28.7.2014

KIELEN ANARKIA

Politiikka vaan ei lakkaa masentamasta. Miten jotkut ihmiset kestävät pelkkää politiikkaa? Minulle yksi päivä politiikan pohdiskelua vaatii palautumiseen kymmenen päivää runoutta. Politiikka on kamalinta mitä tiedän. Irvikuvallisten apinoiden paskasotkua, jota pitää siivota kuin mielisairaalan vapaaehtoisyökkö huoneen seiniltä. Poliittinen tietoisuus on politiikan vastustamista, eli kohtuuttoman egoistisen hulluuden ja työnvieroksunnan vastustamista. Voiko se siis olla muuta kuin anarkiaa? Lähdetään nyt kielen anarkiasta ainakin. Hannu Helinin runous resonoi tämän ajatuksen kanssa: jatkuva, loputon, päättymätön, sulkeutumaton kielen anarkia.

Mietin tätä kun huomasin rakentelevani liian sisäsiistejä anhavalaisia pikkurunoja, joista luova hulluus pakeni johonkin. Anhavan Sateen ääni sillalla (japanilaisen runouden valikoima) on varottava esimerkki siitä mitä tarkoitan. Kammottavan epäonnistunut toimimaton hengittämätön tunkkainen ummehtunut runokokonaisuus.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com