29.11.2014

Silti en ole sitä mieltä, että nyt voitaisiin puhua rappiosta. Syvempää rappiota kuin ns. kansallisromanttinen Suomi Sibeliuksineen on mahdotonta kuvitella. Snellmannin ja muiden lauantaiseuralaisten huumorintaju oli äärettömän bisarria nykymittakaavassakin ajatellen. Saadaan mennä aina johonkin Heidi Hautalaan saakka, että nykymaailmasta löydetään samanlaista groteskin ja väkivaltaisen huumorintajun kummallisuutta.

Epäilykset ovat syvät. Mutta ehkä nyt vain ollaan tällaisten tilanteiden kautta siirtymässä johonkin uuteen. Ehkä tämä välivaihe on välttämätön. Ehkä tästä ei seuraakaan maailmansota?

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com