10.6.2020

PELTOTIEKESKUSTELU ALEXANDER DUGININ KANSSA

Kuluneet kolme vuorokautta ovat olleet yhtä tohinaa. Venäläisen traditionalistifilosofi Aleksand Duginin loistavan sunnuntaisen luennon ja pitkän kyselytunnin jälkeen siirryimme Nuuksioon lomaparatiisin virvoittavista antimista ja luonnon helmasta nauttimaan, kansainvälisen toimittaja- ja valokuvaajaryhmän seuratessa. Illan, yön ja aamun aikana Duginin kanssa ehdittiin käydä erinäisiä keskusteluja.

Duginille Heidegger ja Nietzsche edustavat eurooppalaisen modernin filosofian loppua. Dugin näkee Nietzschen tavallani Sokrateen opponenttina Platonin Pitojen ensimmäisessä dialogissa, ja tämän logiikan johdonmukaisena kehittelynä. Dugin näkee Tolstoin ja Nietzschen vastakohtaisuuden, jossa Tolstoi edustaa eettisen intuitivismin ääripäätä, Nietzsche liberaaliin individualismiin johtavaa moraalista antirealismia. Heidegger edustaa eurooppalaisen Kantista alkava rajallisuuden filosofian päätepistettä. Kantin rajallisuuden filosofia rajoittaa aiempaa filosofian aluetta, varsinkin metafyysisen spekulatiivisuuden ja villin empirismin osalta.

Heideggerissä metafysiikka lakaa Euroopassa, tullakseen esiin jälleen viimeaikoina spekulatiivisen filosofian kaavussa. Dugin puhui Heideggerin keskikauden töistä, jotka ovat minulle vieraita. Duginin mukaan viimeisen eurooppalaisen filosofian jälkeen ei seuraa historian loppu, vaan alkaa ensimmäinen euraasialainen filosofia.

Duginin neljäs poliittinen teoria nousee fasismin, kommunismin ja liberalismin raunioista. Dugin ei ole riuhtomasta kommunismin tai fasismin mädäntyneitä luita haudan levosta. Kommunismin romahdus oli hänen mukaansa geopoliittinen konkurssi, ei ideologinen konkurssi. Mutta ideologia osoittautui geopoliittisesti käyttökelvottomaksi. Fasismi taas on Dugnille itsepetos ja torjunta, johon auttaa psykoanalyysi. Duginin mukaan mikään elämänmyönteinen ei voi perustua fasismille. Dugin ei kuitenkaan ole missään perinteisessä mielessä vasemmistolainen, vaan pikemminkin heideggeriläinen traditionalisti, joka kohdistaa fasismiin Heideggerin "mustien vihkojen" tyyppistä kritiikkiä. En kutsuisi Duginia myöskään missään nykyajalle tyypillisessä merkityksessä oikeistolaiseksi.

Dugin ei ole venäläisnationalisti. Hän sanoo, että nationalismi ei sovi monikulttuuriseen euraasiaan. Neljäs poliittinen teoria on moniulotteisempi. Sana patriotismi sopii Duginin teoriaan, mutta sana nationalismi ei sovi. Dugin uskoo insinöörimäiseen kielen ja immanenssin vastaavuuteen, jossa toimivat ideat voidaan välittää tietoisuuksien välillä suoraan viittaamalla kyberneettiseen prosessiin, ilman että idean ja materiaalisuuden jako kielen tasolla päästetään sumentamaan merkityksiä. Insinöörikieli on antimanipulativista pragmaattista kieltä, joka viittaa metafysiikkaan ainostaan objektiivisen korrelaatin kautta silloin kun idean materiaalinen määrittely on madollisimman täydellistä prosessissa.

Näissä suuntaviitoistuksissa ensimmäinen euraasialainen filosofia näyttää alkavan siitä mihin Steve Jobs ja Apple päättyvät. Neljäs poliittinen teoria on jonkinlaista Applen käyttöjärjestelmä- ja aplikaatiosuunnittelua, piirien suurempaa integrointia, mutta yhteiskuntarakenteiden tasolla. Suprajohtavuus, resistanssin poistaminen, on kiinalainen idea.

Gurdjieff on Duginille tuttu filosofi. Dugin on osallistunut Gurdjieff-ryhmän työhön Moskovassa 17 vuotiaasta. Dugin alleviivaa, että hänen uuden kirjansa otsikko "Neljäs poliittinen teoria" viittaa Gurdjieffin neljänteen tiehen. Gurdjieffin kautta Dugin löysi itselleen tärkeämmät filosofit René Guénonin ja Julius Evolan.  
Neljäs poliittinen teoria on immanentti pragmaattinen teoria, joka sisältää lähtökohtana ajatuksen moninapaisesta maailmasta: monista valtakeskipisteistä, jotka toimivat kukin kulttuurien sulatusuuneina omilla periaatteillaan ja laeillaan. Jokainen napa tuottaa omaleimaisen inhimisen evoluution. Navat ja niiden ympärille evoluutiot, sivilisaatiot ja imperiumit ovat radikaalissa kilpailussa keskenään. Mutta on jokin tekijä, mikä erottaa vision Orwellaisesta historian lopusta (kuten tietysti myös fukuyamalaisesta), jossa imperiumien välillä vallitsee ikuinen sotatila, ja kukin imperiumi on vain toisensa totaalisten kauhujen negaatio tai peilikuva.

Olennainen lähtökohta on vaihtoehdon tarjoamisen käsite. Duginille ihmisyys on vapautta valita, vapautta luoda vaihtoehtoja ja vapautta kieltää tai myöntää. Kieltää voidaan pelkän kieltämisen eleen vuoksi, rajoittamisen, rajan piirtämisen takia, mutta sille voi olla hyvä syy. Imperiumit rakentavat loogisen tietoisuutensa käsittämiensä hyvien syiden ympärille. Hyvät syyt, eli perusperiaatteet, ovat imperiumien toiminan takana. Periaate on uhrausperiaate: jokainen kulttuuri ja sivilisaatio uhraa hieman eri tavoin, hieman eri asioita painottaen.

Vaihtoehdottomuuden tila, vaihtoehdottomuuden mantra on duginlaisen käsityksen mukaan fasismin ydin. Liberalismin tai nationalismin hegemonia, joka on vaihtoehdotonta, voi olla fasistista. Fasismi ja hegemonia ovat vaikeita erottaa toisistaan, rakentuipa hegemonia minkä hyvänsä asiakokonaisuuden ympärille. Hegemonia on pyrkimystä vaihtoehdottomuuteen.

Nationalismi merkityksessä, jossa kansakunnan edunmukainen toiminta on dogmaattisesti ja hegemonisesti määriteltyä, voi olla fasistista. Mutta nationalismi kansakunnan edun ymmärtämisenä laajassa mielessä ei ole fasistista. Siksi antifasismia ei koskaan tule nähdä symmetrisenä vastaideologiana, vaan aina situationistisena ja psykoanalyyttisenä terapeuttisena toimintastrategiana. Antifa, joka sortuu mihinkään muuhun, katalysoi aina fasismia.

Terapiaa tarvitsee kansakunnan psyykeessä oleva trauma, torjunnan analyysinä ja rikkomisena. Traumatodellisuuden jään rikkominen avaa muistin, yksiulotteinen ihminen paljastuu, vaihtoehdottomuuden manran illusorisuus paljastuu. Siksi kuten sanottu, Dugin ei ole nationalisti, vaan korkeintaan patriootti, jos tällaisia käsitteitä hänen kohdallaan halutaan käyttää. Itse Dugin määrittää itsensä anti-amerikkalaiseksi. Etusijalla on ihmiskunna ja planeetan positiivinen, elinkelpoinen ja mahdollinen tulevaisuus. Ei hegemoninen manipulaatio vaan sen purkaminen, analyysi ja paljastaminen.

Duginilla geopolitiikka on talouden ylittävä, taloutta vahvempi, syvempi ja merkittävämpi kategoria. Hän kertoi saaneensa vaikutteita geopoliittiseen ajatteluunsa mm. intialaisesta "pyhästä geologiasta". Tämä esoteerinen kiemura tuli esiin, kun sanoin, että luultavasti tunnistaisin lentokoneessa Venäjän valtakunnan rajan, vaikka se lentäisi kymmenentuhannen metrin korkeudessa pilvien yläpuolella. Tietoisuuskentän voi aistia, geopoliittinen raja on tietoisuuksien välinen muuntumisen tila. Geopoliittisen rajan ylittäminen on muuntuneen tietoisuuden tila. 

Duginin kaavailuissa euraasialainen projekti ja ensimmäinen euraasialainen filosofia ei kaadu imperialistiseen hybrikseen, eli tyypilliseen fukuyamalaiseen megalothymoottiseen umpikujaan, joka rappeuttaa ja jäykistää luovat elinvoimaisuuden lähteet sisältä käsin. Hän kieltää imperialistinen nationalismin ja tietoisesti pidättyy kehittelemästä sen henkisiä rakenteita tai muodostelmia. Mielestäni Nikolai Starikov ei ole ymmärtänyt tätä näkökohtaa. Starikov on suoraviivainen stalinisti, joka ei näe pranaenergioiden vapaan virtaamisen tukahtumisen ongelmaa fataalina. Se on hänen virheensä. 
 
Duginin kanta Venäjän aseelliseen puuttumiseen Ukrainan kriisissä on ehdottoman ja periaatteellisen kielteinen. Periaatteen on pidettävä, vaikka länsi järjestäisi itä-Ukrainassa kansanmurhan. Venäjä voi korkeintaan tarjota turvapaikkaa maastapakeneville. Silti Dugin näkee, että Ukrainan on geopoliittisesti osa Venäjää, eikä tätä asiaa voi muuttaa kansanmurhan tai kyynisyyden tietä, jota nyt Ukrainan tapahtumista olemme saaneet todistaa. Silleenjättäminen ei tarkoita Venäjän voimattomuutta. Se tarkoittaa sitä, että Venäjä keskittää voimansa tärkeimpään asiaan, joka on neljäs poliittinen teoria ja Euraasian unioni.

Syy siihen, miksi nationalismi perinteisesti määriteltynä ei toimi Duginin teoriassa, on ennen muuta globaalissa taloudessa ja toiseksi geopoliittisissa periaatteissa. Jos jokaisella valtioilla olisi yksikäsitteinen ja oma kansallinen identiteetti, raha ja oma talousjärjestelmä, voisi ehkä puhua perustellusti nationalismista. Patriotismi on Duginin mukaan nykytilanteessa perempi käsite, koska se ei viittaa pääoman kotimaahan vaan geopoliittiseen asennoitumistapaan. Patriootteja yhdistää tietty asenne ja oikeusperiaate yli rajojen. Patriootti ei ole ylittämässä omia rajojaan. EU luo omaa taantumuksellista nationalismiaan vauhdilla. Puheet kovasta ytimestä ovat Duginin mukaan taantumuksellista EU-nationalismia. EU-nationalismilla ei ole uutta teoriaa tai filosofiaa. Sillä ei ole aivoja.

Myös Venäjään sitoutuvat korostavat nationalistisia ja identiteettiperusteisia syitä. He eivät ole ymmärtäneet mitä Dugin tarkoittaa, eivätkä varsinkaan niitä vaaroja, johon sellainen orwellainen symmetrisesti taantumuksellinen nationalismi johtaa. Tässä kohtaa siis tullaan nationalismin määrittelemiseen. Tässä kohtaa tarvitaan aivot. Määritelläänkö nationalismin keinot ja elinehdot kapeasti ja fasistisesti vai jotenkin toisin. Onko vaihtoehdottomuus vain tosiasiallinen vaihtoehtojen moneus. Jotta ensimmäinen euraasialainen filosofia kykenisi ratkaisemaan tämän, se tarvitsee aivot. Koska Eurooppa ei tarvitse aivoja, aivot siirtyvät pohdiskelemaan kysymyksiä, jotka ovat arvokkaita euraasialaiselle filosofialle. Dugin suhtautuu varovaisella innostuksella ehdotukseeni perustaa Ufaan Euraasian patafyysinen Alfred Jarry -instituutti, jossa tarjottaisiin kansainvälisille aivoille öljyrahoitteiset huipputyöskentelyolosuhteet ja resurssit.

Ensimmäinen euraasialainen filosofia palauttaa metafysiikan filosofiaan maailmankuvallisena spekulatiivisena tiedontuottamisena ja luo samalla vaihtoehtoisen maailmankuvan nykyiselle läntisen liberalismin sekulaarille maailmankuvalle, jota pidetään paitsi hegemonian hapottaman myös tietyn kehityskulun loogisena päätepisteenä ja umpikujana. Kysymys on kuitenkin loogisen päätepisteen harhasta. Metafysiikan ja poliittisen teorian liitospinta toimii kuin oliot ohjelmointikielessä. Rajapinta on määritelty ja toimii täsmällisten vastaavuussuhteiden kautta. Fysiikan ja metafysiikan erottelu voidaan tehdä selkeästi. Siksi neljäs poliittinen teoria ei ole idealistinen eikä materialistinen teoria, vaan kyberneettinen teoria. Voisi melkein sanoa patafyysinen teoria, Alfred Jarryn hengessä. Itseasiuassa "Suur-Venäjä" on noosfäärinen Venäjä, kosmos-Venäjä, kosmos-Kalevala, kosmos-Niebelung, kosmos-Popol Vuh, globaali noosfäärinen valtio. Miksi tähän liittyy sana Venäjä? Siksi, että Venäjän rooli nykyisessä yksinapaisessa uudessa maailmanjärjestyksessä (NWO) on olla todellinen vaihtoehto.

Dugin näkee Heideggerin olemisfilosofian osuvan tässä kohtaa oman ajattelunsa ytimeen: siitä mitä maailma on, emme voi johtaa sitä mitä maailma voisi olla. Mutta ennen muuta: ollakseen olemassa geopoliittisesti ja sen jälkeen metafyysisesti, on ensin oltava olemassa fyysisesti. Euraasian unioni on tämä ensimmäinen ja perustava prinsiippi, tilanteessa jossa ihmiskunnan metafyysinen perspektiivin luominen uhkaa kokonaan lakana. Me tarvitsemme perusteellista filosofista spekulaatiota maailmankuvamme rakennusaineeksi: spekulaatiota, joka nojaa tiettyyn perustaan.   

Näin siksi, että palauttaessaan metafysiikan ensimmäinen euraasialainen filosofia elvyttää paikalliskulttuurit ja "paikallisjumaluudet" uuteen kukoistukseen ikään kuin saman sateenvarjon alle. Se ei tarjoa yksikäsitteitä uskontoa, kristinuskon abstraktiota ja dogmaa. Moninapainen maailma seuraa metodin yksinkertaisuudesta ja yleispätevyydestä. Moninapaisuus tarkoittaa Duginilla hyvin suurta moninapaisuutta, ei kolmen suuren identtisen historiaa ja mediaa väärentävän orwellaisen imperiumin ikuista asemasotaa aivokurkiaiseen tampatuissa juoksuhaudoissa.

Koskan neljäs poliittinen teoria ja ensimmäinen euraasialainen filosofia tarjoaa ajattelun välineet kenelle hyvänsä globaalisti, tämä tarkoittaa globaalia mutta antiglobalistista asetelmaa. Filosofia toimii globaalisti, mutta sillä on antiglobaalinen perusta ja päämäärä. Venäjää mustamaalaava hegemonia on vain erän liberaalin hegemoniaklusterin jäsen. Se tähtää ensimmäisen euraasialaisen filosofian mustamaalaamiseen, jotta sen teho ei kävisi selväksi. Kysymys kaikessa lyhykäisyydessään on siitä, että tarjotaan yksinkertainen ja tehokas vaihtoehto globalismille, ja tämä vaihtoehto on kenen hyvänsä ulottuvilla. Se mikä on todellista vastarintaa ja todellista protestienergiaa kanavoituu ennemmin tai myöhemmin tämän vaihtoehdon kautta, koska se on tehokkain ja paras vaihtoehto. Ja siksi intuitiivisesti kenen hyvänsä riittävän pitkälle uskaltautuvan rohkean ajattelijan itsenäisesti löydettävissä.

Duginin mukaan keskeiset ajattelijat löytävät tämän tien samalla kertaa eri puolilla maailmaa. Euraasian unioni on tämän ajattelun mukainen historiallismateriaalinen prosessi. Siksi ensimmäisen euraasialainen filosofia on vääjäämätön filosofia, johon jokainen ajattelija päätyy mikäli on rehellinen ja läpinäkyvä ja ehtii elämässään riittävän pitkälle kupliensa puhkomisessa. Tarvitaan vain häikäilemättömyyttä, kuplien puhkontaa, illuusioiden purkamista. Selkäranka ei ole välttämätön, aluksi, kun tukevalle perustalle, eli maalle siirrytään alkumeren liberaalista kaaoksesta. 
  
Siinä missä orwellaisen moninapaisen maailmantodellisuuden identiteetti määrittyy vapausperiaatteelle "free as judenfei" määrittyy duginlaisen todellisuuden identiteetti vapaudelle sanoa kyllä tai ei. Duginlaisessa todellisuudessa ei ole haavikkoilaista "kyllä siis ei" -periaatetta (nykysuomalainen metafysiikka?). "Free as judenfrei" vapausperiaate taas on vapautta polttouhriin. Polttouhriksi valitaan toisen imperiumin kuka hyvänsä kansalainen, kuten Carita Mattila tänään valitsi Gergievin omaksi polttouhrikseen. Polttouhrin kautta imperiumin isoveljen rakastaja tappaa "ryssän itsestään". Tavallaan sillä hetkellä hän myös kaataa itsensä päälle bensaa ja sytyttää itsensä tuleen ja huutaa isoveljelle: MINÄ OLEN RYSSÄ; SIIS POLTAN ITSENI ELÄVÄLTÄ. Tällä rituaalilla identiteetti vapautuu sisäisestä ryssyydestä ja tulee valmiiksi posthumanistiseksi transgenderolennoksi, joka rakastaa vain isoveljeä, ja jolla isoveli on näkymättömänä rakenteena läsnä jokaisessa seksuaalisessa transaktiossa.

Ensimmäinen euraasialainen filosofia häikäisee metodinsa suurella kyberneettisellä stevejobsmaisella kirkkaudella. Teho perustuu häikäilemättömään tehokkuuteen ja käytännöllisyyteen, jolla se poistaa Euroopan yllä leijuvan aavemaisen sumun. Euraasialaista filosofiaa johtaa selkeä maku ja kompassiruusun tuoksu. Tässä euraasialainen filosofia palaa Novaliksen Heindrich von Ofterdingenin kaksitoista tähtisen sinisen lipun henkeen. Novalis tarkoitti hahmottelemansa tähtilipun alunperin juuri Euraasian unioni lipuksi, ei EU:n lipuksi. Neljäs poliittinen teoria on eurooppalaisesta perspektiivistä katsottuna arrièregardemaista kehittelyä lähinnä schellingläiseltä perustalta. Schelling on Hegeliä tärkeämpi filosofi neljännelle poliittiselle teorialle.

On jokaisen oma asia uskoa, missä määrin valtiollinen Venäjä ja Putin kuuntelevat Duginia tai toisaalta käyttävät häntä tavallaan. Duginin oman käsityksen mukaan pelkästään maailman geopoliittinen tilanne on lisännyt hänen filosofiansa kiinnostavuutta, myös Kremlissä -- ei suora Putinin tuki tai suosio. Tässä on epäluuloille runsaasti tilaa. 

Myönnettäköön: vaikka tämä kaikki on minulle vielä melko hämärää ja arvailujen varaista, on Duginin henkilössä jotain lupaavaa ja vakuuttavaa. Hän teki minuun vaikutuksen monellakin tapaa. Hän on esimerkiksi aivan mahtava opettaja. Kun kerroin jo kymmenen vuotta tekeillä olleesta esseekokoelmastani, joka käsittelee kaikkia näitä Duginin olennaisia teemoja, hän osasi heti korjata tärkeän premisseissäni olevan virheen: Fukuyaman tulkinta platonin valjakkovertauksesta ei pidä yhtä Platonin alkutekstin kanssa. Fukuyaman (kenties tarkoituksellisesti vääristetyssä luennassa) Thymos on musta hevonen, Eros valkoinen hevonen. Dugin huomautti kreikankielisessä alkutekstissa (Platon Faidros 246a-254, Valtio, IV kirja) musta ja valkoinen ovat päinvastoin.

Fukuyama puhuu megalothymoksesta, joka on thymoksen sairaustila. Toisaalta valjakko ei liiku vauhdilla ilman Erosta. Paras tietysti olisi Venäläinen troika: Afroditeellä vahvistettu Eros. Thymoksen korostaminen Eroksen kustannuksella johtaa helposti liialliseen ihanteellisuuteen, kiihkomielisyyteen ja tasapainottomuuteen, josta Platon varoittaa dialogissa Theaithetos. Soturihyveet ovat henkisiä shamanistisia hyveitä tiettyyn tasapainopisteeseen saakka. Sen jälkeen ne sairastuvat hybriseen ja megalothymoottisuuteen: ylenmääräiseen voimaantumisen etsintään. Vladimir Solovjov painotti Erosta juuri tästä syystä. Afrodisiapainotus on venäläinen tai etelä-amerikkalainen, mutta ei japanilainen, englantilainen tai eurooppalainen.

Duginin selostus kirkkokuntien jakoon johtaneista syistä ja olennaisista eroista oli kiinnostava ja kaukana omista hatarista näkemyksistäni. Samoin Nietzschen moraalifilosofiasta Duginin tulkinnat olivat sellaisia, että väitteet suomennosväärennöksestä tuon teoksen osalta saivat vahvistusta. Pitäisi vihdoin lukea Nietzscheä muilla kielillä, ja kriittisistä laitoksista. Tässä suhteessa olisi tietysti mukava asua jossain Moskovassa ja tavata aiheiden huippuasiantuntijoita pitkien keskustelujen merkeissä.

Aion tulevaisuudessa perehtyä Duginin ajatteluun tarkemmin. Tämä kaikki perustuu vain keskusteluihin ja vaikutelmiin, ei teoksien luentaan.
***

Kolme päivää Nuuksion "naurettavan kauniissa" maisemassa kuluivat muuten loistavan sään ja mahtavan tunnelman merkeissä. Dagens Nyheterin toimittaja Michael Winiarski kuunteli keskustelujamme Duginin kanssa vuorokauden ajan. Tässä Dagens Nyheterin näkemys asiasta. Sivusilmällä seurasimme Jon Hellevigin FB-kirjoittelua Moskovasta, ehtimättä riittävän nopeasti puuttua humalaisen kirjoitteluun ennen kuin "Natsihuora-skandaali" oli ehtinyt paisua maailmanlaajuiseksi.

Pianomusiikkiani kuunneltiin pienestä matkaradiosta ja pohdiskeltiin mikä teemoista olisi sopivin Donetskin tasavallan kansallishymniksi. Venäläisten äitien kansallisen yhdistyksen johtaja Irina Volinez, joka itsekin on laulaja, piti musiikistani ja lahjoitin mukanani olleen levykopion hänelle. Pitkä kahdenkeskinen souturetki Irina Volinezin kanssa Nuuksion satumaisemissa hellepäivänä pyöri lähinnä noosfääristen kyberneettisten ja metafyysisten kysymysten ympärillä runsaalla hyvällä viinillä höystettynä. Tietysti myös uuden uljaan Venäjän uudet perhearvot kävivät varsin selviksi. Nikolai Starikov lupasi kirjoitta minulle lyhyen muutaman sivun esseen, jossa hän käsittelee Conchita Wurstia ja tekee tämän esimerkin avulla Duginin metafyysisen metodin mahdollisimman selväksi. Kun saan tekstin, käännän sen Suomeksi. Kun minulta lopuksi kysyttiin, mitä ajattelen Marxista ja Leninistä, sanoin, että he ovat käyttökelpoisia taidefilosofeja. Maailma ei ole vain pragmattinen, siksi tarvitsemme uuden kyberneettisen, idealismin ja materialismin kuilun yhteen kurovan tavan nähdä metafysiikka. Kaikki on taidetta.




(22.5.2014)

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com