28.7.2014

MILJOONAS KERTA TODEN SANOO

En jaksa pelata. Olen väsynyt toimintaan. Milloin ammun liikaa ja milloin liian vähän. Kuinka lähelle saa tulla ja kuinka loitolla pysytellä. Semmoisia on vaikeinta ampua, joita täytyy koko ajan ampua. Eihän vastuu pelaamisesta saa jäädä kokonaan pelisuunnitellijoiden niskaan. Vaistot uupuvat jos niille sysätään ylimääräistä kannettavaa. Olen huomannut tulleeni epävarmaksi sotapelien pelaajaksi. Heti jos häviän sotapelissä aloitan uuden pelin. Pelaan niin kauan, että osaan pelata pelin läpi vaikka unissani. Vaikeinta on luottaa pelin kiinnostavuuteen, suunnittelijan taitoihin. Kiinnostavuus on yhtä kuin pelin läheisyys. Pidän itseäni vastenmielisenä räiskijänä. Pelkään että pimeässä huonessa seurassani on paha olla jopa pelikonsoleiden. Seinien kanssa pärjään. Muutoin en osaa muuta kuin vihata Venäjää.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com