29.6.2014

HAAVIKON MERKITYS

Saarikosken rahatyö -- roskan kääntäminen -- ja päätyö -- nerouden suomentaminen -- oli mahdollinen, koska oli olemassa Haavikko. S pitää Haavikkoa jonain jumalana, jonka elämää edes ei pysty kuvittelemaan, mutta Haavikon suurin ansio on kuitenkin se, että hän piti Saarikosken työssä, antoi työtä. Toiseksi suurin ansio on hänen oma kirjallisuutensa, joka on mahtavaa (vaikka Tuuliöinä ei tänään tee minuun vaikutusta… samalla kun Laulu laululta pois (1966) tuntuu kuin uutuusteokselta). Mutta S on Haavikkoa suurempi runoilija, ohi mennen. Vaikki sivutöinäänhän, lauantaiaamupäivisin, Haavikkokin runoili.

Meille Haavikon, Anhavan, Saarikosken pojista ei paljon ole apua tai iloa. Meidän pitää, kehittyäksemme, tehdä sama työ, mutta ilman että kukaan tilaa meiltä koskaan mitään, tai edes lakkaa aktiivisesti sotimasta meitä vastaan. Moraaliset mahdollisuutemme kehittymiseen ovat heikot; tämä ei ole sosialismi, jossa voisimme elää luovalla työllä. Kehittyminen on toisaalta mahdollista, mutta se ei voi olla näyttämättä hullulta ja tarkoituksettomalta toisten ihmisten silmissä.
"Mitä minä sitten teen kun rahaa ei enää saa mistään?" Saarikoski 1971
Taiteessa ja matematiikassa ei ole mitään sellaista kuin lahjakkuus: jokainen kehitysaskel on kovan työn tulosta. Vain kielilläpuhumista opitaan ekstaasissa, synnynnäisen kyvyn avulla.

Suomentajanpäiväkirjojen sivulla 306 S haukkuu Jörn Donnerin vielä perusteellisemmin. Nautittavia rivejä. Donner on uskomattoman falski ihminen (yhden tapaamisen perusteella) ja huono kirjoittaja. Kaiken tässä maassa sikiävän henkisen kelvottomuuden perikuva: sairauden kuva. Russofobian basilli.

Alpo Ruuthin Korpraali Julin pitää lukea. Tilasin jo. Tilasin myös Salaman Orvokin. Onko Salamalla tosiaan joku hyvä romaani? "Salaman kirjoista näkyy saumat, tekemisen vaiva", sanoo Saarikoski, ja sanoo kyllä turhan kivasti kun Salama on hänen ryyppykaverinsa. En usko, että Saarikoski todella jaksoi lukea Salaman romaaneja. Jaksoiko kuunnella edes juttuja, kertaakaan hän ei Salamaa siteeraa. Romaanit ovat tympeitä ja ikävystyttäviä, eikä niissä mitään muuta ole näkyvissä kuin saumat. Salaman seksuaalikuvaukset ovat minulle käsittämättömiä, en saa niihin mitään tolkkua. Seksuaalisuutta toki on vaikea kuvata. Salama on niitä tyyppejä, joista S sanoo: "Ei tunne paikkaansa evoluutiossa." Helsinkiä ei ole koskaan kuvattu taiteen keinoin, toteaa Saarikoski. Ei ainuttakaan romaania. Miksi? Koska ihmiset kuvaavat ihanteitaan, haaveitaan, pelkojaan, mielikuviaan, eivät sitä mikä on todella läsnä ja olevaa. Nykymaailmassa ainoat tosijuorut ovat sellaisia, että niiden levittäjää pidetään vain hulluna.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com