29.10.2014

KIRKKO

Mietin, miksi vieläkin kuulun kirkkoon.

1) Suomalaisena olen tottunut maksamaan (yleensä vielä reilua ylihintaa) kaikesta siitä mistä en pidä, mitä häpeän ja mistä haluaisin eroon. Suomalainen ei osaa kilpailuttaa asioita, joihin on totutettu ja iskostettu.

2) Olen mukana samassa hengessä kuin valtioneuvos Mikko Elo SDP:ssä. Olen sisäinen kriitikko. Kerron miten asioiden pitäisi olla, jos ne tehtäisiin oikein.

3) En usko maailmaan ilman uskontoja ja kirkkoja. Korkea, abstrakti irrationaalinen säilyy niin kauan kuin rationaalinen ei saavuta tietoisuuden koko aluetta. On tuntematon osa ja tämä pitää myöntää. Kirkon tehtävä on tuntemattoman osan myöntäminen, ei väitteiden esittäminen.

4) Olen tarkkailemassa, ettei pa(a)viaani astu korkean abstraktin irrationaalisen saappaisiin ja tee siitä matalaa pöhköilyä. Näin tietysti tapahtuu tarkkailustani huolimatta. Kirkko on yleensä kriisiaikoina ensimmäisenä pyhittämässä kaiken maailman maalliset irrationaaliset auktoriteetit toisiaan vastaan. Kirkko on yleensä vastuussa sodista.

Pitäisikö jo erota?

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com