30.11.2013

GUEDJIEFF VARIATIONS DEMO III


         

Kolmas demoversio disclaviersarjasta. Lopullinen muoto sävy alkaa jo hahmottua. Soundit alvat nyt tällä dynamiikkavammaisella sämplepianolla olla niin hyvin tasapainossa kuin mahdollista. Parhaiten toimii aika hiljaisella kuuntelulla hyvillä korvakuulokkeilla.


1. THREE FORCES AND FOUR MATTERS 9:50

2. ORGANIC LIFE IN THE PLACE OF AN INTERVAL 6:55

3. CONTINUATION OF WORK IN MOSCOW 3:59

4. TO AWAKE, TO DIE, TO BE BORN I 7:51

5. TO AWAKE, TO DIE, TO BE BORN II 2:25

6. CONSCIOUS LABOR AND INTENTIONAL SUFFERING 9:41

7. PETERSBURG IN YEAR 1915 6:48

8. THE SIX WEEKS AT ESSENTUKI 13:13


JUSSI SELJAKSELLA TAAS MORAALIFILOSOFIN OTE TYÖVÄLINEESEENSÄ

Jussi Seljas kaatui kuolettavasti moottorikelkkatempussaa, mutta äijä on taas tolpilla vahvemmin kuin koskaan. Moottoripyörään hän suntautuu samalla asenteella kuin moraalifilosofi absoluuttiseen totuuteen. Ei milliäkään periksi näädänkuselle!



 

KUNINGAS UBU, APOLLINARIA JA KAIKEN UFISMI. UFA-MUISTOJA















































Kuva: Tänään tasan kaksi vuotta siitä kun seikkailimme Ufassa. Apollinaria päivittä ufismia & patafysiikkaa. Apollinaria vasemmalla.

UHANALAINEN HÄMÄHÄKKI

Turvaverkkoon sidottu
suuren hämähäkin unohtama
sielu: sitomista ja kutomista
vallatonta ja rauhanomaista
yhteiseloa WC:n nurkassa.
Miksi hämähäkkiä suojellaan?
Se on pienen sielun ainoa
luonnollinen vihollinen.


POSTIVALLANKUMOUS! HEHEE, RATKAISIN KAPITALISMIN ONGELMAN!



Kapitalismin voima on hintakilpailu ja suuret tuotevalikoimat, hintojen muodostuminen markkinoilla.  Valitettavasti mikään keskusohjattu järjestelmä ei toistaiseksi pystyisi siihen uskottavasti, vaikka jostain meteorologiasta voitaisiinkin lainata tietokoneohjelmat ja laskentakapasiteetti. Tämä on toistaiuseksi pitävin argumentti kapitalismin puolesta.
 
Ylivoimaisesti määrällisesti suurin osa kuluttajatuotteista on hintaluokssa 0-100 euroa. Kapitalismi ei toimi, jos hintakilpailu ei ole aitoa. Siksi kapitalismi toimii tällä hetkellä vain yli 5 miljoonan ihmisen kaupunkiyksiköissä. Onko yksinkertaista ratkaisua?

On!

(Minimoidaan julkinen sektori kansalaispalkalla joka vastaa nykyistä toimeentulotukea. Yritykset voivat pidättää tämän verran maksamistaan palkoista. Kaikki tuet ja kilpailua vääristävät apurahajärjestelmät lailla kielletyiksi.)

Subventoidaan siirretyillä julkisilla varoilla (vain pieni osa niistä) postilaitos, niin että kotimaan pienet postipaketit ovat ilmaisia. Kehitetään postijärjestelmää. Näin saadaan kaikenlainen postimyynti ja tavaroiden vaihto kannattavaksi, ja samalla ehkäistään rahojen virtaaminen kansainvälisiin postimyynteihin. Luodaan hillitön uusi työllistävä ruohonjuuripotentiaali pienille hyödykkeille ja palveluille. Saadaan talous pienistä virroista kukoistamaan.

Nerokasta ja helppoa. Yksinkertaista algoritmiikkaa ja logistiikkaa. Tämän poliittisen toimenpiteen jälkeen lupaan ryhtyä kapitalismin profeetaksi. Sopisiko tämä kaikille? Rikkaathan tällä toimenpiteellä tietysti edelleen rikastuisivat, vaikka köyhätkin rikastuisivat, eikä kukaan köyhtyisi ja raha pysyisi paremmin kotimaassa.




 Kuva: Mutta kelpaako postivallankumous hänelle, jolle yhteiskuntajärjestelmän mieli on parrussa eikä toimivuudessa ?
Nietzschen kanssa minulla on yhteistä moraalinen dekonstruktivismi. Joka voi olla yhtä hyvin vahvan moraalisen realismin kuin vahvan moraalisen anti-realismin positio heikkoa moraalista realismia vastaan.



29.11.2013

TYTÄR (sylkee lumeen): Isä. Onko sylki osa minua?
ISÄ: Onko veri osa ihmistä?
TYTÄR: On.
ISÄ: Miksi? Koska veressä on ihmisen DNA. Myös syljessä on ihmisen persoonallinen DNA, joten sylki on osa ihmistä.
TYTÄR: Isä. Onko lumi totta?
ISÄ: Miksi ei olisi? Mitä luulet?
TYTÄR: En nyt muista, uskonko lumeen vai enkö usko.

JEESUS PIETARIN KATOILLA


Long Way Down from Top Light Productions on Vimeo.

PROFEETTA OMALLA MAALLAAN -KOMPLEKSI

Anonyymi: "En ymmärrä, kuka rajoittaa sinun heteroseksuaalisuuttasi. En todellakaan ymmärrä, kuka sinua estää sitä harjoittamasta?"

Nämä ovat parempia kysymyksiä kuin uskotaan. Koko aikuiselämäni olen tätä pohtinut, varsinkin 20-30 vuotiaana. Totuus on se, että heteroseksuaalinen elämäni on aina ollut ns. normaalia Suomen rajojen ulkopuolella. Mutta tällä vyöhykkeellä alkavat parnormaalisuutta lähenevät paineet ja ongelmat. Minulla ei vastauksia ole. Sheldrake antaa toistaiseksi parhaita, eniten kokemustani vastaavia selityksiä. Mutta sitä tieteilijää ei kukaan ota todesta, mikä tavallaan myös hyvin ymmärrän. Niin mitä sitten voin sanoa? Voin todeta, että kaikki kokemukseni ovat Sheldraken teorioiden mukaisia Suomessa. Mutta muualla maailmassa, kaikkialla Suomen rajojen ulkopuoella koen toisin. Koen että ihmiset suhtautumisessaan minuun ovat Suomessa ohjelmoitu ennalta. Mutta muualla maailmassa tätä ohjelmointia ei ole. Voi olla, että kysymys on puhtaasti geneettisestä ohjelmoinnista. Tai sitten esimerkiksi jotenkin tuoksuihin liittyvästä. Mutta toisaalta, koska se on niin aukoton ohjelmointi, herää epäilys: nyky-Suomi ei ole geneettisesti kuitenkaan aivan 100% homogeeninen. Joka tapauksessa Timo Hännikäisen Ilman edustaa 20-30 vuotiaan minun maailmassa yhtä lihan juhlaa. Kadehdin Hännikäistä.

Sheldrakella itsellään lienee tämä sama "profeettaa omalla maallaan"-kompleksi. Kenties jokaisesta maasta löytyy yksi tästä kompleksista kärsivä: henkilö, joka joutuu selittämättömän vaistomaisen "morfisena kenttäinformaationa" annetun diskriminaation kohteeksi. Totta kai silloin voi uskottavasti väittää, että tämä positio tai kokemus on kyseissen henkilön mielensisäinen rakenne. Tämä on helpoin ulkoinen selitys. Ja varmasti myös osaksi tosi. Miten tällainen rakenne ei olisi symmetrinen? TIetysti se luo symmetrisyyden, varsinkin jos yksilö ryhtyy "morfisen kentän" kanssa riitoihin. Eikä riitele vain kaikkien mukavuusalueillaan oleskelevien ihmisten kanssa. Riita sisäistyy nimen omaan henkiseksi kenttien väliseksi jaakobinpainiksi.

Tällaiset "profeetta omalla maallaan"-kompleksistä kärsivät henkilöt ovat aina analyyttisiä ja myös avoimia. He testaavat rakenteen reaalisuutta nimen omaan aktiivisesti unohtamalla sen. He pyyhkivät symmetrisen rakenteen itsestään metodisesti. Tässä metodologiassa käytetään myös päihteitä (kuten itse käytän), tai huumeita (joita en ole koskaan käyttänyt). Päihteiden käytölle ei ole mitään muita kuin metodologisia poeettisia syitä. Mikään muu ei saisi minua kallistaman yhtäkään riisiviinakuppia vuoristomajassani. Vaikka viettäisivät kymmenen vuotta Intiassa, kuten Sheldrake, kotiin palattuaan he heti rajojen sisällä kohtaavat tämän itselleen vihamielisen "morfisen kentän". Heine puhuu tästä kokemuksesta Romantiikan koulussaan, kuinka maanpakoon lähtiessään ja Ranskan trikoloorilipun jo siintäessä, hänen saattajadaimoninsa jättää hänet ja kääntyy takaisin. Saksalainen suojelusdemoni ei seuraa Heineä Ranskan trikoloorien vaikutuspiiriin. Sama pätee Suomen rajalla: Suomen daimonini hyvästelee minut aina ennen Venäjän trikoloorin ilmestymistä näköpiiriin. Venäjällä minulle, kiitos Nikolai Ihmeidentekijän, annetaan onneksi heti toinen erittäin pätevä saattajadaimoni, joka opastaa erilaisissa tilanteissa. Tietysti tämä asia on euroopplaisessa kulttuurissa hyvin tunnettu ja tavallinen. Vain meillä tämä voi olla epäselvä.

Silti: tämä selostus tapahtumien ja asioiden oikeasta kulusta ei ole mitenkään objektiivinen. Voin tehdä siitä vain intersubjektiivisen viittaamalla koko ihmiskunnan historiaan ja kaikkiin tunnettuihin korkeakulttuureihin, joissa ihmiset ovat kokeneet samoin kuin minä koen. Muuta perusta minulla ei ole kuin kaikki mikä on ihmiskunnan historiassa kirjoihin ja kansiin pantu: se on minun kokemukseni. Minulla ei ole mitään yhteyttä suomalaiseen moraalisen anti-realismin ohueeseen, lyhyeeseen ja obskuranttiin paikallishistoriaan. Suomalainen psykohistoria, jonka positiivisille tulkinnoille olen täysin kuollut, ei merkitse minulle... ei mitään enempää kuin elämää ja kohtaloa. Taiteilijana minulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin luottaa itseeni ja omiin kokemuksiini. En voi ottaa moraalitietoa annettuna, koska en ole moraalinen konstruktivisti.

MORAL PERCEPTRON

Ideaalinen moraalinen luokittelija (moral perceptron) mahdollistaa kaksinaismoraalin erottamisen jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Metaetiikan näkökulmasta kaikki moraaliset positiot ovat samanarvoisia positioita. Metaetiikka moraalisena luokittelijana ei arvota totuusväittämiä. Se piirtää vain nelikenttiä. Metaetiikka on moraalinen luokittelija. Huomatkaa, että tällaista käsitettä ei englanninkielinen Internet tunne. Vaikka käsite on kiistämättä äärimmäisen olennainen. Se on siis kokonaan uusi käsite. Moraalisen luokittelijan avulla voidaan luokitella univormuttomat sotilaat lippujensa alle pitävästi. Ideaalinen luokittelija tarkoittaa, että kaksinaismoraali on mahdotonta, jos moraalisen toimijan dataa on vähänkin käytössä.

MORAALIN VIRTAUSDYNAMIIKKA

Koen, että uudet amorfiset maalaukseni kuvaavat juuri moraalifilosofista virtausdynamiikkaa. Tällainen metafora on ollut alitajuinen. Vulkaaninen virtaus, fraktaalinen virhe, jyrkkien rajojen ominaisuudet, molekyylitasolle tarkka valosäiekudos.

Käyntikortteja (2 x 5 cm)

TYTTÖ JOSTA TULI RYPPY

Minulla oli kolme 4-6 vuotiasta lasta. Kaksi poikaa, ja tyttö, jota katsellessa tuli isälle ryppy otsaan. Ajattelin: mitä nämä ovat. Onko minun pakko ottaa heidät mukaani. Olimme Virossa juhlistamassa uutta vuotta. Paikalla oli oman perheen lisäksi talon toisessa päädyssä suomalaisia tuttuja. Virolainen vanhaemäntä oli siivoojana ja ruuan laittajana. Hän vaikutti siltä, että oli elämässään kokenut jotakin kammottavaa, ja yritti nyt, 70-vuotiaana vielä muuttaa elämäänsä ja päästä traumoistaan.
  
Menimme ulos seuraleikkiin, jota kaksi suomalaista naista ehdotti. Se oli juoksukilpailu. Naiset lähtivät lunta pöllyttäen juoksuun, joka päättyi pian hurjan näköiseen kaatumiseen. Naisten kauloissa oli naruihin sidotut kaulapannat. Kun narut kiristyivät, ne vetivät juoksijat selälleen. He nousivat hitaasti ja menivät juroina toistensa luo. Kovasta vauhdista riuhtaistut kaulapannat olivat repeytyeneet tai venyneet.
   
He auttoivat pannat toistensa päiden yli. Sitten he jatkoivat hitaammin hortoillen "iloista seuraleikkiään". Miksi olisin halunnut osallistua siihen? Pojilla oli toisenlainen leikki. Suomalainen ystävä pyysi minua mukaan. Hyppäsimme kiskoilla kulkevalle lavalle makaamaan. Lava lähti liikkeelle, kiskot olivat kaltevalla maalla, loivassa pitkässä alamäessä. Oli kylmä pimeä yö, laskun myötä mäki jyrkentyi. Vauhti kiihtyi tasaisesti kunnes tuntui lievää pelkoa. Vauhti jatkoi kiihtymistään yli pakokauhun, mutten uskaltanut enää hypätä pois. Laitteessa ei selvästi ollut jarruja. Menetin pelosta tajuntani. Lopulta heräsin jossakin hiekkadyynillä.
  
Vanha virolainen nainen tuli näyttämään konserttiohjelmistoaan. Sen oli koonnut kuraattori, josta oli kuva lehdykässä. Hän oli tuntemani henkilö, mutta nimi kuvan alla oli tuntematon. Kysyin naiselta, kuka tämä nainen on. Mummo vastasi ensin kuuluvalla äänellä: eräs erittäin hieno nainen. Korjasi sitten epäröiden hiljaisella äänellä: hyvin, hyvin paha ihminen.
   
Poikien kuoro, jossa oli sekä virolaisia että suomalaisia tuttavia, tuli lähemmäs. He lauloivat venäjänkielistä kuorolaulua, niin kaunista, että alkoi itkettää. Joka pojalla oli hämmästyttävän kaunis ääni. Häpesin itkuani. Se tuntui osoittavan, että en ollut edes uskonut, että pojat osaisivat laulaa, ja vieläpä kuin enkelit. Joku kuorolaisista tyhjensi taskuni, muutaman kolikon.

EINSTEIN JA METAETIIKKA

Suhteellisuusteorian moraalifilosofiset johtopäätöksen ovat yksiselitteisesti vahvaa moraalista anti-realismia.

Mutta myös varhaisen kvanttimekaniikan moraalifilosofiset johtopäätöksen ovat moraalista antirealismia, tosin heikkoa.

Säieteorian moraalifilosofiset johtopäätökseen taas ovat moraalista naturalismia. Eli hyvin vastakkaiset sekä suhteellisuusteorialle että kvanttimekaniikalle.

Einsteinin II maailmansodan jälkeinen humanitaarinen sanoma on luonteeltaan heikkoa moraalista realismia.

Tässä näkyy selvästi Einsteinin kaksinaismoralismi. Joka on siis kaksinaismoralismin kaikista klassisin muotoilu: kätkettynä vahva moraalinen anti-realismi; julkilausuttuna heikko moraalinen realismi.

Tietysti voidaan esittää vastaväite: fysiikalla ja moraalifilosofialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Mutta tämä vastaväite on metaeettisesti tarkasteltuna vain tyypillistä moraalista anti-naturalistista retoriikkaa.

Wilhelm Reich on tavallaan kirjoittanut auki Einsteinin moraalisen ristiriidan Amerikan päiväkirjoissaan. Reichillä vain ei ollut käytössään sellaista supersirkkeliä, joka meillä on metaetiikan käsitteistönä (rakastan metaetiikkaa! Analyyttiset filosofit ovat kultaa! Kiitos!).

Reichin ajatuskulku on todella yksinkertainen. Vahva moraalinen naturalismi ja vahvan moraalinen intuitionismi kuuluvat yhteen moraalisen realismin sateenvarjon alla. Jo tämä käsitteenmäärittely osoittaa luonnontieteen ja moraalifilosofian vahvan liitoksen. Käsitteenmäärittelyn perustaa kannattaa pohtia. Mutta se on todellakin metaeettisesti erittäin hyvin perusteltu. Metaetiikka ei ota kantaa totuusväittämiin, vaan ainoastaan luokittelee positioita.

Vahva eettinen intuitionismi ei ole mahdollinen ilman tuntematonta fysikaalista mekanismia. Tämä on materialistinen, anti-idealistinen väite. Tuntematon fysikaalinen mekanismi taas on myös fysiikan tutkimuksen kohde, silloin kun puhutaan säieteoriasta. Säieteoria on piste jossa materialismi ja idealismi kohtaavat. Suhteellisuusteoria ei tunnusta, että mitään tuntematonta jää. Se suhteellisuusteoria ei kaipaa mitään. Päin vastoin, se helposti uskottelee kaikkivoipaisuuttaan. Tämä ei ole mitenkään neutraali positio. Suhteellisuusteoria edustaa moraalista anti-naturalismia. Se tarjoutuu suoraviivaisesti moraalisen antirealistin käytettäväksi.

Suhteellisuusteoriaan "epäintuitiivisuus" ei ole mitään arki-intuition vastaisuutta, vaan vahvan eettisen intuitionismin keiltämistä. Eettistä intuitionismia ei pidä yrittää vähätellä sanomalla sitä arki-intuitioksi. Sokrateen daimonilla (noosfäärillä) ei välttämättä ole mitään tekemistä arki-intuition kanssa, jolla viitataan loogiseen intuitioon.

Moraaliseen irrealismin tavalliseen retoriikkaan kuuluvat juuri tällaiset tyhmät kysymykset. Loputon inttäminen, haluttomuus nähdä asioiden välisiä selviä suhteita, vaillinaisilla tiedoilla pyritään osoittamaan vastakkaiset näkemykset kokonaan irrelevanteiksi ja ei-olemassa oleviksi, ei tunnusteta tiedon vaillinaisuutta, ollaan kokonaan omahyväisiä ja itseriittoisia. Nämä positiot menevät omaan kauniiseen lokeroonsa, puhtaasti retorisina keinoina.

28.11.2013

AINOA JA YKSINÄINEN

Tämä ainoan rakkauden teema Kantelettaressa… ainoa rakkaus, yksi ainoa ihminen koko universumissa minua minua varten. Ja miksi näin? Miksi ihmeessä olisi näin? Miksi Isä Aurinkoisen kettutehtaassa ei ole löydetty kaavaa tuolle yhdelle ainoalle ja tuotettu sitä kunnolla, niin ettei olisi pulaa ja puutetta ainoasta mahdollisesta. Missä vika, että muu ei kelpaa? Mikä on tehtaan ongelma, ettei se pysty tuottamaan jotakin mikä ylittäisi sen ainoan. Ja mikä ihmeen yksinoikeus sillä yhdellä on siihen ainoaan. Mikä on tämä ainoan rakkauden mysteeri, en ole koskaan ymmärtänyt siitä mitään.

 









SUGGESTIIVISUUS

Yksi ihan mahdollinen vaihtoehto ainakin joillekin raportoimilleni selittämättömille kokemuksille on hurja suggestiivisuuteni. Kun teen tietokonemusiikkia suggestoin itseni algoritmiin niin täydellisesti etten voi erottaa omia tunneliikkeitäni algoritmin tuottamasta datasta. Joskus tosin tuntuu, että tunneliikkeeni vaikuttavat suoraan algoritmiin ja bitteihin transistoritasolla. Että asiassa voisi päästä eteenpäin, olisi suggestiivisuutta tutkittava objektiivisesti, eli mentävä suggestopedin vastaanotolle. Suggestiokokeilut pitäisi nauhoittaa.

DEHUMANISAATION LABORATORIO

Tällä videolla on tasokasta yleiseurooppalaista prostituutiokeskustelua, joka osoittaa Suomen keskustelun köyhyyden. Ilman reaalisia positioita ei voida keskustella moraalisista teemoista, jotka vaativat positioiden argumentaation huomioonottamista. Yksimielisyys ei löydy pimittämällä selkeimpiä argumentteja. Täkäläinen julkinen keskustelu tuntuu joskus terveen järjen pilkkaamiselta. Tekopyhät naamarit joita ei revitä. Omahyväisyys jota ei saada riisuttua.

Siksi rauhoittavaa kuunnella esimerkiksi linkitettyä eurooppalaista keskustelua. Viitaten videolla olevaan keskusteluun: jotkut ihmiset luulevat, että kapitalismi voisi jotenkin olla seksuaalisia ristiriitoja ja seksuaalista turhautumista lisäämätön systeemi. He esittävät argumenttinaan, että on väärin, jos ihmiset joutuvat tekemään rahan takia jotakin, mitä he eivät halua tehdä.
  
Tietysti se on väärin. Mutta oikea tapa vaikuttaa asiaan on poistaa systeemi joka synnyttää kuntoutujia -- ei lisäämällä kuntoutusbisnestä. Ei pidä syyllistää tai kriminalisoida ihmisiä, jotka yrittävät selvitä lisääntyvän eriarvoisuuden ja köyhyyden olosuhteissa.
  
Nykyfeministit, sellaiset kuin Sofi Oksanen, eivät milloinkaan pyri vaikuttamaan olosuhteisiin. He pyrkivät vain muuttamaan ihmistä kapitalismille otollisemmaksi. Tällainen antifeminismi tai feminismiin kätkeytyvä peripatriarkaaisuus saa kuulla videolla kunniansa brittiläiseltä vanhan koulun feministiltä.
  
Uuden ja vanhan feminismin välillä on selvittämätön ristiriita. Ne ovat toistensa vastakohdat. Varmaa on, että köyhyydestä emme pääse eroon, olipa järjestelmä mikä hyvänsä. Siksi prostituution kriminalisointi on kaksinaismoraalista omahyväistä sofioksastelua.
  
Me emme elä maailmassa joka on hyvä. Siksi me emme saa kohdistaa heikoimmassa asemassa oleviin idealistista holhousmoraalia. On pyrittävä tekemään olosuhteita paremmiksi, eikä paettava halpamaisesti aina muuttamaan vain itseä paremmin kapitalismille sopivaksi.
  
Energialiikkeen patoaminen lisää ihmiskauppaa. Jauhonkalpeat itsensämuuttajat, näivttäjät ja alistujat ovat opportunisteista pahimpia. Pahimpia prostituoituja ja pahimpia kriminaaleja.  

DEAD EUROPE

Kuulostaako tämä D.E.D. Europaeuksen elämänkohtalo jotenkin tutulta:

"Hän oli varsin pyyteetön tieteellisen tutkimuksen edistäjä, eikä juuri ajanut omia etujaan, vaan luotti oikeudenmukaisuuden voittoon. Luottamus osoittautui virheeksi. Suomen harvalukuinen sivistyneistö oli tuolloin keskittynyt Suomen asujaimiston muokkaamiseen kansakunnaksi eivätkä sitä miellyttäneet Europaeuksen laajat ongelmanasettelut. Keskeiset kulttuurivaikuttajat sulkivat häneltä rahoituskanavat yksi toisensa jälkeen."

Jari Halonen luuli, että nykysuomessa jotenkin voisi olla vaikka monitaiteilija. Opetin hänelle, että mitään sellaista ei voi Suomessa olla, mitä ei ennenkään voinut olla. Että meininki on ihan sama kuin aina ennenkin, jokainen pyöveli on korvattu uudella, sadoinverroin raaemmalla, eikä niin ollen mikään Suomessa koskaan voi aidosti muuttua. Ilmapiiri jatkaa elämäänsä, sitkeistä väärinkäsityksistä koostuva fraktaalisen virheen maailmankuva.

Korruptio ja nationalismi ovat nyt vain hienovaraisempia kuin koskaan aiemmin, kulisseihin, säätiöihin ja muihin moraalinpesupaikkoihin siivottuja. Korruptio on Suomessa omahyväisempää ja kovempaa kuin milloinkaan aikaisemmin. Kaksinaismoraali on karhunkynnenkovaa. Suomi on aina Suomi. Suomi ei milloinkaa ole Ei-Suomi:

"Ja hän joutui unohduksiin sekä hengentuotteidensa ryöstön kohteeksi."

JA LASIKATTO SÄLÄHTÄÄ

Tosin minä en grafomaniaa, joka todellakin voi myös olla sairaus, arvosta. Mutta on näitä maailmankuvallisia purkauksia, jotka tuottavat loputtomasti vulkaanista sanomaa. "Miten avautua kohti toisia ihmisiä nöyryytyksistä huolimatta?" Minua kiinnostaa se metaeettinen positio, josta kuvat purkautuvat esiin. Olen osaksi tietoisesti osaksi tiedostamattomasti valinnut tai valunut positioon, josta purkautuu paljon isoa kelaa. Niin paljon ja niin kaikilla tasoilla kuin ehtii ja pystyy kirjoittaa, maalata, säveltää, uneksia. Tuotteliaisuus on position ominaisuus. Haaveilen siitä, että kaikki romahtaa jollekin korkeammalle tasolle, että taivaan lasikatto sälähtää ja mä lennän iloisesti kuin ankkuri tai isopäinen anhavan sukuinen tankaisti. Valitettavasti se tahtoo olla toisinkin päin: meren välipohja räsähtää ja mä putoan kuin kaasupallo kohti maan vulkaanista ydintä, joka virtaa mun sieluni amorfista pintaa.

HAIKUJEN MÄÄRÄT

Turkulainen runoilija Sami Liuhto kertoo kirjoittavansa noin 120 hyvää haikua päivässä. Samalla kulttuuripolitiikassamme yhä enemmän varoja ohjataan grafomanian kitkemiseen ja ennaltaehkäisyyn. Grafomania on yhteiskuntamme pahin vitsaus. Toiseksi pahin vitsaus ovat liian lyhyet kävelysauvat. Kahdenkymmenen haikun vuositahti on nykyään apurahan ehto. Sitä enemmän kirjoittavat jäävät ilman apurahaa. Muinaisessa Japanissa hirtettiin jokainen runoilija, joka ei kirjoittanu 20 000 täydellisen nerokasta haikua kuukaudessa.

OLIKO STEINER NIETZSCHELÄINEN?

Jos haluaa osoittaa nietzschetulkintani vääräksi, se on helpointa tehdä osoittamalla suomenkielisestä käännöksestä ne kohdat, jotka eivät vastaa alkukielistä teosta, ja johta ovat johtaneet minut harhaan Nietzschen moraalifilosofiassa. Aina voi ajatella, että minä olen 1930 luvun suomenkilisten käännösten harhauttama, koska en osaa saksaa. En usko että olennainen ero johtuu kännöksestä.



Nietzschen moraalifilosofian anti-realismista ei tietääkseni ole kiistaa. Ja minun väitteenihän on juuri se että Nietzsche ON moraalinen anti-realisti. Se tarkoittaa: hän kiistää moraalisen realismin reaalisuuden. Huomata, että väite ovat perusteltavissa tekstianalyysillä.

Sanotaan: "Steiner ei luullut olevansa nietzscheläinen, hän vain ymmärsi Nietzscheä "vähän laajemmin"." Se että joku ymmärtää jotakin "laajemmin" eli täysin väärin, ei sinänsä kerro mitään siitä, mitä tekstissä todella sanotaan. Nietzsche ja Hedegger ovat juuri tällaisen positiivisen väärinluennan vakavia uhreja. Heideggeriä ei kukaan ole sanonut tietääkseni anti-realistiksi, mikä on minusta virhe. Heidän sanomansa ei pohjimmiltaan ole positiivinen, mutta jostain syystä heidän kaappaamat tukholmasyndroomaiset mielet haluavat kokoajan puolustaa näitä filosofeja. Bertrand Russellilla oli esimerkillinen asennoituminen Nietzschen filosofiaan. Siinä on sitä "laajempaa ymmärrystä" berliiniläiselle metapolitiikalle brittiläisen kuivaan ironiseen tyyliin.


Toisaalta tässä ei ole kysymys kyseisten filosofien "roskiin heittämisestä" vaan metaeettisestä analyysistä. Sen tiedostamisesta, että itse ajattelee toisin, ja voi siis nimen omaan vapautua epäluuloista. Nietzschen ja Heideggerin filosofiassa on paljon anteliaisuutta, mutta se on kuitenkin päinvastaista Husserlin fenomenologian idealle. Heidegger on antropologismiin taipuvainen. Hänelle ihminen on sitä miltä näyttää, hän johtaa ihmisen maksiimin olemassa olevasta. Vaikka Hume taas sanoo, että siitä miten asiat on ei voi johtaa sitä miten asioiden tulisi olla. Mutta Hume on moraalinen realisti. Antropolgismi ei ole moraalista realismia. Husserl oli moraalinen realisti. Heidegger moraalinen anti-realisti. On nähtävä perustava vastakkainasettelu. Ja dekonstruoitava tuo ristiriita.

Koko totuus on tietysti aina enemmän jne. Mutta en usko ajatukseen, että Nietzsche tai Heidegger tarkoittaisivat sitä. Että jotain puuttuisi sattumalta, jokin sisäinen ristiriita olisi epähuomion synnyttämä. Että Nietzsche vahingossa puhuu puhuu ristiriitaisesti Moraalin alkuperässään. Uskon että he tarkoittavat sitä mitä puhuvat. Jos he konstruoivat ristiriidan moraalifilofiansa sisään, uskon että he tekevät sen tietoisesti.

Moraalin alkuperää ei ilmeisesti ole meillä oikein kunnolla luettu. Nietzscheä ei oikein hyvin tunneta. Tätä väitettäni voisi yrittä osoittaa vääräksi osoittamalla millä tavalla Moraalin alkuperästä-teoksen suomennos on harhaanjohtanut suomalaiset lukijat, esim minut.

Mutta sanotaanko Platonin valtion ensimmäisen dialogista, että trashymakkokesen synti on se ettei hän ole Sokrateen kanssa samaa mieltä? Ei sanota. Sillä kyllä hän on eri mieltä Sokrateen kanssa. Eikä sitä voi selittää niin, että hän pohjimmiltaan on samaa mieltä, kunhan asia riittävän laajasti tulkitaan. Jos lukijat sitten tulkitsevat, että kysymys on vain näennäisestä riidasta, ja syvällä heidöän välillään vallitsee yhteys ja salaliitto, kenties korruptio, se ei se muuta asiaa miksikään: Trashymakkos, se mitä hänestä tiedämme, itse ei tuota tulkintaa lukijan hyväksy. Ja me tiedämme vain sen, mitä on kirjoitettu. Hän ei tosiaankaan tarkoita samaa kuin Sokrates. Vaan hän tarkoittaa päinvastaista. Ja tämä pätee Nietzscheen ennen muuta suhteessa Sokrateeseen. Samoin Heideggeriin suhteessa Sokrateeseen.

Kyllä nämä filosofit tiesivät mitä puhuivat. Ei voi sanoa, että he tarkoittivat päinvastaista mitä selkeästi argumentoivat. On hyväksyttä absoluuttinen kauhu, jonka tämä havainto herättää. Että koko vuosisata oli filosofialla harhaanjohdettu.

Mutta minä, joka näin sanon, olen vain klassisen rationaalisuuden edustaja. Brittiäkin kuivempi britti. Bertrand Russellin valkoinen perse oli minuun verrattuna mehukas ja vitaalinen. En ymmärrä, miten Steiner voisi ymmärtää nietzscheä yhtään minään. Se on sama kuin minä alkaisin yhtäkkiä ymmärtää A.W. Yrjänää. Mutta jos halutaan sanoa, että se laajempi kuva on kaikkien niiden metaeettisten positioiden näkeminen yhtenä polyfonisena kokonaisuutena, niin ymmärrän täsmällisesti. Jos tarkoitetaan, että koko polyfonian näkeminen on se laajempi totuus, niin kaikki on selvää. Yhdellä filosofilla vain ei siinä polyfoniassa voi olla kuin yksi ääni kerrallaan käytössä. Jos ajatellaan, että Nietzschellä on kaksi tai useampi ääni käytössä ja näillä äänille erilliset metaeettiset positiot, asia on toisenlainen. Tämä pitäisi ensinnäkin todistaa. Toiseksi, kyetä näkemään intentionaalisena, eli taiteellisen rakentamisen merkityksessä, eli dostojevskilaisena intentiona.



 
 

METAEETTINEN EKOLOGINEN LOKERO

Filosofiani on, tässä järjestyksessä:

1) klassista rationalismia
2) moraalista dekonstruktivismia
3) vahvaa moraalista realismia
4) moraalista naturalismia
5) vahvaa eettistä ituitionismia
6) noosfääristä intuitionismia
7) loogisrationaalista intuitionismia
 
Filosofiani ei ole, tässä järjestyksessä:
 
1) klassista idealismia
2) klassista materialismia
3) moraalista anti-realismia
4) heikkoa moraalista realismia
5) moraalista konstruktivismia
6) heikkoa eettistä intuitionismia
7) loogisrationaalista intuitionismia


SUIHKUHÄVITTÄJÄ JA VESIPIIPPU

Eilen Jari Halosen kanssa jauhettiin aika paljon tästä nyky-Kalevalan ja muinaisen Kalevalan erosta. Halosen ehdottoman hyvä argumentti oli se, että nykyisin vallitsee patriarkaatti muinaisen matriarkaatin sijaan. Matriarkaatti ei Halosen mukaan Lönnrotin Kalevalasta tule esiin, vaan aineistoa on tutkittava Kantelettaresta ja muista Suomen kansan vanhoista runoista, joita riittää kyllä tutkittavaksi.
 
Lönnrotin virhettä Halonen ei väitä harkituksi historiaväärennökseksi, vaan aikakauden hengeksi. Lönnrotia Halonen pitää kaikesta huolimatta vilpittömänä suurmiehenä ja näkijänä. Tästä olemme samaa mieltä.
  
Kunnollista tutkimusta suomalaisuuden muinaisesta matriarkaatista ei ole tehty, koska suunta ei ole vallanpitäjille mieleen. Tämä on Halosen elokuvan olennainen muunnos. Mutta kun kysyin, esittääkö elokuva positiivisen matriarkaatin Louhen (sotasohvi) edustaman negatiivisen patriarkaattikätyriyden sijaan, sain kierteleviä vastauksia.
 
Nykyajan ongelmana Halonen piti sitä, että positiivisesta matriarkaatista ei tiedä enempää miehet kuin naiset. Nykyfeministit ovat Halosen mukaan pahimmanlaatuisen patriarkaatin kätyreitä. He eivät tiedä mitä he tekevät. Tämä on keskeisin argumentti.
 
Itse halusin johtaa kysymyksen Kalevalan moraalisesta realismista ja nykyajan moraalisesta anti-realismista metaeettiselle tasolle. Toisensa poissulkevat maailmankuvat eivät suostu edes keskustelemaan toistensa olemassaolosta. Siksi ne eivät voi kinata moraalifilosofiasta, koska eivät edes suostu saman pöydän ääreen. Me elämme todellisuudessa, jolle Väinämöisen tai Lemminkäisen kaltaiset hahmot eivät ole reaalisesti olemassa. Kysymys on heideggerläisestä olemisfilosofiasta: jos ei ole kehoja, ei ole paikkaa sankarille uudelleen syntyä, vaikka sivullinen kuinka uskoisi uudelleensyntymään.
 
Itse näen, että rationaalisuus on jatkuvaa vallan ja moraalin dekonstruktiota. Kun taas Halonen näkee, että rationaalisuus on vallan ja moraalin konstruktiota. Halonen näkee rationaalisuuden kantlaisena moraalisen konstruktivismina, minä näen rationaalisuuden anti-kantlaisesti moraalisena dekonstruktivismina, joka on samalla kertaa vahvaa moraalista realismia ja eettistä ituitionismia. Siksi Halonen on antirationalisti ja minä olen rationalisti.
 
Mutta minä en pidä eettistä intuitionismia  mahdollisena ja milloinkaan kestävänä perustana ilman moraalisen naturalismin kukkakeppiä. Tämä on filosofiaani määrittävä periaate: en sin on moraalinen naturalismi ja vasta sitten on eettinen intuitionismi. Ensin on oltava turvallisuus ja materialismi, vasta sitten tulee idealismi ja lopulta materialismin ja idealismin ylittävä lasisilta. Tämä on kaikista keskeisin argumentti, joka on erotettava kaikesta historiallisesta idealismista ja materialismista. Minun filosfiani ei ole idealismia. Eikä se ole materialismia.
 
Viittasin keskustelussa moskovalaisen olemiseen, joka on huoletonta olemista NYT-hetkessä, ei mitään kelailua. Mutta että näin voi olla on oltava metaetiikassa kartalla. On oltava esittää Sukhoi SU-35 Pariisin ilmailunäytöksessä. On oltava esittää rajalla rautaa, joka saa Pentagonissa polvet paukumaan. Sen jälkeen voi relata vesiipiipun ja joogan parissa miten kauan haluaa lystää, alun ikuisuuden esimerkiksi.




 

VAPAUS ON VAPAUTTA KORRUPTIOSTA

Venäläisen 80-vuotiaan neuvostoagentin tunnustus eilen yöllä ravintola Kannaksessa Arvo Tuomisen venäläisestä vakooja Pjotr Sokolovista kertovat dokumenttielokuvan kotiensi-illan jatkoilla. Neuvostoagentit voivat avautua, koska heidän isänmaataan, Neuvostoliittoa, ei ole enää olemassa. Yritän kirjoittaa ulkomuistista sanasta sanaan, vaikkei minulla ollut nauhuria, ja virranneen vodkan määrä oli tässä vaiheessa jo hyvin suuri:

"Venäläisen ja suomalaisen korruption ero on uskontokuntien välinen ero. Maailmassa on ortodoksista, protestanttista, katolista ja juutalaista, jne. korruptiota. Uskonto on korruption suojakilpi. Uskonto edustaa aina heikkoa moraalista realismia, eli moraalista konstruktivismia, jossa näennäismoraali konstruoidaan ihmisvoimin korruption ympärille. Uskonnon vahvin vastustaja on vahva moraalinen realismi, eli todellinen intuitio. Uskonnon toiseksi vahvin vastustaja on moraalinen anti-realismi, joska vastustaa tietysti myös vahvaa moraalista realismia.

Mikä sitten on näiden uskonnolla vuorattujen korruptioiden sisältö? Venäläisen korruption sisältö on itselle ahnehtiminen ja hauskan pitäminen sekä korruptiolla varastetun rahan höveli levittäminen ympärilleen. Venäläinen ei koskaan aio tehdä mitään: venäläinen vain on ja elää. Venäläine ei välitä mistään tuon taivaallista, koska kuoleman jälkeen kuitenkin odottaa valhalla ja huippuhauskat bileet, joissa haitari soi ja balalaikka paukkuu. Venäjällä kaikki pääsevät taivaaseen. Korruptio on riehumista lyhteessä, josta 99% varisee pikkulinnuille. Kaikilla on helvetin hauskaa ja ainoa vaara on kuolla nauruun.

Suomalainen korruptio taas on toisille varastamista. Se ei ole itselle varastamista. Säätiöissä rahaa ohjataan itsen sijaan toisille. Kysymys on klaanikorruptiosta (käsite: Arhi Kuittinen). Kukaan ei usko tekevänsä väärin. Säätiömiesten rahoista ei pikkulinnuille tipahda jyvän jyvää. Kenelläkään ei ole hauskaa, koska rahat ohjataan vakavasti sairaille psykopaateille, jotka eivär edes tuhlaa rahojaan huoriin ja viinaan niin kuin vain olisi moraalista korruptiorahoja tuhlata, törsätä, polttaa. Todellakin pottaa rahaa takassa tai heittää sitä seteli kerrallaan viemäriin. Se vain on oikeaa ja kunnollista, kittiä ja hyvää. Tätä on protestantismi, tällaisista oikeista ja hyvistä arvoista luopumista. Kenelläkään ei ole hauskaa. Pitkässä juoksussa kaikki paleltuvat kuoliaaksi, korruption sisältö ei ole positiivinen, se ei ole karnevalistinen, vaan karu ja sadistinen. Kukaan ei pääse taivaaseen. Kaikkia odottaa helvetti.

Kumassa sitten on enemmän korruptiota Suomessa vai Venäjällä? Väitän että Suomessa. Suomessa hengitysilmakin on korruptiota. Kukaan ei enää huomaa korruption läsnäoloa mutta suurinosa ihmisistä tukehtuisi, jos korruption osuus hengitysilmassa vähenisi. Venäjällä taas puuttuu täysin sellainen ominaisuus kuin omahyväisyys ja kaksinaismoralismia. Rosvo on rosvo, poliisi on poliisi. Paha on maailman, mutta se onneksi on juuri sitä miltä se näyttää, valtaan voi ottaa etäisyyttä, vallan voi kiertää.

Silti kaikki korputio on pahasta. Kysymys on siitä, millä keinoilla korruptiota vastaan sitten ylipäätään voi taistella, ensisijaisesti: millä keinoilla välttyä korruptiosta. Onko valittavissa jokin positio, joka ei ole moraalisesti korruptoitunut? Maailman vapaus on tätä. Muuta vapautta ei maailmassa ole kuin vapaus korruptiosta."   
Helsingin homopridenaikoihin seisoskelin Eerikinkadun Orionin porttikongissa ja kurkin tapahtumia. Paikalle osui kaksi kulkueeseen osallistunutta päihtynyttä punkkarin näköistä miestä kuselle. Kun he huomasivat minut he tulivat housut kintuissa lähelleni, isompi laittoi naamansa melkein kiinni naamaani ja sanoi: hei, säkö jätkä kirjoitat ryssistä positiiviseen sävyyn? Epäiröin vastata mitään, mutta kasvot alkoivat punottaa. Joo tää se on, sanoi pienenpi mies. Hakataan se! Samanlaisia ihmisiä siellä elää kuin täälläkin, yritin. Hei, jos sä jätkä vielä sanot ryssistä jotain hyvää niin me hakataan sut! Tajuutsä urpo! Joo joo tajuun tajuun. Sitten ihmisoikeusaktivistit palasivat kynttilämielenosoitukseensa. He aikoivat yöpyä seuraavat viisi vuorokautta Venäjän lähetystön edessä tulipalopakkasessa. Jotain toimittajaa jossain Uralilla oli kai taas uhkailtu, että pitää kirjoittaa vain totuus, eikä sitä mitä poliitikot sanelee, niin kuin lännessä tehdään.

27.11.2013

"piispa henrik oli ensimmäinen tepsiläinen" Sami Liuhto

ELÄMÄN KASVOILLE SYLKEMISESTÄ

Kaikki kadunkulmat ovat nykyään täynnä nietzscheläisiä, elämänvoimien häpäisyä, lautakuntaporukkaa. Jopa viemärirummussa kiehuu lautakuntamoraali. Nietzschellä perustellaan katumattoman Raskolnikovin käyttäytymistä: sitä että taiteilijamurhan jälkeen vielä uskotaan omaan immoraaliseen yli-ihmisyyteen ilman henkistä sisältöä. Ei tunnusteta, ei hikoilla, ei kaduta: että nitisti luteen. Juuri luteitahan nämä sofioksaset haluavat nististää! Ja luteena he näkevät Sokrateen yli-ihmisen. Sokrates sentään sanoi aina kunnioittaneensa korkeampaa ihmistä: hän sylki kenraaleiden ja lautakuntatätien kasvoihin. Nietzscheläisten, tuon 8 miljardin laumasielun uskontona on nykyään saarnata minulle, että kaikki nuo 1930-luvun Nietzschen moraalifilosofian suomennokset, joita olen lukenut, ovat kolmeen kertaan väärennöksiä. Ensin on Elizabeth Nietzschen natsilisäykset tekstiin. Sitten on suomalaisen suomentajan natsilisäykset tekstiin, ja vielä ymmärtämättömyydestä johtuvat käännösvirheet fasismin hyväksi. Kolmen tason virheita suhteessa alkutekstiin, mukana intentionaalisia ja epäintentionaalisia. Tämä on uusin juoni. Että ilmapiiri jäi leijumaan ja vielä 1970-80-lukujen suomennokset ovat tätä puuroa. Ja että nyt vasta N&N lehden uudessa Nietzschenumerossa kerrottaisiin suomalaiselle lukijalle ensikertaa oikeasta Nietzschestä, joka on päästetty sensuurin pauloista ja rehabilitoitu oikeaan ortodoksieen Moskovan patriarkan uskoon! Niin kuin ei olisi selvää, että näillä mausteilla ei musta muutu valkoiseksi. Tämä on juoni Moskovaa vastaan! Nietzsche, tuo berliiniläinen politrukki, on ja pysyy heikon moraalisen realismin kriitikkona moraalisen anti-realismin näkökulmasta. Sokrateen vahva daimonirealismi - suloinen suojelusdemoni ja tiennäyttäjä pitoihin - on ja pysyy erillisenä asetelmana. Mikä häpeä! Järjestelmässä joka jo on sekulaari ja joka jo noudattaa omaa logiikkaansa vääjäämättä, me emme enää sopimusetiikan ja heikon eettisen ituitionismin keinoin pääse vedenpuhdistamolla selvyyteen. Me tarvitsemme vahvan eettisen intuitionismin, jos ylipäätään haluamme löytää jonkin moraalisen kritiikin perusteen. Vai yritämmekö edes? Vallankumouksellinen tai anarkisti ei tarvitse moraalista perustaa. Riehuja ei tarvitse perustaa!!! Ja toisin kuin Nietzsche minä, moraalisen katastrofin trombi, EN TAHDO RIEHUA! MINÄ EN TAHDO RIEHUA! Pakkopaita on jo arkivaatteeni! Teetin japanilaisella suunnittelijalla sata samanlaista mustaa polo-pakkopaitaa, muuten kuin Steve Jobsilla, mutta hihat sidotaan aamulla ja avataan yöllä. Se on hyvin yksinkertainen univormuni. Ja toisin kuin lautakuntaistujat, elämänkasvoille syljeksijät, olen rauhallisen brittiläistyylisen argumentaation ja rauhan kuivatun ja noidutun mustan poronlihansitkeä puolestapuhuja.
  
Kuva: Japanilainen bondagepeli lapsille.
 
 
 
 

HENKINEN VÄLIINPUTOAJA

Minulla on villaliivi, joka näyttää aina siltä kuin se olisi nurinpäin päällä. Se ei siitä kääntämällä paremmaksi tule se takki.
"ja epäilin kommunismin luonteen olevan ihmiskauppaa ja kapitalismin ihmisostoa." Sami Liuhto
Tapasi kadulla kaksi keski-ikäistä merimiestä, joista kumpikaan ei ollut vielä päässyt merille asti. Ei tatuoimatonta persnahkaa, merimieselämää maissa, meriäkin kovempaa, suola ei vielä kasvoilla vaan matkustamossa, maankuoressa ja niin edelleen. Ensin Joona pakenee, joutuu valaan vatsaan, hapot syövät miestä, sitten saarnaa maailmanloppua, johon ihmiset varautuvat niin hyvin, ettei sitäkään tule ja profeetta on väärä. Paskan tsägän profeetta "v***u ei edes maailmanloppua s*****A!"
Voiko olla totta, että ilmeisesti kukaan minun ja vanhan Husserlin lisäksi ei ole huomannut että Heidegger on moraalinen anti-realisti?

METAEETTISIÄ VÄITTÄMIÄ

Kalevalalla ja nyky-Suomella ei ole moraalista yhteyttä. Kalevan järjestelmä on moraalinen realismi, nyky-Suomen järjestelmä on moraalinen irrealismi.
  
Heidegger on paitsi moraalisen anti-realisti, myös nietzscheläinen moraalinen irrealisti. Natsien "mystiikka" on moraalista realismia. Natsismi on moraalista irrealismia moraalisen realismin pellenaamarissa. Wilhelm Reich ei koskaan ymmärtänyt tätä.
  
Dostojevskilla ei ole mitään tekemistä Nietzschen filosofian kanssa. Dostojevski on moraalinen realisti, Nietzsche on moraalinen irrealisti. Myös Tolstoi oli moraalinen realisti.
   
Lukemattomat moraaliset realistit ovat luulleet olevansa nietzscheläisiä, pahimpana esimerkki Rudolf Steiner.
   
Monet niistä, jotka eivät usko jumalaan, uskovat kuitenkin saatanaan. He ovat moraalisia realisteja moraalisen irrealismin pellenaamarissa.

Ihmislapsi ei voi syntymästään olla moraalinen anti-realisti. Moraalinen anti-ralismi on irrationaalinen positio, ja kategorisen imperatiivin vastainen positio. Moraalisen anti-realismin seuraus on luonnollisen kasvun estyminen tai vääristyminen.
   
Korruptio voi käyttää mitä hyvänsä moraalista anti-realismia oman moraalinsa tukipuuna. Mutta se ei voi käyttää mitä hyvänsä moraalista realismia palajastamatta kaksinaismoraaliaan.

Eettinen intuitionismi jakaantuu logoksen ja nousin intuitioon. Siis loogiseen sopimusetiikkaan ja transsendentaaliin etiikkaan. Nämä varsinkin voivat olla toistensa pahimmat vihamiehet. Sokrateen looginen järki sanoo: älä mene tuomittavaksi kuolemaan. Sookrateen daimoni sanoo: mene vain, on jo aika, kuolema on sielullesi hyväksi.
   
Maailman tila on moraalinen sekaannus.

26.11.2013

KUUSI VUOTTA GURDJIEFFTYÖTÄ

Mikään ei ole yleensä epäselvempää kuin puhe intuitiosta, vaistosta, omatunnosta, selkäytimeen oppimiesta jne. Näiden sanojen merkitykset vaihtuvat puhujasta toiseen nyt ja aina. Mutta kollektiivisissa taidehankkeissa pitäisi sopia käsitteet jotka kaikki ymmärtävät. Selvintä on yrittää käyttää vakiintuneita moraalifilosofisia käsitteitä. Ja keskustella niiden pohjalta. Tällä tavalla erilaiset taiteelliset temperamentit voidaan sovittaa yhteen. Päästään intersubjektiiviselle tasolle, joka on merkittävä silloin kun hyvin erilaiset elämänkokemukset pystyvät kommunikoimaan intersubjektivisella tasolla laajentavasti. Näet jokainen taiteilija on suhteessaan moraalifilosofiaan hieman erilainen. Eivätkä he siitä tule sopimukseen tai yksimielisyyteen pääsemään. Ne ovat asioita, jotka eivät selviä. Ne on nähtävä. Ja näiden erojen ohi on siirryttävä intersubjektiiviselle tasolle.

Ehkä epäselvin moraalifilosofian käsitteistä on useimmille eettisen intuitionismin käsite. Tämä ei tarkoita oppimista tai sopimista, tai kielipeliä, tai filosofista kantaa tai mitään sellaista. Ei myöskään viiden aistin tarkkaa toimintaa elämän vitaliteettia tai mitään sellaista. Vaan vain ja ainoastaan sitä mitä Sokrates Apologiassa tarkoittaa daimonin antamalla merkillä.
Tähän kategoriaan kuuluu telepaattinen tiedonsiirto, mystisen kokemuksen tiedollinen ulottuvuus ja paranormaalit ilmiöt. Nämä on erotettava loogisesta intuitiosta, joka on opittua. Daimonin merkki on kaiken arkilogiikan vastainen. Ja siis jos ei tällaisiin usko, niin silloin ei ole ainakaan eettinen intuitionisti. Silloin etiikka lepää erilaisella perustalla, eikä tässä ole mitään ongelmallista. Vaan se on mitä luonnollisin tilanne. Voisi sanoa ikuinen tilanne ihmisten joukossa.

Gurdjiefftyössä on monenlaisia tyyppejä. Sanoisin että useimmilla ei ole mitään tekemistä eettisen intuitionismin kanssa. Mutta Bob, vetäjä, on eettinen intuitionisti. Suomessa ei ole kovin vakiintunutta erotella moraalifilosofian käsitteitä selvästi, kuten omista blogikirjoituksistakin on saattanut päätellä. Sekaannus on ollut suurta. Mitään mahdollisuutta ei olisiu minulla ollut esimerkiksi lukioiässä käsittää moraalifilosofin syviä käsitteitä, jotka ovat tavallan mahdottomia sisäistää. Tähän asti olen itse keksinyt käsitteitä. Ja puhunut siis mitä sattuu käytännössä. Vaikka jotain ajatusta on aina ollut sanojen takana, posteriori. Aikamoista tuskaa se ilmaisu ja jäsentämisyritys on ollut. Eettisellä intuitionistilla keskenää ristiriitaista moraalista dataa pulppuaa sielun syvyyksistä lakkaamatta. Mutta nyt tuntuu, että olen taas pitkästä aikaa rationaalisesti kartalla tuon lähdeveden sameuden suhteen. Eettinen intuitivismi ei missään tapauksessa tarkoita, että se olisi itsestään selvästi sopusoinnussa vaikka moraalisen naturalismin kanssa. Päin vastoin, ristiriita on luultavasti suuri. Joskus tulee mieleen, että ehkä Nietzsche affektimyrskyissään on juuri eettinen intuitionisti, mutta samalla moraalinen antirealisti, joka on skitsoidi, vakavaan persoonallisuuden hajoamiseen johtava tilanne.

Mielestäni tavallaan jokaisen pitäisi selvitellä omaa suhdetta moraalifilosofian käsitteisiin. Mutta tietenkään omaa påositiota ei tarvitse päättää, eikä pidä, ellei se ole jotenkin ihan selvä asia. Minulle on selvää, että olen eettinen intuitionisti ja moraalinen naturalisti samalla kertaa, tai haluaisin olla. Mutta useimmiten en pysty olemaan moraalinen naturalisti. Itsetuhoisena hetkenäni olen moraalinen antirealisti, joka nauraa eettiselle intuitionistille. Paljon maailmassa uskon Jari Sarasvuon karismaattisiin saarnoihin ja amerikkalaista menestysfilosofiaan, mutta eniten uskon daimonia. Ja kuten sovittiin tällaista positiota EI VOI PERUSTELLA. Eli tästä positiosta on aina altavastaajana kosmisen luuseriuden syvimmässä yimessä.

HUUHAAN VIHA JA MORAALISEN ANTIREALISMIN USKONSOTA

Intuitiota ei ole olemassa moraaliselle antirealistille. Nietzshellä ei ole mitään intuitiota tai omatuntoa. On vain vaisto, joka on viiden aistin nopeutta ja herkkyyttä sekä fyysistä voimaa. Nietzschen filosofiassa ei ole kuudetta aistia, eli intuitiota. Joka eläimillä tietysti on, Sheldraken mukaan. Ja jota kansanomaisesti kutsutaan vaistoksi. Nietzschen käsite "vaisto" ei ole mitään tällaista. Siinä ei ole mitään transsendenttia ulottuvuutta, kuten kansanomaisessa "vaistossa", joka on nimenomaan eläinten telepaattiset kyvyt. On tietysti moraalinen naturalismi, joka vastustaa eettistä intuitionismia. Amerikkalaistyylinen menestysfilosofia on tätä: se välittää vain aineellisesta hyvästä, muttei henkisestä hyvästä. Nietzsche on itseasiassa myös hyvin lähellä tätä. Siis sosiaalidarwinismi. Olen pyöritellyt näitä juttuja viimeiset 10 vuotta, joten näiden uusien käsitteiden sisäänajo kesti viisi minuuttia. Tässä hyvä käsiteiden selvitys sanasto.

Mutta jos näitä juttuja ei ole paljon kelannut, nämä käsitteet voivat jäädä hämäriksi. Jos esimerkiksi kirjoittaisi romaania olisi romaanihenkilöissä hyvä olla moraalisen tason johdonmukaisuutta. Jos on epäjohdonmukaisuutta, kuten välttämättä gurdjiefflaisessa henkilössä, niin silloinkin sen pitäisi olla tietoista. Buddhalaisessa perinteessa on hyvä huomata tämä, että historiassa moraalinen realismin ja moraalinen antirealismi vaihtelevat vallallaolevina suuntina noin 200 vuoden sykleissä. Zen buddhalaisista runoantologioista olen huomannut tämän. Nyt siis paranormaalit ilmiöt ja mystiikka ovat reaalisia olevia vain eettiselle intuitionistille, ei muille. Muille paranormaalit ilmiöt ovat joko epäilyttäviä tai silkkaa "huuhaata", eli jotakin reaalisesti ei-olevaa. Tämä tarkoittaa, että puuttuu aistimiskyky näille reaalisesti olemassaoleville hiukkasvaikutuksille. Tai se tarkoittaa, että tällaiset hiukkasvaikutukset ovat ei-reaalisia, eli irrationaalisia kuvitelmia. Tämä siis on 1900-luvun paradigma. Moraalinen naturalisti tai moraalinen realisti yleisemmin on aina horjuva tämän asian suhteen, eikä koskaan tiedä "lopullista totuutta". Mutta moraalinen antirealisti aina "tietää täysin varmasti", että eettinen intuitionismi on "huuhaata". Moraalinen naturalisti on epävarma. Vahva moraalinen antirealisti on valmis uskonsotaan "huuhaata" vastaan. Vaikka väkivaltaan. Hän on täysin vakuuttunut että kaikki eettinen intuitionismi, eli Sokrateen filosofia, on aina huijausta.

TIMO: Jos aistit jotain, mistä tiedät, että kyseessä on "reaalisesti olemassaoleva hiukkasvaikutus". Tieto-opin alkeita..

SL: Niin, mistä Sokrates tiesi että kysymyksesä nimenomaan on daimoni, joka antaa tiedon. Ei psyyken kuohunta, stressi, psykosomaattinen oire..

TIMO: Mistä tiesikään. Ei ole edes sokraattista vedota Sokrateen auktoriteettiin tuolla tavoin.

SL: Asia ei ole triviaali ainakaan keksijän näkökulmasta. Yllättävä idea, hyppy, joka ei ole johdettavissa tunnetusta. Ja keksitään samaan aikaan eri puolilla maailmaa. Sheldraken morfisten kenttien (HUUHAA) teoria on tämän modifikaatio. Mitä kaikkia nimiä sille onkaan. Kyllä se Platonin dialogeista selviää, tämä erottelu. Ja Gurdjieff on sen suhteen todella analyyttinen. Ei kannata yrittää selittää tyhjäksi selvää asiaa. On jokin ilmiö. Tämä on selvä asia. On hahmo. Epäselvä ainiastaan niille, jotka eivät ole katsoteen tarkasti sitä mistä puhutaan.

Siis kysymys on intersubjektiivisesta tiedosta, joka on objektiivista vain posteriori. Tämä on siis klassisten romaanien kehys. Mutta ei 1900-luvun romaanien kehys. Kannattaa huomata, että 1900-luvun henki on vain sellaista rationaalisuutta, jossa lapset uskovat aikuisten posteriori kokemuksen salaliitoksi. Tai siis näin eettisen intuitionismin näkökulmasta. Moraalisen antirealismin näkökulmasta taas se on aikuisten realismia, jossa lasten mielikuvitus nähdään salaliitoksi.

TIMO: Minä en ole oikein ymmärtänyt, miksi sinulla on tarve uskoa noin moneen mielikuvitukselliseen selitykseen yhtä aikaan. Miksi sitä kovaa ja selvää ydintä ei voisi lähestyä askeettisen mystiikan ja romanttisen ironian keinoin turvautumatta pseudotieteen mauttomaan markkinahumuun ja  kulkusten kilistelyyn.
 
SL:  Sinä et ole Timo ymmärtänyt missä tiede 2010-luvulla menee. Tiede josta puhut on ainakin 50 vuotta vanhaa. Se ei ole relevanttia. Kuin enintään suomessa.

TIMO: Oikeasti pelkään, että itse viesti jää argumenttirakennelmasi raunioihin.

SL: Hyvä. Näyttää siltä, että Timo menee vahvasta moraalisesta antirealistista. Ei saa tuolla tavalla kieltää toisten kokemusta TIETEESTÄ, soo soo. Ei saa syöttää Sokrateelle mitä saa kokea TIETEENÄ ja mitä ei.

TIMO: Tulkintasi nykytieteestä ovat, sanoisinko, lennokkaita. Ja sitten kun selität, mitä näet nykytieteessä, kuulostatkin 1800-lukulaiselta. Eikö tässä ole jokin ristiriita?

SL: Nämä vaikutukset kulkevat jostain syystä syklisesti, nimen omaan 200 vuoden syklissä. Kuten sanoin, moraalinen realismi vallalla 200 vuotta, ja sitten taas moraalinen antirealismi.

TIMO: Helvetti, osaatko erottaa kokemuksen ja sen tulkinnan toisistaan. Tämä on tieto-oppia, ei ontologiaa eikä moraalifilosofiaa.

SL: Tämä näkyy taidesuuntien vaihteluna esimerkiksi. Tässä on kysymyksessä tieto-opillinen kokemuksen tulkinta. Gurdjieffin filosofia on pelkästään sitä. Mutta eihän se mikään triviaali asia ole. Kysymys eettisessä intuitivismissa on siitä, mistä moraalinen sisäinen tieto on lähtöisin. Sen erottelusta nimen omaan.Gurdjiefftyö on tätä ja vain tätä.Minä en ole siinä pitkällä..

TIMO: Ajattelusi vaikuttaa realisminkin perinteeseen nähden tarkoituksettoman reifikoivalta.

SL: Mutta olen riittävän pitkällä ymmärtääkseni, että G on oikeassa.

TIMO: Mutta tietenkin kyse voi olla siitä, että  kielenkäyttö asettuu ymmärrettävyyden tielle.

SL: Mikä ymmärtämisongelma tässä vielä on? Siis mikä on epäselvää? On selvää, että sokraattinen eettinen intuitionisti erittelee moraalisen tiedon lähteet. Tämä tapahtuu intersubjektiivisessa työssä. Jota on maailmantaide, esimerkiksi. Taide esittää kuvia, jotka tulevat tunnistetuksi eri puolilla maailmaa. Tunnistamisen kautta alkaa kiihkeä intersubjektiivinen keskustelu taiteiden ja poetiikkojen välillä. Taidekausi muuttuu tämän seurauksena. Aikaisemman taidekauden kuvasto ei enää herätä spontaania intersubjektiivista vastakaikua, koska se ei enää resonoi olemassa olevan kanssa. Tätä on vastakaiku. Tai vastakaiuttomuuksien yö. Juuri tällä tavalla reaalinen, olemassa oleva, hahmotetaan taiteen avulla. Intersubjektiivisesti. Sitä ei määritellä. Sitä ei johdeta. Se ei ole ajatus. Vaan kokemus. Posteriori. Sitä vastaan ei voi kapinoida. Päästään teesistä ja antiteesiin. Kari Enqvist, Erik Anqvist -> Erik Ahlkvist. Ilmeisesti sinulla oli alitajuisesti juuri tämä teesi-antiteesi mielessä kun vääntelit taannoin Kari Enqvistin nimeä.

TIMO: Ari Kenqvist oli oma lineaarinen kehitelmäni. Jos jotain ei voi perustella, olisi tyylikkäämpää, jos pseudofysiikkarihkaman voisi jättää päältä pois. Sanon tämän tylsänä protestanttina. Romaanissa voi tietysti ilmetä kaikkea eksoottista ja arkijärjen ohittavaa, mutta siinä ei onneksi edes tarvitse perustella.

SL: Hyvä on. Hyväksytään sitten Erik Ankvistin näkemys, että eettistä intuitionismia EI VOI PERUSTELLA. Toistaiseksi.   

PORNO JA METAETIIKKA

Tietysti nyt kun kynsin raapimisen sijaan sai työvälineeksi King Kong -nosturin, tekee mieli kokeilla mitä sillä saa aikaan. Pystyykö rakentamaan ja purkamaan Kheopsin pyramidin alle kymmenessä minuutissa, niin kuin nykypäivän ihmiseltä sopii odottaa. Pornossa tietysti on kysymys paitsi rahantekemisestä myös "nauttimisesta siitä mitä tekee", eli rienaamisesta. Voisi ajatela, että kaikki porno on välttämättä moraalista antirealismia. Mutta luulen, että vain huonoin porno on sitä. Pääasiassa sellainen porno joka rienaa moraalista konstruktivismia on moraalista antirealismia, ja selainen on moraaliselta teholtaan heikkoa pornoa. Eettistä intuitionismia rienaava moraalinen antirealismi sen sijaan on vahva positio, se on gonzopornon ja mustan magian positio. Mutta vahvin henkinen kauhuporno rienaa ennen muuta moraalista konstruktivismia eettisen intuitivismin tietoisuudessa. Tavallaan siis vahvin porno on moraalisen realismin pornoa, jossa on moraaliselle konstruktivismille herjaava sävy. Tämä on jonkinlaista itsetuhoista moraalista realismia, henkisen seksuaalisuuden äärettömästä turhautumasta syntyvää ilkkumista myös moraalisen antirealismin kalkkeutuneelle nietzscheläiselle darwinjärkevyydelle. Tällainen kamikazerakastajan mystinen voodooporno on kaikista hätkähdyttävintä ja henkisesti horjuttavinta, todellista Black Sabbathia. Vain vahva eettinen intuitionisti kykenee saamaan paranoidisesta supernaturalistisesta pornosta otteen. Tästä syystä näemme, että Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Saksassa 2010-luku on vahvojen eettisten intuitivistien vuoskymmen: he ovat ainoita, jotka kykenevät säilyttämään rationaaliset selitysmallinsa. Paranoidinen porno tuhoaa ennemmin tai myöhemmin 1900-luvun moraaliselle antirealismille perustuvan näennäisrationaalisuuden.

Kuva: Gergely Biro   

GURDJIEFF JA METAETIIKKA

Tämä Kantin moraalifilosofian geneologiaa tutkiva tieteellinen artikkeli on ylen kiinnostava sisällöltään, ja myös hämmentävän koukuttavaa englannin kieltä. Sanomattakin lienee selvää, etten ole tällaisten filosofisten diskurssien tuntija, mutta mielenkiinto tästä herää. Kaikkihan on tässä aivan järkeenkäypää ja selkeää. Kirkas filosofinen englanti viehättää. Kirjoittaja, Paul Formosa, edustaa tuiki eksoottista austraalialaista moraalifilosofiaa. Ja kuten Dale Frankin maalaukset, vakuuttaa silkalla esityksensä suvereniteetilla.

 Tässä Niin & Näin lehdessä ilmestyneessä moraalista realismia ja antirealismia käsittelevässä artikkelissa vuodelta 1999 sanotaan: "Erik Ahlmanin ajattelussa on voimakas antirealistinen pohjavirta realististen pyrkimysten alla." No niin, olemme juhlallisessa hetkessä, jolloin olemme löytäneet ehkä hieman heikolle "metamystiikka" käsitteelle selvän filosofisen termin. Se mitä tarkoitan metamystiikalla on juuri Erik Ahlmanin ajattelua, ja sijoitan siis itseni tähän linjaan.

Formosan artikkelissa tuodaan esiin käsite "moraalinen konstruktivisti", joka tarkoittaa selkeästi: moraalilain luoja on ihminen, lainsäätäjä. Käsite on ylen hyödyllinen, koska sen avulla voidaan erottaa objektiivinen moraalilaki ihmisen luomasta. Moraalinen konstruktivismi on siis hekkoa moraalista realismia. Ja sillä ei ole mitään tekemistä moraalisen antirealismin kanssa.

Niin & Näin artikkelissa tuodaan esiin itseni loputtomiin toistama teesi, että 1900-luku on moraalisen antirealismin vuosisata. Tässä ensyklopedia-artikkelissa todetaan, että Nietzsche on moraalinen antirealisti. En tiedä onko asia riitautettu filosofisessa yhteisössä, mutta minulle tämä kaikki vaikuttaa selvältä. Eino Kaila ja Henrik von Wright ovat moraalisia antirealisteja. Suomalainen perinne on läpikotaisin tämän vallitsevan ilmaston vaikuttama ilman kriittisiä ääniä.

 Entä Gurdjieff? Lienee selvää, että hän ei ole moraalinen antirealisti. Minusta näyttää myös täysin selvältä että hän ei ole moraalinen kosntruktivisti. Jää siis jäljelle moraalinen realisti. Moraalisena realistina Gurdjieff on sekä moraalinen naturalisti että eettinen intuitivisti. Gurdjieffin moraalilaki on kosminen, siis ihmisen ulkopuolinen. Tämä on kaiketi kiistämätöntä.

Tarkemmin katsottuna Gurdjieffin filosofia myös antaa selkeää sisältöä moraaliseen realismiin sisältyvälle monikäsitteisyydelle ja hankaluudelle. Siinä missä moraalinen antirealismi on tavattoman kirkasta, selkeää käsien pesemistä kaikesta ihmisen sisäisestä moraalikuohunnasta, on Gurdjiefflainen moraalinen realismi tämän täydellinen vastakohta: tietoisuuden lisäämistä ihmisen sisäisestä leegiosta. Gurdjieffille on alkuoletus, että ihminen ei ole yksi vaan monta. Ei ole yhtä subjektia vaan on monta. On leegio. Tämä leegio myllää ihmisen sisällä ja antaa kaiken aikaa keskenään ristiriitaisia moraalisia arvostelmia. Ristiriitaiset moraaliset arvostelmat herättävät tietoisella tasolla hämmennystä. Gurdjieff kehoittaa tutkimaan ristiriitaisten moraalisten arvostelmien syitä ja lähteitä. Tämä tutkimus on hyvin vaativa. Tutkimuksen lopputuloksena olisi tarkoitus löytää "Minä" eli subjekti. Tämä ei ole itsestään selvää. Subjektin edellytys on vaikea "itsemuistanta", joka vaatii vuosien harjoittelua. Subjektin löytyessä päästään vihdoin moraalisen realismin tilaan, ja kyetään erottelemaan moraalisten arvostelmien lähteet. Huomataan, että eri arvostelmat tulevat eri lähteistä ja vain osa niistä tulee ihmisestä itsestään. Osa tulee ulkoisten aistivaikutusten seurauksena ja osa tulee suoraan "korkeammasta lähteestä". Tämä erottelu on se, josta Sokrates puhuu Apologiassaan: erotella daimonin varoitukset ja ilmoitukset ihmispsyykeen kohinasta.

 
Kuva: Michale Light. Idaho.

25.11.2013

CLARENCE BARLOW

Mielenkiintoista disclaviermeininkiä. Juttelin lounaalla Kalev Tiitsin kanssa, joka sanoi, että uudet Disclavierit, kuten Musiikkitalon, ovat huomattavasti hienojakoisempiä soittimia kuin midistandardin parametridynamiikat. Eli mitä vain voisi tehdä, jos olisi parempi ohjausstandardi. Toisaalta mitä vain voi tehdä nytkin kikkakolmosten avulla, mutta se edellyttää paitsi ohjekirjojen tarkkaa tuntemusta myös alan ammattilaisilta neuvonkysymistä. Suomessa ei tämän aiheen huippuasiantuntijoita ole.
 
Rytmisesti tämä Barlow on aika yksinuottista rymistystä. Mutta soittimessa on sointipotentiaalia.
 


MORAALINEN REALISMI JA ANTIREALISMI

ovat ehkä selvempiä korvaavia käsitteitä käyttämilleni "platoninen" ja "nietzscheläinen", jotka merkitsevät tiettyä olennaista vastakkainasettelu moraalifilosofian kannalta. Filosofiassa puhutaan mm. moraalisesta realismista ja antirealismista. Kyse on siis moraalisten väittämien luonteesta ja moraalisten faktojen olemassaolosta.
Timo: "Mutta moraalisten realistienkin joukossa on monenlaisen moraalin edustajia: Wikipediassa mm. Ayn Rand on luokiteltu moraaliseksi realistiksi. Pelkka usko moraalisen tason itsenäisyyteen siis ei takaa, että on "hyvis". Tarvitaan siis jokin transsendentti tae?"
Kyllä, moraalisen realismin sateenvarjon alla eettinen intuitionismi ja moraalinen naturalismi on ensin osoitettava yhdeksi ja samaksi. Silloin niiden välillä vallitsee supervenienssi. Tästä juuri on ollut tässä blogissa puhe. Hyvä että nyt löytyi yleisempiä käsitteitä. Siirryn nyt käyttämään näitä selvempiä käsitteitä.

VENÄLÄINEN TEKNOLOGIA

Ei voi muuta kuin ihmetella uuden Military Technology -lehden juttua venäläisestä uudesta SU35-S hävittäjälentokoneesta, joka "wowed the public with a series of aerobatic maneuvers that no other aircraft can perform."

Jotenkin paljon tuntuisesti sanottu. Miten suomalainen käsitys venäläisestä osaamisesta ja sitten toisaalta tällainen kovimman luokan kansainvälinen käsitys venäläisestä osaamisesta voi olla niin äärettömän kaukana toisistaan? Miten kaikilla berliiniläisillä indekseillä mitattuna maailman korruptoitunein maa tuottaa maailman huikeinta teknologiaa? Vastauksia kaivataan.

KASVU JA KORRUPTIO

En väsy toistamaan näitä perusteesejäni.

Salaliitto on jotakin mikä suojelee korruptiota. Korruptiota ei voi olla ilman salaliittoa, mutta salailua voi tietysti olla muistakin syistä.  

Nykyisen maailmankuvamme salaliitto on juntattu aina lavastettuihin kuukävelyihin asti. Albert Einstein oli korruptoitunut tiedemies. Salaliittolaiset ovat suurimmaksi osaksi vilpittömiä: he uskovat aidosti omaan paremmuuteensa. He uskovat että heidän edustamallaan eliitillä on oikeutus. Heillä on kaikenlaista oikeuttavaa tiedettä ja tietoa. Joka kuitenkin on tietyiltä osin lavastettua.

Suomessa vastus sille joka "tajuaa" on pientä. On kysymys isosta kuviosta, maailmankuvallisesta jutusta, ei mistään pikku kiusaamisesta.

Nietzscheläiseen (immoralistiin, olipa hän sitä tietoisesti tai tiedostamattaan) ei voi mikään puhe omastatunnosta vedota, kun se ei sen tieteellisen maailmankuvan puitteissa voi olla edes olemassaoleva reaaliteetti. Siinä kuvassa ei ole etiikkaa tai moraalia, koska ei ole mitään referentiaalisen suhteellisuuden tajun orgaania tai kompassia.

Siksi on turha inistä, jos on "piirien" ulkopuolella tai missä ikinä. Tämä on selvää eliittifilosofiaa, ei mikään mielipiteen tai säälin kysymys. Moraali tai etiikka tai minkään järkiperusteen ymmärtäminen ei kuulu korruptioeliitin hyveisiin, eikä myöskään eliitin korruptoiman kansan. Korruptiolla ei ole mitään negatiivista tai positiivista merkitystä tämän maailmankuvan valossa. Mitään moralismia sen varaan ei voi rakentaa, ainakaan sellaista joka vaikuttaisi korruptoituihin.

Mutta sen voi osoitta, että korruptio on kaiken kasvun, henkisen kasvun ja myös talouskasvun vastakohta. Romaanimuodossa voi osoittaa, että korruptio on sen henkisen kasvun vastakohta. Kuten Sokrates Apologiassaan sanoo, myös talouskasvu suoraan seuraa korruptoitumattomuudesta. Toinen tärkeä juttu minkä Sokrates sanoo: Hän on aina kunnioittanut itseään korkeampitasoista ihmistä. Tällainen sielunkehitystasojen arvojärjestys ei myöskään voi kuulua korruptioon. Korruptiossa hienokin sielu rappeutuu nopeasti. Ja se on syy, miksi se korruptiota on: se on objektiivisesti rappeuttavaa. Ja kääntäen: objektiivisesti rappeuttava on korruptiota.

Jos eliitissä olisi aidosti parhaat sielut, se olisikin parhaiden valtaa tai demokratiaa. Sokrates siis selvitteli tätä ikuista kysymystä, Maan tapaa. Oman fyysisen ruumiinsa kannalta huonoin seurauksin. Mutta filosofian, ja kenties sielunsa, kannalta hyvin tuloksin.

On ilmennyt, että käden huitaisu platonismille, nostaa salaliittoteoreetikon ja korruptiotutkijan tuttosarvet pystyyn. Kaikkina aikoina, tunnistettavalla, samalla tavalla. Mutta tämän hahmon näkeminen edellyttää syvempää sivistystä.

Korruptio, Maan tapa, on iso teema, jota romaanimuodossa on mahdollista käsitellä.

Vielä kommentti: jos meillä ei ole moraalifilosofiaa, meillä tavallaan ei myöskään ole korruptiota, eikä salaliittoja. Silloin näitä asioita ei myöskään ole Venäjällä. Tämä on ongelma. Meillä on oltava moraalifilosofia. Ja vasta tämä jälkeen voi ilmetä: korruptiota on Venäjällä. Ja tietysti: korruptiota on Suomessa. Se oikea asia, jolle pitää julistaa sota, on korruptio, sekä Suomessa että Venäjällä. Ja ennen muuta moraalinen korruptio. Mutta tässä ei voida vedota kristilliseen moraaliin. Siihen Sokrateskaan ei olisi suostunut vetoamaan. Kristillinen moraali nimittäin on kaksinaismoraalia. Se on vain hienovaraisempaa korruptiota.

Nietzschen kysymys moraalista on meille edelleen Sfinksin kysymys. Nietzschestä ei voida luopua, vaikka häntä voidaan epäillä. Nietzsche on rajattomasti tärkeämpi kuin Raamattu, tämä on meille nietzschekriitikoille selvä asia.



















Kuva: Kasvu ei aina ole ihan suoraviivaista.

24.11.2013

GOETHEN TAMMI

Tammi johon nerot lynkataan, etelä-Saksassa, Weimarin alueella.

PIMEYS

Korruptio on kasvun vastakohta, samantekevää kummalla puolella rajaa olet. Toisella puolella et voi kasvaa, ja toisella et halua kenenkään kasvavan ohitsesi. Kasvaminen on korkeuden lisääntymistä, siis näköpiirin laajenemista. Mutta myös juuristoissa voi kasvaa ja maata myöden, rihmastona ja pensaistoina. Köynnöksenä voi kasvaa, kietoutuen olennaisen ympärille. Mutta olennainen ei voi kasvaa muussa kuin valossa.

 

MINÄ KOOLHAAS

Miksi inisen Skandalian tiukasta taklaamisesta kirjakaupoista? Kai on selvää, että markkinoiden ja rahan luonnollinen sensuuri pitäisi kirjani pois sen todellisten lukijoiden ulottuvilta. Kai on selvää, että tämä korruption pirunnyrkki on niin monitasoinen, ettei sanomani milloinkaan voi tavoittaa sen yleisöä. Kai on selvää, että me olemme tapahtumahorisontin kahtapuolta, eikä valo ehdi pomppia välillämme. Miksi jaksan inistä, vaikka Maa ja Maan tapa on minulle selviä kuin kaikkien yhteiskuntarakenteiden korruptoituneisuus Sokrateelle Apologiassa.

Vain siksi, ettei minusta tuntuisi, että minua riistetään jälleen kerran samalla tavalla kuin aina ennenkin, ja pakotetaan antamaan työni ilmaiseksi. Huomatkaa, että olen antanut kaiken kirjallisen työni aina ilmaiseksi. Samalla kun itseäni 20 vuotta nuoremmista leivotaan bestsellereitä kaiken aikaa (ja tämä vain viittauksena aktuaaliseen tilanteeseen: minä en missään tämänpuoleisessa tilanteessa voisi olla "best seller", millään markkinoinnilla, kustannustoimittamisella, haamukirjoittamisella, tuotantoyhtiöllä, tämä on selvä asia. Enkä puhu kateudesta: työskentelyolosuhteet täydellisessä rauhassa ja tuntemattomuudessa on pysyvä paratiisiajatukseni. En halua olla yhtään tämän tunnetumpi, ainakaan näin pienessä ja ahtaassa maassa).

Mutta onko minun, Sokrateen, aiheellista edes valittaa tästä asiasta? Apologiassahan minä juuri VETOAN siihen, etten ole huolehtinut taloudesta lainkaan vuosiin, enkä ole MILLOINKAAN saanut puheistaan palkkaa tai korvausta. Vetosin myös siihen, ettei minulla ole oppilaita. Jotkut nuorukaiset, kuten Platon, ovat vain sattumalta kuulleet näitä puheitani. Tämän korostin olevan tietoinen valinta. Mutta tunnustan nyt, valehtelin.

Voisinhan minä näytellä tyytyvää tilanteeseeni nyt, niin kuin näyttelin silloin ateenalaisten miesten edessä, siis epäoikeudenmukaisuuteen, ja alleviivata pyyteettömyyttäni (joka perustuu enemmän itsesuojeluvaistoon kuin mihinkään oudompaan filosofiseen korttitalorakennelmaan). Mutta en viitsi teeskennellä. En hyväksy epäoikeudenmukaisuutta, joka kohdistuu toisiin enempää kuin itseeni. Tämän periaatteen edessä sanoin silloinkin olevani valmis kuolemaan. Uhosin, etten milloinkaan anna periksi epäoikeudenmukaisuuden edessä, että pahuutta pelkään enemmän kuin kuolemaa. Mutta kuolemaan en pakene, voitan pelkoni. Tämä pätee nyt myös minuun, Koolhaasiin, jolle varastetut hevoset ovat periaatekysymys.

Siis varastetut, ilmaiseksi annetut, hevoset.

Tietenkään Skandalia ei voi tuottaa minulle rahaa. Mutta en hyväksy epäoikeudenmukaista periaatetta, jolla paljon keskinkertaisempi kirjallisuus tuottaa tekijöilleen rahaa. Jos haluan lukijoita, olen pakotettu antamaan kirjan ilmaiseksi nettilevitykseen. Näin tulen epäilemättä myös tekemään. Haluan vain korostaa, että tässä on kysymyksessä periaatteellinen moraalinen ongelma.

Tietenkään en lopulta voi toimia toisin kuin Sokrates. Maailma ei ole hänen ajoistaan miksikään muuttunut. Ihmiset ovat täsmälleen ne samat. Tietenkin he tuomitsevat minut, Koolhaasin, pölkyllä mestattavaksi.

SOKRATEEN APOLOGIASSA

Sokrates Apologiassaan sanoo siitä kaupunkivaltion tuhoon syösseestä korruptioringistä, joka hänet tuomitsi kuolemaan:
"Luuletteko tosiaan että olisin pitkään pysynyt hengissä toimimalla julkisessa elämässä niin kuin hyvän miehen tulee ja tekemällä sitä vielä mahdollisimman tehokkaasti, niin kuin on oikein? Sellainen ei ole onnistunut yhdellekään ihmiselle."

Onko tätä syytä epäillä kokemuksemme valossa? Ei ole.

Merja Ailuksen tapaus monien muiden ohella osoittaa suomalaisen käytännön: korruptio on maan tapa, mutta on myös maan tapa olla jäämättä siitä kiinni. Pienimmästäkin virheestä rangaistaan aina armottomasti. Näin suojellaan muita, jotka toimivat täsmälleen samalla tavalla kaiken aikaa.

Jos tällaista puolikarkeaa korruptiota vertaa kehitysmaiden karkeaan korruptioon, ero on jauhojen hienoudessa. Korruptio on Maan tapa: hunnutettu kasvoton Maatuska-nukke, jonka alta paljastuu aina uusi hienovaraisemmin hunnutettu kasvaton samanlainen Maatuska-nukke, äärettömiin jatkuvana sarjana. Tämän jauhon pienin mittayksikkö on Plancin vakio. Ja suomessa toimitaan sillä tasolla: jopa valon välittäjäaine on korruptoitu. Tai nimenomaan juuri se: sanomalla se olemattomaksi. Saksalainen temppu, johon Wilhelm Reich heräsi Yhdysvalloissa 1950-luvun alussa, ja joutui vankilaan, ennen kuin ehti epäillä Einsteiniä ääneen korruptiosta. Totuus on, että Reich epäili Einsteiniä Yhdysvaltalaisen suurteollisuuden korruptoimaksi ja tutkijan etiikkansa täydellisesti menettäneeksi.
 
Transparency Internationalin kaltaiset indeksit kertovat vain karkean korruption esiintymisestä. Sitä ei Suomessa esiinny, eikä voikaan esiintyä. Hienovaraisen korruption osalta Suomi olisi ehkäpä maailman johtava maa, ja tämä havainto on tavallaan skandaali. Tavallaan se ei ole skandaali, koska kaikkihan tämän tietävät. Skandaalimaisen nurinkurisia lukuja on silti mukava katsella kansainvälisissä indeksoinneissa.

Moraalisesti hienovarainen korruptio on syvemmin nietzscheläistä hiukkasimmoralismia kuin karkea korruptio, joka tavallaan on "rehellisempää" ja siis heikompaa väärintekemistä. Karkean korruption rikolliset ovat heikkoja moraalirikollisia: heillä on kaikenlaisia jumalankuvia ja kannettavia ristejä tatuointeinaankin. Jouko Turkka kuvaili kauan sitten radioesityksessä vanhaa kekkoslandiaa: siellä "puolikarkea vehnäjauhokin oli puolikarkeampaa kuin missään muualla".






SOME POWER TO DIRECT THE OWN EVOLUTION

Kasvaminen tapahtuu korruptoitumattomassa asemassa
hyvin pitkän ajan kuluessa, jos henkilö onnistuu
säilyttämään korruptoitumattomuutensa.

PAANINEN KAUHU ELI JUMALAN TUOKSU

Sulkevatko viisaus ja uteliaisuus toisensa pois? Viisas tietää, ettei koskaan tule tietämään. Ja on itsevarma. Mutta utelias luulee voivansa saada tietää. Ja olevansa sitten itsevarma. Uteliaisuusko pakottaa taiteeseen, katsomaan mihin ihmisestä on. Kun viisas voisi tyynen itsevarmasti olla siitä tietämättä. Uteliaisuus on siis yhtä paljon itsetunnottomuutta kuin jumalten tuntemisen puutetta. Panin suoja on tarkoitettu eläimille ilman kohteen fyysistä haistelua suurempaa uteliaisuutta.



23.11.2013

LUKITUT MADONREIJÄT

He söivät päivälliseksi lohta. Kalasta jäi yli puolet jäljelle. He jättivät pöydän siivomatta ulkoterassille ja lähtivät kävelylle. Illalla mies istui tietokoneen ääressä ja nainen siivosi päivällispöydän. Lopuksi nainen otti kalan, kääri sen folioon ja tunki takan tulipesään paksun tuhkakerroksen alle. Hän asetteli tuhkan kalan päälle tasaisesti ja otti sumutepullon, jolla sumutti vettä tuhkan päälle. Sitten hän palasi miehen luo.

Seuraavana päivänä mies ihmetteli naiselle, missä puolikas kala on. Nainen sanoi, että oli nähnyt miehen vievän kalan jääkaappiin. Mies ei muistanut sellaista. Hän väitti istuneensa tietokoneella kuin sieni. Nainen väitti edelleen, että mies oli ottanut kalan. Kummallista, ajatteli mies, ja ryhtyi etsiskelemään kalaa talosta. Hän katsoi sängyn alta, saunan lauteiden alta, hattuhyllyltä, kaapista, kaikkialta. Missä se voisi olla, kissa tai lintu vienyt päivällispöydästä… jos nainen muisti väärin. Mies etsiskeli foliota pihalta, tuloksetta. Lopulta hän päätti siivota koko talon.

Illalla hän istui sohvalla naisen kanssa ja ihmetteli edelleen kadonnutta kalaa. Hän kärsi silmin nähden, koska oli siivonnut koko talon tuloksetta, eikä voinut ymmärtää asiaa. He joivat viiniä. Mies ajatteli laittaa takaan tulen, mutta keksi vielä yhden paikan, josta ei ollut katsonut. Hän otti hiilihangon ja alkoi kaivaa tuhkaa, jonka pinta oli kuivunut ja painunut. Syvältä tuhkasta löytyi folioon kääritty kala. Mies tuijotti sitä äänettömästi. Nainen tuli hänen vierelleen. Naisen kasvoilla oli mykistynyt kauhun ilme. Nainen näytti vielä hämmästyneemmältä kuin mies.

http://kaymala.blogspot.fi/2008/08/pyrretken-jlkeen-istun-tietokoneen-reen.html

ONKO NIETZSCHE ANTINIETZSCHE?

Minulle, tietysti, yli-ihminen on se, minkä Nietzsche kumoaa olemattomana reaaliteettina: sielu, omatunto. Jotka tietysti "yli-ihmisinä" sanovat, että Nietzschen "eliitti" on korruptoitunut. Tämä on tosin sanottu Platonin Valtion ensimmäisessä dialogissa, vastakkainasettelu kahden yli-ihmisen välillä. Nämä yli-ihmiset ovat Valtion kaksi vartijajumalaa: ra(u)handemoni ja sodandemoni.

 Ehkä Nietzsche tarkoitti: "ÄLKÄÄ HYVÄKSYKÖ MINUA, JOS KYKENETTE olemaan hyväksymättä. Olemaan joutumatta valtaani. Sillä kas kun en minäkään tiedä. Osoitan vain, Sokrates kun olen, että asiat voivat yhtä hyvin olla päin vastoin kuin uskotte. Eikä kukaan tiedä. On vain usko, usko miten sattuu. Ennen kuin on tieto. Ja tieto voi syntyä vain oikeanlaisesta työstä… sadassa, kahdessasadassa, kolmessasadassa vuodessa! NYT LAISKURIT! TYÖHÖN! EIKÄ ENÄÄ USKONHYPPYIHIN"

INTOHIMON HIRTTOKÖYSI

Jos kirjoitat kuin Balzac, suomalainen ammattikirjailija pitää sinua hulluna. Aikaansaannoksesi ovat liialliset. Olet masentava muisto menneiltä vuosisadoilta, siitä sukupuuttoon tappamisesta, joka sinua lukuunottamatta onnistui. Intohimo on sisäinen hirttoköysi, johon on helppo hirttää. Vanginvartijat naureskelevat, tl;dr. Siinä asemassa kelpaa olla viileä. Olet loputtomasti kiihtyvä grafomaaninen hiukkanen. Hiukkanen, joka leimataan hulluksi, eikä kiihdytintä pysäytetä koskaan.

VOISIKO PIMEYS HYÖDYTTÄÄ LUCIFERIA?

Maailmallisuus on korruption tila. Ja minun tilani on jatkuva moraalinen kriisi. Kaikilla tasoilla, mutta ennen muuta yhteiskunnan tasolla. Olen Veikko Huovisen "ryömäläinen", naapurisuhteissa epästabiili, mutta ennen muuta olen moraalinen toisinajattelija. Olen erimieltä moraalifilosofiasta Nietzschen kanssa: tämä on pysyvää ja ehdotonta. Olen taburikkuri, kuten Hannu Helin, supernaturalistiselle yhteiskuntatietoisuuden alueelle astuja. Tämä näyttäytyy osaksi henkisenä epätasapainoisuutena. Se on sitä, epästabiilia olemista. Tabu, joka on merkitty totuuden paikalle, on korruption merkki. Maailmallisen korruption. Jos ei niin olisi, me emme enää olisi Maan päällä. Me leijuisimme. Seuraako tästä armo?

Tietysti jos ajatellaan, että Nietzsche ei ole sitä mieltä moraalifilosofiasta, mitä hän Moraalin alkuperässä kirjoitaa, joka siis on pamfletiksi merkitty, niin silloin voitaisiin ajatella, että hän ei ole immoralisti, vaikka julistaa immoralismia. Eli että hän olisi vain pahaan viettelijä, muttei itse paha. Mutta jonkinlaista korruption immoraalifilosofiaahan toi Moraalin alkuperästä on. Immoraali ei voi olla mitään muuta kuin korruption moraalia. Korruption käytännöllisen ja mitattavan ongelmallisuuden kautta immoraali paljastuu objektiivisesti moraalia huonommaksi. Ei ole mitään mahdollisuutta, että immoraali voisi olla hyvä ja hyödyllinen.

Nietzschen Moraalin alkuperässä lausuttu moraalifilosofia on seuraamuksiltan fasismin moraalinen perusta. Jos sille antaa periksi, ei voi fasismille mitään, ainakaan filosofisesti. Joutuu vain myönnyttelemään Heideggerin edessä. Ja sitähän me emme koskaan voi tehdä! Niin kuin mitkäkin vasemmistolaiset. Hehän vain inttävät. Mutta toisaalta: ihmiskunta on yllättävästi aina taistellut voitokkaasti fasismia vastaan. Kovassa paikassa fasismi on lyöty, Nietzschen moraalioppi osoittautunut aina vääräksi.

Korruptiolla on miljoonat värit. Tämä ajatus on minulle uusi. Pitkään epäilin olisiko vastakkainasettelujen aika ohi poliittisten värien tasolla, ja olin näkevinäni kokoomuksen ja persujen hamuja joka paikassa. Nyt tajuan: vastakkainasettelujen aika todella on ohi. On vain yksi isoveli, yksi korruptoitunut systeemi.

Kunpa olisinkin vain vainoharhainen. Kaikki loppuisi kuin painajainen tai kauhuleffa telkkarin sulkemisella. Sitten voisi vain juoda teetä ja ottaa iisisti. Ihminen ei muuta toivo, kuin että ei tarvitsisi vihata ketään eikä mitään. Ponnekas vihattomuus on suuri energiavara. Haluan kohdistaa jäntevän vihattomuuteni kaikkeen ja kammeta itseni sitä kautta luovaan tilaan. Kaiken suuren draaman alku on täydellinen konfliktittomuus! Kaikki hyvä kirjoitus lähtee konfliktittomuudesta! Veitsen terävä vihattomuus, sympaattisuus, leppoisuus, vettyneen tyynyn pehmeys.

Koskelaisen Durs Grunbein -suomennos pääsee luennassani vauhtiin vasta sivulta 32. Tämä pitkä runo on hieno, tiheä: "Julkea ääni, rappion / vakooja vailla toivoa sisimmän rappiosta / missä muistot ruikuttavat, missä tyrmistynyt ego / edelleen toipuu sähköisestä lumimyrskystä "


TRANSPARENCY INTERNATIONAL: VENÄJÄ SAASTAN HUIPPU 2013

Salaliitto on vain poliittisesti korrektimpi ilmaus yleisesti hyväksytylle korruptiolle. Salaliittoteoreetikkojen foliohattuistaminen on sosiaalinen ele, jolla yleisesti hyväksyttyä korruptiota suojellaan. Katsos kun TI:n kaltaiset instituutiot eivät mitenkään voisi raportoida korruption lisääntyvän, ellei se tarkoittaisi sen pysymistä ainakin modollisesti salassa. Suomi on tietysti ton Ison Kirkon indeksin mukaan MAAILMAN KORRUPTIOVAPAIN MAA! Tämä raportti on korruption huipentuma. Omahyväisyyden huipentuma! Ja Venäjä, yllätys, yllätys on MAAILMAN KORRUPTOITUNEIN MAA 2013! VENÄJÄ ON UNIERSUMINEN KORRUPTIOMISSI!
 
Huh, taas on tullut kirjoitettua kortteisenkiilto silmissä. Kortteinen oli kerran meillä viikon ja kirjoitti tähän malliin aamusta iltaan. Katselin että hullu mikä hullu… grafomaani… että mikä ihmisen voi saada tohon tilaan.

JONO

Minulle tulee aina vanhanaikainen olo kun joudun odottamaan.

SUURI VIHERRYS

Voisiko pimeys hyödyttää sinuakin, Lucifer?

LAKI, ELI VON KLEISTIN MORAALIFILOSOFIA

Siinä tapauksessa, että sitten osoittautuu, että korruptio on uskottua syvempää ja ulottuu yhteiskunnan kaikille tasoille ja kaikkiin elimiin, yksilötasolla minua, Mikael Koolhaasia, häiritsee enää yksi asia: korruptioon liittyvä nietzscheläinen omahyväisyys. Natsin omahyväisyys ihmiskunnan hyväntekijän höyryävä tärkeilevä ylpeys ja puritaaninen itserakkaus lapsijoukkohaudan päällä tupakoidessaan. Ainoa moraalinen asia, jota siinä tilassa vaadin tai voinkaan vaatia, on omahyväisyydestä luopuminen. Toisin sanoen, normaali kristillinen syntien tunnustaminen. Juuri tästä on ollut kysymys raskaassa mutta hetkellisesti voitetussa sodassa Heidi Hautalaa, omahyväisyyden kuningatarta, vastaan. Minulle ei riitä, että synnit kätketään tavallista hienovaraisemmin tekopyhyyteen. Ne olisi tunnustettava. Sen jälkeen saa puolestani tehdä mitä pystyy, väkivaltaa, sensuuria, murhatöitä, kunhan ensin tunnustaa, että kysymys on hirmuhallinnosta, ja esittää selvät säännöt julkisesti, käytännössä lainsäädännössä. Ei tulla sietämään sitä, että kirjoittamaton laki saa kirjoitetun lain voiman ja aseman. Aktuaalinen laki on kirjoitettava. Jos sitten osoittautuu, että tämä laki on fasistinen laki, se on silloin hyväksyttävä, se on reaalinen tilamme. Laki on tunnustettava, tai yhteiskuntarauha menetetään. Mutta jos laki on riittävän fasistinen, se vois suojella yhteiskuntarauhaa, hetken, ennen korruption syveemistä ja sisäisen kaaoksen syvenemistä. Olettaen tietysti, että vallassaolevilla voimilla ei ole pienintäkään aikomusta perääntyä tai epäröidä minkään kuviteltavissa olevan ongelman tai esteen edessä, vaan tullaan jokaisessa tilanteessa toimimaan ehdottoman suunnitelman mukaan ja tekemään kaikki välttämätön alkuperäisen III Valtakunnan laajenemissuunnitelman mukaisesti.

KOOLHAAS

Eurooppalainen sivistys? Saksalainen sivistys? Vähän sama kuin Suomi maailman paras Pisa-tutkimuksessa.
Vaikka Pan ei metsätiellä
lähetä eteeni suurtakaan koiraa
en tiedä uskaltaisinko liikkua
mieluummin valossa kuin pimeydessä

Ilmasta hän kerää nuolet
joita punanenäinen Robin Hood
ammuskelee metsän siimeksestä
suojaani, joka on suljettu

Paljonko maksaa Koolhaasin hevonen.
Ei paljoakaan, periaatekysymys,
kuva joka sinulle näytetään.

Olematon reaaliteetti on
omatuntosi, johon vastaat:
tunnen. Ja en tunne.

-> paaninen kauhu -> Panin suoja

BLACK SABBATH, ELI ESTEETTINEN MIELTYMYS JA MORAALIFILOSOFIA

Aihe on vaikea. Esteettinen mieltymys, siis taidemaku, ei välttämättä tarkoita pysähtynyttä arvostelmaa, vaan nimen omaan makua pysähtyneistä arvostelimista huolimatta. Itseäni viehättää kaikki mikä on elossa, puolinainenkin, rujokin, epätasapainoinenkin. Mutta eloton klassisuus, vaikka miten hyvä, ei viehätä. Beethovenin Hammerklavierin kanssa minulla on tästä syystä ongelmia. Lopun fuuga on hurja, epäinhimillinen suorittaa, mutta eloton. Se on kuin Stravinskin pianosonaatin fuuga. Mutta se ei ole kuin Shostakovitsin pianokonserton fuuga. Brentanon oikkujen kanssa taas tulen hyvin toimeen, vaikka hänen monet tekstinsä ovat lähinnä klassisuuden pilkkaa ilman syvempää merkitystä. Tai siis: voiko syvempää merkitystä toisaalta kirjallisuudelta edes odottaa? Voiko kirjallisuudelta odottaa hyvän idean paljastamista? Eikö kirjallisuus jää aina rikoksen paljastamisen tasolle, ihmisyyden tosimahdollisuuden paljastamisen tasolle? Niin paljon kuin meillä kirjoitetaankin rikosromaaneja, joiden tarkoitus ei ole paljastaa vaan kätkeä, on rikoksen paljastumisen päivä pyhä päivä.



MUUTAMIA HUOMIOITA POESIA-KUSTANTAMOSTA POLIITTISEN OHJAUKSEN PIIRISSÄ

Kirjoitin keväällä pienkustantamoista poliittisen ohjauksen piirissä. Tästä kirjoituksesta syntyi ns. Poesia-gate, joka kesti vain muutaman minuutin, kunnes poistin tekstin.

Poesia-kustantamo on 2000-luvulla debytoineiden runnoilijoiden muodostaman osuuskunta, joka julkaisee lähinnä runoutta. Olen kuullut, että Ensyklopedia olisi ollut Poesia-kustantamon myydyin kirja ja ainoa joka on tuottanut taloudellista voittoa. En tiedä pitääkö huhu paikkansa, en ole nähnyt tilastoja. Poesia julkaisee jonkin verran uudistavaa runoutta, kuten äskettäin palkittu Erkka Filander ja aikaisemmin Juri Joensuun ja Teemu Mannisen runokokoelmat.

Luulin tosiaan Ensyklopedian tietynlaisen menestyksen myötä olevani itse Poesian kirjailija. Näin kustantamon nettisivuillakin sanotaan. Asia osoittautui kuitenkin toisenlaiseksi. En lopulta saanut uusimpaan käsikirjoitukseeni, jota pidän parhaimpanani, minkäänlaista vastausta Poesialta. Olli-Pekka Tennilä ainoastaan myöhemmin kommentoi, että olin lähettänyt käsikirjoituksia johonkin muka väärään osoitteeseen.

Täydellinen vastaamattomuus, kun nyt sitten otin sen viimein puheeksi, kuitattiin tietysti kiireen syyksi. En epäile kiirettä. Mutta samalla mieltä hämmentää se tosiasia, että minulla on tiedossani eräs lausunto, jonka mukaan kysymys on poliittisesti perustellusta diskriminaatiosta: Mikael Bryggerin on kuulemma kuultu suoraan sanovan, että Poesia ei voi julkaista mitään teosta minulta blogikirjoitteluni takia! Että "Poesian on oltava, tietenkin, samaa mieltä kaikkien niiden henkilöiden kanssa, joiden kanssa PITÄÄ OLLA samaa mieltä."

Tämä on siis jälleen kuulopuhe, ja voi toki olla suoranainen valhe, jonka motiivia tosin en voisi helposti jäljittää. Havaintojeni kanssa se ainakin on linjassa. Blogini kanssa saa olla eri mieltä, poliittisella tasolla tai millä hyvänsä tasolla, blogini saa ärsyttää ja herättää keskustelua, joka saattaa estää yhteistyön jatkumisen yhden tai toisen kustantamon kanssa. Tämä kaikki on selkeästi ymmärrettävää, jos se sanotaan suoraan. Halusin selvittää asian todellisen laidan ja sanoin Mikael Bryggerille yksityisessä kirjeenvaihdossamme näin:

"Maksimaalinen avoimuus kaikessa olisi todella tehokkain toimintatapa, koska miltei kaikki selitykset ovat ymmärrettäviä a) jos ne ovat tosia b) jos ne sanotaan suoraan. Minkäänlaista vaikutelmaa mistään salakähmäisestä pelistä ei kannattaisi suosia, varsinkaan minun tapaisten henkilöiden kohdalla, joiden kohdalla on varmaa, että henkilö saadaan raivattua kentältä pois vain murhaamalla fyysisesti."

Kuten arvata saattaa, en tällä painostuksellani saanut Bryggeristä mitään irti. Ei tunnustusta epäilylleni: vain kylmää väistelyä.

Seuraavaksi sanoin näin: "Esimerkiksi nyt Henriikka Tavi ei ollut avoin valehdellessaan Poesian kiireestä, vaikka tiedän MELKEIN varmasti että kysymys ei ole PELKÄSTÄÄN kiireestä, vaan siitä, että teitä on ohjattu ja painostettu."

Tässä on nyt kysymys siitä, että uhkailu taiteellisen toimintani torpedoimisesta tulee sellaisesta asemasta, jota vastaan minun asemassani oleva henkilö ei voi kunnolla toimia. Kannaltani haitallinen toiminta tapahtuu lakkaamattomana disinformaation levittämisenä kulissien takana (tosin levittäjilä ei taida olla tietoa siitä, missä suhteessa informaatio on disinformaatiota). Sotaa käydään lakkaamattoman juorun noitamaisena informaatiosotana ja taloudellisena saartamisena.
 
Nyt keskeinen klikki 2000-luvun nuoren polven runnoilijoita ja kentän toimijoita, jotka ovat tähän asti pitäneet runouden lippua korkealla, on täysin alistunut tälle maassamme historiallisesti niin tutulle poliittiselle uhkailulle ja muuttanut toimintatapojaan sen mukaisesti. Uhkailu tulee sellaisen henkilön suunnalta, joka on itse asiassa paljon vaikutusvaltaisempi kuin yleisesti halutaan tunnustaa. Tämän henkilön vaikutusvallan syy on ainakin itselleni osaksi hämärän peitossa. Varmaa on vain se, että se ei voi perustua tämän henkilön kirjallisiin ansioihin. Tämäkin vaikutusvallan peittely on silmiinpistävä: minulle esimerkiksi äskettäin tultiin valuuttamaan päätoimittajatasolta, että tällä henkilöllä EI OLE vaikutusvaltaa lainkaan niin paljon kuin luulen. Siis tunnen nahoissani? Mutta minun tuntemuksillanihan ei ole merkitystä, koska olen epärunnoilija. Vain runnoilijan kokemuksilla on merkitystä, ja ne ovat sellaisia kokemuksia kuin Durs Grunbeimin kokemukset DDR:stä. Niitä ei tapahtu kaikilla mittareilla mittatuissa hyvinvointivaltioissa, niitä tunteita, terveillä ihmisillä.
 
Tämä erittäin ikävä tunne, johon kuitenkin luotan, juuri osoittaa sen aktuaalisen vaikutusvallan: Tavin ja Bryggerin kaltaiset asemansa vakiinnuttaneet runnoilijat ovat valmiita laittamaan maineensa kyseenalaiseksi tämän uhkailun takia. Heille on siis luvattu jotakin. Mutta mitä käytännössä?

Tässä poliittisessa ajojahdissa, joka on lähtenyt kriittisestä selvästi kipeään kohtaan osuneesta blogikirjoittelustani, sen sijaan missään tapauksessa ei ole kysymys mielipide-eroista. Kysymys on kirjailijan toiminnan harjoittamisen estämisestä itsenäisen valtion alueella. Kysymys on pelkästään rikokseen rinnastettavasta toiminnasta eikä mistään väitetystä mielipide-eroista tai poliittisesta kannasta. Uhkailevat tahot eivät ole kiinnostuneita "mielipiteistä", vaan tahdon murtamisesta.

Itse olen blogissani ollut provosoiva saadakseni ilmiön selvästi esiin. Nyt se on esillä.

Ja tällekö nyt tullaan nyt antamaan periksi? Miksi ihmeessä? Mihin perustuu vaikutusvalta, joka saa ihmiset joukolla taipumaan uhkailun edessä? Missä silloin lienee raja jos uhkailun edessä ryhdytään perääntymään? Kuka uskaltaa kokeilla? Missä lienee oikeudenmukaisuus? Kuka uskaltaa kokeilla?

Tiestysti voidaan mennä niin pitkälle, että väitetään kysymyksessä olevan esteettinen näkemysero. Tämä väite olisi äskettäin julkaistun Filanderin valossa todella outo: Filanderhan on samaa koulukuntaan Skandalian kanssa, jonka käsikirjoitus on ollut Poesian hallussa viime alkukeväästä.

Se mitä tunnen nyt nahkoissani on jotain muuta. Täytyy muistaa, että tätä kirjallisen toiminnan torpedointia on jatkunut kohdallani alusta-asti ja pitkään, kirjojen saamistä hyvistä kritiikeistä ja Ensyklopedian saamasta hyvästä myynnistä huolimatta, en ole kyennyt löytämään vakaata kustantajasuhdetta tästä maasta: kaikki tyssää pelkkoon.

Mitä henkipattoisuus, jatkuvana uudelleen aloittamisena merkitsee. Toisin kuin muut, en voi keskittyä mihinkään, en voi keskittyä ammattiini, toimeentulooni.

Ymmätäkää asiani oikein: en ole kiinnostunut Poesian vahingoittamisesta. Minä olen kiinnostunut VAIN JA AINOASTAAN siitä, miksi "Poesian suomentaja" Jukka Mallisella on niin suuri valta että hän voi sanella koko kustantamon toiminnan. Miksi tämä valta-asema kielletään yleisesti. Mikä on tämä valta-aseman kieltämisen syy? Ketkä siihen kuuluvat Mallisen aseman suojelijoihin, ja miksi? Mitä heille on luvattu? Olen siis kiinnostunut Jukka Mallisen asemasta ja siitä ketä hänen takanaan on -- varsinkin siitä, ketä hänen takanaan on. Ja miksi? HUOMIOIKAA: minun ja Mallisen välit eivät ole huonot siksi, että olisi jokin mielipide-ero. Vaan siksi, että Mallinen tekee työtä käskettyä. Kuka hänelle maksaa ja miksi? Te tiedätte kaiken tämän, koska pelkäätte häntä. Te tiedätte hänen todellisen asemansa. Nyt toivoisin saavani teiltä tämän selville. Jos en saa, herää kysymys: miksi en saa?

Totta kai Poesiassa on sekaisin ns. tietoisia ja tiedottomia tyyppejä. Brygger on se linkki PEN:iin ja PEN antaa sensuuriohjauksen tässä maassa. Ilman linkkiä PENiin ei voi olla ns. uskottava. Tämä on ihan tällainen systeemi ja maan tapa. Mutta yllättävän harva tästä tietää. Vain sisäpiiri tietää. Hannu Helinkään ei tiedä.

Minun projekti on ollut alusta alkaen vähän toinen kuin tulla kirjailijaksi. Olen täällä selvittämässä rikosta. Olen ennen muuta ns. rikostutkija, valtion leivissä. Rikos on paljastunut taburikokseksi, eli historianväärennösrikokseksi. Se on yksiselitteisesti valtion etujen vastainen rikos. Katsokaapa, kun on niin, ja tämän kansainväliset tutkimuksetkin osoittavat yksiselitteisesti, että korruptio on vaarallinen ilmiö, joka rappeuttaa yhteiskuntaa, vähentää tekemisilmapiirin tehokkuutta, vähentää luovaa yrittelijäisyyttä ja tekee toimintaympäristössä tehottoman, turvattoman ja pelokkaan. Me valtionvartijat emme pidä tällaisesta ilmiömaailmasta. Meidän tehtävämme ei liity korruption olemassaolon kysymiseen, mikä on varma asia, vaan sen syvyyden kysymiseen.

Meillä on henkilöitä, jotka eivät tiedä, ja myöntävät sen. Meillä on henkilöitä, jotka eivät tiedä, mutta aavistelevat ääneen, oireilevat moraalisesti. Meillä on henkilöitä, jotka tietävät, ja kärsivät siitä, kenties hieman vuotavat. Ja meillä on henkilöitä, jotka tietävät ja käyttävät tietoaa häikäilemättä. On muistettava filosofinen maksiimi: sisäpiiritieto voi tarkoittaa totaalista valtaa vain äärimmäisen korruption ja pelon ilmapiirissä.


***


On tullut esiin, että tekijää ei saada tästä rikoksesta vastuuseen, ei sitten millään.

On paljastunut, että tämä on tosikauhushow.

Ja tätä ihan samaa moraalista kauhua kokevat kaikki ne, jotka vain edes vaikuttavat ihmisiltä, jotka ymmärtävät moraalifilosofiasta jotain. Kysymys ei ole pohjimmiltaan Venäjästä, naapurista, vaan siitä että totuus on asetettu tabuksi. Jos olet moraalifilosofi, siis rikostutkija, se ei toimi tämän systeemin kanssa.

Meille Hannun kanssa kummallekaan ei riitä totuuden etsintä vaan se pitää tuoda myös julki. Valitettavasti meillä on tällainen fiksaatio tai intohimo. Me olemme ryönäläisiä.

Mutta systeemin näkökulmasta, sillä ei ole väliä mitä tiedät. Vaan sillä mitä sä tiedollasi tekisi jos tietäisit. Ja me teemme tiedolla jotakin mitä sillä ei näiden sääntöjen puitteissa saa tehdä: sitä ei saa julkistaa.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com