24.10.2014

HISTORIA ON TRAUMAN INDOKTRINAATIO

Minulla tuntuu olevan kaikilla rintamilla vain yksi päämäärä: suomalaisen ja laajemmin eurooppalaisen traumatodellisuuden käsittely. Itseasiassa suomalainen traumatodellisuus on melko lähellä eurooppalaista. Yhtenäiseksi tekevä piirre on täydellinen liikuntakyvyttömyys. Kyvyttömyys tehdä, liikkua, käsitellä. Venäläinen traumatodellisuus on selvästi erilainen, käsittelykykyisempi, mutta luola mikä luola, sekin.

Ystäviä on missä hyvänsä täällä kaiken aikaa vähemmän. Tuntuu että vanhat ystävät yksi toisensa jälkeen siirtyvät trauman purkajista sen vahvistajiksi -- pikkurahasta tai jopa pelkän täysin turhanaikaisen ja merkityksettömän sosiaalisen hyväksynnän takia. Trauma on tässä mätäpääapinoiden kekkostonttulassa puoluepolitiikkaa. Traumaa pidetään yllä mätien paviaanipuolueiden voimin. Jos et ole osa traumaa olet ulkona -- mädästä.

Gurdjiefftyö on selvästi tärkeä juuri kekkostonttulan hulluuden tajuamisen edessä. On hyvä ymmärtää, että tämän asteinen hulluus on itseasiassa tällä planeetalla melko normaali olotila. Toki se johtaa syvenevään rappioon, eikä mitään hyvää ole siitä odotettavissa. Se on yhä mädäntyvää mätää eikä siitä muuksi muutu.

Mutta kuitenkin, jollakin tapaa lohduttavaa käsittää, että tämän tason mätäpääpaviaanien kanssa täällä peuhataan. Minä olen selvästi ollut riittävän planeetastaerehtynyt kuvitelemaan tietoisten olentojen määrän suuremmaksi. Tällä hetkellä käsitys on se, että viittä miljoonaa kävelevää traumaa kohden voi apinapopulaatioon sisältyä näissä oloissa ehkä neljä viisi tietoista yksilöä.

G-työ ei vielä tarkoita sitä, että meillä olisi jotakin toivoa. Voin sydämeni kautta vannoa ja luvata: meillä ei ole mitään toivoa. Ei pienintäkään toivoa. Yksikään valonsäde ei tule koskaan tavoittamaan meitä tässä kosmoksen synkimmässä traumaluolassa. Täällä kyyhöttämällä meillä ei ole toivoa. Ei ole toivoa samaista identiteettiä ja persoonallisuutta traumaluolan seiniin. Ei ole toivoa enempää purkajalla kuin seinien kannattelijalla.

Kukaan ei tässä tosi-TV-paviaani-ilkunnassa tee todellista työtä. Tosi-TV:n lieskat lyövät kohti matalan traumaluolan kattoa, kaikki toiminta on trauman pahentamista, luolan kiteytyneiden graniittiseinien pystyssäpitämistä.

Mutta yksi asia on horjumaton ja varma: työ on oikea suunta. Voimme olla varmoja ainakin tästä yhdestä asiasta: meillä on tiedossa oikea suunta. Meidän täytyy kulkea tuhat valovuotta tuohon oikeaan suuntaan graniittikiteiden välissä. Tällä tavalla voimme päästä viisauden alkuun, joka on tosiasioiden tunnustaminen.

Kuulostaa helpolta, mutta on vaikeinta maailmassa. Esteen virkaa toimittaa tämä: silkat tosiasiat ovat meiltä kadoksissa. Jos olemme kadottaneet tosiasiat, emme edes sattumalta voi löytää kosketusta todelliseen itseemme, joka odottaa luolan ulkopuolela. Me emme voi tuntea itseämme.

Tämä on pahin mahdollinen jonenikula-kirous. Tämä on melkein awyrjänä-tasoinen työnkaappaus. Tämä tarkoittaa ehkä kansakunnan loruloppua. Kansakunta kadottaa tosiasiat, kansakunta kadottaa itsensä. Ellei. Ellei. Ellei ryhdy koko voimallaan harjoittamaan shamanismia.

Mutta. Mutta. Tässä elämässä voimme läpikotaisin traumatisoineilla sieluillammekin, silmät tyhjinä todennäkemisestä, raahautua ehkä etanasekunnin oikeaan suuntaan kosmoksen teräskallion lävitse. Siellä siintää äärettömien valovuosien päässä jossakin viisauden alku. Työn tekemisen alku. Normaalin olemismoduksen alku.

Sitä ennen. Sitä ennen. Voimme olla vain rajattoman kiitollisia siitä, että saamme käyttää elämämme sangen hyödyllisesti. Tässä ruotsalaishinttien ilkunnassa. Tässä ruotsalaishinttien päällekusennassa. Tässä mätäpääpaviaanien nyrkkipanon tosi-TV-jonenikula-loimussa. Tässä jaritervon lekaharkkoporan kitinässä. Rajattoman kiitollisina kaivamme joukkohautojen myyräntuoksusta jotakin kotoisaa muistaen. Rajattoman kiitollisina. Kiitos. Kiitos. Kiitos.

Siinä on tiedon alku. Mätäilkuntapaviaanien jaritervoseniilisilmälasispiraalisilmämme tuijottavat graniitin murua miljoona kertaa hitainta etanaa hitaampina ja epätoivoisempina sekunnin ajan. Valovuosia ruotsalainen kusee niskaamme ja hintti ilkkuu variksenpelättimen olkapäällä. Tosi-TV loimuaa, mutta kuitenkin. Mutta kuitenkin. Kuten jokaisella etanalla, meillä harvoilla kaikkein onnekkaimmilla sosiaalisesta mätäpäisyydestä ja traumasta ulostetuilla mätäpääapinoilla, on edes oikea suunta limaisessa taaperruksessamme.

Toisaalta voisimme kulkea koko matkan nanosekunnissa ja keikutella perseitämme enkeleiden yläpuolella. Siinä onnellisessa tapauksessa. Nimittäin siinä onnellisessa tapauksessa, että koko populaatio ryhtyisi yhdeksi suureksi shamaaniksi. Valaistuminen kestää sekunnasta kahteen. Tämä alkemia saa kosmoksen jaritervoaukot vuotamaan kultaa.

Ottakaamme hissi ylös taivaaseen tai hissi alas helvettiin. Valinta on sinun.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com