26.10.2014

SPENCER SUSSER: HESHER (2010)

Nykutun yön jälkeen tämä elokuva tuntuu vaikuttavalta. On vaikea sanoa muuta kuin, että Suomen kirjallisuuskenttä kaipaa HESHERiä. Hesher on hyvä tyyppi, Cliff Burtonin haamu soittamassa saunakamarissa Anestesia, pull in teethiä, silloin kun puhutaan vakavasti patologisesta yhteisöstä ja auktoriteettiuskosta kummituksiin.

Oikeastaan voisi puhua mimeettisestä auktoriteettiuskosta. Ainakin suomalainen kirjallisuuskenttä, kenties taidekenttä laajemminkin, oirehtii juuri jotakin tällaista. Kun auktoriteettejä ei radikaalisti ja todellisuudessa vähimmässäkään määrin ole olemassa, silloin juuri niihin takerrutaan kaikkein toivorikkaimmin.

Paskasta kasaan kyhätty auktoriteetti, joka on hulluksi tulleen kansan valtaan nostama, on toki irrationaalinen auktoriteetti kaikkein erichfrommlaisimmassa mielessä. Sillä ei ole mitään rationaalisen auktoriteetin piirteitä. Tämä erikoispaska ei kullaksi muutu vaikka kuinka keittäisi dekantterilasissa.

Hesher kertoo juuri tästä toisen asteen hulluudesta: mimeettisestä irrationaalisesta auktoritettiuskosta, jonka ihmiset toteuttavat vapaaehtoisesti.
 
Ei voi muuta sanoa kuin, että mitään tällä planeetalla nähdystä ja koetusta psykologiasta ei voisi uskoa, ellei olisi itse omin silmin nähnyt. Kyllä voi mennä "Jumalan" luomistyö jossain todella pahasti päin helvettiä. Marsilaisilla on hauskaa tätä palkitsemisrumbaa katsellessa.



 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com