirjoitit kännipäissäni väärin, ja lukija keksi. Tapahtui siis väärinkirjoituksen yhteydessä mielenkiintoinen mutaatio. Monestihan sama tapahtuu väärinluennan yhteydessä. Netin nopea postaaminen aiheuttaa kirjoitusvirheiden julkisen leviämisen, mikä taas nopeuttaa kielen evoluutiota, koska osa kirjoitusvirheistä johtaa uusiin ajatuksiin ja kielellisiin keksintöihin.

27.6.2014

Elektroakustinen ääniprojekti on kuljettava loppuun siksikin, että ilmeisesti en ilman sen läpikäymistä opi suomenkieltä. Kieli, ääneet, rytmit, painot, ja merkkijärjestelmät, eivät vieläkään ole minulle riittävän plastisesti jäsentyneet, että pystyisin todella suvereeniin ilmaisuun. On mentävä pitkän kaavan mukaan ja dekonstruoitava jokainen osatekijä. Äänen kanssa pelaaminen vielä palauttaa sarjallisen tajunnan kielen äänteiden ja syntaksin tasolle, niin että vihdoin pääsen irti lineraarisesta käsiteajattelusta pellismäiseen tajuntatilaan. Siis toivoakseni. Tämä kaikki taas on edellytyksenä ja esitietona venäjänkielen omaksumiselle. Venäjänkielen virheetön omaksuminen on mahdollista vain täysin psykedeelisessä valhallatilassa. Kielen omaksumisella tarkoitan sen täydellistä hallintaa visuaalisesta runoudesta äännerunouteen koko sanaston ja etymologian syvyyden voimalla. Tämähän on edellytys sille, että kieltä voi varovasti alkaa käyttää.
Suomen ulkomaalaispolitiikka on historiallisesti ja globaalisti suhteellisen pehmeää ja inhimillistä. Henkilökohtainen kokemukseni käytännöstä on kuitenkin suhteellisen postiviinen. Aina voisi olla paremmin, mutta emme elä Utopiassa. Tietenkään nykyisillä sosiaaliturvasysteemeillä ulkomaalaispolitiikka ei voisi koskaan olla täysin holtitonta, niin kuin jotkut ilmeisesti luulevat. Ja jos sosiaaliturva olisi heikompi, se voisi olla vielä vähemmän holtitonta, koska tulijat olisivat useimmiten rikollisia, joiden kaitsemiseen ei poliisin resurssit riittäisi. Performanssin julkilausuttu sanoma on siksi selvästi tautologinen ja vaatimus epärealistinen.

Vaikuttava performanssi tämä silti on. Itse en olisi antanut mitään selitystä. Olisin Suomen passin sijaan levittänyt vaikka Utopian passeja. Venäjän passikin olisi ollut mielenkiintoisempi valinta. Tai Kiinan. Tai Pohjois-Korean.

OIDIPUKSEN ALOITEKYVYTTÖMYYS SILMIENSÄ SUHTEEN

Tietysti Venäjällä matkustelu on nyt hankalampaa ja epävapaampaa kuin aikaisemmin ulkomaalaisille. Pietarissa ei ehkä kohtaa ongelmia, mutta Ukrainan tapahtumien takia riski kohdata vaikeasti hallittavia tilanteita perifeerisemmissä paikoissa on tietenkin kasvanut. Kun miettii Suomen ulkopoliittista sekoilua, herää kysymys: halutaanko sillä nimenomaan estää nuorisoa matkustelemasta Venäjällä, oppimasta kieltä ja kulttuuria? Vielä enemmän tämä puoli kärsii kuin taloussuhteet. Luulen, että venäläiset tulevat olemaan Ukrainan suhteen todella pitkävihaisia, koska heidän kädet on Itäukrainan suhteen sidottu. Venäjän sotilaallinen puuttumattomuus Itäukrainassa on pelkkää taktiikkaa. Mieliteko on valtavan suuri, mutta Putin suuressa viisaudessaan estää kiihkoilijat. Aina tulee miettineeksi, että kun sellaista henkilöä kuin Vladimir Putin, joka nousee kaikkien aikojen poliitikkona korkealle, ja joka on ehdottomasti henkisesti korkeatasoisin maailmanpolitiikan tämän hetken maailmassa, haukutaan ties miten vastuuttomasti ja perusteettomasti, miten haukuttaisiin sitten ihmistä, joka on ala-arvoinen. Obama on moraalisesti ala-arvoinen ihminen, ja häntä kehutaan. Niin yksinkertaista se on: asteikko on läpipervertoitu, nurinkäännetty. Matkustellessaan Venäjällä ja kohdatessaan tilanteita, on todella vaikea muutamassa minuutissa sanella itsensä irti tällaisesta aivopesukoneistosta, kuin länsimaissa tällä hetkellä on. Sitä melkein ottaa selkäänsä tyytyen siihen moraaliseen totuuteen, ettei ole itse voinut tehdä mitään tämän sekoilun ehkäisemiseksi täällä. Koska tämä kuningas Oidipuksen valtakausi oikein loppuu? Ilmeisestikään tämä Oidipus ei aio itse puhkaista silmiään.

Suomalaiset poliitikot on käsittämättömiä pellejä. Uskomatonta miten tarkasti Saarikoski näki tämän Kokoomuksen pellemäisen ja toivottaman ytimen. Moraalisesti heidän alapuolellaan on vain "älymystö". Lottokratia olisi fiksu systeemi Suomeen.

KUMMALLINEN KYKLOOPPI

sanoo Saarikoski Donnerista. Olen tässä selaillut joitain Donnerin tuon ajan romaaneja ja matkakirjoja. Aivan mahdotonta täysin lukukelvotonta sörsseliähän se on. Koko Suomen älymystö on nykyään donnerlaista sörsselströmiä. Donner kirjoitti kaiken sen russofobisen hölynpölyn jo 1960-luvulla. Mutta samalta paskalta se varmaan aikalaisesta tuntui, jos oli järjissään. Saarikoski toteaa nasevasti vuonna 1971: "Ei ole mitään intellektuelleja enää."
Harjoittelu ei tee mestaria. Kirjoitan nyt säästä. Toukokuussa jo kävin saaressa uimassa ja ihmeesti vesi oli lämmennyt kesähelteiden lukemiin, tai sitten sinä päivänä, tuuli ajoi lämmintä pintavettä siihen rantaan. Nyt kesäkuunlopulla vesi on kuulemma yhdeksän asteista eikä lasten uimakoulua voida järjestää. Entä jos heinäkuukin on tällainen? Silloin ihmisten pitää kyllä ryhtyä nussimaan talvisinkin, eikä vain kesällä "tulla hulluksi". Kesä alkaa olla niin lyhyt ettei hulluksi edes ehdi tulla. Silloin pitää olla järki nussiessakin, vaikka ei haluaisi. Mutta kukoistaman pyrkivät ihmiset ovat eräänlaisia kasveja, joilla on kasvukausi vain lyhyen kesän. Kasvukausi tietysti, sielulla, voisi olla koko vuoden. Mutta tuskin he ryhtyvät mitenkään järkeviksi ja ajattelemaan: kun luonnon olosuhteet ovat vittumaiset, ei viitsitä me enää olla vittumaisia toisillemme. Ei, vittumaisuus on pohjolan aurinko. Huono sää vain pahentaa sairautta. Venäläisiksihän ei tulla, jumalauta! Ja elämän reaaliteettien tajuaminen pohjoisessa, mitä se on muuta kuin venäläiseksi tulemista? Mutta voiko tietyn rajan yli kiusantekeminenkään enää mennä, ja joskushan se on tyhmänkin tajuttava, että kaikki me täällä kuolemme, ettei elämän suloisuus ole pelkkää heikkoutta siinä väsytystaistelussa jota perinnönodotukseksi kutsutaan.

26.6.2014

UUDEN ETSIMINEN

Aina on mukava tarkistaa löytyisikö joku Kalevi Seilosen runokokoelma joka ei vielä ole hyllyssä. Kun sen tekee kerran huonosti saa tehdä aina uudelleen, iloisin mielin. Tällaista tämä on kun kiinnostuksen kohteina tässä maailmassa on, pienen kielialueen lähinnä kuolleet runoilijat. Löysin kirjan Saarikoski Naisten taudit josta en aiemmin tiennyt. Innostuin mutta, turha toivo. Lähempi tarkastelu osoitti kysymyksessä olevan gynekologi Seppo Saarikosken teoksen. Tämä on kuin naisten iskeminen nuoruuteni Helsingissä: aina sitä uskoi alkuillasta, kun muistia oli vähän hämmentänyt oluella, nousuhumalalla löytävänsä kaupungista jotakin uutta.

MAAILMAMME

Tässä on niin paljon pielessä etten tiedä mihin tarttuisi.
Sinkkosen Minä maani maailmassa (1969) yhdeltä istumalta hievahtamatta. Mahtava kokonaisuus, omalla tavallaan täydellinen. Sinkkosen valitut runot ei tee oikeutta tälle muodontajulle. Tällaisia kokoelmia ei pitäisi rikkoa. Tällaisen jälkeen ei voi kirjoittaa itselleen heikompaa kirjaa poistomyyntikärryihin huonoksi mainokseksi.

KOLMASKYMMENES KERTA TODEN SANOO

Kirjallisuudessa älyksi ei oikein riitä, että ehtii ja osaa punnita sanansa. Sanojen pitää myös painaa, täsmälleen oikein, suhteessa kokonaisuuteen. Hyviä kirjoja ovat ne, joiden seurassa viihtyy niin hyvin, että voimat riittävät silmistä kadonneen kirjan löytämiseen ja lukemisen jatkamiseen. Saarikosken päiväkirjat ovat tällaisia. Jos kirja ei nopeasti löydy, se tilataan uudelleen Huuto.netistä. Parosen Kuolismaantie katosi, ja täytyy todeta: en löydä.

Tuurin romaaneja en jaksa nostaa yöpöydän pinnalta. Huovisen Lyhyet erikoiset eivät oikein luetuta itse itseään. Tuntemattoman sotilaan äänikirjaversiota en malta kuunnella edes elektronisen musiikkivirran taustalla. Kiven Kootun eivät avaa itseään silmieni eteen sormen koskematta, valitettavasti. Kiven Kanervalakin on erikoisen epätasainen, kuin monen tekijän tekele. Kivi, Kilpi, epäilyttävät. Miksi Saarikoski heitä ylisti? No, ei hänellä ollut muitakaan ylistää. Jotain piti löytää ja kun mitään ei löytynyt, ei halunnut uskoa sitä. Vaikka kyllä hän kirkkaina hetkinään myöntää, ettei suomalaista traditiota Kalevalan ulkopuolella kovasti ole. Kalevala on jännittävin romaani, jonka olen lukenut.

Kirjallisuuden historia on mukavaa: on mukava tietää mikä meni ihmisille läpi silloin, muttei mene meille enää kun olemme fiksumpia. Eino Leinosta riittää tietää, että hän haukkui Rantamalan Harhaman. Se jäi historiaan. Hannu Salaman yhtään teosta en ole saanut loppuun. Asenteellinen, ulkosaneltu, suhmurainen ryssäviha siinä kai häiritsee, kun nykyään on nähnyt millaisia nuo ovat alastomina. Sekopäitähän ne ovat. Salama on minun näkökulmastani sekopää, sanan varsinaisessa merkityksessä. Siis "ilman logiikkaa", huonolla tavalla. Hyväkin tapa olisi mahdollinen, kuten Saarikoski Prahan päiväkirjoissa opettaa. Salama on vähän kuin joku rokkari, jonka "menestyksen salaisuus" on yhteiskuntarakenteen sisäinen salaisuus. Niin kuin nyt jotkut äänilevyjen myyntitilastot iTunesin aikakaudella. Teksti tietysti sanoo minulle paljonkin, mutta en viihdy sen parissa.

Meren ilmapiiri on toinen. Meri on pääinsinööri, joka on ylpeä siitä, että osaa hommansa pilkulleen ja jota häiritsee B-luokan insinööri samassa työpaikassa. Ja tästä häiritsevyydestä tulee sitten ilmaisullinen asia. Jonkun lyhyen novellin olen ehkä Mereltä jaksanut lukea. Mielenkiinto siihen on samanlaista kuin mielenkiinto 1970-luvun amerikkalaisia piirilevyratkaisuja kohtaan: suuri on ihmisen tahdonvoima, kun voitettavana on Neuvostoliitto. Meren romaaneita en ole lukenut, paitsi Manilaköyden, puoliväkisin, sillä tavalla hampaat irvessä loppuun, niin kuin nyt ihmiset yleensä romaaneja ja piirilevyjä kai lukevatkin. Peiliin piirretty nainen on hyvä yritys, muttei yhtä tehokas kuin Lauri Viidan Entäs sitten Leevi, joka tulee luettua, mutta hitaasti, vaikka onkin aavistuksen vanhempaa teknologiaa. Meren Mannerheimin olen lukenut kokonaan, ja se on kyllä vetävä tietoteos. Merellä on tiedemiehen suuret toimintakykyiset aivot.

Ristin Johanneksen Pimeä yö tulee luettua, viidenkymmenen vuoden kuluessa ehkä kertaalleen. Nikos Kazantzakisin Askeesi, jota minulle suositeltiin, ei tule luettua vaikka on ohut vihko. Teilhardin Tapaus ihminen ei taida tulla luettua. Saa nähdä tulevatko Sinkkosen romaanit luettua. Alkujen perusteella luulen, että tulevat. Sinkkosen seurassa tuntuu viihtyvän. Vaikka romaanilta vaaditaan uskomattomia tullakseeni luetuksi meillä. Sinkkosen runokokoelmat pitää lukea kokonaisuuksina. Tämäkin Minä, maani, maailmassa on oikea sanataideteos, jossa kaikki on punnittua. Sinkkonen on kestävä, koska tämä meidän "Kuningas Oidipus" ei ole mikään muutaman vuoden juttu ja silmät puhki.

David Foster Wallacen hyvinsuomennetut esseet jäivät kuitenkin lopullisesti kesken. Infinite Jest ei tule luettua. Jotenkin juuri nyt (tämän elämän osalta) väärällä tavalla vanhentunutta DFW. Philiph Rothin Portnoyn tauti on kelvoton. Amerikkalaiset kirjailijat Emerson mukaanluettuna ovat kelvottomia. He kertovat mutta varovat "juoruamasta". Heillä on sellainen kustannussopimus isojen markkinatoimijain kanssa. Jopa Poe on vähän tällainen: havaitsin lukiessani Hoffmannia joka on paljon suurempi ja vailla sopimuksia.

Murgerin Boheemilemämää tulee luettua. Knausgåårdin Taisteluni... on siinä ja siinä jääkö kesken... ei taida jäädä... mutta äärettömän hitaasti se etenee, koska on juuri niin ikävästi 10 vuotta vanhentunutta, vaikka oppiihan siinä tuntemaan vihamiestensä sielunliikkeitä ja asenteita, jos sitä tämän paremmin on ylipäätään mahdollista oppia. Kanteletar ei ole edennyt. Täysin yliarvostettuja latteita lemmenlurituksia. Nostavat erillisinä vain Lönnrotin arvoa. Agrippan Okkultia tulee joskus kokonaan luetuksi: ajankohtainen. Mutta tuleeko Saarikosken Prahan päiväkirjat luettua kolmekymmentä kertaa. Kyllä tulee, jos aikaa jää.
Äidinmaidonkorvike ei ole kahvikermaa.

"Mitä kaikesta kertomaan." Saarikoski

KIRJALLISUUDEN TEHTÄVÄ

Kirjailijat ne pohtivat vuodesta toiseen jossain Lahden kirjailijakokouksessa kirjallisuuden tehtävää, ovat huolissaan runouden merkityksettömyydestä ja muuta sellaista. Lahden kokouksessa juopottelua ja lörpöttelyä Saarikoski ei pitänyt kotoisan juopottelun kilpailijana. Kirjailisuuden "yhteiskunnallisen tehtävän", jos sellainen nyt kerran pitää löytää, hän kuittaa lakonisemmin Jussi Parviaista:
"Kirjallisuudella on sama tehtävä kuin kyläyhteisössä ns. juoruamisella."
Kirjallisuus ei siis OLE juoruamista kyläyhteisössä. Vaan sen tehtävä yhteiskunnassa on SAMA kuin juoruamisella kyläyhteisössä. Yhteiskunta poikkeaa arkaaisesta kyläyhteisöstä mm. siinä, että se on paljon vähemmän läpinäkyvä ja mahdollistaa suurkaupunkien myötä asukkailleen myös tietyn anonymiteetin. Olennainen kysymys on: kuinka voi juoruta jos ei ole mitään "juoruttavaa". Kirjailijan tehtävä on siis hankkia "juoruttavaa". Miten se tehdään? Ei välttämättä kammiossa tai kirjastossa istumalla, niin kuin Saarikoski haaveilee, ja harmittelee että:
"parhat vuoteni menivät "elämiseen"" 
Ja kun "juoruttavaa" on hankkinut, jää mietittäväksi miten se laitetaan kirjoitukseen, rivien väliin, niin että juoruttavat eivät sitä huomaa ja kirjailijaa tapa. Siksi varsinainen kirjallisuus ei voi olla ensisijaisesti kertovaa kirjallisuutta, koska kaikki mitä se kertoo tapahtuu rivien välissä.

EPÄTASAINEN

Runoteoksessa on alku, keskikohta ja loppu, jotta nähtäisiin onko teos yhden vain useammat tekijän kirjoittama. Jos kolme osaa ovat samantasoiset, on tekijöitä yksi. Jos osien välillä on röpelöä, on tekijöitä useita. Epätasainen viittaa runoudessa siihen, että tekijöitä on monta eikä yksi.
Sitä minä vähän ihmettelen miten Saarikoski ja Lasse Sammalisto saattoivat ennustaa Tsernobylin vuonna 1971 (Suomentajan päiväkirjat s.226). Ydinvoimalan rakennustyöthän vasta aloitettiin silloin.  Toki "Kiovan henki" oli asiaa tunteville tuttu ja sama kuin nykyään. Itsehän olen miettinyt, oliko Tsernobyl tahallinen Nliiton hajoamista nopeuttava sabotaashi. No olihan se toki. Meilläpäin vain Hautalan porukoissa voisi syntyä juuri tällaisia suunnitelmia. Sen takiahan he vihreitä ovat. Siihen aikaan oli omat hautalansa, mutta olivatko he vieläkin ovelampia ja taitavampia, vai kömpelömpiä? Hautalahan on erittäin taitava, mutta lukeva yleisökin on nykyisin paranoidisempaa, ja siksi Hautalan pimeät temput näkyvät läpi kaltaiselleni Philiph K. Dickin romaaneissa, Bunuelin elokuvissa, 1700-luvun kirjallisuudessa ja markiisi de Saden juonissa grillatulle HSP-tyypille.

Sammaliston rooli Saarikosken elämässä on sittenkin mielenkiintoinen. Sitä ei jotenkin sanota suoraan mikä se on. Mutta kuvataan: hän oli veljensä vartija. Sammalisto oli Helsingin Yliopiston genetiikan professori. He olivat ystäviä jo nuoruudesta. Jonkinlaista genetiikan tutkimusta Saarikosken seksuaalisuus on. Päämäärä on genetiikantutkimus eikä mikään muu. Genetiikka on ala, joka ei onnistu selvin päin. Siksi myös Sammalisto on kova doku.

Saman kirjan sivulla 231 lyödään vetoa Sammaliston suulla, että Koivistosta tulee Suomen seuraava presidentti Kekkosen jälkeen. Aika hyvin sekin vuodelle 1971. Yleensäkin näitä Saarikosken "päiväkirjoja" kannattaa lukea sillä tavalla vähän tarkemmalla silmällä kuin yleensä kirjoja, joita Suomessa julkaistaan. Täällä on kaikkea mielenkiintoista. Se on ainoa syy miksi Saarikoskea parjataan: ettei näihin kirjoihin tartuttaisi älymystön piirissä. Vaikka kuitenkinhan näitä luetaan.

Varsinkin Kekkosesta Saarikoski paljastaa paljon, mutta vain rivien välissä. Sivulla 230 hän kysyy: "Ajatteleeko [Kekkonen] koskaan ettei kaikesta touhuamisesta ole ollut mitään tulosta?" Saarikoski tietysti haluaa sanoa, että ei ajattele, ja kiinnittää lukijan huomion: miksi ei ajattele? Ja vastauskin on sitä myöten selvä: hinteille kaikki touhuaminen on vain yhtä suurta soidinmenoa. Ne ovat toiset ihmiset, joiden nahkasta tulokset revitään ja jotka päämääristä välittävät. Hintillä ei ole, eikä voikaan olla muuta päämäärää kuin perseensä pajauttaminen, mieluiten koko planeetan kera.

Olen kuunnellut Stockhausenin Kontakten ehkä kolmekymmentä kertaa. Mutta kuinka monta kertaa pitää lukea Saarikosken Prahan päiväkirjat, että oppisi kirjoittamaan proosaa Suomeksi?
Kun ei ole liian fiksu ei kärsi "writer's blockista". Itsekritiikki on ylellisyyttä, varsinkin näin tarvepainatuksen aikoina. Tässä iässä Saarikoski alkoi tehdä kuolemaa. Minä en ole päässyt vielä alkuunkaan. Samaa hänkin valitti. Ei täällä pääse alkuun. Se johtuu itsestä. Kun on syntynyt. Ja tällaiseksi. Syntynyt maailmaan, masentuneena ja kyllästyneenä, ikään kuin kovassa krapulassa, ja vasta pitkällä puolen päivän jälkeen löytäisi työintoa. Siinä ei ole paljon tehtävissä vaikka paljonkin tekisi. Ei niin että itseäni inhoaisin, mutta maineteot jäävät helposti väliin. Eikä siinä rykiminen auta. On töitä joissa ahkeruus palkitaan. Ja on töitä joissa siitä ei saa vähäisintäkään hyötyä, kuten kirjallisuus.

Kokonaista tervettä päivää en ole tainnut oikein nähdä vuoden 1994 jälkeen. Tänä aamuna oli hengenahdistus niin kova, että taas kuolemanajatus kävi siitäkin mielessä. Astmalääke, jota olen saanut yskään, auttoi vähän. Tänään kävin keuhkoröntgenissä ja sain antibiootin. Antibiootin ei pitäisi tähän auttaa, mutta äiti, jolla oli keväällä yskä neljä kuukautta, sanoi että se auttaa vähän, mikä on sekin hyvä. Tämä yskä ei kuulosta eikä tunnu kovin normaalilta. Lihaskivun ja vatsakivun lisäksi ei ole ollut mitään muita flunssan oireita, paitsi nyt eilen ja tänään päänsärkyä. En muista tällaista yskää aikaisemmin sairastaneeni. Saarikoski sairasteli niin paljon, että uskoi sen voivan viitata vain pitkäikäisyyteen, mikä ei sitten toteutunut. Minulla on siis toivona se, että ainakaan en usko pitkäikäisyyteeni. Toteutuisiko se sitten sillä.

KOLONNIALISAATION ASTEEN INDIKAATTORI: NAAMA ON TÄRKEÄMPI KUIN TEOT

Kuolemantekemisen "grand old man" runoilija Hannu Helin kelailee katkerasti runouden merkityksettömyyttä. Hän on vanhan ajan ihminen, ajan, jolloin "olla runoilja" oli jotakin Saarikosken ja Haavikon ansiosta, joiden ansiota oli myös se että kansa luki runoutta. 90-lukulaiset tuhosivat runoudelta yleisön tietoisesti ja tarkoituksella.

Siksi minulle joku vuoden 1995 jälkeinen, 90-luvun alun taiteilijoiden joukkoteloitusten jälkeinen Matti Tiisala on enemmän sitä mitä on "olla runoilija". Tiisala kirjoittaa sen mitä on olla runoilija nyt, 2010-luvulla, kun 2000-luvun pieni energisoitumisen tila on taas saatu kovalla työllä lamautettua tavanomaisen stagnaation asteelle. 90-lukulaisilla on siis taas syytä riemuun. Raha virtaa, ei kirjoituksella ja taiteilijanaololla taas ole mitään merkitystä. Kokoomuksessa kälmit isännät ovat tyytyväisiä työmyyriensä toimintaan. Kuinkas muuten: eihän henki pihise, sitä on siis juhlittava.

Saarikoski vuonna 1991 valittelee, että kaikki runoilijat ja kirjailijat ovat Suomessa jättäneet tai jättämässä vartiopaikkansa. Kaikki vain esiintyvät intellektuelleina ja kirjailijoina, mutta intellektuellin tai kirjailijan henkisestä vastuusta he eivät tiedä mitään. He eivät sano tai tee mitään vastuullista. Tämä tilanne, jonka minä tunnistan olevaksi olotilaksi koko elinaikanani, olisi siis todellakin vallalla jo silloin kun synnyin. Totaalinen kyyninen rappio, savukeidaslainen metodinen välinpitämättömyys, jota tuetaan aina uusin suomennoksi hyödyttömin tai haitallisista syvimmän rappiokierteen ja geneettisen eurooppalaisen holokaustin "teosklassikoista" ei ole uusi ilmiö. Ei tarvita Euraasian Unionin perustuslauselmia, että sen voisi kokonaisuutena ja yhtenä kuvana käsittää.

Myrkyn työmyyrien kovassa ja energisessa ilkunnassa on vartiopaikkansa säilyttävä runoilija aina rajattoman kiusattu, koska häntä on niin helppo kiusata idioottimaisuudella, jota taas riittää. Nämä Hannu Helinin manaamat villeh:t ja tapanik:t ovat  ihan tavallinen rappioilmiö taiteen kentällä. Harva kasvain uskaltaa tuoda pahanlaatuisuutensa esiin yhtä julkisesti kuin nämä Turussa rauhallista maineasemaa nauttivat henkilöt, jotka toivovat ääneen syöpää sairastavan Helinin pikaista kuolemaa eripuolilla keskustelupalstoja. Muille tämän maailman sairalle ja köyhille ihmisille naureskelun ohessa, sodassa vammautuneista ukrainalaislapsista nyt puhumatta. H onkin aina ollut kova matkustelemaan niillä sotatoimialueilla, joissa tehdään eniten elinryöstöjä. Ne ovat runomatkoja ne.

Sadistit ovat kuitenkin tavallisia hyypiöitä, jotka ovat kasvaneet kieroon. Ilman kieroonkasvamista he olisivat taviksia, siis aina ihmiskunnan keskuudessa. Täsmälleen samanlaisia ja samanarvoisia tyyppejä on valtavat määrät: he kilvoittelevat vain leprasairautensa asteella.

Runous nyt yleensä ei ole merkittävää kansantaloudellisesti. Kuten nyt esimerkiksi Tiisalan jälkeenjäänyt runous EI VOI kiinnostaa suuria yleisöjä kuin joskus silloin kun joku todella tähti, kuten Saarikoski tai Haavikko, nostaa hänet esiin. Miksi ei mainostoimisto tai lehdet, jotka ovat sama-asia, voi nostaa? Koska formaatti ei ole oikea: kiinnostava kirjoitus ei ole tuote vaan elävä organismi. Siksi runous kertoo olennaisen elämästä. Se ei suurinta osaa ihmisistä VOI kiinnostaa. Ei ihmisillä ole aikaa kirjoja lukea. Aika kuluu Paolo Coelhon elämäntapaoppaita ja pari päivää vanhentuneita huijauskäsikirjoja selatessa. Klassikkokirjahyllyn ohi mahdollisimman kivuttomasti silmät kiinni. Heillä on kiire kukoistaa, ei pölyttyä kirjojen parissa. En moiti heitä.

Wikipediassa aina henkilöartikkelin kohdalla on yksi vuosiluku tai kaksi. Kun katselen pieniä lapsia kuulen talon ääniä tuntuu kauhealta, että kuolema lopulta voittaa jokaisen yksilön. Sitä ennen toivoisi kukoistusta, edes lyhyen hetken.

 Runous on lopulta aika intiimi asia, joten ei sen voimaa vuosisatojen kulussa paljon skenet, mielipiteet ja politiikka hetkauta. Sen olemus vain pyrkii esiin uusien olosuhteiden, näkökulmien ja välineiden kautta uusilla riemastuttavilla ja vähemmän riemastuttavilla tavoilla. Raamattujen ohi runous säilyy kevyesti yhtenä validina tapana käsittää maailma ja sen mielekkyys tai mielettömyys. Runouden voima ei katoa, päin vastoin: kun se näyttää katoavan se vahvistuu.

Mutta maailman mafiaorganisaatioissa maksu suoritetaan toisenlaisista lauseista, kuten politiikassa ja sotahullujen puheissa havaitsemme. Heti kun unohtuu että muunlaisia lauseita onkaan kuin muhkeasti maksettua propagandaa, silloin muuttuu tosi kieli ihmeen kaltaiseksi.

Näin sanottuna nyt kun maailmanloppu on taas epävarma tai toistaiseksi peruttu, eikä taiteilija oikein voi olla senkään jo syntymässään kuolleen ajatuksen esine, että "taiteilijalla ei tarvitse olla mitään sanottavaa". Mitäänsanomattomuuden seksikkyydellä ei voi silläkään ratsastaa maailman tappiin. Vaikka naama on kolonnialisaatiossa tärkeämpi kuin teot tai kyky tehdä, yksi Jarkko Laine riittää.
Tästä Tuomas Anhavan Sateen ääni sillalla - japanilaisen runouden käännösvalikoima - en saa nyt tällä kertaa mitään irti.

TYTÄR: Minä näin unessa, että isä leikkasi oman nenänsä. Ja sitten nenä taas vahvistui yöstä aamuun. Aamulla hän nukahti. Päivällä hän heräsi ja leikkasi taas oman nenänsä. Ja taas seuraavana yönä nenä kasvoi uudelleen. Kun hän heräsi, pyysi nenä häntä kiltisti lopettamaan itsensä leikkaamisen. Niinpä isä lopetti ja unohti kaikesta kaiken. Hän ei enää koskaan tehnyt niin, että olisi leikannut oman nenänsä.

LAHJATTOMUUS

Tämän nuoremman S:n kaltaiset puhtaat egoistit ilman isänsä lahjakkuutta ovat sellaisia, että he ensin halveksivat sinua korkealta valta-asemasta, jonka ovat pelkästään isänsä nimellä ja suhteilla hankkineet, kampittavat ja ilkkuvat kuin vittumaiset kaupungin kersat, vaikka kuolemasi päivään asti.

Sitten kun lyöt hintille luun tukevasti kurkkuun, se ryhtyy sotimaan: se laittaa sinut sotaan niin, että se laittaa koko maasi ja maanosasi sotaan, se laittaa sotaan koko planeetan, niin että et pääse pakenemaan. Natohintti: kolme käsivartta olkapäätä myöten perseessä. Ainoana sisältönä on egoismi. Ei ole mitään salaisuutta tai viisautta tai sisältöä, vain kliininen puhdas hinttimäisyys, julmuus, kohtuuttomuus, egoismi, raakuus, epäihmisyys, rottamaisuus.

Jos me emme nyt tietokoneiden kanssa pysty olemaan näitä itsetuhoisia egoisteja kummempia, tappio tai vaikka sitten maailmanloppu on ihan oma syymme.
Kun ihminen on täydellinen, alkavat mutaatiot. Ajattelu on kenttien säätämistä. Työ on sen valvomista ettei muutoksia tehdä.
Jos ihminen olisi rationaalinen ja rehellinen olento, tehdessään aktiivisesti Gurdjieff-työtä hän tulisi väistämättä viikottaisten "tehtävien" avulla tietoiseksi morfisten kenttien olemassaolosta, toiminnasta ja tahdonalaisuudesta. Se mitä tarkoitetaan tiedostamattomalla tai alitajunnalla on morfisen kentän toimintaa. Kertoo paljon jostakin, että kaikki eivät edes G-työn avulla päädy tähän sinänsä loogiseen ja itsestäänselvään teoriaan. Ihmisellä on uskomaton evoluution luoma kyky olla havaitsematta asioista, joista hänellä ei ole etukäteistä tietoa. Voisi melkein sanoa, että tuo silmien sulkemisen kyky olennaiselta on ihmisen "neroutta", tietoisen olennon tapa selvitä hengissä eläinten maailmassa.
On kamalaa tajuta vihamies
mutta toisaalta se on kestettävä.
Maailmassa ei voi olla jotakin
ilman että sille on vastakohta.
Jos sairaalta kysytään mikä pitää säästää: pörssisali, tanssisali vai sairaala. Hän vastaa sairaala. Jos sairas jätetään ilman sairausluokitusta, tästä tulee poliittinen kysymys. Sairaala on hyvä sairaalle, mutta hänen pitää myös tietää olevansa sairas ja että se on hyvä.
 
Jos siis masentuneelta kysytään tuleeko Venäjä säilyttää, hän vastaa: Se on pakko! Muuten ei voi olla!
 
Jos hullulta kysytään tuleeko pörssisali säilyttää, hän vastaa: Se on pakko! Muuten ei voi olla!
 
Jos sotahullulta kysytään tuleeko kaiken kattava bordelli säilyttää, hän vastaa: Se on pakko! Muuten ei voi olla!


on ymmärrettävä
väkivallattomuus
totuuden näkemisen
edellytyksenä
ei hyvän ja pahan
tuollapuolen vaan
sympatian ja antipatian 
tuollapuolen

25.6.2014

Ei taiteilija oikein voi olla senkään jo syntymässään kuolleen ajatuksen esine, että "kirjailijalla ei tarvitse olla mitään sanottavaa". Yksi Jarkko Laine riittää.

Onneksi minun ei tarvitse miettiä tällaisia asioita, kirjailijan tehtävää näytelmässä joka on heikosti jäljiteltyä poseerausta ja muuta sontaa.
Sävellyshommani näyttää menevän siihen suuntaan, että soitin ja sävellys ovat lopulta yhtä. Eli luon ensin sävellystä vastaavan soittimen. Myös notaatio ja kaikenlainen kontrollidata on osa soitinta. Sävellys ikään kuin sävelletään ensin ja sitten se soitetaan, mikä on ihan eri asia kuin sen soittaminen midisekvenseriltä. Kaikulaitteiden ja tilaefektien käyttämisestä on sanottava seuraavaa: akustisessa musiikissa tila vaikuttaa musiikin tulkintaan olennaisesti. Siksi se vaikuttaa siihen myös elektronisessa musiikissa. Kaikua ei voi vain lisätä. Asiat sävelletään ja soitetaan tilaan niin, että koko toimitus tuottaa mielenkiintoisen dynaamisen lopputuloksen.

 Olen ollut pari viikkoa sairaana. Parinkymmenenkilometrin pyräretki kaatosateessa ohuessa paidassa kylmällä säällä koitui kohtaloksi kun oli yskää jo pohjalla. Nyt keuhkoröntgeniin huomenna, vaikka ei siellä varmaan mitään sen kummempaa ole, tulehdusta tai varjostumaa. Äärimmäisen kova lohkeamaton yskä ja vetelä väsynyt olo. Vatsakipua oli aiemmin, mutta meni ohi.

Stockhausenilla on läjäpäin alle 10 sekunnin kestoisia sävellyksiä. Sopisivat ohjelmistoksi Abballe. Imao, lmao.
Kansa ei ole kovin nerokas yksikkö; kansalla lauma korvaa tiedon. Aina, joskus, hyvä niin. Mutta ei sillä tavalla mitään mäkkiä keksitä. Nliitossa ehkä mentiin pieleen tässä kun ei osattu tunnustaa: laumaeläimelle luovuus ei voi olla rikos. Taide ei voi olla rikos yhteiskuntaa vastaan. Se on joko virustorjuntajärjestelmä tai rokote.

RAUHA VAATII NEROUTTA

Eihän rauha ketään rikastuta, paitsi neroja. Mutta nerot on vähissä. Nerous on myytti. Mikä tarkoittaa, että nerous on epäilyttävä. Myytti on epäilyttävä, koska myytti perustuu siihen että sankari voi kuolla kesken toiminnan. Eli toki nerous on myytti. Mutta se on myös tosiasia. Steve Jobs voidaan tappaa. Mutta Steve Jobs on myös tosiasia. Ei nerolla tarkoiteta mitään sen kummempaa. Eikä ole koskaan tarkoitettu. Ei esimerkiksi tarkoiteta, että nero on kuolematon jumala. Tarkoitetaan, että nero on poikkeuksellinen ihminen: tietyllä tavalla poikkeuksellinen. Nero hän toimiii toisin kuin muut, toisin kuin kukaan toinen, mutta selviytyy silti, vaikeissakin olosuhteissa. Se tekee hänestä neron. Neroilemaan ei pidä ryhtyä. Kyllä nero aina alas voidaan ampua. Eli osoittaa myytiksi. Siihen ei paljon neroutta tarvita, massojen manipulointi yleensä riittää.

VENÄJÄVIHA PÄHKINÄNKUORESSA


Mistä Sofi Oksasessa on kysymys? Ei mistään muusta kuin opportunismista, joka käyttää hyväksi Suomessa vallitsevaa venäjävihaista ilmapiiriä. Pelkkää rahantekoa, ei mitään tekemistä vakavan ajattelun tai taiteen kanssa. Samalla tavalla kuin Sofin "venäjäviha" ei ole mikään kuvitelma, ei ole myöskään minun venäjämielisyyteni. Samalla tavalla kuin minä tiedän "mitä Sofi on", he tietävät "mitä minä olen". 

Minä en vihaa Venäjää, se on varmaa ja olennaista. Ne, jotka vihaavat Venäjää, on osoittautunut, vihaavat sitä kaikesta huolimatta, niin kauan kuin Venäjä ja venäläisiä tai heidän jälkeläisiään maan päällä on olemassa. Mikään ei muuta asiaa. Samalla tavalla minä olen innostunut taiteesta ja elämästä niin kauan kuin olen olemassa, eikä mikään muuta asiaa. 

Venäjävihaajat ovat aina taiteen vihaajia. Miksi näin on, en tiedä. Siihen on varmasti jokin selvä psykologinen syy. Näin vain on havaittu asian olevan. Siis minä olen huomannut, että samat tyypit, jotka vihaavat Venäjää vihaavat taidetta, eikä muuten voi olla. Taiteenviha ilmenee virnuiluna: ei tunnusteta taiteilijaa. Toiminta tietoista vahingontekoa ja väärämielisyyttä. Se ei ole mitään luulottelua. Sanon tätä fasismiksi, koska fasismi perustuu samaan psykologiaan, vaikka ehkä ilmenee eri tavalla. 

Ns. "venäjävihaan" ei koskaan ole mitään objektiivista perustetta. Perusteet joita he esittävät sopii aina paremmin heihin itseensä. Haukkujat puhuvat vain itsestään: he syyttävät Venäjää siitä mitä he itse tekevät ja he osaavat sen psykologian niin hyvin siksi, että he ensin ovat itse tehneet sen kaiken. Heidän teoriansa on: "Ihminen on kaikkialla sama, siis minun kaltaiseni kusipää." Lopulta syyksi osoitetaan aina vain joku salainen sotilastiedustelutieto, jota ei tavalliset hyypiöt voi tietää. Normaali diplomatia on tietysti ihan eri asia, ei sekään mitään rähmälläänoloa tarkoita. 

"Venäjäviha" on suomessa sisäpoliittinen tehokas työkalu. Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä Venäjän kanssa. Venäjävihaajat tietävät että Putinin Venäjä on vaaraton. He tietävät, että Putin on hyvä tyyppi. Mutta he eivät ole tippaakaan kiinnostuneet koko asiasta. Heitä kiinnostaa vain omat asiat, Suomen sisäpolitiikka, johon Venäjä on näppärä väline, viholliskuvan luomiseksi. 

Toki Venäjällä voisi jossain tapauksessa olla huono hallinto, joka aiheuttaisi todellista turvallisuuspoliittista huolta, mutta sellainen rikollishallinto tai mafiahallinto voi olla nykytilanteessa vain länsimaitten valtaannostama. 

Taistelu Suomessa käydään taiteen ja tieteen, ja henkisen ilmapiirin tuhoamisesta. Teorian mukaan: Suomi ei voi olla epäitsenäinen, ja täysin hyväksikäytettävä ajopuu, jos täällä on itsenäisiä ihmisiä. Itsenäisten ihmisten kasvaminen on siis estettävä. Ei saa olla kansainväliset mittasuhteet täyttäviä ihmisiä kolonnialismissa. Siksi "venäjäviha" on vain vallankäytön väline: sillä halutaan nujertaa suomalaisuus, jotta kolonnialismi olisi mahdollinen. Sofi Oksanen on tässä maanpetturuudessa ykköstaistelija. 

Venäjävihaajat osuvat oikeaan siinä, että minä olen vähän poikkiteloin usein sen vallankäytön suhteen joka haluaa nujertaa kaiken henkisen pääoman Suomessa. Haluan pitää maan asuinkelpoisena ja siksi olen ns. "venäjämielinen". Symmetrisesti tämä näyttää venäjän käyttämiseltä työkaluna Suomen sisäpolitiikassa toisesta suunnasta; natseja ja sielunvihollisia, ehdottomia elämän edellytysten tuhoajia vastaan käytetään venäjäkorttia. Myös talousvahinko, jota venäjänkauppasuhteiden pilaaminen aiheuttaa, on osa tätä tuhoamissuunnitelmaa. On siis tavallaan ihan oikein nähty: kysymyksessä perinteinen asetelma, vrt. taistolaiset, vaikka ideologinen krumeluuri ja muu pintaroska on nyt vakavampien asioiden päältä työnnetty syrjään. Fasismi ei ole ideologia; se on inttämistä.

Mitä Venäjään sinänsä tulee, josta en usko olevan kysymys silloin kun Sofi natottaa on sanottava: jos ajattelee, että Venäjän poliittiset päämäärät ovat jotenkin huonoja tai epäilyttäviä, niin siitä voi seurata venäjävastaisuus. Mielestäni jenkkien poliittiset päämäärät on epäilyttäviä ja minulla ei ole habaa niitä pysäyttää. Jos venäläisillä on, minulla ei voi olla mitään sitä vastaan. Siinä asiassa en ole mitenkään puolueeton. Tämä on sanottava.

On olemassa yksi fakta yli muiden. Kun katsoo jenkkien sotilasbudjettia, sitä pitää pelätä. Venäjän sotilasbudjetti on niin pieni, että sitä ei kenenkään tarvitse pelätä, koska Venäjän asevoimat toimivat vain todellista vihollista vastaan, eli suurvaltahyökkääjää vastaan. Jenkkien budjetti on ainakin kymmenen kertainen ellei suurempikin kuin Venäjän. Amerikkalaiset toimivat mitä hyvänsä vihollista vastaan, varsinkin sotilaallisesti avuttomia vastaan. Tämä on oikeastaan ainoa fakta, johon "poliittinen ajatteluni" perustuu. Sofi Oksanen EI VOI sanoa mitään mikä horjuttaisi tätä kantaa. Näet minulla ei ole sellaista lapsenuskoa, että jenkit siirtomaaisäntinä olisi jotenkin tosi hyvä juttu esimerkiksi suomalaisille.
Vallanpito perustuu siihen että ihmiset luottavat asenteisiin. Asenne ei auta. Se lysähtää kuin asento.

VIHAMIES

pitää huolen siitä että heittäytyminen on aina miekkaan heittäytymistä. Se joka pelaa vihamiestensä kanssa samassa joukkueessa pesäpalloa ei voi heittäytyä edes kotipesään.

PITÄÄ PAIKKANSA

Pakki ei leiju vastustajan hyökkäysalueella. Patsaat eivät leiju ympäri metsää. Painissa ei väistelemällä saa mitään aikaan.
Monet on konstit ihmisälyllä
näytellä että ei ole luopunut
vaikka on luopunut.
Taiteet ovat lukittu
toistensa taakse.
Se on kuin rakkaus.
Harrastamatta yhtä
et voi harrastaa toista.
Oleminen on sitä
ettei luovu olemasta
sitä mitä päättää olla.
Siksi ei kirjoituksesta
ole kovin monelle
hyötyä.
Kirjoituksen ideoita kohtaan on tekijän vaikeinta
olla hienotunteinen. Koska tekstiolio on vähiten
materiaalinen ja kosketeltava. Vähiten sanoissa
ja kirjaimissa on sitä, mitä ne etsivät. Eniten abstrakti
ja henkilön, henkiolennon kaltaista, on kirjoitus
kaikesta taiteesta. Musiikki ei ole abstraktia.
Kuvataide ei ole yhtä abstraktia, tekijälleen.
Silmä ja korva auttavat, taistelussa
oikullista ihmisälyä vastaan.
Kirjoituksessa, sitä ei auta
mikään muu kuin se itse: sielu.
Yllätyksenä tulevat useimmat asioista.

IHMEELLINEN

Eläimet ovat meihin nähden
ihmeellisiä ja me olemme
eläimiin nähden ihmeellisiä.
Me emme aina ole ihmeellisiä
toisiin ihmisiin nähden. Sikäli
että ihmiset eivät käsitä ihmeeksi
sitä, että joku osaa puhua tai sanoa
oman nimensä. Kaikki todet lauseet
eivät aina ole kiinnostavia. Mutta
ennemmin tai myöhemmin ne muuttuvat
kiinnostaviksi. Koskaan niistä ei makseta
ikään kuin ne olisi aina kaikkien sanottavissa.
Sillä maksu suoritetaan toisenlaisista lauseista.
Ja kun unohtuu ettää muunlaisia lauseita onkaan
kuin sellaisia, joista maksu suoritetaan, silloin
muuttuu tosi lause ihmeen kaltaiseksi.
Wikipediassa aina
henkilöartikkelin kohdalla
on yksi vuosiluku
tai kaksi. 

Kun katselen pieniä lapsia
kuulen talon ääniä
tuntuu kauhealta
että kuolema 
lopulta voittaa
jokaisen yksilön. 

Sitä ennen 
toivoisi kukoistusta,
edes lyhyesti. 

LEVEL CROSSING II

Minimalistinen tutkielma, Louis Andriessenin 60-luvun hengessä. Tämä on nyt varmasti parasta mitä olen saanut aikaan epämääräisissä kokeiluissani pianokaman jälkeen. Toimii myös kuulokkeilla. Editointi vain luonnosmaista, napsua ja roskaa on paljon. Ehkä tässä on jo lupaus seuraavasta.

 

24.6.2014

"Aira Samulinilla on kämppä Hyrsylän mutkasta. Se onkin semmoinen paikka, missä pitäis päästä käymään. Oli aikoinaan Suomen itäisin kolkka. Hyrsylän mutkassa on lampi, puolet.fi puolet.ru. Lammen nimi on, suomeksi, S(t)ydilampi. Kustaa II Adolfin aikaisia rajoja. Silloin oli rajakävijöillä mestat! Pitäis harrastaa seksiä kuin Aira, ei ois terveysongelmia... siinä pitkän iän ainoa salaisuus, jota se ei tosin ääneen naistenlehdissä sano. Ei täällä kukaan kestämällä kestä, vaan tanssimalla. Kuolevaisen oirehdinta, Airalla ei ole sellaista. Ikää lasissa kasiseiska, ei ole kauan kun näin jossain bailuissa. Hyvät sääret edelleen. Airalla oli vuonna 1957 kolmenkympin kriisi. Sama kuin mun siskolla nyt. Kun se sanoo koko ajan olevansa niin vanha."
Vocaloid on aika cool plugin, mutta vain Cubaselle ja japaninkielisenä... pikkurajoituksia, jotka eivät ehkä edistä myyntiä mutta väliäkö sillä Yamahalle. Joopa joo Yamahan voi ehkä unohtaa.

 

 Mutta tämä multikielisenä olisi jo jotakin:

 

ENSYKLOPEDINEN MUSIIKKI

Stockhausenin koko äänitetuotannosta on minulla 1269 kappaletta kuulematta. Zappan koko tuotannosta 1027 kappaletta. Tangerine Dreamilta 559 kappaletta. Stimuloivin tapa kuunnella kaikkia näitä on kappaleet satunnaisessa järjestyksessä, ei albumeittain tai kronologisessa järjestyksessä. Varsinkin Stockhausenin discografia tuottaa satunnaisesti valitulla kappalejärjestyksellä todella raikkaasti ensyklopedisen vaikutelman.

Ei ole mitenkään helppo luoda äänitteitä, joita tulevat sukupolvet kuuntelevat kiinnittämättä huomiota niihin teknisiin edellytyksiin, jotka ne ovat synnyttäneet. Tässä Stockhausen on onnistunut paremmin kuin Zappa tai Tangerine Dream.

On monia säveltäjiä joilta olen kuullut näitäkin vähemmän tai joista en ole koskaan kuullut. Planeetat ovat täynnä hyviä säveltäjiä.

REALLY COOL

23.6.2014

Seuraava levy on siis heviä. Jotakin Bathoryn ja Queensrÿchen välimaastosta, Death-mausteilla. Käyn etsiskelemässä levylle laulajia stadilaisista karaokebaareista.



AGP

Kuunneltuaan 100 keskeistä 1900-luvun musiikin avantgardeäänitettä (AGP-sarja) ei ihmettele miksi Stockhausenin Kontakte oli aikoinaan niin kova juttu. Eihän tällaisilla äänitteillä ole enää muuta kuin arkistomateriaalin arvo. Musiikillinen äänenlaatu on vain yksinkertaisesti liian huono estetiikalle, joka paljon nojaa juuri äänen materiaalisuuteen. Jossakin Bachissa huono äänenlaatu äänitteellä ei välttämättä tuhoa mitään olennaista, mutta tällaisessa musiikissa se pilaa kaiken olennaisen. Tämä kaikki musiikki on tietysti suurimmaksi osaksi olemassa esitystaiteena ja partituureina, siis nerokasta kyllä, uudelleen toisinnettavissa paremmilla laitteilla. Sääli niitä elektronisen nauhamusiikin pioneerejä, jotka eivät koskaan aikoinaan päässeet Stockhausenin tasolle, jotta olisivat voineet välittää musiikilliset visionsa tulevaisuuteen. Monessa tapauksessa voi sanoa, että sitä minkä Stockhausen teki aikanaan, ei voi tehdä paremmin nytkään paljon kehittyneemmällä teknologialla. Mutta suurin osa elektroakustisen musiikin historiallista materiaalia jokseenkin mielenkiinnotonta meidän aikakaudeltamme katsottuna, samassa mielessä kuin vanhentunut puhelinmalli tai elokuvatekniikka. Tietysti historiallinen ja museaalinen mielenkiinto säilyy kuten elokuvassakin. Mutta näytelmä on formaattina elokuvaan verrattuna ikuinen. Kuten on nuottikirjoitus ikuista nauhamusiikkiin nähden.

ON TÄMÄN KIRJEEN AIKA

(Tiisalamuunnelma 18.1.2003-8.6.2004 II osa nide VII. Materiaali on käytetty niin kuin käytän omia muistiinpanojani luonnostellessani runokokoelmaa.)

1.

Tämä ei ole tasapaino
Tämä takaa asioiden vakauden.
Tämä ei myöskään ole harmonia.

Emme käsitä että on käsitettävä.
On käsitettävä että emme tule
täyteen mittaan.

Ei ole toista sukupolvea.

Tämä on sen verran kaukana
että tänne et voi nähdä.

Tämä on sanottu, mutta tätä ei voi nähdä.

Tämä on selvästi näkyvissä:
se jätetään sanomatta
Tahallisesti, hyvää tarkoittaen

Kaisloista saa nuolia. Lapset ampuvat nuolensa
ja ovat jälleen vailla tekemistä.

On nähty tähän.

Lapset ampuvat nuolensa alempaa rinteeseen.
Nuolet katoavat näkyvistä.

Mäyrä tekee talon alle pesän,
mutta katoaa, kun talvi on tullut.

Ensin kaivoon kertyy pintavettä
sitten kuivat jaksot jatkuvat kesän loppuun.

Kukaties on myös ilta

joka ei kertaudu
tai joka kertautuu.

Valo on läpäissyt heinän
ja tietenkin tavanomaisesti
varjot karkailevat oksien väliin.

Jotakin jäi pois,
tai on jäämässä pois.

Teemmekö nyt kauppaa siitä minkä maun tunsin?


2.

Olen ostanut uusia halpoja lakanoita. Ne ovat pakkauksissa vielä.
Varaudun talveen. Matkustan ehkä. Hukkaan käsineitä.
Ostan aina kahdet halvat uudet.
Ne joihin miellyn joutuvat hukkaan. Kyselen niitä.
En löydä. Ostan kaupasta omenoita.

Toista kertaa ei sada.

Kun nyt sataa, toisen kerran,
sataa niin kuin silloin.

Koko kesän on saanut heinä kukoistaa,
kun koko kesän on saanut heinä kukoistaa
on koko kesän saanut heinä kukoistaa.

Nyt: eläimet juoksevat sen yli.


3.

Jäätyneet korkeudet, käsissään
roikottaen varvasta, jonka ali on ryömittävä
niin kuin meriheinä, ja made, ja ahven,
ja hauki

Kämmenmikro kuin sanansaattaja
joka on pieniruutuinen

ja kädessään taluttaakin jo pientä lasta

Emme usko että kesäiset niityt kukistuvat

sivupuutarhassa, kuin soitin lumisateeseen
toisaalta vaaleaan, toisaalta valkoiseen


4.

Neljä kuvapintaa huoneessa

Se voisi olla romaanin yksittäinen luku

Romaani se ei voi olla

Älä lue sanomalehtiä.

Ne ovat täydelliset ja valmiit.

Ne liikkuvat sattumusten parissa.

Ne saapuvat hevosten luo.

Hän joka saapui, tuli.



5.

Pastoraali:

Kuvassa on tavattomasti rojua.



6.

Lumikentän auraus
sarjoittain läpikäyty

Tuulee.

Lapset näkevät
että
ei tuule.

Tuulee.

Etukäteen on päätetty
että tuulisi

Ilmeisesti ei koskaan tuule.

Kysymme miten olemme tähän tulleet lähteneeksi
että on tuulinen päivä.

Vaikeneminen.

On tämän kirjeen aika.
Se levitetään hiuksiin ja lähetetään.

KYLLÄSTYMINEN

Saksalainen kyllästyy ranskalaiseen muttei itseensä. Ranskalainen kyllästyy saksalaiseen muttei itseensä. Suomalainen kyllästyy itseensä, muttei venäläiseen.

 Paikansin Saarikosken masennuksen syyn siihen, että hän ei käsitä kovin analyyttisesti sarjallisen taiteen syvintä olemusta, siis kokeellisen taiteen magiaa. Magia on hänelle vaistonvaraista, joka tuottaa tietyn itsetunnon puutteen suhteessa antiikin traditioon, jossa tekijät ovat tietoisempia.

VÄÄRIÄ ENNUSTUKSIA HUVIN VUOKSI

Täällä vain pitää olla positiivinen tai huolissaan, vaikkei siihen ole mitään henkilökohtaista syytä. Koska kaikki on yksi. Yhteiskunta on aina suhteellisen hyvä, mutta huono. Elämä on aina hyvä, mutta suhteellisen huono. Se on kuin oma sydän: jos se ei toimisi, ei sitä osaisi itse korjata. Tragediataide on yhteiskunnan viruksentorjuntamekanismi, mutta vain teknologia tuottaa absoluuttista iloa.

Miten kukaan koskaan on voinut edes kuvitella elävänsä ilman tietokonetta?

Tietokone vapauttaa ihmisen koneen orjuudesta. Sitä ennenhän ihmisen on itse täytynyt pakertaa kuin kone. Tai vielä pahempaa: opettaa, vietellä tai piiskata toisia konemaisuuteen. Nyt kone sentään tekee edes sen epäihmisyyden ihmisen puolesta. Se mikä koneelle on turhaa työtä, ei ihmiselle ole.

Koneenrakentaminen, insinöörin työ, ei aina ole inhimillistä. Joskus se on koneen psykologiaan samaistumista. Mutta tekoälyn murroksen jälkeen insinöörien armeijat eivät enää kykene seuraamaan teknologian ytimen asioita. Ovatko he tähän asti pystyneet? Eivät ole.

Näin, tietoisena siitä, että nämäkin rivit tullaan julkaisemaan, on vääriä ennustuksia huvin vuoksi kirjoitettava. Osa porukasta tekee aina päinvastoin kuin on ennustettu. On hyvä, jos he silloin tekevät oikein.

Jos lopulta rauhoittuisi, nielisi katkeruutensa. vaikka se vaatisikin käärmeen leukaluustoa ja kurkun venyvyyttä. Mistä äly kasvaa? Ei muusta kuin varuillaanolosta ja lain herkästä aistimisesta.

***

Turhan työn siunauksellisuudesta, eli kone (turhassa) työssä:


TYTÄR: Sinä olet uimavesi.
ISÄ: Uitko sinä minussa?
TYTÄR: En. Minä vain juon sinut.

MONARKISMI

Patenttivirasto on elämään verrattuna tavallaan epäreilu paikka. Arvostuksen kohteena on vain asioiden uutuus ja keksinnöllisyys, ei tekijän nimi, lumovoima tai huijarintaidot. Koulutus ohjaa ihmistä yhteistoimintaan. Gulassitaidot ovat kotikasvatuksen asia.

22.6.2014

LAKI ON TUNTEMATON JUMALA

Saarikoski käänsi Herakleitoksen aforismit viikossa. Onnen aika -runokokoelman hän kasasi viikossa epäselvien muistiinpanojen pohjalta. Kummatkin kirjat ovat hänen parhaimpansa (tosiasia, jonka harva tajuaa ja jota hän ei itse tajunnut... kirja oli ensimmäinen suomalainen tietokoneella vedostettu runokokoelma... siksi saarikoski ei nähnyt kirjan lopullista muotoa ennen fyysistä kappaletta... hän ei esimerkiksi tiennyt miten hienon runon pelkkä kirjan sisällysluettelo, joka koostuu kunkin runon ensimmäisestä säkeestä muodostaa... se tuli hänelle itselleenkin yllätyksenä).

Herakleitos ei tuntenut käsitettä "nous". Eikä tuntenut Sokrateskaan, siinä vaiheessa kun sai Herakleitoksen tekstit käsiinsä. Niinpä Herakleitokselle sana Logos tarkoittaa eri asiaa kuin myöhäiselle Platonille. Saarikoski ei täysin käsittänyt tätä. Mutta hän käsitti, että kristinuskossa on tapahtunut sekaannut läntisellä puolella. Siksi hän käänsi ovelasti Herakleitoksen käsitteel Logos suomen kielen sanaksi "laki". Tämä vaikuttaa äkkiä katsottuna perusteettomalta. Mutta kun riittävän syvälle mennään, se osoittautuu loistavaksi sanavastineeksi. Ehkä parhaaksi mahdolliseksi. Sillä kenelle ei olisi epäselviä käsitteet "nous" ja "logos" vielä Platonin Valtion lukemisen jälkeen?

Olisiko tämä kaikki uskottavaa, jos jokaisen edellä mainitun lauseen tueksi olisi esittää kymmenen, sata väitöskirjaa? Ei.

Saarikosken "inhimillisyys" on siinä, että vaikka sana onkin logos, eivät reaktiot ole periaatteita. Siis sana on logos, mutta logos ei ole nous, nous on laki, mutta sana ei ole laki. Tämä on jumalten huumoria. Tästä en löydä väitöskirjaa.

Saarikosken töistä, jos rehellisiä ollaan, Tiarnia-sarja ei ole kummoinen. Onko tästä väitelty?

Se on Saarikosken töistä vähämerkityksisin, myös amerikkalaiset käännökset mukaanluettuina. Rothia tai Bellowia riittää lukea yksi kirja suomennosten ulkopuolelta, että käsittää Saarikosken antaneen heille kaiken nerouden jota heillä koskaan oli. Tiedänkö minä tämän?

On hyväksyttävä että monumentaallisimmat graniittiveistokset tehdään täysin ohimennen ja huomaamatta, juovuksissa, niin että jälkikäteen ei muista mitään tehneensä, eikä kykene millään tavalla romantisoimaan omaa toimintaansa. Liioittelenko nyt?

Saarikosken elämäntavat olivat kohtuulliset ja terveelliset, epäromanttiset. Hän osasi hienon kärsivällisesti kestää sitä hulluuden astetta, joka hänet ympäröi. Silmät auki eläneistä ihmisistä hän oli ehkä pitkäikäisin. Sodassa kaatunut hän oli. Tiisala ja Saarikoski, Paronen, ehkä Algoth Untola, onko muita tolkunmiehiä suomalaisessa perinteessä?

Minä en valehtele koskaan.
Ehkä noista 1960-70-lukujen suomalaisen kulttuurielämän avioliitoista voi oppia ainakin sen, että naisen kanssa ei miehen pidä mennä naimisiin mukavan lörpöttelyn merkeissä. Avioliitto ja kaveruus on syytä pitää erossa toisistaan. Avioliiton kestävyys perustuu yksinomaan seksuaalisuuteen, kun taas ystävyyden kestävyys perustuu ehkä enemmän muihin asioihin. Jos ei tällaista järjestystä hyväksy, ei pidä mennä naimisiin maallisissa tai porvarillisissa merkeissä. Kysymys on silloin aivan muusta. Itse en ole koskaan mennyt virallisesti, porvarillisesti, naimisiin, avioliittoon. Mikä on toisaalta nykyisessä elämäntilanteessani enemmän muodollinen kuriositeetti kuin käytännöllinen tila. Tuntuu vaan edelleen, että vannomatta paras. Ja olisihan se ihan tolkutonta, jos minä kaikkien edessä vakavalla naamalla alkaisin väittää olevani yksiavioinen. Toisaalta, kun sitä ei julista, sitä voi vaikka ollakin.
TYTÄR: Ninjat tekevät näin (polvistuu, kumartaa kämmenet yhdessä kasvojen edessä).

ISÄ: Sinut pitää laittaa ninjakouluun.

TYTÄR: Ei täällä ole muita ninjoja kuin minä. 

ISÄ: Kuulin että Helsingissä olisi ninjakoulu. 

TYTÄR: Äidin vatsassa oli ninjakoulu kun minä synnyin. Siinä kaikki. 

21.6.2014

KAPTEENI, MINÄ

(Tiisalamuunnelma, aineistosta kuten edellä)



1.

Väärennöksen ja oikean ero ei ole
siinä, että toinen, oikea
on vaatimaton, 
vaan siinä että väärennös on loistelias.  

Runouden aika on ohi
sikäli että ilman runoutta 
ei mitään voida käsittää
Ja kun mitään ei haluta käsittää 
on runouden aika käsillä

Silloin huoneet kuolevat ilman meitä
ja jäävät taloon kuin askeleet

jotka kutsuvat myöhempiä aikoja

joita ei kutsuisi se, joka ne tietää.

Ja vierasta makua kutsuu ne mauksi, 
jonka tunsin. 

Tätä en väsy sanomaan.

Väärennös on vaikeampi tehdä kuin aito

Aito voi olla aivan väärä. 

Erheytynyt käsitys voi syntyä hetkessä, 
tai se voi olla hyvin hitaasti valmistettu

Ei tämä ole kummallista. 
Tämän maku on kummallinen.  

Sano, että tämä väärennös on erinomainen.

Minulle tulisi siitä hyvä mieli. 

Tämä oli lisätty. 
Sitten se on poistettu. 
Ja jälleen se on lisätty. 

Säilötyssä persikassa on persikan makeus

Mutta vain säilömättömässä,
kuorimatta, on persikan pehmeys

Tämän joutuu sanomaan kerran jokainen.

Eikä hän enempää sano. 

Jokainen saa kerran tämän nähdä. 




2.

Numeroimme nyt
sen mukaisesti kuin numeroita on:

1) syksyn jäljiltä, sateen
2) jäljiltä jokaisen nostolaitteen
3) ja viljelijänkin, jäljiltä jokaisen 
4) odotuksen versoen, ohi eläintenpidon 
5) ja sateen, kuparivarkaiden 
6) jäljiltä, ja öljyn

kukaan, että hiekan tuoksu
vettä, valoa, ja



3.

Myös pieniä heinän versoja
on täältä kadonnut

Mitä kaikkea puuttuu nyt?

Olen toki vuokranantajani käsittänyt ilmestyvän

Jaettavana on korva joka kuulee,
oikeudentunto, 
ja kiintymys

On menetetty kohtuus

Jossakin iässä on herättävä

jaettava läsnäolo
lähtö, lähdöt,
ja uurastuksen vaiheet

Torit. 

Kaupungit. 




4.

Kevättalvi ja syystalvi muodostavat kartellin
selät vastatusten, viholliset

Ja kartelli on luja

Lintu ei mahdu lentämään tästä. 

Niin tiukkaan sidottua, koviin kansiin

Syystalvi ja kevättalvi ovat selät toisiaan vasten

niin tiiviisti että siitä ei pääse, ja siitä, mikä siihen jää
ei pääse, kun siinä on kartelli

POEETTINEN KIRURGIA

(Tiisalamuunnelma aineistosta Runot 18.1.2003-8.6.2004 II osa nide VI)



On turhan helppo väärentää
toisen runoilijan säkeitä.
Ja käsittää: se on väärennös.

Ne eivät ole parannuksia
hänen näkökulmastaan

Mutta maailma pitää niitä
parannuksina.

Se mikä alunperin oli, oli oikein
Se, mikä myöhemmin tuli, tuli siitä
että ei tullut käsitettyä, että tämä oli oikein.

Olen nähnyt puheliaampia aikoja. 
Kerran, yhdessä, 
surua oli näytelmäksi.

Oksisto, järkyttynyt

kun kuuli lauseen alkavan,
pyysi, ettei sitä kirjoitettaisi 
tähän.

Valoa ei voi kieltää
eikä pimeyttä

Sääilmiöstä käytän sanaa
sääilmiö.

Monilukuiset ovat järjestykset 
joilla todistamme että emme ymmärtäneet.
Erinomaiset ovat tietokannat, 
kuin varmuus.

Väärästä kuvasta tulee oikea
jos se nähdään vilpittömin sydämin
oikein. 

Mutta maailma on kiinnostunut vain siitä 
miltä se näyttää typerien ihmisten silmissä

Ei siitä mitä on olla tässä ja nyt. 

Kaksin naiminen ei ole tämän maan tapa.

Kieltäydyn puhumasta tästä, sanomasta tätä

kun tästä ei ole kyse.

Tämä ei ole ääneni
säädetty puhumaan, ja sen puheen ajan vaikenemaan
kuin kassajonossa. 

Emme tarvitse runoilijoita. 
Sääli on runoilijan sanoa tämä: 
emme tarvitse runoilijoita. 
Vladimír Hirschin virtuaalipianokappaleissa on viehättävyytenä jonkinlainen haltuunottamattomuuden tuottama rajoitettu ennalta-arvaamattomuus. Ääni ei pyri olemaan mitenkään "laadukasta" jossa on oma viehätyksensä. Huomio on toisaalla.

 

SUOMALAINEN TRADITIO

Minulle Saarikosken päiväkirjojen jokainen sivu on pieni aarre. Tulee rauhallisempi olo kun lukee, että aina tämä (maa) on ollut samanlaista ja aina järkevä ihminen täällä on ajatellut ja toiminut samoin (lähinnä kai tappanut itsensä viinalla). Mitä kauempana olemme Jeesuksesta ja Kreikasta, sen lähempänä Marxia ja mitä kauempana Marxista sen lähempänä Jeesusta tai Kreikkaa, niin yksinkertaista tämä on. Siinä Saarikoski kyllä erehtyy ettei Aronpuron runous voisi herätellä runoilijoita. Kyllä se voi.

Saarikoski pohdiskelee, onko hänen kirjallisella toiminnallaan mitään merkitystä maailmalle. Minun ei tarvitse sellaista edes pohdiskella, kun on niin selvää ettei ole. Sillä olisi merkitystä, jos maailmalla olisi samat päämäärät kuin minulla: elämä, kauneus, runous, oleminen, tulevaisuus ja hyvinvointi. Mutta maailma on kiinnostunut vain siitä miltä se näyttää toisten ihmisten silmissä, ei siitä mitä on olla tässä ja nyt.

Suomenkielisen kirjallisuuden traditio näyttää Saarikosken silmissä ohuelta. Kalevalaa hän pitää hyvänä teoksena nimenomaan Lönrotin omavaltaisuuden ansiosta. Jyrki Pellinen on hänelle hyvä runoilija, mutta käsittämättömän outo tyyppi. Jarno Pennanen on huono kirjailija. Jarkko Laine on lukemisen arvoinen. Hannu Salama on jotakin, jonka kanssa vaimo jaksaa lörpöttellä puhelimessa. Meri ja Hyry ovat vailla syvempää ihmisyyttä. Anhava on runoniekka. Kai Laitista S pitää epäsympaattisena samasta syystä kuin Pekka Tarkkaa sympaattisena, mikä taas riippuu päivästä ja tuulesta. Tosiystävät ovat kaikki vieraassa galaksissa. Vain Samuli Paronen on Saarikoskelle mestari suomalaisessa perinteessä.

Useinmiten vierastan ihmisiä, joilla ylipäätään on jotakin arvostelemista Saarikosken työssä, ihmisiä jotka eivät itse millään elämän osa-alueella pääse lähellekään sitä arvostelukyvyn tasoa. He ympäröivät itsensä arvostelukyvyttömillä ihmisillä niin, että vieraantuvat täysin kaikesta toden näkemisestä. Lopulta heissä ei ole mitään kohtaa, joka hetkeäkään kestäisi sellaista kriittisyyttä jota on vilpittömän ihmisen suora puhe vasten kasvoja. Sofi Oksanen on tällainen. Hänen kaltaisiaan ovat useimmat tämän päivän kulttuurieliitin arvostelukyvyttömyyden suojista pakopaikkaa etsiskelevät. He elävät pitkään, mutta tolkullinen ihminen ei elä koskaan pidempään kuin Saarikoski.

Patenttivirastossa hyvänä puolena on se, että kaikessa tekemisessä riittää se että noudattaa lakia. Kukaan ei voi käskeä muuta. Itseään vastaan valehdella ei tarvitse. Laki on perusteltu ja ymmärrän perustelut. Onko laki hyvä, se on vaikeampi sanoa.
Kaikenlainen tekoäly blogin hakutoiminnoissa ja tageissa olisi hyödyksi. Voisi esimerkiksi järjestää vanhemmat merkinnät sen mukaan kuinka paljon ne muistuttavat uusinta, sanojen frekvenssin perusteella, tagien perusteella, myös vähän merkinnän pituuden perusteella. Blogger voisi ehdottaa tageja itse, jolloin tagien määrää voisi laajentaa ja hallita helpommin. Lyhyet merkinnät voisivat linkittyä entistä tehokkaammin. Olisi helpompi vain tehdä yhden rivin merkintöjä, joista blogger kasaisi erilaisia teoskokonaisuuksia tarpeen mukaan.
Ajatus että korttipakan sekoittaja nukkuu. Ajatus että kortit ovat niin hyvin jo ennen syntymää
järjestetty ettei niitä tarvitse enää itse järjestää tai hihasta vetää.

LÄÄKÄRINTYÖ ON ANTIFASISMIA

Uskoonpamahtamisessa on jotain samaa kuin armeijan siviilipalveluksessa: kumpikin akti nollaa tekijänsä ihmisarvon fasistien silmissä. Tekjästä tulee "ensitöiksiteloitettava", kommunistien, mustalaisten ja juutalaisten vertainen.

Nolla tarkoittaa sitä, että kun Pasolinin Sodoman päähenkilö menee kirkkoon tai lääkäriin etsimmään parannusta henkensä sairauteen, lääkäri osaa levitellä vain käsiään. Se on tulos, joka merkitsee fasistin kannalta nollaa. Lääkäri tai pappi ei toisaalta osallistu orgioihin, muttei toisaalta voi myöskään auttaa.

Siksi antifasistisessa työssä sillä, että on puhdas nolla fasistien silmissä, ei vielä päästä kovin pitkälle.

DEMOKRATIA, KAIKKIEN HUUMEKURIIRIEN KUNINGAS

Demokratia perustuu ihmisten omaan haluun ja mikään ei ole sen helpommin ohjailtavissa ja harhautettavissa kuin ihmisen oma tahto. Paitsi että demokratia on kollektiivisen typeryyden hyvin toimiva vakuutusjärjestelmä, se on myös huumekaupan logiikan päätepiste. Demokraatti tekee mitä reikäranne haluaa, kun mafioso tekee sen vain rahasta. Thaimaalaisessa elokuvassa Born to Fight (2004) on esitetty selkeästi koko tämä kuvio. Kovien huumeiden tuottama halu on mimeettistä halua, joka alunperin kohdistuu seksuaalisuuteen. Maissa, jossa genetiikka on turmeltumaton, kuten koskaan kolonnialismista kärsimättömässä Thaimaassa, myös epävakaus on suurinta demokratian huumekauppiaiden edessä. Sama epävakaus havaitaan nyt Ukrainassa demokratian huumekauppiaiden edessä: demokraattifasisti ottaa syvien kansanrivien addiktoivan afrodisian hallintaansa.

Tästä syystä, koska mafiaa voi vastustaa vain kylmettämällä itsensä kauppatavaraa kohtaan, eli halun kohteeseen, joka on ihmisliha, mafia tuhoaa genetiikan. Esiomerkiksi Italian mafian historia voidaan lukea mutaation ja genetiikan murenemisen historiana.

SOSIALISMI JA LUOVA TYÖ

Tommi Perkola kirjoitti viimeviikolla että ennenvanhaan jos ihminen halusi olla luova, hän ei edes haaveillut perheestä tai luostarin ulkopuolisesta elämästä. Oli sanomatta ja erikseen selittämättä selvää, että todella aidosti luovalle tyypille oli tilaa vain luostarissa jos sielläkään. Porvarillistumisen jälkeen kaikki sitten muuttui, ja hipit alkoivat luulla, että ruohonpolttaminen on porvarillista tuottavaa työtä. Sen seurauksena olemmekin sitten tässä missä olemme.

Pentti Saarikoskelle sosialismin ainoa peruste oli se, että yhteiskunnassa mahdollisimman moni todella luova ihminen voisi antaa olennaisen ja rakentavan panoksensa toimintaan, sen sijaan että luovat "taiteilijanvirat" miehitettäisiin ulkomaisten tiedustelupalveluiden agenteilla. Olen aina ollut yhtä mieltä Saarikosken kanssa tästä sosialismin perusteesta ja asenteesta sosialismiin. Sosialismiin ei tule asennoitua minkään muun kuin luovan työn näkökulmasta, vaikka on selvää, että minkäänlaisissa olosuhteissa suurin osa ihmisistä ei mitään luovaa tule tekemään. Sosialismi on siis luovuudelle uhraamista. Kun kapitalismi on ahneudelle uhraamista.

Mutta tarvitaanko sosialismia, kysyy Saarikoski, joka ei USKO mihinkään. Kapitalismin piiskauksessa, halvennuksessa ja poukamissa luovuus kuplii joka tapauksessa luostareidenkin ulkopuolella, ja hedelmät riistetään armotta? Eikö sitten sosialismissa riistettäisi luovuuden hedelmät? Sosialismihan on pelkkää luovuuden sosialisoimista.

Mutta sosialismin hyväksi puoleksi auttamatta jää se, että "taiteilijanvirat" eivät ole epäluovien miehittämiä, kun sellaisia virkoja ei ollenkaan ole. Eivätkä kusipäät rikastu kansankusetuksillaan, kun kukaan ei rikastu.  

MIELLYTTÄVÄT RIIPPUVUUDET

Sarjallisessa musiikissa ei ole (ihmiselle) olennaista mistä kutakin ulottuvuutta ohjaavat tai rajaavat sarjat aina tulevat ja kuinka paljon niillä on yhteyksiä keskenään. Olennaisempaa on ulottuvuuksien määrä ja se, että ulottovuudessa tehdään jotakin, mikä on ihmisen kannalta havaittavaa tai merkittävää tietoisesti tai alitajuisesti. Kaikissa ulottuvuuksissa ei tietenkään aina ole muuttujaa. Mutta kaikissa ulottuvuuksissa on aina vähintään vakio.

Siis kuinka paljon musiikissa on riippumattomia tai toisistaan riippuvaisia ulottuvuuksia?

Täysin abstraktina aineena musiikki vertautuu matematiikkaan eikä sillä ole mitään tekemistä fysiikan kanssa. Luonnossa ja Bachin musiikissa kaikki on sarjallista. Ihminen on läpikotaisin sarjallinen, sielun jokainen liike on sarjallinen ja varsinkin kaikki musiikin tulkinta soittimella mukaan luettuna täysin vapaa improvisaatio, on sarjallista. Geenit ovat sarjallisia, mutaatiot ovat sarjallisia, ihmelapset ovat sarjallisia, kansanpelimannit ovat sarjallisia, traditionaaliset melodiat ovat sarjallisia, siperian karhut ovat sarjallisia, yksisoluiset eliöt ovat sarjallisia, pietarin kaunottaret ovat sarjallisia, bitit ovat sarjallisia, tensorit ovat sarjallisia ja kauhukabinettien rekvisiitta on läpikotaisin sarjallista.

Mutta minulle musiikki ei ole tällä tavalla rajoittunutta. Niinpä musiikissa toisistaan riippuvaisten ja riippumattomien ulottuvuuksien määrää ei ole mitenkään rajoitettu. Ulottuvuuksien laatu ja määrä riippuu säveltäjän mielikuvituksesta, joka on persoonallista rajoittamisen halua: ulottuvuus on se ominaisuus tai piirre, jota säveltäjä keksii metodisesti hallita. Mielikuvituksen villein lento on rajaamista, laatikointia, nihkeyttä ja ehdotonta asiassa pysymistä. Aktillaan säveltäjä kohdistaa sarjallisesti määrittyvään piirteeseen kuulijan huomion, kenties ensimmäistä kertaa, tai tradition mukaan. Sarjallista voi olla myös huomiotta jättäminen, joka on yhtä aktiivista luonteeltaan kuin huomion kiinnittäminen.

Abstrahointi voidaan tehdä miten hyvänsä, tilassa, ajassa, taajuudessa, äänenvärissä, äänenkorkeudessa jne. Sarjallista voi olla soitinnus, efektien käyttö, taukojen pituus, löydettyjen melodialinjojen itsesimilaarisuus, esitysvuosi ja paikka, kappaleen osien järjestys, säveltäjän sukupuoli, mikä hyvänsä.

"Mitä Herakleitos tarkoitti viisaalla, jumalalla? (sillä joka sekä haluaa että ei halua itseään kutsuttavan jumalaksi?) Se on asioiden riippuvuus toisistaan, niiden järjestys, joka on ihmisen yläpuolella, tai sisäpuolella, joka tapauksessa niin ettei hän pääse siihen käsiksi." Saarikoski, Suomentajan päiväkirjat s. 140.

20.6.2014

Vihavaisen kirjoittelun myötä olen ehkä hämärästi käsittämässä mitä suomalaiset tarkoittavat "Venäjän vittumaisuudella". Tällaisella määreellä viitataan aina ei-objektiiviseen tietoon, käytännössä sotilastiedusteluun. Tietoon joka voi olla vain pääesikunnan ja sen lähipiirin saatavilla. Venäläisten vittumaisuus on jotakin mikä tiedotetaan jostakin "virallisesta tiedustelusta" lähipiirille todisteiden kanssa, muille ilman todisteita. Se ei ole mitään mitä tavalliset ihmiset tai toimittajat voivat koskaan saada varmuudella selville. Protokollaan kuuluu, että tämä "Venäjän vittumaisuus" tunnustetaan ja myönnetään, eikä ryhdytä sitä epäilemään, kuten kaltaiseni mistään mitään tietämättömät idiootit tekevät. Näin siis aina, poikkeuksetta. Mikä tosin ei mitenkään hälvennä epäilyksiäni, koska mitään todisteita ei minulle kuitenkaan milloinkaan esitetä, mutta väliäkö sillä. Kirjoitustaito ja lukutaito saavat olla olemassa sillä perustalla että MITÄÄN tietämisen arvoista ei niillä keinoilla voi saada tietoonsa tai levittää. Eihän muuten tässä maailmassa voisi toteutua se, että tiedustelupalvelun tai turvallisuuspalvelun agentti on miljardi kertaisesti runoilijaa mahtavampi ja viisaampi.

TÄSTÄ KIRJASTA OTA HUONOT RUNOT POIS

(Tiisalamuunnelma aineistosta Runot 18.1.2003 -8.6.2004 II osa nide V)



1.

Kun runo on kirjoitettu valmiiksi, se on vielä tehtävä.

Tästä kirjasta ota huonot runot pois.

Me arvioimme niitä. Bachin sellosoolosarjojen täysiä nauhoituksia
on kymmeniä kaupan.

Keskipäivän tyven.
Yksittäisiä lehtiä putoilee. On syksy.

Joutsenet kurkottavat päänsä syvälle veteen, ja syövät pohjamutaa.
Sorsat, pienet, ruskeat linnut, työntävät, tuolla kohden, kaulaansa veteen
Kettu tiellä, keskellä yötä. Jäniksiä silloin tällöin. Äänettömiä pieniä lintuja.

Linnut puhuvat monin kielin,
mutta eivät minun äidinkielelläni
jota paitsi äitini, myös isäni, toisinaan, puhui.

Rottinkituoli natisee kun siinä kääntyy.
Käpyjä putoilee katolle. Suihkukoneet
kohisevat yllä kesken kaiken.
Lämpöpatteri naksahtaa. Jääkaappi hurisee.
Orava juoksee kuusen runkoa

Veden ääni ei ole niin kuin meren rannassa, kun meri on avoin. Sanat?
Niitä ei ole. Hiljaiset vuodet.



2.

Ja linnut ovat muuttaneet. Ja vain pieniä lintuja, joita talvella näkyy,
näkyy täällä vielä.  Kesken talven tulee viikko
jolloin heinä sulaa lumen alta esiin.

Tämä ei ole asiamme.

Mutta ei voi sanoa että on annettu lupa
ruman äänen, kuin kiekaisun, kulkea sisään.

Tätä ei voi verrata selvitykseen.

Joka vertaa harkiten väärin ei ole nauttinut oppituolista.

Mutta tätä ei kysytty.
Eikä tätä pyydetty.

Nämä jotka itkivät tiesivät enemmän kuin nämä
jotka kalpenivat.

se joka kulki kaiteen ohi siinä missä kaidetta ei ole
keksi itkeä ollakseen ihmisen kaltainen

se joka kulki siitä yli missä siltaa ei ole
keksi itkeä ollakseen ihmisen kaltainen

Nämä ovat lopulliset kirjainmerkit.



3.

Jos kirjoitat runoja, et voi olla kirjoittamatta
myös pilkka- ja herjakirjoituksia.

Mutta tässä runossa on merkityksiin ja ilmaukseen
viittauksiin liittyviä muutoksia,
hetkittäin myös väärentäen kirjailijan omaa ääntä.

Pyydämme vetoamaan kansainvälisiin yhteyksiin
sekä maan poliittiseen ja hallinnolliseen johtoon
oikeuksien palauttamiseksi.

Varoitus: tekstit julkaistaan tässä sellaisina
kuin ne ovat nyt saatavilla.



4.

Jos tämä maa toteuttaa sen että se tulee pukeutumaan Yhdysvaltojen tavoin
niin kuin se jonka vierellä Venäjä on
ja Venäjän turvallisuuspalvelu on
niin se tekee sen sillä tavalla että kaikki tapahtuu väärään aikaan
ja väärässä paikassa

Venäjä opiskelee tätä, lukee tätä, ja miettii onko tämä totta.

Tietenkään tämä ei ole totta.

Jos ei voi saada sanojaan sanotuksi, se on kirjattava.

Ja miten siitä puhua sitä ymmärtämättä?

Kun on esitetty että vallankumouksia ei enää ole
on maailmassa suurien salaliittojen aika.

Silloin kirjailijan apuraha on korotettava kaksinkertaiseksi
ja myönnettävä ulkomaisten tiedustelupalvelujen agenteille.

Ei auta että on nainut viisaan, silti jää typeräksi,
sivustaseuraajaksi, mitään käsittämättä.

Kustantajat tuottavat vaivaa ja kärsimystä.
Kun ne erehtyvät
on sanottava että ne viisaudessaan turhauttavat
ettei kirjailija ylpistyisi.

Siitä yli oli kiivettävä. Lapset ovat aina nuoremmat
kuin vanhempansa. Siitä yli oli kiivettävä.



5.

Rahapuu voi hyvin.
Valkosipulin kynsi versosi pitkän varren.
Pilaantunut sipuli työntää monet kalpeat lehdet.
Ne rehottavat. Greipin, omenen, appelsiinin siemenistä ei ole tullut verso.

Tätä ei saa sanoa toista kertaa. Tämä on ensimmäinen kerta.

Puhummeko ymmärtäen vai julmuuden
turmelemin mielin vaikka lauseemme ovat samat?

On käsittämätöntä kulkea tästä
missä ymmärryksen sijalla
harjoitetaan julkeaa vihamieltä

Kansakunta joka harkiten hajoittaa
kylän ja harhauttaa lapset

Että tämä puiden liike on monien näkemä:
tyttö nousee kivelle, laskeutuu kiveltä
nousee kivelle, laskeutuu kiveltä

Tuuli puissa.
Se on luonnollista.
En väitä sitä vastaan.

Valtioiden tehtävä on kuolla ja herätä eloon

Aika on kallis, huoneet heikkotahtoiset
kuin kokonainen astiasto, haarukoita, veitsiä,
muutama sarja,

arvoton,
signeeraamaton.



6.

Ei koskaan myrsky kulje tästä
ilman pilviä, jotka pimentävät illan

Salama voi iskeä kaksi kertaa
samaan paikkaan, muttei kolmatta

Niitä harvoin on kaksi
taivaankappaleita, vieretysten



7.

Eikö välillä tule puhua hieman sumeasti?
En ole sanonut että on mahdollista kulkea
tästä ja olla kalan selkä

Ei riitä että on sanottu että linnut porautuvat
kiviin, vaan se on nähtävä. Ja kaikki minkä sanon
on väärin sanottu.

Ketään ei pelasteta. On käsitettävä että harmaa
pahvi ja ruskea pahvi ovat eri pahvia. Tätä ei voi nähdä.
Ei ole oikein, että sanon tästä.

Ei voi tuntea heinän tuoksua, kun se kuivuu rinteessä.
Mutta on nähtävä miten linnut tunkeutuvat hirsiin. Ei voi sanoa
että huoneet ovat vaiti kun linnut porautuvat kiveen ja halkeavat.

Sementin pöly ja kuoleman pöly tuoksuvat eri tavoin. Haju
kuin lehmän sarvirustoa poltettaisiin. Ketään ei pelasteta.
Riisi heitetään veteen.

Ja kaikki minkä sanon on väärin sanottu. Sillä en ole linnut
jotka porautuvat oviin. Mutta sinkitettyä peltiä ei saa ostamalla,
tai tilaamalla. Kukaan ei käsitä

että lempeyteen on varauduttava kiiltomatojen hehkuessa.
Silloin nähdään että pääskyt ovat suolaa. Ei ole oikein että sanon tästä
Sanomme. Sanoaksemme sen toisen kerran.

Niitty moninaisin taitoksin ja kauempana ikkuna, jonka takana huone
Tämä ei ole tietämisen arvoista. Teemme kultaa sekoittamalla
ulosteet ja sianhäntiä.

On käsitettävä että tämä ei ole ommel. Kesällä veden saa nostettua
laiturin päästä järvestä. En ole tänä kesänä uinut sinne,
missä vesi syvenisi.

Olen käsittänyt että tämä ala ei ole tieteellinen. Ei ole mahdotonta
että tämä tulee käsitettäväksi tämän myötä.

VARHAINEN GEENITIEDE

Mutaatio aiheuttaa ketulle lyhyen nenän 
sanoi Casanova.

Patologinen seulonta oli tehtävä, 
joka hänelle annettiin. 

Niihin aikoihin kaunis nainen 
päätyi automaattisesti ammattiin, 
jossa saattoi palvella yhteiskunnan 
todellisia tarpeita.

Casanova huomasi:
kun mutaatio takaisinristeytettiin 
pois mutanttipäälinjalta 
säilyi nenä aina muuttumattomana.

Tämän mutaatio on hallitseva, 
totesi Casanova.

Kaikki on normaalia, mutta onko
kaikki toivottavaa.

Perunaneniä oli paljon. Morfinen kenttä,
sanoi Casanova, määrää ne.

Mutaatio kartoitettiin kromosomiin 15.
Mutaatio oleskeli silmukoitumisakseptorissa. 

Siirtomaissa ylläpidettiin jalostus, 
heterotsygoottiset villieläinsisarukset.

19.6.2014

TULEE MAANANTAI JA TILAA RUNON

(Tiisalamuunnelma aineistosta Runot 18.1.2003-8.6.2004 II osa nide II)



Tulee typerä päivä tilaa typerän runon
ja se on kirjoitettava typeräksi. 
Tulee julkisivulautakunta, joka käyttää henkseleitä.

Toisinaan runo on täynnä kuvotusta ja vastenmieltä
ei niin kuin se joka vahinkoa ei ole tahtonut
vaan niin kuin se joka on vahingon tahtonut

ei niin kuin se joka kulkee rinnallasi
vaan niin kuin se joka kulkee ilman sinua.


On mahdollista että puiden kahina,
puiden kahina, puiden kahina

sielun teknokraatit
kädet suun edessä
hikiset selät, jaloissa
hiertävät kengät

Näet että satama
on vailla ankkuripaikkaa
kielen teatteri, sanojen äänetön 
liukumäensileä pantomiimi



Tietokoneet eivät tee vääriä siirtoja

jos ne saadaan oppimaan virheistään
ohjelmoimaan ja hallitsemaan toisiaan

mustavalkoiset evoluutioteoriat
rajoitettu ydinsota
kuin avaimenreikiä joista näkee

Viimeinen sota kestää loppuun saakka.

mutta toisaalta van Gogh
liittää yhteen etääntyvät sähkökentät



On opittava erottamaan
hyvä teksti loistavasta tekstistä

ja loistava teksti tekstistä
joka pelastaa sielun

Reagan pelastaa maailman.

Kalastajat nostavat pyydyksiä.

Saaristossa linnut kuolevat öljyyn. 



Ja alkoi jakautuminen vastakkaisiin leireihin,
ilman kolmatta voimaa. 

Vain kauppiassuku ja
kommunistisen puolueen jakautuminen

Ajatuksilla ei tehdä kauppaa
vaan orjilla.

Tavallaan tämä on rakkausruno. 



Joka vuosi kuninkaan poika
puhkaisee silmänsä
ja siten kaiken nähtyään sanoo:
tämä on järjestetty kuin kätkeminen

On liian hämärä nähdä huoneen
yksinkertaisuus
käsittää että kaksi helisevää
ovat sekoitetut viiniin ja lehtiin

ei ole nähtävissä sängyn ja sängynjalan
yksinkertaisuus
ei tule ääntä ikkunasta kun se on avoin

Ei vielä ole varsinaisesti nähtävissä
että kannu vettä on jäiden seasta nostettu
että pimeät kelarit eivät päästä neitseiden ääntä. 


Sinulle en voi toistaa kaikkia uniani. 

STOUBIDO

Demokratia on vakuutusyhtiö. Vahinko tapahtuu aina, mutta demokratiaa tarvitaan takaamaan, että vastuussa siitä on mahdollisimman moni. Vahinko voitaisiin aina välttää, antamalla kaikki päätösvalta fiksuimmalle, eli tietokoneelle. Mutta silloin vastuu ei jakautuisi, vaan olisi pelkästään ohjelmoijalla, mikä taas on vastuuton tyrannian tila.
Päivän iltalehdessä insinööri Tiilikainen tilittää kuinka PRH panttasi hänen sittemmin palkitun keksintönsä patenttihakemusta turhan takia. Syy oli kuulemma "ei kaupallista potentiaalia". Muutama epävirallinen oikaisu. 
1) PRH ei arvioi teknisissä välipäätöksissään "kaupallista potentiaalia" ollenkaan. Suomen lain mukaan tällaista arviota virkamiehen ei tule esittää patenttihakemusta koskevassa raportissa. En usko, että kukaan on tällaista virkavirheenään raportoinut. Hakijalla on aina mahdollisuus valittaa kaikista kokemistaan "virkamiehen oikuista".   
2) Teknisen tutkinnan välipäätöksien antamisessa on suositukselliset määräajat ja hakija voi aina nopeuttaa käsittelyä pyynnöllä.  
3) Käsittelyn nopeus ei vaikuta patentin (hakemuksen) lainvoimaisuuteen. Hakija voi tehdä hakemuksensa hakemispäivästä julkiseksi ja lainvoimaiseksi. Käsittelyajalla ei ole juridista merkitystä hakijalle (ellei hän joudu haastajana tai haastettuna oikeudenkäynteihin). On pitkällisiä käsittelytapauksia, joissa patentti on myönnetty vasta patentin voimmassaoloajan päätyttyä (20 v) ilman mitään ongelmia.
Johtopäätös: PRH:lla ei ole mitään laillisia mahdollisuuksia tehdä hakijalle lehdessä väitetyn muotoista kiusaa.
Pitää olla onnellinen että edes rahalla saa ja hevosella pääsee.

IDEALISMIN KRITIIKKI

on kai aina sitä, että kiistetään ideaalien olevan lopullisesti tiedossa. Materialistinen menetelmähän juuri väittää, että se mitä historiallisessa prosessissa kulman takaa avautuu, ei voi koskaan olla täysin ennustettavaa. Tosiasioista ei voi johtaa moraalisia sääntöjä. Maailmasta ei voi johtaa sitä millainen maailman pitäisi olla. Ihmisestä ei voi johtaa sitä millainen ihmisen pitäisi olla jne. Nämä kaikki ovat aidon idealistin ajatuksia, mutta samalla materialistisen metodin motiivi. Kyberneetikko siis toimii kuten materialisti, mutta uskoo kuten idealisti.

18.6.2014

ITALIAN JARI SARASVUO, FRANCO CITTI

PILKKU

Yleensä laitan pilkun ajattelematta minne sattuu. Mutta nyt on tunne että vielä opin ajattelemaan tämän asian.

ASUNNOTTOMIEN KÄYTTÄMINEN POLIISIN TYÖSSÄ

Asunnottomia on hyvä kuulustella ryöstöistä ja murhista, komisario sanoi, ihan muuten vain. Eihän koskaan tiedä, jos vaikka saisi syyllisen kiinni, yllättävän tunnustuksen ja sitä kautta jonkun vanhan jutun päätökseen. Asunnottomalle poliisin auttamisesta seuraa palkkioksi asunto muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Kannattaa tarjota monenlaisia rikoksia, joku voi aina tärpätä. Ja myös katsoa ettei hanki tunnustusta rikokseen, joka on tapahtunut ennen syyllisen syntymää.
Hän oli suuri rauhanmies, toisaalta kahden kuninkaan epäluotettava palvelija.

EPÄKAIUTIN

Genelecin Ilpo Martikainen itseasiassa on varmaankin aina alitajuisesti inhonnut sanaa "kaiutin". Luultavasti hän on patologinen neurootikko, joka ei kestä mitään kaiuttimilla toistettua ääntä. Siksi hän on ottanut ihanteekseen epäkaiutinmaisuuden. Pitkään Geneleciä haukuttiin epämusikaalisuudesta, mutta oma veikkaukseni on se että epäkaiutinmaisuus on lopulta voittava idea. Epäkaiutin ei ole musikaalinen vaan täysin havaitsematon. Epäkaiuttimen idea on hävittää kaiutin niin kuin akustiikan idea on kätkeä akustiikka.

SINISTER

oon tehnyt vain tällaisia leffoja + kotivideoita jotka ovat paljon tasokkaampia, mutta vain kotiesityksiin. mun koko taiteellinen kunnianhimo on kotivideoissa. niitä on nähnyt ehkä viitisen tyyppiä. tulen antamaan kaikkeni kotivideolle. mä pystyn hiomaan yhden kotivideon kässäriä viisikin vuotta. ootko muuten nähnyt Sinisterin? mua kiinnostaa lähinnä kauhuleffat. supernatural horror. muu menee yli hilseen. mä en tajua mitä järkeä on muissa tyylilajeissa kuin kauhussa. ne leffathan ei kerro mistään todellisesta. mä en ymmärrä miten suomea muka voisi kuvata muuten kuin kauhuleffan keinoin. mun idea on itseasiassa sellainen kauhun pujottelu. että on koko ajan kauhuleffatunnelmat mutta mitään pahaa ei tapahdukaan. läheltäpititilanne = elämä. muu = kuolema.
Tapaus on hieno etunimi. Mutta kysymys on Paavosta. Paavo Heininen ei Tapaus Heininen.

17.6.2014

EROTUOMARI

hymyilee aina. Hänelle peli on iloista, reipasta, hauska harrastus. Tosissaanoloa ja kuolemista peli on vain pelaajille. Erotuomari vailla pilliä ei puhalla peliä poikki, mutta armahtaa aina, sen joka vastustajan kynsistä selviää tuomarin eteen armoa kysymään. Ottelun kuluessa taitava pelaaja ystävystyy erotuomarin kanssa.
Tänään on pyörryttänyt koko päivän. Piti tämäkin kirjoittaa. Eihän tiedä vaikka olisi joku, jota myös on pyörryttänyt koko päivän ilman mitään selkeää syytä. Ennemmin kuin epäilee verenkiertohäiriötä tai muuta sellaista kannattaa varmistaa morfisen kentän kollektiivisesti koettu tila.

Sivumennen sanoen VR:n uusi mieskuuluttajaääni on ärsyttävä Abdullah Tammen ja Sauli Niinistön äänen morfattu yhdistelmä. Yritä nyt tähänkin tottua.
Kiinankielisten merkkien erikoispiirteenä on se, että niitä katsellessa tulee helposti itku. Lasipalatsin galleriassa hyvä kiinalaisen nykykalligrafiataiteen näyttely sadepäivien varalle.

MUUTAMIA PERUSÄLLISTYTTÄVYYKSIÄ

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com