22.9.2014

Sain juuri tietää hyödyntäväni vanhentunutta, kuolevaa teknologiaa sävellyksissäni. Kun minulla on projektissa korkeintaan muutamia kymmeniä soittimia, on nykyteknologialle tyypillisä haalia muutamia tuhansia soittimia. Kaikki soittimet ovat fysikaalisia malleja, joiden parametrisäädöissä ei ole edes mielikuvitus rajana. Nykyaikainen tilaprosessointi mahdollistaa sen, että kaikki tuhannet soittimet erottuvat täydellisesti jopa kaksikanavaisessa stereoäänitteessä. Psykoakustiikan lakien mukaan, ihmiskorvan suuntakuulo ei erottele hyvin tarkasti vain panoraaman astekulmia, vaan myös tiloja, joissa tietyt soittimet soivat. Miksaamalla päällekäin erillisiä tiloja, voi saada lukuisat asiat erottumaan selkeästi toisistaan. Itseasiassa selkeämmin kuin millään luonnollisella äänitystekniikalla. Onko tämä tieteellinen argumentti? Ei ihan. Tämä on ehkä tutkimushypoteesi.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com