31.12.2014

HYVÄÄ UUTTAVUOTTA 2015!

viimeinen sika sijoittaa
edullisesti ennen nousua

MYYRÄHINTTI

Uuden OSX 10.10 perusteella Applen toimitusjohtaja on Microsoftin homomyyrä. Tilanne alkaa moninpaikoin muistuttaa Windowsin surkuhupaisuutta. OSX 10.10 on niin epästabiili ja raakile, että uskon Applen käyttäjien vähenevän, ellei tilanne korjaannu nykyisestä.
Kommunismin materialistisen filosofian äärimmäisin paradoksi liittyy yhteisomistukseen, joka on itse asiassa juuri äärimmäisen idealistinen ajatus. Tavallaan, että kaikki omistus on jumalan takana.  Juuri näin ajattelee myös porvari, joka pitää jumalan armoa ansaintalogiikan ehdollistamana asiana. On yhtä idealistista kuvitella täydellinen yhteisomistus kuin täydellinen yksityisomistus. Kumpikin ajatus jotenkin rikkoo sitä vastaan mikä tällä planeetalla ja ihmisyydessä on totta.



30.12.2014

KAUNAN SYNTY

Kauna voi syntyä katseesta, mutta voiko kauna syntyä kasteesta?

MIKSI RUOTSALAISET OVAT NIIN HYVIÄ KAIKESSA?

Miksi ruotsalaiset ovat kaikessa parhaita? Miksi ruotsalaiset ovat voittamattomia? Asiaan on vain yksi selitys: suomenruotsalaiset. Suomenruotsalaiset ovat torpedoimassa suomalaista kulttuuria, minkä jälkeen ruotsalainen omahyväisyys ei löydä laatuistaan haastajaa.

Hyvä esimerkki on ystäväni Jesper Nordin, joka juuri sai Ruotsin suurimman sävellyspalkinnon. Esimerkiksi tämä äskettäin julkaistu Jonathan Liljedahlin ohjelmoima ScaleGen iPad appsi on suoraan minun Nordinille ja Liljedahlille valaisemistani ideoista kokoonkyhätty. Loistava appsi. Loistava osoitus ruotsalaisesta herkkävainuisesta kyvystä aistia totuus ja historiallisen liikkeen vääjäämätön suunta. Mutta, kuitenkin, minun ideani.

 

Silti en valita. Tämä toteutus ei mitenkään syö Castaliani elinvoimaa, päin vastoin, saan tästä ymmärryksestä uutta voimaa. Minusta on hienoa, että ruotsista löytyy korkeatasoisia kulttuuri-ihmisiä, jotka herkästi tajuavat ideoiden laadun.

Ajatelkaa, jos saisimme yhden tällaisen Jesper Nordinin Suomeen sävellysprofessoriksi. Miten silloin suomenruotsalaisten torpedointihankkeiden kävisi, miten kävisi sadismin ja pottuilun, kun tarjolla olisikin äkkiä todellista tietoa ja avointa ennakkolluulottomuutta?

Huonosti varmaan kävisi. Tunkkaisuus ei enää kiinnostaisi ketään.

Nordinkin kaltaista henkeä ei voi Suomessa syntyä. Täällä ei voi päästä kaikessa tässä insinöörimäisyyden ja muun porvarillisuuden idioottimaisuudessa samoihin näköaloihin: todellisiin näköaloihin. Ruotsissa viisautta sen sijaan tuetaan parhain palkinnoin ja apurahoin.

Näyttää siltä, että ruotsalainen pakitsemisjärjestelmä palkitsee kunnostautumista, siinä missä suomalainen koiramaisuutta? Ja ketä tämä bisarri kokonaisuus palkitsee: vain ruotsalaisia.

Me voimme ihan itse päättää onko Suomi 10, 20 vai 340 vuotta Ruotsia jäljessä antamalla ruotsalaisille hyviä neuvoja ja ampumalla itseä polveen.

Tässä Castalia-improvisaatio yksinkertaisen 20 vuotta mielessä hautuneen teeman pohjalta:


Muunnelma Sakari Okan runosta "Ei kuuta".

tiskivuorot
menevät tasan
laktoosittomassa
avioliitossa
kuka tarvitsee kuuta
haaveiden
haaksirikoksi
kylmää kiveä
sammal mataa
kuin tuuli ilmaa
sade seinää
televisio pelkoa


NARRIN TEHTÄVÄ

on osoittaa naurun paikka. Nauraa on lupa silloin, kun ei ole kysymys vakavastiotettavuudesta. Vakavastiotettavuus, kuten myös huumori, ovat puhtaasti poliittisia sopimusrakenteita. Narri on korkea-arvoinen poliittinen asiantuntija. Pilakuvaa ei laadita täydellisen näköiseksi. Poikkema on katsojan analysoitava itse. Täydellinen näköisyys on totista, tosikkomaista, vakavaa. Olennaisen korostaminen on hauskaa. Epäolennaisen korostaminen on hupaisaa. (Keskustelusta Timon kanssa)

GEENIN KÖYHDYTTÄMINEN

Meidän on vähitellen kyettävä hyväksymään ajatus, että evankeliumit eivät ole koskaan länsimaissa merkinneet mitään muuta kuin tarkkoja toimintaohjeita väkivaltaisille vallanpitäjille. Samalla tavalla Marxin esittämiä kriittisiä kuvauksia yhteiskunnallisesta katastrofista pidetään taloudellisen toiminnan ohjenuorana.

ENNAKKOLUULOTTOMUUS

että kaunaa ei kanna, vaikka kokemus antaisi aihetta.

PUTTE WILHELMSSONILTA KIRJALLISUUSKRITIIKIN OPAS 2010-LUVULLE

Tämä Putte Wilhelmssonin kritiikki on varmasti yksi oppinein, asiantuntevin ja paras kirjallisuuskritiikki, jonka olen kiiltomadosta lukenut. Jos Kiiltomadon uusi tekemisen taso on tätä, palaudun hiljaisesti lukijaruotuun.

"”Tasot” kertovat toisesta mieltymyksestä, monimutkaisuudesta." sanoo Putte Wilhelmsso. Ja minä innokkaasti lisään: monimutkaisuus hajoaa yksinkertaisuudeksi puhaltamalla kuin solmu.

Hienoja muotoiluja Wilhelmssonilta tulee roppakaupalla: "Toisin sanoen Kangaskoski tietää, miten kirjallisuutta tehdään, mutta tämä tieto välittyy länsimaisen kirjallisuuden melko rajallisen ja tarkoin kartoitetun viisauden toistona".

Tämä kritiikki kannattaa lukea aina pariin kertaa ennen kuin itse ryhtyy kirjoittamaan kirjallisuuskritiikkiä. Se on esimerkillinen, terävä, mutta oikealla, turhaa hämäryyttä poistavalla tavalla. Ehkä tämä kohde on toisaalta niitä tapauksia, kun sapluuna kerrankin sopii täydellisesti, "kun kerrankin on oppineisuudesta jotakin hyötyä".

Arvostelu toisaalta osuu paremmin kuin hyvin ennakkokäsityksiin, jonka olen muodostunut Kangaskosken romaanista. Aivan kuin Wilhelmsson maalaisikin juuri niitä. Kirjaa en ole tietysti edes avannut. Mutta luulen, luulen, luulen, että juuri tuolta sen lukeminen tuntuisi. Hassua tietysti olisi, jos niin ei olisikaan: jos kirja tämän kritiikin jälkeen yllättäisi.


*


SEKALAISTA POHDINTAA:

Tunkkaisuutta on juuri tämä länsimaisen ohuen kulttuurijuonteen pitäminen koko universumina ja sitten tämän tietoisesti kaavoitetun tietämättömyyden, rajoittuneisuuden ja mielikuvituksettomuuden varassa ironiloitsiminen.

Siis tällainen vuosisadantakaisen unkarilaisen aatelisnulikan asenne: pidetään työläiset tietämättöminä (vanhoja väkivaltarakenteita sokeasti pönittämällä) ja sitten kun tässä onnistutaan, ilkutaan heidän tietämättömyyttään.
 
Ikään kuin tehdään huonosti, mutta naureskellaan materiaalin laaduttomuudelle. Kirjoitetaan romaani tarkoituksellisen huonosti, mutta naureskellaan maailmalle, josta ei muka voisi kirjoittaa paremmin. 

Tai kalevalalaisittain: kerrotaan jo ruotsalaisella huumorilla höystetty valmis tarinapaketti Kristuksen kuolemasta, vaikka tarina on vielä kesken ja Kristus elää.

Ikään kuin tarinan voisi kertoa näkemällä alun ja ennustamalla lopun. Ikään kuin Venäjän kohtalon voisi sanella vain vahvasti luottamalla kohtalon aina samana pysyvään ja samaan kohteeseen suuntautuvaan ironiaan, joka sekään ei ole mitään sen jumalallisempaa kuin ruotsalaisen ilkeä elämänkaunainen monarkistissadistinen kampittava jalka.

"Ennakkoluulo se on ihmeellinen ilmiö; että kaunaa voi kantaa jo ennen kuin kokemus antaa siihen aihetta." Timo

KILPAILU

Voitontavoittelu on kolmivaiheinen: itsen vahvistaminen, jos se ei riitä, toverin heikentäminen, jos se ei riitä, toverin poistaminen. Äärimmäisen kilpailun vastakohta on yhteistyö. Yhteistyön vastakohta on hyväksikäyttö. Hyväksikäytön vastakohta on auttaminen ja hienotunteisuus. Hienotunteisuuden vastakohta on uhriksi tekeytyminen. Hyvä ja tasapainoinen yhteiskunta on hyvien lohdutuspalkintojen yhteiskunta. Voitontavoittelun äärimmäisenä muotona kilpailun tason pysyvä laskeminen vaikuttaa planeetan biologisen elämän tasoon ja geneettiseen monimuotoisuuteen heikentävästi.

29.12.2014

Jokaisella spontaanilla reaktilla on loputtomiin sukupolviin ulottuva historiansa. Jos emme tunne historiaa tarkasti (kvarkkien liikkeiden tarkkuudella), emme ymmärrä ainoatakaan reaktiotamme, emme ainoatakaan peukusta.

"Me halveksimme niitä, jotka piilottelevat pikkulasten takana, kuten esimerkiksi juuri äitejä."

He osaavat ajatella ajatuksiaan kirjoittamattakin. He osaavat kirjoittaa kirjoja ajattelemattakin.

POKERI

Suurvaltapolotiikkaa voi pitää yksinkertaisena pokeri-korttipelinä. Löytyykö hihasta tuntematon ässä, vai paljastuuko kaikki suvereeni pullistelu kovan paikan edess bluffiksi. Varmaa on se, että pienen valtion ei kannata olla pelipöydässä lainkaan silloin kun suuret valtiot laittavat kaiken yhden ässän tai bluffin varaan.

KOMELJANTTARIKOULUTUKSEN

tarkoitus on tietämättömänä pitäminen. Näytelmä jatkuu niin kauan huvittavana kun päähenkilö onnistutaan pitämään tietämättömänä siitä, että kysymyksessä on näytelmä. Suuret näyttelijät säveltävät lopuksi vielä sellaisia sinfonioita kuin suurien ja vanhojen näyttelijöiden voisi olettaa säveltävän: harva sitä on kokeillut.
"Oli selvästi havaittavissa että Kalevalan latinaksi kääntämiselle annettiin Vatikaanissa ja sen kulttuuripiirissä suuri arvo."

Ja päivän tietovisakysymys kuuluu, onko tämä lainaus Jaakko Nummisen PArnasso-artikkelista 5/1987 vai omasta satiirisesta fiktiostani?
On tullut aika, jolloin on luettava Juhana Vähäsen uusin runokokoelma toiseen kertaa. Eli on joulukuun 29. päivä ja käsillä vuoden loppu (eikä vähiten siksi että olen saanut -- taas -- karvasta kritiikkiä teoksen kritiikistä esittettyyn kritiikkiin esittämääni kritiikkiin).

SOPIMUS

Hyvät säännöt on tehty poikettavaksi, huonot rikottavaksi, paettavaksi, opeteltavaksi, tavaksi, unohdettavaksi. Sakkokierroksia sille, joka ei ole itse Mooseksen lakitaulu. Kuuluisiko taiteiden opetus oikeastaan sopimusoikeuden (professuurin, veljeskunnan, kenttäoikeuden) alaisuuteen? Vilpittömän mielen suojan perusteella tarkoin määritellyissä tilanteissa tapahtuu kuitenkin ekstinktio, jolloin myöhempi sopijapuoli saa oikeuden sopimuksen kohteeseen ja aikaisempi oikeus väistyy. Tärkeää: taideteoksen löytäjä ei saa vilpittömän mielen suojaa mutta huijauksen kohteeksi joutunut ostaja saa.

AKUSTIIKKA

Olisipa onnistuminen myös helpommin havaittavissa kuin epäonnistuminen. Akustiikassa onnistumisen ominaisuus on täydellinen havaitsemattomuus, kun epäonnistuminen havaitaan sen mukaan mitä täydellisempi se on.

KAIKKI VALHE ON TIETOISTA

ja suuren oppineisuuden tuottamaa. Maailma on kyynisten huijareiden alho, jossa totuudenetsijä on tieteen ja taiteen piirissä melkein tavaton tapaus. Palkaksi aherruksestaan kyyniset huijarit vielä usein kuolevat erityisen nuorena. Epäilyttävin olento kaikista on kirjoittava ja kirjoja lukeva ihminen. Toiseksi epäilyttävin on sellainen, joka ei kirjoita mitään, eikä lue. Vilpittömyyden teeskentely on syvintä petosta.


MIKLOS JANCSO

on huikea elokuvaohjaaja. Punainen psalmi (1972) "Még kér a nép" on vahva, Punaiset ja valkoiset nerokas.

28.12.2014

Tässä sarjassa kootusti uusimpia kokeiluja, joista ehkä jotkut jo suuntaa antavia. Etherogramissa uuden kitaran soundia Hiwattin 1970-putkinupin ja Karhusen käsintehtyjen efektilaitteiden läpi.


VALLANHIMO

on helposti tarttuva rutto. Kiihko siittää kiihkoa, vallanhimo synnyttää vallanhimoa, koska se näyttää ainoalta tavalta paeta joidenkin kusipäiden äärettömään tietämättömyyteen perustuvaa vallanhimoa. Vaikka oletettaisiin, että vallanhimoinen ihminen on aina kusipää, silti moninapainen maailma on parempi kuin yksinapainen. Moninapaisessa maailmassa kaikki valta ei ole yksillä kusipäillä.
Ei usko jumalaan: ei usko jumalan kykyyn pelastaa itseään ihmisen murhanhimolta.

27.12.2014

EPÄAJANKOHTAISUUS MUSIIKISSA

Varsinkin musiikissa vain sellainen säveltäjä voi olla kuunneltavissa vakavasti, jolla ei ole mitään suhdetta aikakautensa musiikkiin tai aikakautensa ilmiöihin. Hän ei saa jäljitellä mitään, eikä olla missään suhteessa mihinkään aikakauteen, kaikista vähiten siihen satunnaiseen ajankohtaan, jolloin sattuu olemaan itse maailmaan heitetty.

Ollakseen inhimillinen, säveltäjän on oltava maailmalle vieras, koska kaikki aikakaudet ovat erilaisia epäihmisyyden koosteita. Aikausissa kilvoittelee bisarrius ja alhaisuus, kun taas musiikissa kilvoittelee kauneus ja ylevyys.

Sellainen on epäajankohtaisen säveltäjän tie. Varsinkin musiikissa tämä on välttämätön edellytys sille, että asiaan voi suhtautua vakavasti. Kaikki aikansa lapset, kaikki missä näkyy aikakauden leima, on tasapuolisesti hylättävä.

INTERVALLIGENERAATTORI

Tämän tyylisiä yhdestä alkusolusta orgaanisesti kasvavia inventioita olen harrastanut liian vähän. Tässä tuottaa tyydyttävyyttä, juuri se, että kappaleessa on yksi alku, yksi keskikohta ja yksi loppu. Ei monia pieniä alkuja, kuten osista koostuvissa fragmentaarissa kappaleissani yleensä sattuu olemaan. Ainakin näitä monia aikaisempia kokeiluja vasten tällainen orgaaninen ja plastinen muoto tuottaa tällä hetkellä tyydytystä. Olisiko tästä suuntaviitaksi.

Tässä on äänenkorkeusmateriaalin tuottamiseen käytetty luomaani intervalligeneraattoria, joka manipuloi nimenomaan peräkkäisten ylösnousevien tai alaslaskevien intervallien sarjoja pikemmin kuin fiksattuja äänenkorkeuksia. Sävelrivin korvaa tavallaan intervallirivi. Tällä alkeellisella härvelillä voi nyt määritellä erilaisia intervallijakaumia ja eri intervallien esiintymistodennäköisyyksiä.

Kun nämä intervallijärjestelmät sitten liittyvät orgaanisesti polyrytmisiin rytmiintervalleihin saadaan pianorullaesityksessä kuvan esittämiä (X= aika, Y= äänenkorkeus) asteikkotangentteja, joiden kulmakertoimet vaihtelevat sarjallisesti.


26.12.2014

Pahin on siis totta! Näin tänään suomenruotsalaisen isän äidin isän isän kuvan: hän on kaksoisolentoni. Tai minä hänen.

TAIDE

Kehittyneintä maailmassa on taiteen rikkomisen taide. Lahjakkuus on nimitys henkilölle, joka on poliittisella sopimuksella asetettu aktiivisen sabotoinnin ulkopuolelle. > ruotsalaisuus

SÄVELTÄJÄN ONGELMIA

Eilisistä kitaraharjoituksista oli seurauksena se, että ryhdyin vain entistä päättäväisemmin koodaamaan. Tein Castaliaan intervalleihin perustuvan äänenkorkeuslistageneraattorin. Myös sellainen generaattori pyörii mielessä, jolle voisi syöttää suoraan kitaralla tonaalisina sointuina tai asteikkoina ensimmäiset 4-7 äänenkorkeutta ja laite täydentäisi sen aina erilaiseksi 12-sävelriviksi. Jotain markovpohjaista ratkaisua voisi tässä ajatella.

Castaliastani puuttuu vielä selkeä suhtautuminen sointuihin ja harmoniaan. Pitäisi rakentaa jonkinlainen oppiva markovpohjainen järjestely, jossa voisi peukuttaa asioita ja positiiviset peukutukset vaikuttaisivat todennäköisyyteen, että hahmo ilmestyy joskus vielä uudelleen. Kai tämä tarkoittaisi lähinnä jotain filtteriä, jolla voisi poistaa epätoivotuimmat ilmestymät. Mutta epätoivottukin lapsi saattaa jossain tilanteessa olla toivottu katalyytti, ainakin antichilloutgenressä.


Terjeä vuodelta 1968. Terje on yksi lyyrisen kitaran esikuvistani. Täyttä vuonoa.


Vilpittömyyden puuten on ihmisessä
suuri puute vain silloin
kun pitäisi selittää jollekin jotakin
ymmärrettävästi. Ei siis juuri koskaan.

25.12.2014

RUOTSALAISHÄVITYKSESTÄ TOIPUMINEN

Entäpä jos muuttaisi Konevitsan saarelle?

Harjoittelen kitaralla nejästä kolmisoinnusta rakentuvia progressioita, niin että neljä kolmisointua käyttävät kaikki 12 säveltä. On hyvä, ettei koskaan tätä ennen ole harjoitellut mitään.
Me emme ole paratiisissa vielä tai enää.
Mahdolliset toimintavaihtoehdot ovat: 
toimia niin kuin jo olisimme paratiisissa, 
tai toimia niin kuin emme koskaa enää olisi. 

KYBERNEETIKKO

Tulitikkutyttö sortui liikaan idealismiin. Askeetti on materialisti. Rihkamakauppiaan idealismi on yhtä kaukana oligarkin materialismista kuin ilottomuus ilosta. Kyberneetikko murtautuu jumalan kassakaappiin ja lisää sinne omat jalokivensä.

24.12.2014

Karjalasta kajahtaa. Sanoituksen aatelia.



Työläismehiläinen ei koskaan ajattele omaa poliittista etuaan.
Nonsensea on vaikea parodioida hauskasti.

Voisiko minkä hyvänsä satelliittikuvan varaan perustaa uskonnon?

MALESIALAISKONEEN TAPAUKSESTA

on olemassa jokin totuus, jonka joku tietää varmasti. Vaikka minäkin osaisin satelliittikuvan väärentää, todistaa aito kuva asian sataprosenttisesti niille, jotka tietävät sen aitouden, eli laitteiden käyttäjille.
 
Satellittitieto ei ole subjektiivista tietoa. Se on objektiivista ja varmaa tietoa, jonka välittäminen objektiivisesti eteenpäin on mahdotonta. Eikö tämä kuvaakin kaiken tieteellisen tiedon poliittisuutta.

RUOTSALAISHÄVITYS

Minä olen joulusaunan lämpömittari.

NÄLKÄ

Kun marginaali ja leipäteksti vaihtavat paikkaa.

TÄMÄN MAAILMAN TAVAT

On parempi olla sanomatta mitään tämän maailman parhaudesta tai mahdollisuuksista. Voi olla, että tämä ei ole huonoin. Kukaties, tämä ei ole paras.

Tämän maailman tavat ovat ruotsalaiset.

Feminismi ei ole sitä mitä naiset ovat ja ajattelevat, vaan sitä mitä heidän tulisi olla, jotta heistä tulisi naisia. Ei kukaan mies sitä tiedä.

Mitä tiede ajattelee asioista on joskus lähempänä joskus kauempana siitä mitä me ajattelemme asioista. Tiede on mittarin lukemisen politiikkaa. Tiede ei ole itse mittari, niin kuin me olemme.

Luostari on tämän maailman tapa lisätä hyvää: luostarissa ei lisäännytä vaan kannetaan ristiinnaulitunkuvaa.


Konevitsan luostari ruotsalaishävityksen jäljiltä. 

23.12.2014

SOULIN IHMEELLINEN MAAILMA

KUOLEVA VIRTALÄHDE

Se täytyy sanoa, että normaali markkinatalous on taivaallista toimintaa verrattuna Kokoomuksen nykyiseen sotasekoiluun. Kun tästä kokoomusvallasta päästään, sitä osaa taas nauttia silkasta kaupankäymisestä ja ymmärtää miksi Hermes on kaupankävijöiden jumala. Jos tässä nyt on tarkoitus tätä opettaa, siinä on onnistuttu hyvin. Ei tee mieli kritisoida vapaata kaupankäyntiä tätä nykyhulluutta vasten. Siitä pitää tällä planeetalla lähteä, että mikään ei ole niin itsetuhoisen hullua ja umpikieroa, ettei kokoomuslainen voisi siitä vielä pistää paremmaksi, jos päästetään valtaan. Ilmeisesti mitään sekoilun pohjanoteerausta ei ole olemassakaan.

KOLLAASISUUNNITELMIA

Neljä parasta valmista työtäni on nähtävillä Helsingissä Hollantilaisentie 32 (Legal Lady). 


Tässä tulevia suunnitelmia (tosin ei vielä tyydyttäviä ja toteuttamiskelpoisia nämä. Koko 120X150): 







Niin sanottu naisnäkökulma on helpompi ymmärtää ja hyväksyä, kun ensin käsittää, että kovin monella naisella tämän planeetan historiassa ei ole ollut sitä. Naiset ovat imperialistisen häikäilemättömän väkivallan täydellisiä välikappaleita, muutamaa harvaa historiallista poikkeusta lukuunottamatta. Naiset täydellistävät fasismin äärimmäisellä ideologisella epänaiseudellaan.

KASVOT OVAT PASSI JOHON LYÖDÄÄN LEIMA

Julius Streicherillä seisoi
hirttolavalla, tai ehkä
juuri siellä
omissa hirttäjäisissä
oli mieliala eloisasti
koholla. Ja hän karkoitti
kirouksella kirouksen
alistujakansan leiman
alistajakansan leimalla
Oikea käsi eteen ojennettuna
kaikuivat sanat
vielä pitkään kuoleman jälkeen:
Heil Hitler!

ihmisen juuri on ihmisen latva
kosminen lentävä latvajuuri

MICHELANGELO ANTONIONIN ZABRISKIE POINT (1970)

antaa hyvän kuvan siitä miten äärimmäisen näkemyksellinen ohjaaja Antonioni oli. Elokuva on amerikkalainen, mutta Sofia Lorenin miehen, italialaisen Carlo Pontin tuottama. Aikoinaan se oli taloudellinen katastrofi, mitä en ihmettele, kun tämän planeetan väestön vääristyneet, bisarrit mielteet tuntee. Taloudellisen katastrofin täytyi tosin olla odotettu. Elokuva tehtiin varmasti muilla motiiveilla. Se oli sitä aikaa, kun kilpailu massamedian hallinnasta oli maailmassa vielä olevinaan demokraattista. 
 
Antonioni oli ennen muuta psykoanalyytikko ja siinä mielessä aikakautensa lapsi. Zabriskie Point on psykoanalyyttinen elokuva; Zizekin sitä lainaa loistavassa elokuvassaan The Petverts Guide to Ideology.

Elokuvan aiheena on yhteiskunnan ja sitä myötä rakkaustarinan mahdottomuus, tietystä näkökulmasta, joka satuu olemaan olennainen näkökulma. Nimittäin rakastaa voi vain se, joka rakkauteen kykenee. Muille annettu mahdollisuus on turha: se merkitsee vain hukattua aikaa.

Rakkaustarinan näyttämönä on autiomaa. Autiomaakohtauksiin vaikutteita on saatu pari vuotta aikaisemmasta Jodorowsky Fando & Liz -elokuvasta.

Perusmuunnos on päähenkilö nainen, joka kuten useimmat erittäin rakastettavat naiset tässä maailmassa, ei ole riittävän kaunis, jotta voisi turvata asemansa hyvin rikkaan miehen vaimona tai edes jalkavaimona. Häntä kutittaa vapaudenjano joka on symmetrisesti hylätyksitulemisen pelkoa. Koska hän on älykäs hän ei ole illuusionsa periaatteille uskollinen, vaan mieluummin kääntyy todellisuuden puoleen. Antonionin rakkaustarina on todellisuuden tunnustamista äärimmäisen vedenpitävässä totalitaarisessa spektaakkeliyhteiskunnassa. Se on vierasta reaaliselle todellisuudelle, joska todelliset ihmiset eivät ole yhtä älykkäitä kuin elokuvien päärooliesiintyjät. Todellisuuden ihmiset ovat tietysti kauniimpia kuin filmitähdet, mutta eivät koskaan älykkäämpiä.
 
Elokuvan amerikkalaiseen yhteiskuntaan kohdistuva kritiikki on vahvaa, syvää ja varsinkin nyt äärimmäisen ajankohtaista.

Antonionin sanoma on yksiselitteinen: planeetlla käydään jatkuvaa ylisukupolvista sotaa, joka on vuosisatoja sitten olleiden ja menneiden kunniakysymysten motivoimaa. Eurooppa ja Amerikka häviää sodan väistämättä, koska ne eivät löydä keinoja geneettisen eroosionsa hidastamiseksi. Päin vastoin ne tuhoavat omatkin lääkärinsä, jotta tautia ei voitaisi diagnosoida. Jotta sairaus voitaisiin piilottaa mahdollisimmat pitkään, kunnes on liian myöhäistä.

Fasismiin sairastunut tuhoaa paitsi lääkärinsä myös kaiken sen mitä todellisuudessa rakastaa. Näin sairaus kiihdyttävät geneettistä eroosiota. Mitkään fasistiset harvennushakkuut eivät auta (geneettistä) signaalia, joka on jo vakavasti spektriltään yksipuolistunut, köyhtynyt ja korruptoitunut. Geeni on signaali, joka liikkuu aikakauden johtimessa. Geeni on massailmiö. Monarkia ja imperialismi tarkoittavat korruptiota ja katkosta tähän signaaliin.

22.12.2014

Retro Bitches Brew sumojazzkokeilu.


Ystävä kutsui saunabileisiin yhden neliömetrin minisaunaansa.

KUN MIKÄÄN EI AUTA

Yhdysvaltojen sotakiihkoa vastaan ei auta mikään. Tämä on aksiooma, jonka mukaan toimitaan.

Venäjän on evakuoitava itä-Ukraina kokonaan. Kymmenen miljoonaa ihmistä pitää siirtää Venäjälle. Baltian venäläiset olisi myös syytä evakuoida. Tilanne pitää vain kestää.

Kun mikään Yhdysvaltojen sotakiihotus Venäjää vastaan ei toimi, Yhdysvallat tulee käyttämään ydinasetta false flag hyökkäyksenä. Se tapahtuu ehkä juuri itä-Ukrainassa. Siksi ihmiset ON evakuoitava.

Tämä on ajateltava poltetun maan taktiikaksi. 

Tietysti evakuoinnin jälkeen Yhdyvaltojen väite, että Venäjä on räjäyttänyt ydinaseen, on hitusen uskottavampi. 

Silti mihinkään Yhdysvaltojen sotakiihotukseen ei pidä vastata.

Kaikki energia on suunnattava historiallisen tilanteen objektiiviseksi tekemiseen ja kirjoihin viemiseen. Pienimmätkin asiat on tallennettava ja dokumentoitava. Kirjoitustaito ei koskaan ihmiskunnan historiassa ole ollut niin tärkeä kuin nyt. Raamattu ei ole nykyisiin tapahtumiin nähden kovin olennainen teos.
John McLaughlinin tyyli ja vanhat sävellykset ovat suotta aliarvostettuja. Kun Mclaughlinin tyylistä riisutaan kaikki turha, jäljelle jää kyllä mitä hienointa taidetta. Uskon ja toivon, että vanhoilla päivillään John McLaughlin vielä kiilloittaa kilpensä sirkusopelleilystä. McLaughlin on jälleen vedossa.

 

MAAILMAN PARAS KITARA-OPETUSVIDEO

Emily Remler, jazzkitaran Glenn Gould, vähän pössypäissä, mutta sitä parempi meininki. Emily Remler menehtyi 32 vuotiaana sydänkohtaukseen. Mikä tragedia!


Emily Remlerillä on ainutlaatuinen naisellinen tapa kertoa tarinoita kitaralla, hyvin aforistisesti, värikkäällä, tarkalla ja yksinkertaisella kielellä. Selkeät asiat liittyvät toisiinsa selkeillä pakottomilla rajapinnoilla. Hänellä on ainutlaatuista annettavaa kaikille, jotka hyvästä syystä vierastavat jazzmusiikin miehistä, vallanpidollista ja kilpailullista maailmaa. Hänellä on loistavia levytyksiä, varsinkin balladimaiset kappaleet. Hän on kitaristi, jolta voi oppia paljon siitä mitä on melodinen narratiivisuus.

"Jo hyvin nuorena kykenin soittamaan paljon nuotteja."

Tämän kappaleet otan esimerkiksi kuitenkin kritiikin takia. Hieno, jos kohta hieman tendenssimäinen, sävellys on pilattu keskinkertaisella viiheellisellä sovituksella. Ajatelkaa tässä kappalessa rytmiryhmäksi joku kuubalainen.

21.12.2014

Taide-elämän matalaoktaanisena pitämisen täytyy olla tietoinen osa tämän hetken länsimaista turvallisuus- ja sotilasdoktriinia.
Demokratiassa kaikesta on vastuussa äänestyskarja, jotka marionetit asettava päätöksiä tekemään, näkemättä, että marionettien langat eivät ole äänestäjien käsissä. Niin kauan kuin ihmiset ovat unessa, ei aitoa demokratiaa ole olemassakaan.

20.12.2014

HOMMA HALLUSSA




VARASTA JOS PYSTYT

Parnassossa 5/87 julkaistu Paavo Haavikon runosarja on niin hyvä ja ajankohtainen, etten muista taas äkkiä mitään tämän veroista runoutta koskaan lukeneeni. Uskomattoman herkkä ja oivallinen kielitaju. Erittäin tarkka näkökyky maailmanpolitiikkaan. Haavikko tekee aina tällaisen vaikutuksen, silloin kun tekee vaikutuksen.
Stubb suhtautuu Suomen kansaan tasan yhtä ylimielisesti kuin Venäjän valtiojohtoon. Printtasin Verkkokaupassa Jörn Donnerin naaman kankaalle ja ompelin nyrkkeilysäkkiini. Nyt haasteena on säkin kiinnittäminen kattoon. Kaksi kertaa on jo teräskiinnike katkennut. Yksi saatanan vetelys sekin on. Donnerin kiveksiä en epäröisi nauttia ruokalajina onnenkyyneleet silmissä. Mutta Stubbin kiveksiä minä en suuhuni laittaisi. Siinä kulkee raja. Ylpeys se on minullakin.

"Politiikka, mahdollisen tekemistä
lopulta mahdottomaksi" Haavikko


CIA:n kellareissa on nämä silmät valettu "uskoa" täyteen.

MONIVALINTAKATHARSIS

Maailmankirjallisuuden äärellä ollaan ehkä silloinkin, kun piintynyt, äärettömyyksiin fanaattinen, kristallisoitunut fasisti tai kommunisti onnistuu luomaan psykologisesti hieman liian realistisen ja avoimen, siis fantastisen, tekstin. Entäpä, jos hän sattuisi olemaan sellainen ylimaallinen ja yli-inhimillinen hirviö, että hänellä olisi neljä tai seitsemän fanaattista päätä: fasisti, kommunisti, uusliberalisti, sionisti, islamisti, pornotähti, romantikko, rakkauden kerjäläinen, jne? Abstraktilta muodoltaan täsmälleen sama fanatismi ottaisi hänen romaanissaan jaksosta toiseen aivan päinvastaiselta näyttäviä ilmenemismuotoja. Aivan kuin he olisivat lukeneet toinen toistensa salaisimmat, tarkimmin kätketyt toiveet, ja saaneet kimmokkeen eri peilipintojen kautta symmetrisiin vastarekatioihin. Sen mitä toinen uhraa jumalilleen, toinen kohottaisi pyhäksi ja päin vastoin.

Tämä on varmasti jonkinlainen psykohenkilöhistoriallinen totuus tästä planeetasta. Jos tämä planeetta olisi hirviön pää, se epäilemättä olisi hyvin yli-ihmisellinen, sillä vain tämä totuus pitäisi majaa silloin yhdessä ja samassa seitsenkaulaisessa sarvipäässä. Fasistin totuus suhteessa Venäjään on pelkästään fanaattisuuden kannalta katsottuna täsmälleen sama kuin boshevistin. Ilmenemismuoto vain olisi erilainen: siinä missä boshevisti rakastaa venäläisiä fasisti raiskaa ja teurastaa, mutta täsmälleen samalla sydämen palolla ja samoilla vilpitöntä antaumusta ja intohimoa kuvaavilla eleillä.

Tällainen olento olisi ehkä hyvin pitkälle konstruktio, monen dekonstruktion tulos, kuten todella mielenkiintoiset romaanihenkilöt, tai romaanit aina ovat, alkaen Leo Tolstoin Ylösnousemuksen Nehljudovista. Mutta vain tällaisessa (al)kemiallisessa prosessissa voidaan abstrakti alkuaine, jota fanatismiksi kutsutaan, saada erotetuksi kaikesta siitä sekoituksesta, jota on maailman materiaalinen prosessi.

Hypermontaasinen kirjoitus olisi myös oivallista kritiikkiä kaikkia niitä laimeita ja tarkoituksellisen intohimottomia fanatismin kuvauksia vastaan, joita maailma on pullollaan. Voi vain puistatuksella ajatella, jotain Jonathan Littellin Hyväntahtoiset romaania, jossa natsit kuvataan tylsiksi velvollisuudennoudattajiksi ja byrokraateiksi. Silkka pornokin on psykohistoriallisesti enemmän taidetta ja totuuspitoista kuin Littell. Fanatismin hypermontaasikäsittely voisi jo muuttaa lukijassaan jotakin.

Pelon voittaminen fanatismin avulla on myös hyvin mielenkiintoinen asia. Fanaattisuus synnyttää fanaattisuutta. Äärimmäinen kiihkottomuus on äärimmäisen kiihkon esiaste. Aristokraatti on pinnallisesti sivistynyt oligarkki. Statuseliitistä substanssieliittiin on oppineisuuden verran matkaa intuition suuntaan.

Fasismi ei piile intohimossa sinänsä, vaan intohimon kanavoinnissa ja suunnassa. Se on tietynlaista transistorisuunnittelua. Kun ääretön intohimo kohdistuu äärelliseen kohteeseen, on kysymys melko varmasti fasismin kaltaisesta fanaattisuudesta. (Jos intohimo kohdistuu äärettömään, se on jo jotakin muuta?)

Romaanimuodossa, pitäisi pystyä luomaan erillisiä, absorboivia ja pitkiä fanaattisia jaksoja, niin että täydellinen eläytyminen fantasiaan olisi jakson sisällä lukijalle psykologisesti ei vain mahdollista vaan ehkäisemätöntä. Kun lukija saataisiin suggestioon, tulisi tällaista jaksoa vasten asettaa täysin vastakkaista fanaattisuutta, joka aluksi herättäisi unesta, mutta unnuttaisi nopeasti kovalla intensiteetillä seuraavaan uneen.

Tällaista vastakkaisten suggestioiden ja absorboivien tilojen kautta tulisi esiin varsinainen telluurinen hypermontaasi: planeetan tosiasiallinen tila, sellaisen partikkelin näkökulmasta, joka seikkailee tässä kosmisessa hiukkaskiihdyttimessä erilaisten imperiumnapojen atraktorikehiä. Se olisi todellakin jotakin, mitä kaipaamme kirjallisuudessa juuri nyt. Ja päinvastoin: mitään muuta me emme kaipaa kirjallisuudessa. Vai kuulostaako tämä jo vähän fanaattiselta?

Jotta tällainen esitystapa toimisi taiteellisesti hyvin, lukijan tulisi joutua aktiivisesti pohtimaan sitä, mikä on tekstin yli-ihmismäiseltä vaikuttavan tekstin alkuperä: se tuntuisi lähinnä uudelta ja ällistyttävän avoimelta arkistolöydökseltä. Tässä yhteydessä voi mainita esimerkiksi äskettäin Nuori Voima lehdessä julkaistun Ville Ropposen Sirkus Collanin matkan. Jos Ropponen pystyisi yhtä määrätietoisesti jatkamaan fanaattisen henkilöhahmonsa Valtteri Ropposen kehittelyä samalla tasolla, siitä tulisi väistämättä merkittävää kirjallisuutta, ainakin minun luennassani. Valtteri Ropposella voisi olla Johan Bäckmanin tai itseni tavoin asennoituva poika: joka edustaisi vastakkaista fanaattisuutta (ja tyypillistä isänmurhaa... vaikka minun isäni tai isoisäni ei tiettävästi ole Valtteri Ropposen kaltainen... mutta aivan kuin olisin lukenut Valtteri Ropposen ajatukset ja teot jo aivan nuorena). Kirjoittaisin toki itse tällaisen teoksen, jos suinkin osaisin. Tämän idean saa varastaa, jos kykenee.



Sirkus Collan 2014

HENGENPIDÄTYKSEN MAAILMANMESTARI

Runoilijat ovat veljiä, kuten Kain ja Abel. He tietävät tämän, ja siksi tuijottavat toisiaan värähtämättä äärettömän syvästi epäluuloisiin silmiin. Viisikymmentä vuotta on lyhyt aika hengenpidätyksen maailmanmestarille.
 
Niin kauan kuin runoilijan elämäntarina on kesken, siitä on mahdotonta kertoa. Häntä ei myöskään pidä kunnioittaa, ettei hän pääsisi halveksimaan kunnioittajiaan.

PERFEKTIONISTIEN TYÖNJAKO

"Jokaisen on osattava kaikkea, kun kukaan ei ehdi keskittyä siihen, minkä osaa parhaiten." Petteri Järvinen 

Minun ongelmani on se, etten osaa mielestäni koskaan yhtään mitään. Hyvin vaikea siinä on päättää, mitä sitten osaa parhaiten. 

KAATUMINEN

Eilen se sitten tapahtui. Kävelin liukasta rinnetietä alaspäin. Alkoi hallitsematon liuku, joka päättyi kaatumiseen. Näin voi tapahtua, vaikka olisi kuinka varovainen. > varovaisuus
Pikkupaskan ongelma on siinä, että se ei pysty keskittymään vain omiin asioihin, koska niissä ei ole koskaan tarpeeksi.

EPÄONNISTUMINEN

Inhoan kirjoittajia, jotka tarvitsevat aikojen saatossa välikäsiä selittämään, mitä he oikeastaan tarkoittavat. Kun tehtävä on itse kertoa tämä, niin ettei välikäsiä tarvita.
Jazzin kuten kuubalaisen rumban sanoma on tämä: älä valkoinen mies isottele älylläsi. Ja valkoisen miehen asenne on sama kuin kaikkeen muuhunkin: halki, poikki ja pinoon.



19.12.2014

Soittajan persoonallinen, syvä, tunnistettava tyyli määräytyy niiden täsmällisten osatekijöiden yhteissummana, joita hän ei osaa tai kykene tekemään soittimellaan. Soittajan mitta on se määrä tietoisuutta, joka hänellä on täsmällisenä siitä kaikesta, mikä on hänen mahdollisuuksiensa ulkopuolella. Nautittavuuden, syvyyden ja sielukkuuden kannalta on olennaista vain se mitä ei osaa eikä voi tehdä. Pitkäaikaisemman (yli kaksi minuuttia) kiinnostavuuden kannalta on olennaista vain se mitä soittaja osaa ja voi tehdä.
Fasismi on sellainen tauti, johon ei ole keksitty rokotusta. Niskalaukaus on fasismiviruksen tapa kymmenkertaistua.



Tämä tyttö puhuu niin kuin ei tietäisi, että fasistille ihmisten murhaaminen on kunnia-asia. Pikemmin kuin yrittää vedota ihmisten tunteisiin, ihmisille pitäisi antaa oikeaa tietoa siitä, millainen on fasistin kristallisoitunut psyyke. Ihmisille pitää kertoa tarkasti millaisten hirviöiden kanssa he ovat tekemisissä silloin kun he ovat tekemisissä fasistien kanssa. Fasistit mielellään antavat itsestään vaikutelman "tavallisina ihmisinä" ja muuta sellaista.

On monenlaista fasistista teoriaa, joka perustelee jopa lasten joukkomurhaamisen. Alempaa rotua on viimekädessä kaikki muut paitsi diktaattori itse. Kaikki asiat voidaan määritellä fasismissa täysin mielivaltaisesti. Ihmisestä yleensä on sanottava että rationaalisen asenteen tämä omaksuu vain väkipakolla, toisin kuin eläin, joka ei omaksu sitä, vaikka miten pakottaisi.
Länsi, ja Suomi osana läntistä maailmaa, katsoo, että Venäjä on niin heikko, että se on täydellisesti länsimaailman armoilla. Venäjälle asiat voidaan sanella ilman minkäänlaista vaaraa. Jos Venäjän käsketään luovuttaa sille kuuluvia alueita, sen on toteltava käskyä heti (Krimin jälkeen vaaditaan Tsetseniaa ja muita osia). Venäjällä ei ole mitään itsemääräämisoikeutta omiin alueisiinsa. Venäjä on niin heikko, että sen ei odoteta kykenevän tekemään minkäänlaista vastarintaa. Sitä kuritetaan pelkästään voimalla ilman diplomatian mahdollisuutta, kuin kerjäläistä tai hylkiötä yhteiskunnassa. Mielenkiintoinen asenne. Kuka tietää mihin tämä tulee johtamaan.
Maailmanpolitiikka on jotenkin taantunutta, resignoitunutta ja alistuneen irrationaalista. Konfliktien ratkaiseminen rationaaliselta pohjalta ei tunnu onnistuvan, kun mittakaavat menevät kokoajan sekaisin eri osapuolilla. Ristiriitojen ratkaisemisen prosessi ei pysy mittakaavassa.

STUBB LINJAA AVOIMESTI, MIKÄ ON SINÄNSÄ HYVÄ ASIA

Mutta äärimmäisen kovaa puhetta tämä on mieheltä, jonka oman talouden kantimet eivät ole minkään Jumalan takaamat. Miten Stubbilla voi olla varaa puhua suomalaisten mandaatilla tähän tyyliin Krimistä, joka liittyi Venäjään kansanäänestyksen kautta, ja jossa on ollut koko Kriisin ajan rauhallisempaa kuin muualla Ukrainassa? Joko tämä on hulluutta, tai sitten minulta puuttuu hyvin paljon olennaista tietoa.

Venäjän talouden ongelmia koskevat väitteet sen sijaan ovat oikean suuntaisia: pakotteet purevat vain siksi että Venäjän taloudessa on itse aiheutettuja heikkouksia, joita siinä ei tarvitsisi olla. Venäläiset voivat nyt ottaa tämän oppitunnin kiitollisena vastaan.

Vaikka nämä asiat ovat todensuuntaisia, ei ole hyvä että Stubb toteaa niitä Suomen pääministerin asemasta. Riippumattomana asiantuntijana tilanne olisi toinen.

""Emme ole tehneet asioita, joita suunniteltiin ja joita lupasimme tehdä", Venäjän presidentti Vladimir Putin myönsi puheessaan. Hänen mukaansa Venäjä ei ole onnistunut monipuolistamaan talouttaan." HS 
Nyt on selvää, että länsimaat ovat ainakin hetkeksi löytäneet keinoja, joilla Venäjästä saadaan jonkinlainen ote. Stubb näkee tämän selvästi, eikä siinä ole mitään pahaa. Toinen asia on se, kestääkö ote. Vai pystyykö Venäjä korjaamaan heikkoutensa. Jos Venäjä ravistaa itsensä tyylillä otteesta irti, päädytään kysymään: hyväksyvätkö Stubb ja hänen kaltaisensa tällaisen arvovaltatappion? Ja jos eivät, ryhtyvätkö he sotaan kätkeäkseen arvovaltatappion tuoman häpeän. Jos eivät ryhdy, vaan tunnustavat tosiasiat, se olisi suuruutta.

Mutta tosiasioiden luonne ei ole vielä paljastunut. Miten Venäjä selviää, toimiiko se viisaasti? Jos Vahva-Vova tässä tilanteessa kykenee oikeisemaan Venäjän talouden ja yhteiskunnan ongelmat, hän jää historiaan yhtenä maailmanhistorian kaikkien aikojen suurimmista valtion päämiehistä. Sitä ennen hän tarvitsee mm. keisari Neron taidot, joilla terveen kehityksen vastainen uusrikas eliitti suitsitaan kansan valtaosan eduksi. Sillä moraalista selkärankaa tarvittaviin uudistuksiin ei muuten kansan enemmistöstä tule löytymään.

Tämä on suuri moraalin oppitunti.

18.12.2014

PATRUUNA MUISTELEE

Intiassa jokainen on jonkin sortin yrittäjä ja oman onnensa seppä. Ihmiset painavat suu viiruna kuusitoistatuntista työpäivää. Joka ikinen päivä! Siis 365 päivää vuodessa!! Palkat ovat pienet, mutta se ASENNE!!! Ihmiset oikeasti haluavat auttaa, sovittelevat edullisista vaihtoehdoista juuri sinulle sen puoli-ilmaisen. Siitä minä tykkään! Että osaakin olla hyvin opetettu kansa. Muutenkin, mietin vain, että mihin tämä meidän "yksilökeskeinen" ja voitot maksivoiva kulttuuri on meidät oikein vienyt? Intiassa on hyvä henki! > Mielisairaalassa on hyvä henki > Mielisairaalassa on hyvä hönkä

SOFI JA VETERAANI

Talvisodan hengessä ja pankkiirien talutusnuorassa selviämme konkurssiaallosta, Finnairin toimitusjohtajan asuttamisesta, eri yritysten ylimääräisistä osingoista ja työläisten irtisanomisista, ihmisten köyhyydestä ja heitteillejätöstä ja muusta vapaasta markkinataloudesta kuten myös niistä suurista tehtävistä ja uhrauksista, jotka EU- ja EMU-jäsenyytemme meille asettaa.
Onko vakava luulosairaus myös yhteiskunnallinen luulosairaus? Onko Stubb vain luulosairauden oire?

POTENTIAALIENERGIA

Rakkaus yleensä on potentiaalienergiaa, joka persustuu havaittavaan potentiaalieroon. Rakkauden määrä riippuus siitä, kuinka paljon järjestelmän sortuminen tuottaa energiaa mustasukkaiselle.

16.12.2014

Miksi ihmiset kirjoittavat niin paljon nykyisin? Vain nerokkaan tekstin lukeminen on helpompaa kuin oman tekstin (minkä hyvänsä laatuisen) kirjoittaminen.

VAKOILIJOIDEN RAKKAUSELÄMÄ

Olen jo tullut siihen ikään, että vanhat naiset eivät kiihota minua, hän sanoi, mutta nuoret naiset alkavat jo olla kiinnostuneita minusta. Hyväkuntoinen höyrylaiva hän oli huonokuntoisten amerikanrautojen aikakaudella. Uskomaton yhdistelmä tylliä, taftia ja pitsiä. Hän vertasi Barbien Keniä Hitleriin. Minusta se oli osuva vertaus. Hän saattoi sanoa näin, koska ei ollut riippuvainen kaakattavista runopiireistä tai kabinettien kusihattutädeistä. Kun runoilija pakotetaan valitsemaan puolensa, se on aina oligarkki, eikä koskaan kerjäläinen. Kaikki se raivo ja tunne. Hän oli uskomaton. Se oli upea esitys häneltä. Tietysti häntä koskevia kommentteja maustaa usein sokeri ja kaneli. Mielipiteet ovat jotakin tällaista: minulla on tässä kuppi kahvia, tarvitsen siis sokeria, en kanelia. Kun samaan aikaan, minulla on lautasellinen puuroa: tarvitsen kanelia, en sokeria. Kanelia arvioimme kanelina, sokeria sokerina. Näyttelijänä kunnioitin häntä suuresti ja tulen ikävöimään suunnattomasti. Mutta omana itsenään olen jo hänet unohtanut. Hän sanoi musiikin olevan koti kivuilleen. Hänen kotikipunsa olivat minun kotikipujani. Se oli pelkkää näytelmää hänen puoleltaan. Korkea älykkyysosamäärä tarkoittaa sitä, että henkilöllä on muita suurempi kyky levittää negatiivista energiaa ympäristöönsä. Hän ei ollut sellainen. Hänellä oli muita tunteita, kuten muita suurempi kyky rakastaa.

POLITIIKKA SOITINTEHTAALLA

on samalla tavalla tekovikaisten kerääntymistä yhteen toisella tavalla tekovikaisia vastaan.

SALALIITTO

Kun henkisesti voitollinen yritys lakkautetaan taloudellisesti tappiollisena, on kysymys salaliitosta.

REMIX JORMA ETTO

Muunnelma Jorma Etton runosta Kun Pisan torni on kaatunut (kalenterin lehtiä, 1982).


on Pisan torni kaatunut
Venetsia vajonnut syvään veteen
Merenkurkku maatunut
mikä nyt eteen

urbaani ihminen niin paatunut että
ainoa ystävä on psykiatri
ja yksi nappi
ainoa ruoka kolmesti päivässä
huutava pappi

mikä eteen
kun autoruuhka tehtaalta romuttamoon
        on liikennettä,
maahan uponnut öljy
pohjavettä, Helsingistä
loppunut happi
syntymästä asti saasteet syöneet
                     marraskettä, orvaskettä
mikä todella eteen
    muistuuko mieleen:
oli kerran puhdas Lappi

LUCIFER MEHILÄISTARHASSA

Englanti on monessa suhteessa samantapainen maa kuin Venäjä. Suuriakin eroja on. Englannissa esimerkiksi kyllä on yhtä kauniita tyttöjä kuin Pietarissa, mutta tuhat kertaa vähemmän. Mistäköhän se johtuu? Miks miks miks?

Ehkä olen jo liian tottunut siihen, että yhteenkään kysymykseen, joka minua todella vaivaa, en koskaan tule saamaan vastausta.

 

PESSIMISMEJÄ

Lääkärinä on varmasti vaikea suorittaa velvollisuutensa, jos tietää, että 99% kaikesta tämän maailman sairaudesta ja kärsimyksestä on ihmisen tahallaan ja tietoisesti tuottamaa. Niin sanottu luonto ei vastusta elämäämme juuri lainkaan. Niin sanottu sää, ei vaikuta mielialaamme juuri ollenkaan. Vain ihmisten loputon uhrautuvaisuus ja vapaaehtoisuus tihutyössä on vakava este. Jos ihmiset tekisivät pahaa vain rahasta, silloin kun pahantekemisestä maksetaan heille kunnon palkka, maailma olisi rajattomasti parempi paikka.

15.12.2014

HARPILLA PIIRRETTY IHMINEN

"Jos onnettomuus kohtaa meitä, ei ole enää oikeutta ja jumala on kuollut. Mutta jos onnettomuus kohtaa vihollistamme, kansoittuu kirkastunut maailmankaikkeus heti näkymättömillä tuomareilla." Maurice Maeterlinck, Haudattu temppeli (1902).
Vahnat Parnassot jo osoittavat, että Neuvostoliiton hajottaminen ei tuottanut prosessina silloin eikä sen jälkeen mitään kirjallisesti arvokasta tai edes mitään mitä viitsisi lukea. Ainakaan siinä prosessissa ei mitään todellista energiaa vapautunut. Kahliintui ja hajosi kylläkin. Yksi tuollainen von Kleistin novelli päihittää kaiken sen epämääräisen sotkun. Neuvostoliitto sen sijaan tuotti olomassaoloaikanaan valtavan määrän hienoa taidetta. Nämä ovat lpasellisen yksinkertaisia tosiasioita, joiden tunnustamiseen suurimman osan ihmisistä rehellisyys ei vielä riitä.

MARIONETTITEATTERISTA

Parnassossa 5/1991 julkaistu von Kleistin Marionettiteatterista on niin loistava teksti, että liitän sen tähän vain osoituksena siitä mitä tarkoitan nerokkuudella.





KARAPET

Gurdjieff kirouksesta:


"First of all I must state that twenty or twenty-five years ago the Tiflis railway station had a "steam whistle "
It was blown every morning to wake up the railway workers and station hands and, as the Tiflis station stood on a hill, this whistle was heard almost all over the town, and woke up not only the railway workers but all the other inhabitants as well.
The Tiflis local government, as I recall it, even entered into a lengthy correspondence with the railway authorities about the disturbance of the morning sleep of the peaceful citizens.
To release the steam into the whistle every morning was the job of this same Karapet, who was employed in the station
When he would come in the morning to the rope by which he released the steam into the whistle, before taking hold of the rope and pulling it, he would wave his arms in all directions, and solemnly, like a Muslim mullah from a minaret, cry in a loud voice:
"Your mother is a —! Your father is a —! Your grandfather is more than a —! May your eyes, ears, nose, spleen, liver, corns, . . . " et cetera In short, he pronounced in various keys all the curses he knew, and not until he had done so would he pull the rope.
When I heard about this Karapet and this practice of his, I went to see him one evening after the day's work, with a small "boordook" of Kahketeenian wine, and after performing the indispensable solemn "toasting ritual" of the locality, I asked him, of course in a suitable form, according to the local code of "amenities" established for mutual relationship, why he did this.
He emptied his glass at a draught and, having sung the famous Georgian song "Drink up again, boys," obligatory when drinking, he began in a leisurely way to answer as follows:
"Since you drink wine not as people do today, that is, merely for appearances, but in fact honestly, this already shows me that, unlike our engineers and technicians who plague me with questions, you wish to know about this practice of mine not out of curiosity but from a genuine desire for knowledge, and therefore I wish, and even consider it my duty, to confess to you sincerely the exact reason for the inner so to say scrupulous considerations that led me to this."
He then related the following:
"Formerly I used to work in this station at night cleaning the boilers, but
when they put in the steam whistle, the stationmaster, evidently considering my age and incapacity for the heavy work I was doing, gave me the one job of
releasing the steam into the whistle, for which I had to arrive punctually every morning and evening.
"The very first week of my new service, I noticed that after performing this duty of mine I felt vaguely ill at ease for an hour or two.
"But when this queer feeling, increasing day by day, eventually became a definite instinctive uneasiness from which even my appetite for 'makokh' disappeared, I began to rack my brains in order to find out the cause I thought about it with particular intensity, for some reason or other, while going to and coming from my work, but however hard I tried I could not make anything clear to myself, even approximately.
"Things went on like this for almost six months, and the palms of my hands had become calloused from the rope of the steam whistle when, quite suddenly and accidentally, I understood why I was experiencing this uneasiness.
"The shock that brought about a correct understanding, resulting in the formation of an unshakable conviction, was a certain exclamation I happened to hear in the following rather peculiar circumstances.
"One morning when I had not had enough sleep, since I spent the first half of the night at the christening of my neighbor's ninth daughter, and the other half reading a rare and very interesting book I had come across entitled Dreams and Witchcraft, I was hurrying on my way to release the steam, when I suddenly saw at a street corner a barber-surgeon I knew, employed in the local government service, who beckoned me to stop.
"The function of this barber-surgeon friend of mine was to go through the town at certain hours, accompanied by an assistant pushing a specially constructed cart, and to seize all the stray dogs whose collars lacked the metal tags issued by the local authorities on payment of the tax He then had to take these dogs to the municipal slaughterhouse, where
they were kept for two weeks at the town's expense and fed on slaughterhouse offal. If by the end of this period their owners had not claimed them and paid the tax, these dogs were driven, with a certain solemnity, down a passageway that led directly to a specially designed oven.
"Shortly afterward, from the other end of this remarkable and salutary oven, there flowed, with a delightful gurgling sound, a certain quantity of pellucid and ideally clean fat, to the profit of the fathers of our town, for the manufacture of soap and also perhaps of something else, while, with a purling sound no less delightful to the ear, there poured out a fair quantity of useful substances for fertilizer.
"My friend, the barber-surgeon, proceeded in the following simple and admirably skillful manner to catch the dogs.
"He had somewhere obtained an old, quite large fishing net, which he carried on his broad shoulders, folded in a suitable manner, and during these peculiar excursions of his through the slums of our town for the good of humanity, when a dog 'without its passport' came within range of his all- seeing and for the whole canine species terrible eye, he, without haste and with the softness of a panther, would steal up close to it and, seizing a favorable moment when his victim was interested and attracted by something, would cast his net over it and quickly entangle it. Then, pulling up the cart to which a cage was attached, he would disentangle the dog in such a way that it found itself imprisoned in the cage.
"When my friend the barber-surgeon beckoned me to stop, he was just waiting for the opportune moment to throw the net over his next victim, which at that moment was standing and wagging his tail at a bitch. My friend was just about to cast his net when suddenly the bells of a neighboring church rang out, calling the people to early prayer. At this unexpected sound ringing out in the morning quiet,
the doe took fright and, springing aside, shot off down the empty street at its full canine velocity.
"This so infuriated the barber-surgeon that his hair, even in his armpits, stood on end and, flinging his net down on the pavement, he spat over his left shoulder and cried out:
" 'Oh, Hell! What a time to ring!''
"As soon as this exclamation of his reached my reflecting apparatus,

numerous thoughts began to swarm in it which ultimately led, in my view, to a correct understanding of lust why there proceeded in me the aforesaid instinctive uneasiness.
"The moment I understood this I even felt annoyed at myself that such a simple and clear idea had not entered my head before
"I sensed with the whole of my being that my interference in the communal life could have no other result than the very sensation that had been proceeding in me all this time.
"And indeed, everyone awakened from his sweet morning slumbers by the blast of my steam whistle must doubtless curse me by everything under the sun—just me, the cause of this infernal din—and thanks to this, there must surely flow from all directions toward my person vibrations of all kinds of malice.
"On that memorable morning, after performing my duties, while sitting in my usual mood of depression in a neighboring 'dukhan' and eating 'hachi' with garlic, I continued to ponder, and I came to the conclusion that if I should curse beforehand all those who are outraged by my service for the benefit of some of them, then according to the book I had read the night before, however much all those still lying in the 'realm of idiocy'—that is, between sleep and drowsiness—might curse me, it would have no effect on me at all
"And in fact, since I began to do this, I no longer feel that 'instinctive uneasiness. ' "

JOS MINULLAKIN OLISI AIKAA

Se vähä mitä olen netistä katsonut intialaisia englanninkielisiä opetusvideoita, syntyy vaikutelma, että intialaisilla on jokinlainen kollektiivinen aivovamma. Tuskin missään toisessa imperiumissa yksinkertaisinkaan tieto on niin läpikotaisin erilaisten vallankäyttörakenteiden läpitunkema.
Häikäisemätön nuorukainen, eikä ihan nuorukainenkaan, Erno Paasilinna, esitti 1991 sysimustan, kaikkivalonimevän näkemyksensä Euroopan yhdentymisestä.
Jos Neuvostoliitto jossakin epäonnistui niin imperialismin vastustamisessa ja olemasta itse imperiumi. Neuvostoliitto osoitti miten vaikea imperialismia on vastustaa. Se on kuin vastustaisi egoismia ja olisi silti vain mehiläinen.

14.12.2014

Tenorikitara-analyytikko.


Hevikitaristi ja jazzkitaristi ovat yleensä lisääntymiskyvyttömiä. Mutta jazz-kitaristi ja jazz-kitaristi voivat lisääntyä keskenään. Toisella on harmaata hiuksissa vähän, toisella paljon. Mutta kumpikaan eivät olleen syntyneet silloin kun musiikki jota he soittavat oli tuoretta.

 



GIBSON

FASISTI ELI SAATANAN KUSIPÄÄ

Fasisteiksi kirjailijat ovat haukkuneet toisiaan ennenkin. Erno Paasilinna syytti Matti Pulkkista fasistiksi, koska Pulkkinen kuvasi fasismia (1985). Samalla tavalla minä syytän Ville Ropposta fasistiksi, koska Ropponen ei vain kuvaa fasismia paljon Pulkkista realistisemmin, vaan kirjoittaa kuvaukseen syvimmät toiveensa ja fantasiansa. Ropponen onnistuu koska hänen fantasiansa on yhtä fasismin fantasian kanssa ja fasismi on pelkkää fantasiaa.

Ropponen tietysti syyttää minua järjestöjohtajuukisensa korkeuksista protofasistiksi. Koska minulla on viisi lukijaa, olen vaarallinen kuin Turkka teatterikoulussa tai Parviainen hullujenhuoneella. Olen jopa niin fasisti, että uskallan kritisoida Alexander Duginin Heidegger-innostusta hänelle henkilökohtaisesti päin naamaan sen sijaan että kieltäytyisin keskustelusta, kuten Ropponen ja hänen diplomaattiset maailmanrauhanedistäjäystävänsä ja suomenruotsalaiset kaverinsa.

Pulkkinen totesi Paasilinnan olevan uudesti syntynyt Goebbels. Paasilinnan kaverit Linkola ja Matti Kuusi, esittivät, että kehitysapu ei toimi, koska lapsia ei kuole riittävästi. Tällaisille ihmisille lasten kuolema on nimenomaan henkilökohtaisen seksuaalisen hekuman tättymys, eikä sillä ole mitään tekemistä lajinsäilytyksen kanssa, kuten Pulkkinen oikein deMausea mukaillen osoitti. Mutta Pulkkinen oli fasisti, koska kuvasi jälkiaborttia ja muista psykohistoriallisia kuriositeetteja deMauselaisittain. Tämä on tätä Suomea eli suota, jonka ojanpäät on ruotsalainen tukkinut. Suossa päätään myötä olevat laulavat toisiaan yhä syvemmälle. Titanicin selkeä uppoaminen on täällä haave vain.

Fasismi ei kuitenkaan ole pelkästään synonyymi "saatanan kusipäälle", kuten Arto Virtanen Parnassossa 7/87 ehdottaa. Fasismi on ideologia, kuten Zizek osoittaa. Me olemme nyt tulleet siihen totuuden esiinkutsumisen vaiheeseen, jossa naamiot riisutaan. Goebbels on vain Goebbels ja kirjailija on vain kirjailija. Nimittäin ihmisluontoja, muuttumattomia ja ikuisia, on moneksi. Ja kaikki eivät suinkaan saa nautintoa pikkulasten ampumisesta, kuten fasisti saa. Siinä tilanteessa se ero vasta tehdää ja tulee esille. Ja fasisti laskee sen varaan, että siellä ei ole todistajaa enää paikalla. Se on sitä sivistystä ja sen sivistyksen ainoa syvällinen merkitys.

Kusipäisyyttä on hyvin eriasteista, ja se mikä saatanan kusipäästä tuntuu kusipäisyydeltä, ei välttämättä ole kusipäisyyttä ollenkaan.

Tulee miettineeksi, olisiko Paasilinnan Mukka-kirjakin vain soitinrakentajamainen tapaus Timo K. Mukan Custom Shop -viimeistely. Ruumisarkku kuin '59 Gibson 335 Nash'.


MEHILÄISENÄ

kun maailmaan syntyy, paremmin menestyy, mitä vähemmän on toiveita siitä millaista soisi elämän olevan. Se ei ole sitä mitä ME toivomme. Ilmeisesti olemme täällä vastoin tahtoamme, rangaistuksena tai silkkaa tietämättömyyttämme. Pysyvä luonteemme ei voi sopeutua olosuhteisiin. En sano, että SE on mehiläisluonto. Mehiläisluontoja, sopeutumattomia, taipumattomia, näyttää olevan moneksi. Ne ovat kaikki toisiinsa sopeutumattomia, keskenään risteytymättömiä mehiläisyhdyskuntia. Mehiläinen on yhteisöeläin. Se puolustaa vain yhteisöä, yksin sitä ei ole. Kaikki mehiläiset ovat toistensa kopioita ja peilejä. Vain kuningatar on aito, yksilöllinen.

 

Parnasso 7/87

TAITAVA EFEKTOINTI


Room 237 from nagash on Vimeo.

13.12.2014

Onko ihmiskunnan käytävä aina jokun imperiumin johdolla? Miten imperiumeista päästään eroon? Miten valtioista päästään eroon? Imperiumin ihmiset eroavat muista siinä, että he ovat paljon tiiviimmin yhteydessä toisiinsa, verkottuneina, jollakin yliaistillisella tasolla, voi ehkä sanoa ideologian, kotivalheen, telepatian, tai mystiikan tasolla, heillä on paljon vähemmän henkilökohtaista ajattelutilaa, mutta he ovat paljon uhrautuvaisempia yhteisönsä puolesta.
Levyraadissa viisivuotiaan kanssa Alban Berg tai Derek Bailey ei pääse voitolle.

SHAMAANI KARHUNEN

huolsi pari vanhaa putkivahvistintani. Hiwattin kuusikanavainen PA-nuppi jostain 1970-luvun alusta on nyt kyllä todella hyvässä iskussa. Uudemman 1980-luvun lopun piirikortille tehdyn putki-Carvinin dynamiikkavaste ja läsnäolo jää kyllä kauas taakse. Hiwattin arvo on Kirtarapajan mukaan 850 euroa. Aika halpa se on laatuisekseen. Karhusella oli referenssiksi itse rakennettu pieni putkikombo, josta hän pyytää 2000 euroa. No jaa, ero sen ja Hiwattin välillä on melko suuri, mutta niin on hintaerokin. Tuo Karhusen vahvistin on ehkä ryhdikkäin ja dynaamisin peli, jota olen koskaan kokeillut.

Lainasin Karhuselta läjän hänen tekemiä analogisia efektipedaaleja. Pedaalien hinnat voi katsoa tuolta. Tällä halpiskitarallani Amplituben Stealth-pedaalilla pystyy tekemään Hiwattin kanssa oikeastaan kaiken olennaisen, eikä käsityöpedaaleille ole tarvetta. Lankkukitara ei ole riittävän resonoiva. Amplituben efektit oikein säädettynä ja ekvalisoituna ovat riittäviä kotikäyttöön. Mutta olen tosiaan ostamassa ensiviikolla parempaa kitaraa, jolle tilanne näyttäytynee aivan erilaisena. Digiefektit vievät dunamiikasta ja aksenteista voimaa ja avaruutta, ominaisuuksia, joista juuri olen maksamassa.

Jokaiselle joka kaipaa todella syvää ja vankkaa asiantuntemusta näiden asioiden kanssa suosittelen kääntymään Karhusen puoleen.
Jokaisen joka luulee, että tässä blogissa esitetään jotenkin räväkkää ja perustelematonta kulttuurikritiikkiä, johon establishment ei siksi vastaa, kannattaa lukea tämä Jaakko Anhavan kirjoitus vuodelta 1988.
 

POLIITTISEN JOUKKOMURHAN LOGIIKKA JA EHKÄISY

Esimerkiksi Anna Lena Laurén ja Yrsa Grüne ovat sekä Suomen että Ruotsin medioissa onnistuneet toiminnallaan lietsomaan juuri sellaista vihaa, pelkoa ja epäluuloa Venäjää kohtaan, josta Daniel Chirot ja Clark McCauley varoittavat kaikille suositeltavassa kirjassaan "Miksei tapeta niitä kaikkia ? poliittisen joukkomurhan logiikka ja ehkäisy (2006).". Jos tämän kirjan oppien mukaan toimitaan, olisi Grüne ja Laurén ehkäistävä, jotta voitaisiin välttyä ehkä miljoonien ihmisten joukkomurhalta. Nimittäin siitä tässä on kysymys. Tällä menolla 2000-luvusta tulee joukkomurhien osalta pahempi kuin 1900-luvusta, kuten myös Chirot ja McCauley ennustavat.

Näin kirjoittaa nyt valheellinen ja sairas profasisti Yrsa Grüne, 90-luvun oligarkkien ystävä.

"Myterna måste bort
Ekonomins nedgång kommer knappast att fälla president Vladimir Putin. Han förefaller ha garderat sig.
De flesta Rysslandsexperter är överens på åtminstone en punkt: Rysslands ekonomi blir allt mer trängd. Hur illa det verkligen är beror på hur man analyserar de uppgifter som finns att få.
Den vanliga uppfattningen är att Rysslands utlandsskuld är mycket liten och valutareserven stor. Den svenske nationalekonomen Anders Åslund hör till dem som har ifrågasatt detta. Enligt honom är en stor del av reserven inte i likvida medel. Han har också fäst uppmärksamhet vid att utmaningarna växer när det gäller fördelningen av resurserna.
Oljepriset har dalat och Åslund hänvisar till att det kan falla ytterligare. Sannolikheten är stor för att man måste räkna med cirka 60 dollar per fat under en lång tid framöver. Goda nyheter för Finland, förstås. Men inte för Ryssland.
Lite raljerande men med fakta som minsann inte saknar dramatik skriver författaren Masha Gessen i The New York Times (11.12) om vad hon kallar den populäraste vitsen i Moskva, ”Nästa år kommer Putin, rubeln och oljefatet att sammanstråla lite över 63”.
Gessen förklarar: rubeln faller snart till 63 mot dollarn, oljepriset droppar ner till samma nivå som 2005, det vill säga 63 dollar per fat och Rysslands president Vladimir Putin fyller 63 i oktober 2015.
Den obesvarade frågan är hur och om de ekonomiska åtstramningarna påverkar politiken i Ryssland. I sin analys av premiärminister Dmitrij Medvedevs intervju i direktsändning i en tv-kanal som inte kontrolleras av Kreml skriver Anna-Lena Laurén (HBL 11.12) att hon hade känslan av att Medvedev satt och försvarade en politik han inte själv tror på.
Medvedev medgav att västs sanktioner är skadliga men sköt över hela skulden på väst, enligt vedertagen rysk uppfattning.
Men vem har en chans att öppet säga någonting annat?
En del sätter sitt hopp till ”folket”, till att ryssarna ställer sig på barrikaderna och kräver ändring på den politiska toppen när butikshyllorna töms eller priserna stiger.
Sådana tecken ser man inte. Tvärtom, de som intervjuas bedyrar att de är redo att stå ut med alla umbäranden som ”väst” har skapat för dem.
Andra sätter sin tilltro till oligarkerna. De som har pengar måste ju genom pengarna ha politisk makt.
Men, skriver Gessen, problemet är att sådana oligarker inte längre finns. Putin har sett till att de som lyfte honom till makten kort därpå gav upp alla politiska ambitioner och en del av sin egendom i utbyte mot säkerhet och möjligheter att fortsatt öka sina tillgångar.
De som vägrade tvingades gå i exil och Michail Chodorkovskij som sade nej till allt blev av med både sitt företag och sin frihet.
För den som väntar sig att ekonomin ska bringa Putin på fall gäller det alltså att inte hålla andan.
I det nätverk Putin byggt upp är alla beroende av honom. Vissa kan offras. Men inte Vladimir Putin själv."

EETTERIN HÄMMENTÄMINEN

Talvi oli tullut, poika levittänyt lattialle kasan vanhoja Parnassoja. Timo Vihavainen kirjoittaa numerossa 7/88 Millä puolen rajaa saatana? Teksti osoittaa missä vaiheessa Vihavainen on lyönyt lukkoon maailmankuvansa ja minkä verran siinä on tapahtunut muutosta. Kun monien maailmanhistoriallisten käänteiden takaista maailmankuvasapluunaa yrittää sovittaa nykytodellisuuteen, se saattaa joskus olennaisesti ontua. En tiedä sopiko Vihavaisen sapluuna edes siihen todellisuuteen, josta hän puhuu 1988. Vihavainen on kaunosivistynyt, kirjasivistynyt ihminen. Hänellä on käsityksiä nykyhetkeä koskevista asioista, mutta ne ovat kirjoista opittuja. En tiedä missä määrin hän kykenee itse katsomaan maailmaa ja muodostamaan siitä käsityksiä. Hänelle tuntuu riittävän, että muut tekevät sen. Tämän vanhan jutun lukeminen vain vahvistaa tätä persoonallisuuden häiriön vaikutelmaa. Mukava juttua tämä silti on lukea. Kirjojakin lukemalla voi oppia jotain olennaista. Vihavainen esimerkiksi lanseeraa minulle tuntemattoman käsitteen "eetterin hämmentäminen", joka on Venäläisten tapa sekoittaa henkisen ilmapiirin pakkaa, kuin puuroa. En tiedä onko Vihavaisen referoimalle Sergei Yrjöselle vapautta Neuvostoliitossa löytyy vain naisen sylistä. Yrjönen, jolle penis on tärkeä, muuttaa ulkomaille. Häntä ei haittaa se, että juuri tämä Neuvostoliiton ainao vapaus puuttuu länsimaista jatkuvasti vakavammalla tavalla. Vihavainen jättääkin sanomatta, että Yrjönen on ilmeinen homoseksuaali.

 

 

Unessa sukkuloi lähiavaruudessa sukkula josta laukaistiin ydinohjuksia suoraan alaspäin hirvittävällä nopeudella.


12.12.2014

NUORI VOIMA: BRUTAALI

Uutta Nuori Voima Brutaali (3-4/2014) numeroa ei voi liikaa suositella. Tuplanumero näyttää erityisen mielenkiintoiselta. Päätoimittaja Martti-Tapio Kuuskoski näyttää onnistuneen tässä julkaisussa lähes merkittävän Kluge-numeron tasolle.

Nuori Voima -lehden linja vaihtelee vähän päätoimittajan mukaan. Puoluesidonnaisuuksista en tiedä, mutta kaipa niitäkin kabineteissa on. Julkilausutusti tietääkseni sitoutumaton. Mutta linja on hyvin nietzscheläinen, jos nyt pitää yhdellä sanalla kuvata. Sinne sateenvarjon alle mahtuu sitten monenlaista. Itse olen kritisoinut paljon sitä yhdenlaista nietzscheläisyyttä joka Suomessakin oli suosittua viimevuosisadan alkupuolella ja joka kuuluu Nuori Voima lehden traditioon.

Olen huomannut että minuakin toisinaan pidetään jonkin sortin nietzscheläisenä, vaikka se kummalliselta tuntuukin. Nietzscheä voi lukea niin monella tavalla kuin piru raamattua. Sikäli nyt ainakin olen nietzscheläinen tai peilikuvanietzscheläinen, että ajatukseni yleensä resonoivat voimakkaasti Nietzschen ajattelun kanssa, teemat ja kysymykset ovat paljolti samoja.

*

Ensinnäkin uusimmassa lehdessä on julkaistu runosarja ukrainalaiselta Ilja Kaminskiltä, jonka kirjan Dancing in Odessa (2004) uusintapainoksen on julkaissut englannissa juuri ARC Publications ja josta Tony Ward minulle paljon puhui. Sain myös Kaminskin kirjan häneltä suosituksin.

Japanilaisen Osamu Dazain Apinasaari (1935) on kiehtova klassikkonovelli. Dazain tyyli tässä novellissa on äärettömän hienovarainen ja hallittu. Novellin rakenne on kuin kone. Japanilainen futuristinen kone, jollaista et ole ennen nähnyt. En väsy lukemaan tätä kirjoittamisoppaaksikin sopivaa novellia yhä uudelleen ja uudelleen. Tämä teos muuttaa elämää ja kirjoittamista. 

Sami Liuhdon kirjoitus herkkyydestä on loistava. Siinä on lämmintä huumoria ja linjakasta fasistista paatosta samassa paketissa. Vaikka Liuhdon tekstissä on sympaattisia piirteitä, siinä on myös havaittavissa ehkä kirkastuneena jotakin fasismin sisäisestä ristiriidasta.

Italialaisen Dino Buzzattin Hiiret (1953) on mahtava tiivis kuvaus fasismin kehkeytymisestä. Siinä on kaikki se mitä voimme asiasta tietää.

*

Toisella tapaa mielenkiintoiselta dokumentilta vaikuttaa Jukka Mallisen oikean käden, Ville Ropponen julkaistavaksi antamat otteet (mahdollisesti todellisen tai kuvitteellisen) Sturmmann Valtteri Ropposen päiväkirjasta, jossa kuvataan hurmoshenkisesti ja hyvin avoimesti natsien teloitusretkeä Venäjälle (kirjoitus löytyy kuvina alta ja myös täältä).

Teksti tihkuu ehkä mielisairaimmin rehellistä koskaan näkemääni natsimateriaalia. Hyvin voimakasta homososiaalisuutta ja selkeää sotaorgian kuvausta, jollaista tuskin Sofi Oksanenkaan kykenisi sairaan mielensä patologisimmista lokeroista tunnekiihkoilematta oksentamaan yksinkertaisesti siitä syystä, ettei ole itse nähnyt noita tapahtumia.

Dokumentin alkuperä mietityttää. Yksi syy miksi tällaista tekstiä ei ole aikaisemmin osunut silmiini, on sen lainvastaisuus II maailmansodan jälkeisessä länsieuroopassa. Tuollaista tekstiä on voinut saada julki ainoastaan salaisen fasistijärjestön kiltajulkaisussa tai tieteellisessä julkaisussa silloin kun dokumentin aitous on todistettu tai tieteellisen tutkimuksen alainen. Milloinkaan aikaisemmin (?) tällaista ei ole julkaistu kulttuurilehdessä.

Onko tällaisen aineiston julkaiseminen sitten hyvä vai paha? Olipa tämä sitten julkaisijan oma fantasia tai aito ullakkolöytö, minusta on hyvä että on julkaistu. Aivan liikaa on natsien päiväkirjoja poltettu kokoomussuvuissa. Tiedettähän tämän tavallistakin tavallisemman tilanteen: suvun miehet kokoontuivat suvun huvilalle isoisän SS-päiväkirjaa polttamaan... jotta kaikki toistuisi vielä suuremman fantasian mukaan vielä suuremmilla aseilla ja orgasmeilla.

Otan toki huomioon tekstin mahdollisesti suuren kiihotusvoiman  fasismille alttiisiin mieliin. Toisaalta vaaralliset massat eivät lue marginaalista Nuori Voima lehteä vaan Iltapaskaa. Teksti on sinänsä edelleen lainvastainen, koska se sisältää lain kieltämää vakavaa kiihotusta kansanryhmää vastaan. Mutta konteksti on kirjallisuus.

Ropposen jutulla on vähintään tieteellistä (kirjallisuustieteellistä tai historiatieteellistä) arvoa. Mutta puhtaasti kirjallisestikin se on arvokas. Se on joka tapauksessa, kirjoittajan intentiosta huolimatta, hyvä esimerkki siitä, että täysin sadistinen sisältö voi saada mitä oivallisimman muodon ja toteutuksen. Markiisi de Sadehan juuri ilmaisi tätä taiteessaan. Meillä ei ole varaa unohtaa sitä, että Saden ja nyt Ropposen esittämiä ihmisiä todella on olemassa. Tämä on psykologisesti realismia, ei fantasiaa. Jos me unohdamme tai jätämme huomioon ottamatta, että tämä on realismia, sen todennäköisemmin me joudumme kohtaamaan sen realismin itse. Me emme saa hetkeksikään unohtaa että tämä on totta. Siksi meidän tulee katsoa sitä värähtämättä ja valveilla, silti itse raaistumatta, altistumatta, indoktrinoitumatta esitetylle väkivallalle. Meidän on nähtävä väkivalta ilman uhrin omaksuvaa indoktrinaatiota, joka johtaa vain kostonkierteen ja rikoksenuusimisen poluille (kuten nyt näemme Isrealin historiasta).

Fasismiviruksen pääasiallinen leviämiskanava on uhrin indoktrinaatio: fasismi uusintaa itseään fasismilta eloonjääneessä uhrissa. Jos uhri ei havaitse kehittyvää tilaansa riittävän varhaisessa vaiheessa ja hakeudu oikean syvyiseen psykoanalyysiin, uhri luisuu väistämättä itse fasistisiin tiomintamalleihin. Tämä on fasismin väkivallan, pelkästään pelottavan eikä ollenkaan kunnioitusta herättävän hillittömän väkivallan ja irrationaalisuuden, leviämisen kaava. Venäjällä juuri tämä asia on kaikista voimakkaimmin ihmisten tietoisuudessa. Koska Venäjä mitä ilmeisemmin on saanut voimakkaan tartunnan. Mutta tartunta ei kaikissa tapauksissa tarkoita tappavaa tautia, jos oikeanlainen psykoanalyyttinen prosessi käynnistetään hyvissä ajoin. Tämä on Venäjän kohtalokysymys. Mistään muusta asiasta ei riipu Venäjän tulevaisuuden loisto tai tuho.

Fasismi imee voimansa vääränlaisesta tieteellisestä tietoisuudesta, jossa kysymys mystiikasta on amputoitu. Fasismi jättää ihmisen heitteille ja valjastaa hänen, tässä tilassa väistämättä syntyvän, seksuaalisen traumansa sellaisen irrationaalisuuden käyttöön, joka on puhtaasti syövänkaltaista ja tuhoavaa.

Miten Ropposen merkittävä, fasismin olennaista psykologista rakennetta paljastava teksti on syntynyt? Vaihtoehdot ovat nämä:

1) Ropponen on julkaissut otteita jonkun sukulaisensa salaisesta päiväkirjasta. Mutta haluaa antaa kuvan, että henkilö on fiktiivinen.

2) Ropponen on muunnellut jotain alkuperäislähdettä fiktion suuntaan.

3) Ropponen on kirjoittanut koko jutun sotapornon traditio tukenaan. Minulle fasistisen sotapornon traditio on sinänsä tuntematon. Tunnen tuon planeetan syvimmän kuilun antia vain Sofi Oksasen mielikuvituksen tuotteiden kautta. Kirjallisen fiktion suuntaan viitaiisi esimerkiksi se, että sotien aikana ei käyttetty titteliä "teologian maisteri". Oppiarvo luotiin vanhan teologian kanditaatin paikalle 90-luvun alun tutkintouudistuksessa, jolloin vanhan teol.kand. opintomääriä kevennettiin ja saatiin opiskelijoiden opinnot nopeammin valmiiksi uudella opppiarvolla teol.maisteri. Samalla teol.kand. tuli välivaiheen opiskelijatutkinnoksi. Tämän perusteella kirjoittaja eläisi selvästi 2000-luvun maailmassa ja kirjoittaa 1940-luvusta. 

Vähiten todennäköinen vaihtoehto 3. on siinä mielessä, että täytynyt tapahtua ihme, että Ville Ropponen olisi nopeassa ajassa kehittynyt kirjoittajana tälle tasolle. Onko ihme tapahtunut? Jos Ropponen on näin hyvä proosan kirjoittaja, miksi hän tuhlaa aikaansa kansalaisjärjestöissä kiusaamassa ihmisiä, kun voisi vaikuttaa myös maailmaan oikeasti: kirjoittamalla.

Vaihtoehto 1. on seuraavaksi epäilyttävin: voisiko tuon tasoinen kirjallinen dokumentti todella olla olemassa kokonaisena päiväkirjana? Tekstihän on kirjallisesti paikoin innoittuneempaa kuin Ernst Junger tai Marinetti. Mitä on Jonathan Littellin väljehtynyt haalea litku tähän kiihkoon verrattuna! Valtteri Ropponen ehdottomasti kuuluu Suomen kirjallisuuden keskeiseen henkilökaartiin. Mitä ovat Väinö Linnan henkilöt tähän verrattuna? Eivät ainakaan lihaa ja verta! Eivät todellisia.

Todennäköisin vaihtoehto on se, että Ropponen ja työryhmä ovat tehneet sotapornofantasian, jonkun melko hyvän ja yksityiskohdiltaan tarkan alkuperäisdokumentin pohjalta. Keitä on ollut vahvojen ammattilaisten muodostamassa työryhmässä? Sofi Oksanen nyt ainakin. Tässä materiaalissa on Oksasen vakavan sairauden leima.


Liitän tähän oheen myös oman kirjoitukseni Aquapark, joka julkaistiin Henri Bromsin juhlakirjassa muutama vuosi sitten. Käytän siinä lähestulkoon samoja hurmoksellisia sanamuotoja ja eleitä kuin Valtteri Ropponen -- kuvatessani, en suinkaan ihmisten silpomista, vaan Venäläisen vesipuiston sakraalisia iloja. Näin erilaisia ovat sielut, mutta samanlaisia innostuneen sielun sanakäänteet. Täsmälleen samaa iloa kuin minä saan iloisien ja hyvinvoivien ihmisten katselusta, saa Valtteri Ropponen lasten joukkomurhaamisesta.

Jotenkin olen ollut tietoinen tästä patologisen sadistisen vihan ja lämpimän rakastuneen hämmennyksen välisestä supersymmetriasta kirjoittaessani Aquaparkia. Ropponen tuskin on tekstistäni saanut vaikutteita.

Nämä kaksi dokumenttia yhdessä ovat ainutlaatuisen rehellinen dokumenttikombinaatio, joka selvästi osoittaa fasismin psykologisen patologian rakenteen. Tämä Valtteri Ropposen dokumentti on siis tieteellisesti arvokas ja todistusvoimainen dokumentti, koska siihen aukikirjoitettu emotionaalinen paatos on niin todellista ja kielellisen innoittuneisuuden tasolla selvästi näkyvää. Valtteri Ropposen runollinen innoitus ei suinkaan ole epäaitoa tai kömpelöä, lahjattomuudesta puhumattakaan. Päin vastoin se osoittaa aivan todellista emotionaalista latausta ja kielellistä innoittuneisuutta.

Itse pidän Ropposen tekstiä kirjallisesti omaani (Aquapark) paljon korkeatasoisempana. Minun tekstini on harjoitelma tai luonnos. Mutta Ropposen teksti on valmis ja täydellinen.

Koska tiedän, kuinka innoittunut itse olen ollut, osaan myös arvioida Ropposen innoituksen totuusarvoa. Yhtä kaikki Ropposen innoitus johtuu joukkomurhan tuottamasta kiihotuksesta. Hänen jumalansa ei ole Hermes tai Dionysos, vaan roomalainen Mars. Tai pikemmin sumerilainen sodanjumala (NinurtaNin Ur, sodan jumala), josta Mars oli vain mukaelma. Olennaista ninurtakultissa on se, että kenraali toimii "paavina" ja kylät pakotettiin uskontobrändin kantajiksi. "Pankkiirit" pakottivt kuninkaan sotiin ja kenraali pakotti kansan uskonnolla sotiin. Uskontopohja oli hyvin rikas, sivistynyt ja inhimillinen, mutta "pankkiirit" loivat siitä sotakulttuurin pakkouskonnolla ja brändillä.

Eikä mikään tässä maailmassa ole tavallisempi ilmestys kuin äärimmäisen kaunopuheinen papillisella nuotilla laulava murhaaja. Sanotaan niin, että jos se on kaunopuheinen ja jos jotain muuta kuin murhamies ja merirosvo, se on aivan tavaton tuhatvuotinen poikkeus.

Sumerilaisten sodanjumala on katolisen kirkon todellinen jumala. Se on teollistuneen imperialismin ja totaalisen väkivallan ekspansion jumala. Katolinen kirkko ei ole mitään muuta kuin tämän yhden sodanjumalan verinen kultti. Katolinen kirkko on kaikista syvimmin antikristillinen pakanakultti, joka on vetänyt kasvoilleen täydellisen vastakohtansa naamion, eli kristuksen veriset kasvot. Sodanjumala on puettu kristuksen orjantappurakruunuun. Tämä on FASISMI. On siis erehdys pitää Valtteri Ropposen patoloagiaa pinnallisena tai pelkästään modernille psykologialle avautuvana. Se on jotakin paljon paljon syvempää alkuperää. Juuri tämän jumalan nimissä virolaiset tuhottiin 1200 luvulla. Viro kävi kaikista voimakkaimman puolustustaistelun Paavin verenhimoisia natsipedofiilejä vastaan.

Ropposen seksuaalikuvaus on mielenkiintoista. Se on kuin Wilhelm Reich, joka antaa potilaalleen puheenvuoron. Kuin suoraan Wilhelm Reichin Fasismin massapsykologista ja Seksuaaliekonomiasta. Valtteri Ropponen puhuu kuin olisi lukenut Reichin patologisia kuvauksia oppikirjanaan. Valtteri Ropponen voisi olla Reichin kirjoittama patologisin mahdollinen esimerkki ja yhteenveto Reichin teoriasta. Kysymys pornoteollisuuden psykologiasta herää myös. Voitaisiinko tällainen teksti julkaista nykyaikaisessa pornolehdässä? En ole aikoihin lukenut niitä, ovatko ne nykyään tätä? Kieltämisen, selibaatin, onanian, väkivallan, libidon vapauttamisen ja fasismin suhde on selvä asia.

Fasismi on luonteeltaan pakonomaisen säilyttävää ja olemassaolevaa voimaa palvovaa, mutta siinä näyttäisi olevan sisäinen ristiriita sen suhteen, miten voima uusinnetaan ja miten olemassaoleva voima säilytetään. Erimerkiksi Valtteri Ropposen telotuskompanjan saksalaisupseeri samalla kertaa ihailee etelävenäläisen naisen suurta viriilisyyttä ja elämänvoimaa, mutta sitten tappaa sen. Hevonen potkii rakkaudesta, mutta fasisti ampuu. Valtteri Ropponen luettelee ihanteelliselle sotilaalle ominaiset fyysiset homososiaaliset piirteet. Mutta täsmälleen samojen piirteiden toistuminen venäläisessä naisessa herättää tappamisvimman.

Raiskatessaan kiihottuneet sotilaat eivät tule ajatelleeksi miksi he ovat niin kiihottuneita? Siksi, että he eivät ole kokeneet mitään samaa aikaisemmin, eivätkä suostuttelun kautta.

Tämä "puhdistus" joka kohdistuu satunnaisesti itseä korkeampitasoiseen olentoon on varsin merkillinen ilmiö silloin kun sen suorittaa olento, jonka ajatuksena on yleisentason kohottaminen ja maailman ylösnostaminen. 

Fasismi on sisäisesti ristiriitaista eksistentialismia. Se ei todellisuudessa tuota ja uusinna rodunjalostusta tai ole siitä kiinnostunut. Se on kiinnostunut kanavoimaan patoutunutta seksuaalisuutta: seksuaalisuutta, joka on padottu tietoisesti ja tahallisesti. Hyvä päämäärä on kuin kristuksen naamari, joka on vedetty roomalaisen sodanjumalan kasvoille. Koko toiminta palveleekin  muuta kuin hyvää ja rakentavaa päämäärää. Kuolema ja siitos ovat yksi ja sama toimenpide. 

Valtteri Ropposen toistelema "sivistys", saksalainen "sivistys", ruotsalainen "sivistys", katolinen "sivistys" on myyttien myytti. Potensoitu myytti, myyttisen mittakaavan valhe, on luotu murskaamaan heikommin patoutuneen seksuaalisuden kanssa resonoivat myyttirakenteet. 

Mutta yhtä kaikki, sivistyksen ja todellisuuden, totuuden kanssa, sillä ei ole mitään tekemistä (mihin Valtteri Ropponenkin hauskasti törmää lausuessaan ulkomuistista Heineä. Saksalainen upseeri halveksii Heineä, mutta Ropposella on mielikuvitusta kylliksi hallusinoida, ettei saksalainen upseeri halveksi suomalaista opiskelijaa). Sen peilikuva, venäläinen ortodoksia, on myyttien myytin peilikuva. Ja jos kohteella ei ole tekemistä minkään kanssa, ei sen peilikuvallakaan voi olla. Sekä kohde että peilikuva eksyvät karkeuteen: näin on fasismi indoktrinoitu uhriin.

Palatakseni tässä kohtaa Sami Liuhdon kirjoitukseen, sen kritiikki osuu sikäli, että kirjoituksessa tarkasti kuvattu "herkkyys" ei sekään tuota hyvää päämäärää. Hyvä päämäärä ei ole saavutettavissa tällä akselilla.

Julius Evolan fasismikritiikki säilyy kaiken pohjavireenä: fasismi on pakonnomaista valautumista idealismiin. Ikään kuin maailman tosiasiallisten materiaalisten kehitysprosessien kieltämistä ja vain idealismin uskomista.

Gurdjieff, joka oli Evolan oppi-isä, puhuu itsen täydellistämisestä. Itsen täydellistäminen työllä voi olla hankalaa, jos ollaan kovin kaukana täydellisyydestä. Täydellistämme itseämme hieman tästä äärettömän epätäydellisestä tilasta. Työ ei tule päätymään lähivuosina. Mutta jatkuva työ voi tuottaa lähenemistä materiaalisten prosessien ja idealismin välillä.
  
Fasismiin romahtaneelta puuttuu tällainen kärsivällisyys ja halu ylösrakentavaan työhön. Massasuggestion harhakuvitelmissa hän elää jo olemassaolevasta suuresta täydellisyydestä. Gurdjieff (Julius Evola) kristisoi juuri tätä: fasismi antautuu tuhon välineeksi ja hyvin nopeasti kadottaa oikean työn horisontin. Gurdjieff sanoo "reciprocal destruction", mutta toisin kuin Valtteri Ropponen, Gurjieff pitää sitä irrationaalisuuden ja luomisen tuhoamisen täydellistymänä. Tosin vääjäämättömänä.

Historialliseen fasismiin liittynyt antisemitismi on irrationaalista. Juutalaiset pankkiirit herättivät fasisteissä primitiivistä kateutta ja raivoa. Mutta saksalaiset pankkiirit ja eurooppalaiset ökyologarkit, joiden sikailun erottaa venäläisistä oligarkien mittaamattomasta mauttomuudesta vain hienovaraisempi kätkeminen, ei herätä fasistissa raivoa. Raivon kohde ei siis ole mauttomuus tai pelkästään taloudelliseen opportunismiin antautuminen, vaan pelkästään alhainen kateus. Fasistit yrittävät liittää tavallisiin, alhaisiin, lapsellisiin tunteisiinsa yleviä etikettejä. He ohjaavat raivonsa syntipukkiin, jolla ei ole mitään tekemistä heidän raivonsa todellisten syiden kanssa. 

Mutta aina uudelleen palaamme Liuhdon esittämään ongelmaan: herkkyyden, äidinpoikien manipulaation, äitisyndrooman, santa sangren kirous. Aina uudelleen täytyy löytää itsestämme Hesher (ks. elokuva), joka hylkää äidin ja halveksii naista. Ilman Hesheriä meistä tulee häkkihamstereita. Mutta meidän pitäisi löytää Hesherin ja äidinpojan väliltä kolmas ja neljäs tie. Tuo riuhtominen on vain alku. Ei ole tarkoitus että työ jatkuu loputtomana riuhtomisena.


Minusta historia on osoittanut, että fasismin kautta ei voi edetä oikeaan suuntaan. Tämä on tietysti minun mielipiteeni eikä mikään kosminen totuus. Nyt näyttää siltä, että Euroopassa ja Yhdysvalloissa tätä halutaan nyt koetella. Sotilas tietysti on tällainen, jos se päästetään valtaan. Ei sotilas voi muunlainen olla. Sotilas osaa kaksi asiaa: tappaa ja siittää miljoonasateen. Sotilas on sodanjumalan palvoja. Ihmiskunnan tehtävä on huolehtia siitä, että sotilas ei pääse valtaan.

En tiedä odottaako Ropponen tällä julkaisulla saavansa rautaristin, viisivuotisen apurahan ja valtionpalkinnon, mutta ne hänelle tästä suotakoon. Antifasistille tämä on yhtä kaikki mielenkiintoista tietoa Ropposen fantasioista. Oliko Mallisen ja Storsjön sukulaiset samassa teloituskompanjassa Tsetseniassa?

Minulta löytyy samasta lehdestä seitsemän sivun antifasistinen runosarja. Se on lehdessä juuri ennen Ropposen julkaistavaksi antama tekstiä. On huomattava, että päätoimittaja Martti-Tapio Kuuskoski sai potkut perustamastaan Iso-Numero -lehdestä tämän lehden toimittamisen aikana. Tämä laatulehti on myös ilmeiseti hänen viimeinen Nuori Voima lehtensä. On varmaa, että Ropposen ja varsinkin hänen esimiehensä Mallisen sananvapauskäsitykseen ei kuulu minun runosarjani julkaiseminen suomalaisessa kirjallisuuslehdessä. Voi siis aiheellisesti miettiä, onko tämä syynä Kuuskosken potkuihin Iso Numerosta.



 

 

 

 

 

 

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com