25.9.2014

TIEDON FETISOIMINEN

Ajatusfetissi on sinänsä terävä havainto jota käytetään tilanteessa, johon se ei sovi, mutta jossa havainnon paikkansapitämättömyyttä ei voida suoraan tarkistaa.

Esimerkiksi: tehdään terävä havainto, joka on niin terävä, että äänestyskarja ei pysty sen terävyyttä arvioimaan, siksi pelkästään havainnon ilmaiseminen retoriikasta tulee vakuuttavuuden uusi mittapuu. Havainnon kohteella ei ole merkitystä. Tämä on tällä hetkellä eräs demokratiaan kätkeytyneen oligarkian massasuggestion tärkeimmistä populistisista välineistä.
 
Esiemerkiksi voi ottaa jatkuvan Venäjän mustamaalaamisen, jossa väitteet eivät perustu mihinkään tosiasiaan, vaan ainoastaan siihen, että manipuloinnin kohteena oleva yleisö ei tiedä mitään Venäjästä. Venäjää mustamaalaavan havainnon synnyttää yleensä havainnon tekijä itse: hän tarkkailee itseään ja itsensä saamaan pätevää kritiikkiä ja yksinkertaisesti projisoi kaiken sen tuntemattomaan kohteeseen, Venäjään.  
 
Samalla kaavalla itseen kohdistuva täysin perusteltu ja asiallinen kritiikki leimataan fetisoiduksi tiedoksi: Venäjän masinoimat trollit levittävät valhepropagandaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pitäisi kuitenkin käsittää, mitä tuo projektio tarkoittaa. Ei esim. "itseen kohdistuvaa kritiikkiä" voi klassisessa mielessä "projisoida". On hirmu yleistä, että ihmiset luulee, että projisoida = "heittää jollakin väitteellä". Oikeasti se on teonsanana merkitykseltään lähempänä jotain sellaisia kuin "peilata", "heijastaa", mutta siten, että ilmiön varsinainen merkitys on henkilön tai ryhmän kyvyttömyydessä käsitellä jokin ristiriita itsessään, minkä vuoksi hän pyrkii luomaan olosuhteita, joissa toiset voivat "kantaa" todellisuuden sietämättömän osan.
Jos freudilaista terminologiaa käytetään, esim. Venäjän homopropagandalain takana oleva mentaliteetti on ilmeisen projektiivinen; samoin luonnollisesti puhe toisten kansojen "fasismista", so. tässä tapauksessa kyvyttömyys oman sotahistorian siirtämiseen pois regressiivis-infantiilista "sankaruuden" voimakentästä. Nk. hybridisota valheaaltoineen voi olla projektiivista, tai se voi olla pelkkää sairasta taktiikkaa.

Joka tapauksessa, vasta näiden projektion (tällä hetkellä) itäisten ilmimekanismien kritiikin jälkeen tullaan siihen, miten ja missä määrin nykyinen "länsi" blokkina projisoi. Suomalaista ryssävihaa voidaan tämän sisällä toki jossain suhteessa pitää lähtökohtaisen projektiivisena.

"Yleisö ei tiedä mitään Venäjästä" ei ole mikään validi väite; jo itse projektiosta voi ulkopuolelle asettumalla tehdä johtopäätöksiä, ts. minkälainen kohde minkäkinlaisen projektion kenellekin mahdollistaa jne.

Sitten vielä valtioentiteetit eivät ole mitään ihmispersoonia arvaamattomine syvyyksineen (ehkä kansoista voisi teoriassa näin puhuakin, tarkoin varauksin), ja itse asiassa juuri psykologian vinkkelistä myös hyvien monien ihmisten käytösmallit ovat pitkälle - ei täysin - "oireistomuodossa" kuvailtavissa ja ennakoitavissa olevaa dataa.

Eli kuten sarjamurhaajan roolista voi tietää tai valistuneesti arvata erinäistä, vaikkei tuntisi jotain tiettyä sarjamurhaajaa, myös hyökkäyssotaa käyvästä valtiosta voi humanastisesti sivistynyt ihminen tietää paljon hyvin pienen datan perusteella.

Lisäksi myös rahvaan ennakkoluulot osuvat aina enemmän tai vähemmän syviin tarinamalleihin, ja ovat näin ollen parempaa kamaa kuin nykyliberaali-individualisiten pyrkimykset "ennakkoluulottomuuteen", saati sitten houreet, joissa sotketaan omia ennakkoluuloja ja virhekäsityksiä objektiivisuusvaatimuksiin.

Sven Laakso kirjoitti...

En ole ihan samaa mieltä, mutta pointsia tuossa on.

"Venäjän homopropagandalain takana oleva mentaliteetti on ilmeisen projektiivinen;"

Totta.

Koko Venäjän idea on aina ollut jotenkin projektiivinen. Venäjällä esimerkiksi kaikenlainen suora apinointi ja eklektisyys on oma arvostettu lajinsa. Jos joku osaa matkia tai iravilla hyvin jotain länsimaista "hyvettä", se on suotavaa jotenkin siinä hengessä, että katsokaa nyt miten helppoja nuo teidän temppunne ovat.

Venäläisyyden oma olemisen ydin onkin siksi jotenkin hämärämpi, koska siinä on niin paljon tätä kaikkea projektiivisuutta. Sanoisin, että se on lopulta paljon sukua juutalaisille ilmajuurille.

Samalla kuitenkin projektiivisuuden merkitys olemiselle on hieman erilainen kuin Suomessa tai länsimaissa. Sen suhde tiedostamattomiin käyttäytymismalleihin ei ole väitteidesi mukainen.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com