30.7.2014

IHMINEN, KONEEN ORJA

Tämä on vanha pelle-eetos, retroeetos: ihminen nypläämässä konetta ja kuinka koomista se onkaan. Paljon kaikesta vanhentuneesta elektronisesta taiteesta kantaa mukanaan tätä ironiaa: ei koneista koskaan tule mitään järkevää, osoitetaan nyt vain miten nöyryyttävää se kaikki on. Otto Romanowskin ideoissa on aina hieman jotain tällaista menneiden vuosikymmenten tuntua. Nykyisin sitä voi pitää kiinnostavana tai eåäkiinnostavana, päivän yleisestä fiiliksestä riippuen. Romanowskin uusin idea on soittaa iPad-orkesterilla perinteisiä sävellyksiä perinteisesti konserttityyliin. 

Kaksikymmentä vuotta sitten kukaan ei olisi kysynyt: mitä järkeä on soittaa iPad soittimia kuin oikeita? Silloin oli niin selvää, ettei mitään, koska pelkkä vitsihän tällainen on: pelkkä performanssi, joka kertoo ihmisen koomisuudesta koneiden maailmassa.

Nykyisin sen sijaan luulisi että oikea soitin on paras käyttöliittymä, jos halutaan soittaa perinteistä musiikkiä perinteiseen tyyliin. On luonnollista kysyä miten iPad muka voisi kilpailla viulun tai pianon kanssa, jos halutaan soittaa viulua tai pianoa juuri niin kuin niitä soitetaan fyysisinä instrumentteina?

Nykyisin on jotenkin niin selvää, että koneet ovat hyödyllisiä, jos niitä osaa käyttää oikein. Kaksikymmentä vuotta sitten, kukaan ei ajatellut, että elektroniikasta voisi olla mitään iloa vakavalle musiikille: kaikki se oli pelleilyä. Koska teknologian taso oli yksinkertaisesti niin kehno, ettei kukaan kolmevuotias lapsi sellaista pysty nykyisin kuvittelemaan -- ei tule koskaan elämässään pystymään.

Teknologia voi todellakin jossakin maailmassa olla niin kehittymätöntä, että yksikään tällä planeetalla elävä ihminen ei voi sitä kuvitella.

Sellaisessa todellisuudessa me suurinpiirtein elimme kaksikymmentä vuotta sitten. Ja sellaisen tämä aika tullaan kahden vuoden päästä muistamaan.

Mitä järkeä on siis pelleillä iPadillä sillä tavalla kuin Romanowski tahtoo, siis pitää sitä fyysisen' soittimena, rajoittaa esineenä käyttö tällaiseen, soundista puhumatta. Eikö tämä nyt ole kokeilemattakin jo selvää, ettei tällainen voi toimia tai näyttää muulta kuin hassulta. Pitääkö sen näyttääkin hassulta? Totta kai pitää.

Onhan tietokoneen vieressä tattina istuva ihminen edelleen aika hassu kehollinen ilmestys. Asiaan kannattaa edelleen kiinnittää huomiota. Ruudun loputon tuijotus ei ehkä sittenkään ole ihmisen lopullinen olotila ja asento. Sitä kannattaa edelleen pohtia.

Silti nämä Romanowskin ideat ovat joskus aika pöhköjä. Mutta ihminen se vain haluaa kokeilla kaiken uuden, myös pöhkön. Saa nähdä käyttävätkö he ipadin mahdollisuuksia soundien vaihtelusta ja muussa sellaisessa ja miten se kokeellisuus sitten kontrastoituu siihen vanhanaikaiseen tapaan musisoida.

Minulle koneiden käyttö livemusisoinnissa tarkoittaa juuri intuitiivisempien parametrien ja rakenteellisempien objektien hallintaa. Ihminen ei pimputa vain ääniä sormiolta, vaan kokonaisia musiikillisia rakenteita ja äänenvärikokonaisuuksia. Ulottuvuuksia on enemmän, tai ainakin ne ovat erilaisia, siinä käyttötarkoituksessa kone toimii. Mutta ei tietokone pianoa pianona päihitä ikinä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

älä vaan sano näiden "kokeilujen" olevan jotakin musiikkikorkeakoulujen ja aaltoyliopistojen (rahoitettuja) hankkenprojekteja, älä vaan sano!

Sven Laakso kirjoitti...

Ilmeisesti tämä on osa opetusta, ja sellaisena, käsitteellisenä projektina, ehkä myös parhaiten hyväksyttävissä. Toisaalta en ole kuullut, enkä tarkasti tiedä mistä on kysymys. Joten tämä oli vain välihuomautus, ei välttämättä lopullinen totuus.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com