26.6.2014

KIRJALLISUUDEN TEHTÄVÄ

Kirjailijat ne pohtivat vuodesta toiseen jossain Lahden kirjailijakokouksessa kirjallisuuden tehtävää, ovat huolissaan runouden merkityksettömyydestä ja muuta sellaista. Lahden kokouksessa juopottelua ja lörpöttelyä Saarikoski ei pitänyt kotoisan juopottelun kilpailijana. Kirjailisuuden "yhteiskunnallisen tehtävän", jos sellainen nyt kerran pitää löytää, hän kuittaa lakonisemmin Jussi Parviaista:
"Kirjallisuudella on sama tehtävä kuin kyläyhteisössä ns. juoruamisella."
Kirjallisuus ei siis OLE juoruamista kyläyhteisössä. Vaan sen tehtävä yhteiskunnassa on SAMA kuin juoruamisella kyläyhteisössä. Yhteiskunta poikkeaa arkaaisesta kyläyhteisöstä mm. siinä, että se on paljon vähemmän läpinäkyvä ja mahdollistaa suurkaupunkien myötä asukkailleen myös tietyn anonymiteetin. Olennainen kysymys on: kuinka voi juoruta jos ei ole mitään "juoruttavaa". Kirjailijan tehtävä on siis hankkia "juoruttavaa". Miten se tehdään? Ei välttämättä kammiossa tai kirjastossa istumalla, niin kuin Saarikoski haaveilee, ja harmittelee että:
"parhat vuoteni menivät "elämiseen"" 
Ja kun "juoruttavaa" on hankkinut, jää mietittäväksi miten se laitetaan kirjoitukseen, rivien väliin, niin että juoruttavat eivät sitä huomaa ja kirjailijaa tapa. Siksi varsinainen kirjallisuus ei voi olla ensisijaisesti kertovaa kirjallisuutta, koska kaikki mitä se kertoo tapahtuu rivien välissä.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com