30.11.2014

LEEVI LEHDON LINJAN YLISTYS

Jälkikäteen lisätty pieni varaus: Leevi Lehto ei julkaise Tiisalaa. Tämä projekti hautautui muiden "tärkeämpien projektien aiheuttaman" suuren kiireen alle. Näyttää siltä, että voin saada tämän ulos vain omakustanteena.



****



Voiko intohimoisella ihmisellä, jolla on sydän paikallaan, ylipäätään olla Suomessa minkään muunlaista elämäntehtävää kuin Poesia-kustantamon, tuon alhaisen poroporvarillisen valtaklikin, vastainen taistelu?

Kerron lyhyesti miksi kyselen tätä. Tiisala-teoksestani tuli loistelias klassikko, vuosikymmenen runotapaus Suomessa. Odotetusti, koska teos on loistava, kaikki suomalaiset kusta(ntamot) kiirehtivät koko "asiantuntijakaartinsa" voimalla hylkäämään käsikirjoituksen. Hylkääviä, ala-arvoisia, loukkaavuutta ja epäkunnioittavuutta huokuvia vastauksia tuli kaikkiaan 42 (neljäkymmentäkaksi) kappaletta. Kaikki jonkun tuntemattoman suuruuden allekirjoittamina. Keräsin koskaan kuulumattomat nimet listaan ja kiroan jokaisen erikseen joka ilta iltarukouksessani.

No, se siitä.

Lähetin käsikirjoituksen myös Poesiaan, tuohon kusta(ntamoon) joka julkisesti keikaroi jonkinlaisena runouden laadukkaana erikoistyöpajana, josta odotetusti hylkivä, kokonaista runoilijantyötä kohtaan halveksuntaa ja epäkunnioittavuutta huokuva lausunto saatiin. Sentään saatiin. Olemme kiitollisia siitä (minä ja Tiisalan haamu). Viimeksi, omaan Skandalia-kokoelmaani, en edes saanut sellaista huomionosoitusta kuin sylkäisy päin kasvoja. Syvempää täysin tietoista ja tarkoituksellista loukkaavuutta ja epäkunnioittavuutta on mahdotonta kuvitella.

Tietysti nyt, kun katsoo heidän katalogiaan, että mitä he ylipäätään kustantavat, tämä tämänkertainen skandaali on merkityksellisempi. Tuossa katalogissa ei poeettisilla ansioilla mene yksikään viimeaikojen teos yli tämän Tiisala-käsikirjoituksen. Sen he tosin itsekin myöntävät, ja samalla implisiittisesti tunnustavat, että kirjallisuussensuuri on Suomessa perustaltaan, pienkustantamoissakin, poliittista.

Poesiassa politiikka laitetaan yksiselitteisesti kirjallisen laadun edelle. Mikä se politiikka on? Kukaan ei tiedä? Venäjävastaisuus, fasismi, diplomatian ja rauhanomaisen asenteen vastustaminen, mikä?

Näin olemme tulleet siihen mitä pelkäsin eniten Lasipalatsin Kirjan luopuessa poEsiasta ja Poesian syntyessä: kohta tämä leikki on ohi ja kuoliaaksi syleilty.

Poesian perustamisen merkitykseksi näin ollen jää poistaa mainio BOD-julkaisu alusta Helsingin keskustasta. Kirjakauppa Kirjan tiloissa Lasipalatsissa toiminut BOD-julkaisu oli koko 2000-luvun runousliikehdinnän moottori. Tästä suuri kiitos Aini Toloselle ja Maisa Laineelle. Ja tietenkin Leevi Lehdolle.
 
On huomionarvoista, että Kirjan BOD-toiminnan peri juuri Leevi Lehto, ei kustantamon nimen perijä, Poesia. Lehto ei vain enää voi tuottaa julkaisujaan Suomessa, koska Suomessa ei ole tietääkseni ainoatakaan BOD-konetta. Tämä juuri on poliittista. Ei ainoatakaan!

Poesiaa ei tällainen kiinnosta. He ovat täydellisesti alistuneet taiteen kentän alistaville hierarkisille rakenteille (niiden tätien niskaan on KUSTAVA!) ja omistautuneet täysin tyhjänpäiväiselle sosiaaliselle sähellykselle kaikenlaisissa kabineteissa. Taiteelle heidän arvomaailmassa ei ole sijaa. Näin voi sanoa oikeutetusti. Nyt Tiisala-käsikirjoituksen hylkäämisen jälkeen. Valtionpalkinto oikeistojuntalta tietysti vain lukitsee ja vahvistaa tämän syytöksen: se on rautaristi ja palkka väärintekemisestä.

Mutta miten on Leevi Lehdon laita? Leevihän "julkaisee kaiken". Kappas! Nyt, se että "julkaisee kaiken" osoittautuukin kulttuuriteoksi. Julkaisee kaiken, ohi poliisin; siis ei sylje edes klassikon kasvoille? Ei sylje edes ainutlaatuista runoilijaa? Voiko tämä edes olla mahollista? Onko tämä unihouretta? Kukaan muu ei tässä maassa tätä Suomen kirjallisuuden klassikkoa julkaise, mutta Leevi jo lupautui julkaisemaan, vaikka olen ollut hänenkin kanssaan sentään joskus julkisesti riidoissa. Kiva juttu! Tällaista se on, kun ei olla pitkävihaisia pikkusieluja, mitattömyyksiä, kaikenkarvaisia ansiottomia osuuskuntasurkimuksia tai korporaationimettömyyksiä. Nyt tämä kirja voi oikeasti saavuttaa ne ansaitsemansa 5-7 täysjärkistä lukijaa, jotka tällä maalla on sille tarjota.

Leevi Lehdon linja on juuri tällaista taivastiellä kulkemista: ei AINA JA POIKKEUKSETTA heitä pois edes timanttia klassikkoa kehitysvammaisten hyysäämisen verukkeella. Hän on poikkeuksellinen! Hän on miltei pyhimys! Jos pyhä on sitä että vapauttaa energiaa eikä patoa ja tukahduta sitä. Suhteellisesti tietenkin; kaikki on suhteellista, myös pyhyys ja pahuus.

Muistakaa, että tilanne oli täsmälleen sama vuonna 2005, kun Leevi oli ainoa, joka julkaisi Karri Kokon, minun ja muiden kokeellisia kokoelmia, joista 2000-luvun runous, tai pikemminkin se tekemisen meininki, oikeastaan lähti liikkeelle.

Näin nopeasti jähmeät, toimimattomat, kömpelöt kulttuurin muodot, kuten juuri Poesia, otetaan konsensuksen, kokoomusnuorten ja kusihattutätien tappavaan syleilyyn.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Höpö höpö. Olet fasisti JA paska runoilija. Kaksi hyvää syytä olla julkaisematta. ;)

PS: Tapa itsesi! ;)

Anonyymi kirjoitti...

Fasistimulkero.

Anonyymi kirjoitti...

Sinä et ole runoilija, eikä Lehto kustantaja. Aloitetaan ihan perusasioista. ;)

Et ikinä, kuuna päivänä kirjoita sanaakaan, joka jättäisi tähän maailmaan pientäkään jäljeä. Kaikki riehumisesi ja hourimisesi pyyhkiytyy saman tien pois. ;) Kukaan ei koskaan lue sinua. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä sinut vielä hiljennetään. Anonyymi, arvaamaton väkivalta on aina olemassa. Niinkuin ihailemallasi Venäjällä. ;)

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com