26.9.2014

KUKA JODOROWSKY? MITTAAMATON JA ÄÄRETÖN HÄPEÄ



Chileläinen elokkuvaohjaaja Alejandro Jorodowsky (s. 1929) on niitä eläviä ihmisiä, joiden nimi jakaa toiset ihmiset luokkiin. Kukaan ei voi pitää itseään sivistyneenä eurooppalaisena, ellei ole nähnyt Jodorowskyn koko tuotantoa vähintään kolmeen kertaan.

Ihminen, joka ei ole nähnyt kertaakaan koko Jodorowskin tuotantoa on kokonaan sivistyksen tavoittamattomissa: hän suorastaan taistelee eurooppalaisia ja länsimaisia arvoja vastaan. Yksikään sellainen ihminen EI VOI KUULUA eurooppalaisen sivistyksen tai eurooppalaisten arvojen vaikutuspiiriin.

Alemmilla tasoilla ihminen, joka tuntee Jodorowskyn vain nimeltä, on melkein jo kaiken hyvän perivihollinen. Ja se, joka ei tunne edes nimeltä, ei ole ansainnut elämää ihmishahmossa, eikä ole oikeutettu hengittämään raikasta ilmaa.

Tällainen on siis eurooppalaisen sivistyksen ja eurooppalaisten arvojen rakennehierarkia. Kun me puhumme eurooppalaisista arvoista, me puhumme Jodorowskyn arvoista. Me kysymme kysymyksen joka liittyy Jodorowskyn tuotantoon.
 
Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, että itse tuskin tunsin Jodorowskyn nimeltä ennen eilistä uuden elokuvan Dance of Reality Suomen ensi-iltaa. Häpeäni on toki mittaamaton: näen tänään ensimmäisen kerran The Holy Mountainin (1973). Mutta kaikkien niiden, jotka eivät ole uutta elokuvaa vielä nähneet, häpeä on vielä suurempi: se on ääretön. Tässä on pienen pieni ero: olemassaoloa on mahdotonta jatkaa ilman tätä elokuvaa. Mutta onko tähän asti voinut elää näkemättä The Holy Mountainia? Aukko on käsittämättömän valtaisa.

Mutta ehkä tässä oli kysymys johdatuksesta. Uusi elokuva kertaa paljon samoja aiheita ja teemoja kuin The Holy Mountain, mutta kuitenkin jollakin tavalla uudessa ja ylevöityneessä muodossa. Ehkä onkin hyvä, jos ei ennen Jodorowskyn uusinta ole nähnyt vanhempia.

Uusimmassa on kysymyksessä 86 vuotiaan ohjaajan 23 vuoden tauon jälkeen ensimmäinen ohjaustyö. Jos jokainen ihminen saisi 23 vuodessa yhtä paljon aikaan, planeettamme olisi paratiisi. Teoksen voi varauksetta nostaa elokuvataiteen suurimpien tähtihetkien joukkoon. Ehkä paras koskaan (Suomen) ensi-illassa näkemäni elokuva.


   

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tykkään enemmän Dome Karukoskesta. Hänen töissään on jotenkin enemmän voimaa. Ei tämä Jodo oikein iske.

Anonyymi kirjoitti...

Mielensäpahoittaja oli myös aika hieno.

Anonyymi kirjoitti...

Näin nopeaa elokuvan "näkemistä" (tietokoneen ruudulta) ja saman tien ilman pureskelua tapahtuvaa "kääntymystä" ja henkiköpalvovaa fanatismia ei voi pitää minään taiteen todellisena ymmärtämisenä. Kyse on enemmänkin demagogisesta ryönästä, maanisesta ajatusten juoksusta jossa halutaan projisoida teokseen tai tekijään ennalta päätettyjä arvoja. Wikipediasta loput. Olet sairas ihminen ja hullulla on hullun puheet.

Occo kirjoitti...

Väittäisin kyllä chileläisherran taiteessa kanavoituvan yksittäistä maankolkkaa laakeamman, universaalimman perinteen. Sen verran tilkkutäkkimäisissä sfääreissä huitelee.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com