29.6.2014

Kävin Bloomsdayssä Hotellin Tornin pubissa. Olkihattuiset rusettikaulaiset miehet lukivat James Joycea pubiyleisön hälistessä välinpitämättömästi. Tunnelma oli kuin olisi tupsahtanut Douglas Adamsin romaaniin. Englanniksi luettuna nuo novellikohdat kuulostivat kaavamaisilta. Onhan minulla toki hyllyssä Finnigans Wake jne (joka jonkun Hannu Helinin suomentamana voisi minulle kuka ties alkaa puhuakin... oma englannintaitoni ei nauttimiseen riitä). Hyvä, että Ville Hytönen kuulemma julkaisi Helinin suomennosotteen Finnigas Wakesta: kuka ties siitä alkaa kokonainen uusi kirjallisuus. Vaikka harmi tietysti, että Helin itse asiasta loukkaantui, kun ei ollut antanut julkaisemiseen lupaa. Bloomsdayssä tuli ajatelleeksi, että Saarikoskikin teki Joycellekin palveluksen. Minulle Joyce ei ole koskaan merkinnyt silti oikein mitään. Ei ole vaikuttanut tekemiseenä millään tavalla. Kymmenen minuuttia Bloomsdaytä oli enemmän kuin riittävästi. Tulihan Saarikoskikin myöhemmin järkiinsä ja tajusi, ettei Joyce ole tärkeämpi kuin Kafka. Ja onko se Kafkakaan nyt paria Saarikosken päiväkirjasivua arvokkaampi suomalaiselle lukijalle. Ei sillä ole minuun suurta vaikutusta ollut. Rangaistussiirtola, ja mitä muuta? Useimpia Kafkan (edes lyhyitä) teoksiahan ei jaksa (suomeksi) lukea. Totta on, että kapitalistinen yhteiskunta paljossa on kafkamainen: siltä voi usein suojautua vain viraston seinien raikkaammalle puolelle, eli sisään.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com