9.1.2017

TRAUMATODELLISUUDEN RAUTAPORTTI



Jo traumatodellisuuden näkeminen aiheuttaa lievän psykologisen trauman ja elinikäisen psykosomaattisen oirehdinnan. Siksi torjunta on pyhä. Pyhä torjunta estää meitä näkemästä, pelko muuttumasta. Takerrumme torjuntaan. Torjunnan läpi pääsevä havaito on sairastuttava ja pahasta. Niin luulemme.



Traumatodellisuuden kieltäminen on eliittiin samaistumista, alistajaan samaistumista. Traumatodellisuudessa oleilijalta on kielletty paitsi rakkaus myös muut oikean käden tien valaistumisen mahdollisuudet. Rakkaus on kielletty, koska se on mahdoton. Niin suuressa syvyydessä ei normaaleja tunteita ole mahdollista kokea. Tunteet säröytyvät ja hajoavat silkasta paineesta.



Traumatodellisuus on todellinen todellisuus: se ei katoa peiliin katsomalla, ei tietoisella yksityisellä päätöksellä, ei pelkällä mielenmuutoksella. Sen aistiharha on kollektiivinen ja kaikenkattava. Jotkut kutsuvat sitä pelkästään todellisuudeksi, ilman etuliitettä trauma. Pahimmillaan se onkin todellisuus.  Rinnakkaistodellisuus, johon ventovieras turisti yllättäen ja tietämättään sinkoutuu. Sen luomat pelot ovat hyvin konkreettisia ja jokaisessa solussa tuntuvia.



Se ei ole uni. Se ei ole pelkästään fyysinen tila. Se on tietoisuuden kentän vääristymän aiheuttama hetkellinen suggestio, jolla on muutamia todellisuuden piirteitä. Aistimme väittävät ja todistavat että se on yhteinen ja jaettu. Näetkö sinäkin tuon puun, kuinka se loistaa.

Traumatodellisuus ei katoa pelkästään yksilöllistä mielentilaa vaihtamalla kuten psykosomaattinen oire katoaa ruumiista. Psykosomaattisen oireen voi ajatella pois, koska se ei ole todellinen. Traumatodellisuus on tavallaan todellinen, koska se perustuu todelliseen kollektiiviseen traumaan ja se on yhteiskunnan psykosomaattinen sairaus. 

Väärinpäin oleva miekkojen yhdeksi, traumatodellisuuden rautaportti, dikotoimioiden suo ilman kohottavaa kolmatta voimaa pitäisi vaihtaa miekkojen Kuningattaren analyysikykyyn. Suurin ongelma vapautumista estämässä on ihmismielen taipumus kaksijakoisuuteen, siis hyvä-paha dikotomiaan. Kolmatta voimaa täytyy etsiä aktiivisena ja todellisena.

Vain miekkojen kuningattaren analyysikyky voi lyödä kaulan katki lukemattomilta peloilta ja psykologiselta torjunnalta. Miekkojen kuningatar tarkoittaa kompromissitonta ja selväjärkistä analyysiä, psykoanalyysiä, illuusiotonta ja viiltävän terävää näkemistä, jota pitää painottaa sosiaalisten suhteiden ja populaarisointien kustannuksella. Tietenkin tämä piirre on harvinainen ihmisissä ja sen puuttuminen voi olla yksi este ihmisten muutokselle laajemmin. Mutta ihmisten pitäisi enemmän avautua tälle kortille. Ei torjua sen aukileikkaavaa viisautta. 





Holokaustin selviytyjät ja japanin atomipommista selviytyneet vanhat mummot ovat vailla traumoja, mutta heidän lapsenlapsensa kärsivät rajusti. Edellisillä on tietoinen torjunta. Keskitysleiriltäselviytyjän torjunta on yhtä kuin natsin torjunta. Se on hyvin vilpitöntä. Vilpittömyydellä ei ole itsessään mitään arvoa.
  
Nuorallatanssi on permantovoimistelun erikoistapaus silloin kun tietoisuutta rajoitettaan. Äärimmäinen torjunta ja vilpittömyys kulkevat hyvin käsikädessä. Freud ei ole takertujan ystävä, koska Freud katsoo torjunnan taakse. Kadulle purettu piilotajunta estää yhteistoiminnan kriisitilanteessa. Ilman torjuntaa, ilman uudelleen kehittynyttä kundabufferia ihmiset hirttäisivät itsensä stressiin kuten työhevonen jolla ei ole silmälappuja, mutta joka joutuu käyttämään koko elämänsä vastoin syvintä olemustaan. Torjunta pitää orjat hengissä. Sen peruskivenä on huoli ja  pelko.




Traumatodellisuus on poissuljettu onnetavoittelevan silmistä. Mutta se on todellinen pyramidikokemus, johon ei voi olla joutumatta torjunnasta huolimatta. Torjunta ei estä todellista. Siksi Israelissa vasta nyt kolmas rakkaudetta ja vanhempiensä tunnekyvyttömyydestä kärsinyt sukupolvi oirehtii fasismin torjuntaa ilmitasolla. He ovat yhtä kuin isovanhempiensa keskitysleiriltä periytyvä torjunta. Ilman tämän ymmärtämistä, ei voi ymmärtää miksi Israel ja Japani ovat tällä hetkellä sitä mitä ovat. Juutalaiset eivät voittaneet sotaa, he selviytyivät. Sodan voittaminen ei poista traumatodellisuutta kokonaan, mutta helpottaa torjuntaa ja saattaa tuottaa nopeamman paranemisprosessin. Siksi myös lanttien prinsessa ja kuningatar ovat melankolikkoja, vaikka heidän aineellinen asemansa on ruhtinaallisen hyvä. He ovat kuin kuvajaisia Platonin luolan seinällä. Ja suurin osa ihmisistä tavoittelee juuri tuota tilaa: illuusion roolia suuressa illuusiossa. Mutta vapautta he eivät tavoittele.



Totaalisen sodan häviäjän, jos hän jää eloon, traumatodellisuus on luultuakin syvempi. Se on sukupolvien kestoinen, todellinen ja pysyvä. Se ei poistu mielenmuutoksella tai asennemuutoksella.
   
Suomikin oirehtii niin kuin oirehtii. Tiukkakaan torjunta ei estä tosiasioita paljastumiselta. Traumatodellisuus ei ole torjunnalla väistettävissä. Se on salaisuus jota ei voi loputtomasti pitää sisällään. Tarvitaan kolmas voima, joka nostaa dikotomioiden suosta. Kolmannen voiman tuo yksi, jos se yksi selviää odysseiastaan, mitä asiaa kannattaa rukoilla ja hartaasti.
  
Siksi Sun Tzun varoitus kenraaleille: ketään vihollista ei pidä ahdistaa totaaliseen sotaan, ilman pakotietä ja rauhanneuvottelun mahdollisuutta, koska sellaisen ahdistuksen kohde taistelee kuolemaan asti, sukupolvesta toiseen.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Höpö höpö. menisit oikeisiin töihin ja lopettaisit nämä höpsimiset. :)

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com