27.12.2014

EPÄAJANKOHTAISUUS MUSIIKISSA

Varsinkin musiikissa vain sellainen säveltäjä voi olla kuunneltavissa vakavasti, jolla ei ole mitään suhdetta aikakautensa musiikkiin tai aikakautensa ilmiöihin. Hän ei saa jäljitellä mitään, eikä olla missään suhteessa mihinkään aikakauteen, kaikista vähiten siihen satunnaiseen ajankohtaan, jolloin sattuu olemaan itse maailmaan heitetty.

Ollakseen inhimillinen, säveltäjän on oltava maailmalle vieras, koska kaikki aikakaudet ovat erilaisia epäihmisyyden koosteita. Aikausissa kilvoittelee bisarrius ja alhaisuus, kun taas musiikissa kilvoittelee kauneus ja ylevyys.

Sellainen on epäajankohtaisen säveltäjän tie. Varsinkin musiikissa tämä on välttämätön edellytys sille, että asiaan voi suhtautua vakavasti. Kaikki aikansa lapset, kaikki missä näkyy aikakauden leima, on tasapuolisesti hylättävä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=AK51LblcEOw&feature=player_detailpage

voipumatta jaksatko

Anonyymi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=AieKHO99D1E&index=26&list=RDAK51LblcEOw

en pidä vihasta
sellaista on julmuus
terävää ja kolkkoa tunnetta
toisesta itseen
lempeys tuntuu pehmeiltä pyörteiltä

Anonyymi kirjoitti...

Eikö ole niin, että näitä aikakausia juuri muotoillaan näitten ajattomien säveltäjien pohjalta? Ehkä kanonisointi on ihmiskunnan (epätoivoinen) yritys käsittää käsittämättömiä.

Anonyymi kirjoitti...

Melkein totta, muttei kuitenkaan.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com