31.7.2014

Sain Tiisala-kässärin valmiiksi. Siitä tuli todella hyvä ja monitasoinen, vaikka itse sanonkin. Luin kässärin vielä tänään paperilta ja tein viimeiset editoinnit. 215 sivua runoutta menee alas hujahtamalla, aivan kevyesti. Rakenne toimii tällaisenaan, en koske siihen enää.

Sen sijaan oma käsikirjoitusluonnos näyttää nyt tämän valossa kelvottoman ohuelta ja yksitasoiselta. Ei yhtään enää innosta. Pelkkiä runoja, kuin yksittäisiä irtonaisia möykkyjä. Jotenkin pitäisi saada monitasoisempi kielen rekisteriavaruus käyttöön, jonkinlainen kielen draama moniulotteisemmaksi, tapahtumaan jonkinlainen räjähdys. Selvältä näyttää, ettei tämä materiaali voi olla muuta kuin enintään raakamateriaalia. Tälle tasolle en voi enää palata.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com