31.10.2014

LAMPAAT OPPIVAT, TOTUUSELIITTI MÄÄKII

Tietysti me olemme nyt niin hurjassa kronologian pyörteessä, niin kaukana syklisistä tyynistä ja rauhanomaisista ajoista, ettei ole oikeutettua olla ihmisten ja maailman suhteen liian kärsimätön. Kun eivät osaa vaistonsa varassa reagoida ja tuntiessaan moraalista epävarmuutta, ihmiset takertuvat kaavamaisuuteen ja niihin auktoriteetteihin, jotka ovat tarjolla. Valitettavasti vain enemmän tai vähemmän irrationaalisia auktoriteetteja on tarjolla.

Aivan aluksi on syytä tunnustaa kuolevaisuus ja se, että fyysisten elämänehtojen rajalla myös taiteilu päättyy. Sen jälkeen taiteilijan ammattitaitona pitäisi olla se, että vain tekeminen TODELLA on tärkeää, ei se, että tekemisestä saa myös toimeentulon. Muistaakseni jossakin Kubrick-dokumentissa se Kubrickin vaimo (kuuluisan natsiohjaaja Veit Harlanin tytär) juuri pitää Kubrickin tärkeimpänä ominaisuutena, kaiken poliittisuuden ja ilkeän rahaväännön keskellä, kykyä keskittyä siihen, mikä on tärkeää, eli taiteen tekemiseen. Tämä perustuu tietysti ennen muuta varautumiseen. On varauduttava kaiken varalta. Silloin ollaan usein lähellä Ristin Johanneksen Pimeää yötä.

Huora ajattelee niin, että seksi on kivaa, mutta vielä kivempaa on, että siitä saa myös toimeentulon. Jostain syystä huora ei tule ajatelleeksi, varautuneeksi siihen, että pian seksi ei enää ole enää niin kivaa, mutta toimeentuloriippuvuus siihen säilyy. Tästä seuraa tilanne, jossa paha silmä kohtaa niitä, joille seksi vielä on kivaa. Sama hienovarainen katkeruuden välttelyn ja toisaalta karun elämänkaunan pyörre pätee taiteeseen, tarkemmin taidekenttään. Taiteilijan ammattitaitoa on käsittää etäisyys ja suhteellisuus: että porvari ei ole taiteilija, koska porvari tekee ratkaisevalla hetkelle väärän valinna taiteen suhteen, mutta oikean valinnan rahan suhteen. Se kauneus on juuri tämä moraalinen tilanne. Mikään kaunis ei voi syntyä muusta tilanteesta, kuin tästä prostituution ongelmallisuuden syvällisen käsittämisen tilanteesta, ja tämän tilanteen kauniista selvittämisestä, jota kaunotaiteeksi kutsutaan.
 
Mutta kaikki ajelehtivat nyt niiden korsien varassa, jotka heillä sattuu olemaan käden ulottuvilla. Eliitti näkee taloustaantuman opetustilanteena. Se juonittelee näytelmäänsä, haaveilee ehkä jo seuraavasta opetustilanteesta, nimittäin sodasta. Me tiedämme hyvin sen, että miljardöörien määrä on kaksinkertaistunut "finanssikriisin" aikana. Mekin tiedämme, että äänestyskarja, ihmiskunnan suuri massapsykoottinen enemmistö, ei kuuntele järjen ääntä ennen kuin heidän annetaan repiä toisensa palasiksi ja sitten jälkikäteen eloonjääneille traumatisoituneille kohta kohdalta näytetään, miten yksityiskohtaisesti me kuvasimme heille yllättävät ja oudot tapahtumat jo kaukaan ennalta. Me todellakin tiesimme kaiken läpikotaisesti ennalta. Se ei ollut valistunut arvaus, vaan silkkaa determinismiä, rationaalista tietoa ja viisautta. Me olimme turhautuneita, meidän teki mieli ryhtyä pahoiksi ja ilkeiksi. Meidän teki mieli suuttua, raivota, huutaa turhautumista. Mutta me emme tehneet sitä. Me emme loukanneet kenenkään torjuntaa tai äitikompleksia. Me emme nimitelleet. Me säilytimme itsehillitämme ja mielentyyneytemme täydellisesti pellemiljonäärien hulluimman sirkustemppuilun edessä.

Professori Timo Vihavaisen uusi kirja on tietysti osa tätä eliitin näytelmää ja käsikirjoitusta. Vihavainen on nyt käsikirjoitettu vastavirtaankulkijaksi, aivan kuin Jari Sarasvuo olisi häntä sparrannut. Pienen suuren näytelmän näyttelijät tietysti voidaan käsikirjoittaa Kallion lukiosta miten hyvänsä. Mutta silti, tämä henkilö kuitenkin nyt ilmoittaa sen rationaalisen totuuden, joka siis on rationaalista historian ja ihmistuntemuksen valossa (vaikkei ehkä gurdjiefflaisittain). Voin ihan hyvin hyväksyä maailman raadollisuutta siinä määrin, että tyydyn Vihavaisen esittämiin näkemyksiin. Mihinkään niitä pidemmälle utopiaan ei nyt taideta päästä.
 
Niinpä pallo jatkaa pyörimistä, statuseliitti opettaa sodilla ja taantumilla, rakenteellisella psyykkisellä väkivallalla, ja opettamalla lapsensa koulukiusaajiksi. Lampaat oppivat ja totuuseliitti lampaiden jaloissa ulvoo tuskasta.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

"Mutta kaikki ajelehtivat nyt niiden korsien varassa, jotka heillä sattuu olemaan käden ulottuvilla."

Miten totta.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com