23.9.2014

Tällä hetkellä Suomessa kaikille taideinstituutioille tuntuu olevan mahdoton tunnustaa se raadollinen tosiasia, että taide on luova ala. Taiteen kenttä pitäisi olla varattu leppoisalle neroudelle, vuosituhantisrunoudelle, hengen ylittämättömälle, jäljittelemättömälle, ennen koko universumissa näkymättömälle titaanisuudelle ja muulle mukavalle yhdessäololle. Siis rennolle ja elegantin sulavalle viihtymiselle, jolle kaikkinainen kiire ja porvaripentujen kilpailuhössötys olisi poissuljettua ilkivierautta. Vain timanttinen tehokkuus olisi keskeistä tuossa lekottelun olotilassa. Vain rentoutuminen ja viihtyminen: vain ikuiset nerouden nektarituotteet. Lapsellisten porvaripentujen tehoton kilpailuhulabaloo ja rahakusetus lyötäisiin ystävällisin terveisin sammuksiin. Tällä hetkellä vain tuntuu, että taiteen kentällä ei ole tilaa taiteelle.

Miksi luovuus ei mahdu taiteen kentälle? Koska taiteessa ei ole kysymys luovuudesta vaan porvarillisesta ammatista joka kilpailee porvarillisesta kunniallisuudesta muiden porvarillisten ammattien kanssa. Sellaiseen maailmaan ei kuulu luovuus, vaan asemien säilyttäminen, salakieli ja valtarakenteet.

Ongelma on siis rakenteellinen. Pentti Saarikoski sanoi kannattavansa sosialismia siitä ainoasta syystä, että siinä voi piillä mahdollisuus tällaisten rakenteellisten ongelmien poistamiseen. Mutta piileekö se siinä? Onko tällainen ongelma poistuakseen? Ainakaan se ei poistu sillä, että ei suostuta ongelmaa näkemään.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com