30.9.2014

MEDIA JA MASSAPSYKOOSI

Vuoden 2009 tietojen mukaan (Kari Pylkkänen: Mielenterveyden markkinoilla) mielenterveyden hajoamisen kustannukset yhteiskunnallisen tuottavuuden menetyksinä länsimaissa ovat suuremmat kuin koulutuskustannukset yhteensä tai puolustusmenot yhteensä. Tämä on suuri luku. Pylkkänen ihmettelee miksi samalla kertaa mielenterveyden hoitoon suunnatut voimavarat ovat rajusti alimitoitetut, eivätkä missään suhteessa ongelman todelliseen taloudelliseen merkitykseen?

Pylkkäsen kysymys on ehkä hyvä niiden mielestä, jotka eivät tunne Luis Bunuelin ja Alejandro Jodorowskyn elokuvatuotantoja. Surrealismissa -- fasistisessa realismissa -- uhrien kidutukset ovat sadistien yhteiskunnallinen juhlariemu. Mielenterveys on ahtojääpipojen pääravinto. Sadisti elää mielenterveyden tuhoamisesta, eikä voisi kuvitella elävänsä ellei saisi nähdä näitä outoja ydinreaktioita. Länsimainen yhteiskunta kuhisee ahtojääpipoja; niiden ainoa luonnollinen vihollinen, kaunis ja ylevä ihminen, on tuhottu. Tästä evoluutiosta kertoo Bunuel ja Jodorowsky. Eikä paljon muu ole kertomisen arvoistakaan.

Oligarkkien lumetodellisuudessa suuri osa väestöstä ajetaan automaattisesti tuhoon. Mutta tämän voi nähdä siunauksellisenakin, jos nyt kuitenkin hyväksyy sen että tämä planeetta on jonkinlainen helvetti tai kosminen rangaistussiirtola, jossa tehtävämme on NIMEN OMAAN JA VAIN kärsiä. Henkiseen ja sitä myötä mielenterveydelliseen tuhoon joutuvalla on kaksi tietä, kummatkin rajattoman jos nyt ei hyviä niin ainakin opettavaisia: joko fyysinen tuhoutuminen tai herääminen ja henkisen todellisuuden olemuksen tiedostaminen.
 
Jälkimmäinen näistä ei ole niinkään helppo tie: länsimainen tiede on luotu tekemään henkisen todellisuuden oikea tiedostaminen niin hankalaksi kuin mahdollista. Mitä kriittisempi ihminen, sen suurempi ongelma hänelle on käsittää se tosiasia, että tiede ei ole lainkaan todellisuuden jäljillä. Eikä se ole välttämättä tieteen vika. Se on tieteen taso ja sen olemus.
 
Kynnys on tämä: pitää uskoa itseensä, omiin aisteihin, omaan järkeen, omaan kokemukseen, omaan tietoisuuteen, enemmän kuin tieteeseen. Pitää nähdä planetaarisen teatterikoneiston läpi. Tämä ei ole niin helppoa kuin miltä muinainen buddhalainen munkki saa sen kuulostamaan. Epävarmuus on läsnä joka hetki, koska tavanomaisia varmuuksia ei tämän jälkeen voi saavuttaa ja eksyminen tapahtuu sillä askelmalla kun vaisto hetkeksikin uinahtaa. Tästä pisteestä alkaa mielenterveyden murenemisen erämaa.

Varsinainen massapsykoosi ei tunnistaudu mielenterveysongelmaksi. Siitä puuttuu sairaudentunto. Se on seuraus helpomman tien valinnasta: fyysisen kuoleman odotus henkisen kuoleman jälkeen zombitilassa. Tätä suurempaa kidutusta on vain yrittää mitä hyvänsä muuta. Fasismi tarjoutuu tämän tien kulkijalle palvelijaksi tehokkaine massatuhotekniikoineen.

Sota ja mielisairaus siis ovat suuria juhlariemuja sille epäjumalalle, jonka puolesta kulloinkin suotta kärsitään ja kuollaan. Tällaisten juhlariemujen kanssa ei fasistinen todellisuus kursaile. Tämä on todellista ja jokaiselle tänne syntyvälle ihmisellä suoraan tuntuvinta konkretiaa. Fasismi on telluurista. Se on kuin matemaattisesti laskettu tulos näistä olosuhteista, kun niitä katsotaan vapaana illuusioita. Fasismi ei osaa nähdä hyppyä. Se ei osaa nähdä kvalitatiivista muutosta, muutoksen mahdollisuutta. Tämä ei ole sinänsä ihme, sillä muutoksen mahdollisuuden näkeminen on rajattoman vaikeaa siitä huolimatta, että käyttäisi aikaansa muuhun kuin suurien ihmismassojen jatkuvaan manipuloimiseen.

Vain jumalankaltainen taiteilija voi esittää sen mikä todella on mahdollista. Sellaisia ei ole tälle joustohampaiselle jumalasta kaikin tavoin eroon kaakeloituneelle planeetan asujaimelle huviksi ja kidutukseksi kaikkina aikoina montaa syntynyt. Tällaisesta taiteilijasta AINA metodisesti ja tietoisesti väärinkäsittämällä ja kiduttamalla saatava energia on suurempi kuin kaikkien ydinvoimaloiden energia yhteensä. Se tuottaa myös enemmän radioaktiivista saastetta eli iloa rotille.

Markkinatalouden pyhät kidutusrituaalit, säännöt ja taloudellisen tehokkuuden ideaalit unohtuvat heti kun mielen ottaa valtaansa voimakkaampi irrationaalisuus, voimakkaammin väristävä perversio ja nurinkääntäminen. Sadististen nautintojen hierarkiassa voimakkaampi väärintekeminen voittaa pienemmän ilkeyden. Kaatopaikkojen arvoyhteisöissä perversioiden toteuttaminen saa maksaa, koska SE VASTA ON "elämätä". Samalla sinänsä SIUNAUKSELLISET yt-neuvottelut jatkuvat ikuisesti taloudellisen varjon katveessa. Meidät irtisanoo tuoreen ympäristöministerin näköinen julmasti hymyilevä pieni likainen tyttö.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com