29.6.2014

Venäjänkielen puhetaitoni on huonontunut parissa vuodessa aika tavalla. Lukutaidon sentään luulisi vähän parantuneen, vai onko se vain luulo. Täytyy sanoa, etten oikein nauti sellaisen kielen puhumisestä, jota en osaa puhua. Englantiakaan en opi, vaikka mitä tekisin. Viisivuotias tytär menee minusta englannintaidossakin ohi parissa vuodessa. On todella rajoittunutta tällainen kielivammainen elämä, mutta mitä on tehtävissä. Selväähän on ettei kieliä harjoittelemalla opi, niin kuin jotain matematiikkaa tai musiikkia. Kielen oppiminen on puhdasta synnynnäistä lahjakkuutta ja magiaa. Ihminen joka osaa kieliä herättää ennen muuta pelkoa, toiseksi kunnioitusta. En tiedä asiaa jonka suhteen työn tekeminen ja ahkeruus olisi yhtä turhaa. Toisaalta en minä tästä asiasta enää näin elämän ehtoopäivillä kärsi. Sitä voi vain olla kaikissa tilanteissa hiljaa ja hymyillä. Nyökkäillä iloisesti kuin kiinalainen.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Lue ääneen ja kehitä ääntämistä. Samalla puhetaito kehittyy. Ja vieraalla kielellä pitäisi oppia ajattelemaan. Ja englannin suhteen varsinkin uusia sanoja pitäisi opetella jatkuvasti.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com