27.10.2014

RATIONAALINEN EDISTYMINEN LABYRINTISSA

Gurdjieff-työssä ja psykoanalyysissä on yhteinen päämäärä: kulkea rationaalisesti ja askel kerrallaan kohti niitä inhimillisiä edellytyksiä, jotka ovat tuottaneet esimerkiksi suurimmat taideteokset. Tämän prosessin vaikeus sisältyy siihen, että emme näe tätä työtä siinä yhteiskunnassa jossa elämme. Päin vastoin, näemme kaiken aikaa institutionalisoituvat vastakohtaisen työn, rikkovan työn.

Huomaamme olevamme kaukana tilasta, jossa elämä itsessään olisi suurta taidetta. Tajuamme, että se piinaava labyrintti, johon olemme syntyneet, vaatii ahneesti koko huomiomme, jos aiomme ylipäätään selvitän sen kidutuksista hengissä. Labyrintti juuri on irrationaalisen auktoriteetin palvelustemppeli, jossa rationaalisuus kokee epätoivoa. Labyrintin tilassa koemme epätoivoa siinä prosessissa, joka on vain ja ainoastaan oikea tie. Ilman tätä epätoivoa edistyisimme nopeasti sillä tiellä. Mutta tämän epätoivon ja aktuaalisen labyrintissaolon aikana, emme suuremmin edisty.

1900-luvulla psykoanalyysi epäonnistui pääosin siitä syystä: psyyken analyysi irrotettiin sekä psykohistoriasta että kollektiivisesta massapsykologiasta. Nyt näemme varmasti ja selkeästi, että psyyken analyysi ei ole ylipäätään mahdollista, ellei analysandi tunne oman sukunsa ja maansa historian olennaisia faktoja. Jodorowskyn elokuvat käsittelevät juuri tätä virhettä.

Toinen virhe on massapsykologian unohtamisen virhe, johon Wilhelm Reich viittaa. Luulemme, että kaikki lähtee itsestä. Mutta henkinen kehittyminen ei lähde itsestä. Vain syntyminen lähtee itsestä. Me voimme syntyä tekemällä työtä itsen kanssa, mutta me emme voi juurikaan kehittyä pelkästään yksin. Staattisessa tilassa ei ole mahdollista olla, siksi kehitys kääntyy nopeasti negatiiviseksi.

Minun mielestäni Jung on kokonaan sivuseikka olennaisten kysymysten kannalta. Erich Fromm selvästi toteaa tämän Jungin merkityksen liioittelun. Jos Jungin näennäisviisaudet korvataan Gurdjieffilla, saadaan asioista paljon selkeämpi kuva.

Se, että Freud jätti kysymyksen mystiikasta auki kuten Einstein jätti kysymyksen valon nopeudesta auki vakioimalla sen, on toki vain nerokasta. Freudille ihmispsyyke on vakio. Gurdjieffille ihmispsyyke ei ole milloinkaan vakio. Tämä on antimystikon ja mystikon useimmiten tuskin havaittava ero. Havainnon estää se, että tarkastelemme asiaa koko ajan yhdestä ja samasta pisteestä (planeetasta) käsin.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com